Islamin ja Kristinuskon sota?
Suosittelen kaikkia halukkaita lukemaan tämän, myös Goharin. Tämä on puolueeton tukimus
jossa ruoditaan niin katolilaiset kuin muutkin. Sivustolla muutakin mielenkiintoista luettavaa, kuten mm. sellainen seikka
että suomalaiset koetaan jollain tavoin "heimoveljinä" islamilaisten keskuudessa, koska meitäkin on sorrettu monelta suunnalta aikojen
kuluessa - me taas emme ole koskaan lähteneet "ristiretkelle" muita uskontoja vastaan. Hieno kirjoitus !
lähde: http://jumalasuomi.tripod.com/muslimit.htm#ISLAM
Nykyinen agressiivinen islamismi ei ole uskonto, vaan uskontoon tukeutuva poliittinen liike. Sekä shia- että sunni-suuntausten keskuudessa esiintyy poliittista islamismia, joten kyse ei ole uskonnollisesta lahkolaisuudesta, vaan uskonnon käytöstä valtapolitiikan välineenä.
Eräät Islamin kielteiset piirteet helpottavat sen väärinkäyttöä em. tarkoitukseen, mutta kristillisessä maailmassa eläneinä meidän on nähtävä, että samoja piirteitä löytyy myös kristillisestä perinteestä.
Teollistuneessa pohjoisessa tämän uskonnollisen sukurasituksen vaikutus on onnistuttu lieventämään, onneksemme. Nykyisten Euroopan valtioiden lainsäädännössä uskonnonvapaus on vasta parisensataa vuotta vanha ilmiö, ja eräs sitkeimmistä yhden uskonnon politiikan harjoittajista oli luterilainen Ruotsi 1600- ja 1700-luvuilla.
Englanti poisti viimeiset noituuden kieltävät pykälät lakikokoelmistaan vasta niin myöhään kuin 1951, vaikka ne toki olivat olleet kuolleita kirjaimia jo vuosisatoja. Uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta meidät siis erottaa aika, ei maantiede.
Euroopan vahva esikristillinen uskontoperinne on myös muovannut tänne Lähi-Idästä levitetyn kristinuskon käytännön toteutusta vähemmän elämänkielteiseksi. Noitavainot ja inkvisitio olivatkin toimenpiteitä eurooppalaisen esi-kristillisen perinteen hävittämiseksi, ja voidaan sanoa että katolinen kirkko oli siihen aikaan lähimpänä Bin Ladenien tms. ajattelutapaa.
Valistusaika ja teollistuminen pelasti meidät näkemästä, millaiseksi "kristillinen fundamentalismi" olisi muuttanut kulttuurimme, mutta naapurimme Lähi-Idässä eivät olleet yhtä onnekkaita. Siellä "jerusalemin-uskonto" toteutuu koko synkkyydessään.
Eurooppalaisella maaperällä, Balkanilla ja jopa Suomessakin, on ollut itsestään meluapitämättömiä islamilaisia yhteisöjä jo sukupolvien ajan. Nämä erottuvat meistä muista eurooppalaisista vain siinä, että he käyttävät eri kirjaa kirkonmenoissaan. Uskonto on heille yksityis- tai perheasia, kuten nykyisessä eurooppalaisessa elämänmuodossa on tapana ajatella.
Samanlaista mukavan nykyaikaisen elämän ja uskonnollisen tradition kiihkotonta yhteensovittamista kannattavia henkilöitä on paljon myös islamismin uhkaamissa maissa, mutta viime vuosikymmenet eivät ole olleet heille onnekkaita. Iranin politiikka Reza Pahlevin aikana ja mm. Afganistanin vasemmistohallitukset ennen ja jälkeen neuvostomiehityksen pyrkivät vähentämään uskonnon vaikutusta, mutta nämä molemmat sortuivat muissa asioissa tekemiinsä virheisiin.
Kun kansojen emansipaatiopyrkimykset ja vastustus suurvaltoja kohtaan kanavoituivat islamistiseen fundamentalismiin, "piru pääsi pullosta". Palestiinalaiset ponnistelivat vuosikymmeniä poliittisten liikkeiden johdolla saadakseen kansainväliseltä yhteisöltä oikeutta, ja tukea Israelin valtion harjoittamaa painostusta vastaan. Nyt tämän taistelun johtajuus näyttää luisuvan uskonnollista irrationalismia edustaville fanaatikoille, joiden edessä vanha Jasser Arafat on voimaton.
Teollistunut ja sivistynyt pohjoinen joutuu mitä ilmeisimmin lähitulevaisuudessa kohtaamaan agressiivisen ja kompromisseihin kykenemättömän islamismin hyökkäyksiä myös omalla maaperällään. Sana- ja käsitepari Islam -- islamismi, tarkoittaen uskonto -- sen poliittinen väärinkäyttö valaisee oleellisen ongelman luonteesta, mutta pakanoina emme voi unohtaa jahvismin-kritiikkiämme:
Monoteististen "jerusalemin-uskontojen" sisälle on rakennettu agressio- ja suvaitsemattomuus-automaatti, joka saa voimansa näiden uskontojen yhteydessä esiintyvästä persoonallisuuden vääristymästä, ja ihmiskunnan kollektiivisesta mielenhäiriöstä, joka ylläpitää sotimista ja ihmisten eriarvoisuutta.
Loppuratkaisu fundamentalismin ongelmaan löytyy vain asettumisesta fundamentalismia kasvattavan uskonnollisen kehyksen ulkopuolelle, sen näkemisestä kaikessa rumuudessaan. Sitten yksilö voi aloittaa pitkän tien itsensä uudelleenkasvattamiseksi elämänmyönteisiin arvoihin ja ehjään ihmisyyteen.
Tässä suhteessa sekä kristillisen että islamilaisen kasvatuksen saaneet ovat samalla lähtöviivalla.
Kuten toisaalla siteeraamamme täti-Starhawk totesi, "Usko" ja "uskonto" ovat levinneet kaikkialle ja palvelleet meitä tavoilla, jotka tällähetkellä pikemminkin tuntuvat vastenmielisiltä. Kaikkien kirkkokuntien uskonnoilla voidaan motivoida pahoihin tekoihin ja esittää perusteluja toisten ihmisten vihaamiseen. Ihmisen on kuitenkin vaikeaa selvitä uskomatta johonkin, ja erityisen vaikeaa se on tänään.
Itse amerikkalaisena Starhawk ulottaa empatiansa myös tällä hetkellä pommitusten varjossa eläviin afganistanilaisiin, "joista tulee pian meidän uhrejamme", kuten hän toteaa. Vihan ja koston kierre on tosiasia, mutta se on jatkunut jo 5000 vuotta. "Me" olemme fundamentalistien (=JHWE-viruksen vahvemman kannan) hyökkäyksen kohteena, ja "me" olemme passiivisesti mukana pohjoisen vastatoimissa, tiedostimme sen tai emme. Elämällä teollistuneen maapallon osan elämää ja nauttimalla sen siunauksista annamme Georg Bush Jr:lle valtakirjan iskeä hyökkääjää sillä tavalla jonka hän osaa.
Protestimme pommien alle jääneiden siviilien puolesta on vain tekopyhyyttä, krokotiilin kyyneliä, ellemme selvitä itsellemme suhdettamme niihin globalisaation prosesseihin, jotka kätkeytyvät kirjainyhdistelmien GATT, WTO ja IMF tapaisten hieroglyfien taakse. Onko korkea kulutustasomme mahdollisetettu kehitysmaiden riistolla vai ei? Ovatko mielipiteemme vain sosiaalisessa paineessa omaksumiamme fraaseja, vai tiedämmekö me?
Markkinavoimien globalisaatiota vastaan etelä asettaa fundamentalistisen fanatismin ja naisten kivittäjien yksiarvoisen globalisaation. Federal Reserve Fundin ja EU-parlamentin käytävillä on liikkunut henki, kuiskaillen: "Tehkää kaikki kansat pääoman opetuslapsiksi." Afganistanin luolissa toinen henki kuiskailee: "Tappakaa kaikki vääräuskoiset, repikää heidän kurkkunsa auki ja juokaa heidän vertaan.." Onneksemme on pieni mahdollisuus olla valitsematta näistä kahdesta: Mennä ongelman juuriin, ja näyttää ne maailmalle.
Suosittelen kaikkia halukkaita lukemaan tämän, myös Goharin. Tämä on puolueeton tukimus
jossa ruoditaan niin katolilaiset kuin muutkin. Sivustolla muutakin mielenkiintoista luettavaa, kuten mm. sellainen seikka
että suomalaiset koetaan jollain tavoin "heimoveljinä" islamilaisten keskuudessa, koska meitäkin on sorrettu monelta suunnalta aikojen
kuluessa - me taas emme ole koskaan lähteneet "ristiretkelle" muita uskontoja vastaan. Hieno kirjoitus !
lähde: http://jumalasuomi.tripod.com/muslimit.htm#ISLAM
Nykyinen agressiivinen islamismi ei ole uskonto, vaan uskontoon tukeutuva poliittinen liike. Sekä shia- että sunni-suuntausten keskuudessa esiintyy poliittista islamismia, joten kyse ei ole uskonnollisesta lahkolaisuudesta, vaan uskonnon käytöstä valtapolitiikan välineenä.
Eräät Islamin kielteiset piirteet helpottavat sen väärinkäyttöä em. tarkoitukseen, mutta kristillisessä maailmassa eläneinä meidän on nähtävä, että samoja piirteitä löytyy myös kristillisestä perinteestä.
Teollistuneessa pohjoisessa tämän uskonnollisen sukurasituksen vaikutus on onnistuttu lieventämään, onneksemme. Nykyisten Euroopan valtioiden lainsäädännössä uskonnonvapaus on vasta parisensataa vuotta vanha ilmiö, ja eräs sitkeimmistä yhden uskonnon politiikan harjoittajista oli luterilainen Ruotsi 1600- ja 1700-luvuilla.
Englanti poisti viimeiset noituuden kieltävät pykälät lakikokoelmistaan vasta niin myöhään kuin 1951, vaikka ne toki olivat olleet kuolleita kirjaimia jo vuosisatoja. Uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta meidät siis erottaa aika, ei maantiede.
Euroopan vahva esikristillinen uskontoperinne on myös muovannut tänne Lähi-Idästä levitetyn kristinuskon käytännön toteutusta vähemmän elämänkielteiseksi. Noitavainot ja inkvisitio olivatkin toimenpiteitä eurooppalaisen esi-kristillisen perinteen hävittämiseksi, ja voidaan sanoa että katolinen kirkko oli siihen aikaan lähimpänä Bin Ladenien tms. ajattelutapaa.
Valistusaika ja teollistuminen pelasti meidät näkemästä, millaiseksi "kristillinen fundamentalismi" olisi muuttanut kulttuurimme, mutta naapurimme Lähi-Idässä eivät olleet yhtä onnekkaita. Siellä "jerusalemin-uskonto" toteutuu koko synkkyydessään.
Eurooppalaisella maaperällä, Balkanilla ja jopa Suomessakin, on ollut itsestään meluapitämättömiä islamilaisia yhteisöjä jo sukupolvien ajan. Nämä erottuvat meistä muista eurooppalaisista vain siinä, että he käyttävät eri kirjaa kirkonmenoissaan. Uskonto on heille yksityis- tai perheasia, kuten nykyisessä eurooppalaisessa elämänmuodossa on tapana ajatella.
Samanlaista mukavan nykyaikaisen elämän ja uskonnollisen tradition kiihkotonta yhteensovittamista kannattavia henkilöitä on paljon myös islamismin uhkaamissa maissa, mutta viime vuosikymmenet eivät ole olleet heille onnekkaita. Iranin politiikka Reza Pahlevin aikana ja mm. Afganistanin vasemmistohallitukset ennen ja jälkeen neuvostomiehityksen pyrkivät vähentämään uskonnon vaikutusta, mutta nämä molemmat sortuivat muissa asioissa tekemiinsä virheisiin.
Kun kansojen emansipaatiopyrkimykset ja vastustus suurvaltoja kohtaan kanavoituivat islamistiseen fundamentalismiin, "piru pääsi pullosta". Palestiinalaiset ponnistelivat vuosikymmeniä poliittisten liikkeiden johdolla saadakseen kansainväliseltä yhteisöltä oikeutta, ja tukea Israelin valtion harjoittamaa painostusta vastaan. Nyt tämän taistelun johtajuus näyttää luisuvan uskonnollista irrationalismia edustaville fanaatikoille, joiden edessä vanha Jasser Arafat on voimaton.
Teollistunut ja sivistynyt pohjoinen joutuu mitä ilmeisimmin lähitulevaisuudessa kohtaamaan agressiivisen ja kompromisseihin kykenemättömän islamismin hyökkäyksiä myös omalla maaperällään. Sana- ja käsitepari Islam -- islamismi, tarkoittaen uskonto -- sen poliittinen väärinkäyttö valaisee oleellisen ongelman luonteesta, mutta pakanoina emme voi unohtaa jahvismin-kritiikkiämme:
Monoteististen "jerusalemin-uskontojen" sisälle on rakennettu agressio- ja suvaitsemattomuus-automaatti, joka saa voimansa näiden uskontojen yhteydessä esiintyvästä persoonallisuuden vääristymästä, ja ihmiskunnan kollektiivisesta mielenhäiriöstä, joka ylläpitää sotimista ja ihmisten eriarvoisuutta.
Loppuratkaisu fundamentalismin ongelmaan löytyy vain asettumisesta fundamentalismia kasvattavan uskonnollisen kehyksen ulkopuolelle, sen näkemisestä kaikessa rumuudessaan. Sitten yksilö voi aloittaa pitkän tien itsensä uudelleenkasvattamiseksi elämänmyönteisiin arvoihin ja ehjään ihmisyyteen.
Tässä suhteessa sekä kristillisen että islamilaisen kasvatuksen saaneet ovat samalla lähtöviivalla.
Kuten toisaalla siteeraamamme täti-Starhawk totesi, "Usko" ja "uskonto" ovat levinneet kaikkialle ja palvelleet meitä tavoilla, jotka tällähetkellä pikemminkin tuntuvat vastenmielisiltä. Kaikkien kirkkokuntien uskonnoilla voidaan motivoida pahoihin tekoihin ja esittää perusteluja toisten ihmisten vihaamiseen. Ihmisen on kuitenkin vaikeaa selvitä uskomatta johonkin, ja erityisen vaikeaa se on tänään.
Itse amerikkalaisena Starhawk ulottaa empatiansa myös tällä hetkellä pommitusten varjossa eläviin afganistanilaisiin, "joista tulee pian meidän uhrejamme", kuten hän toteaa. Vihan ja koston kierre on tosiasia, mutta se on jatkunut jo 5000 vuotta. "Me" olemme fundamentalistien (=JHWE-viruksen vahvemman kannan) hyökkäyksen kohteena, ja "me" olemme passiivisesti mukana pohjoisen vastatoimissa, tiedostimme sen tai emme. Elämällä teollistuneen maapallon osan elämää ja nauttimalla sen siunauksista annamme Georg Bush Jr:lle valtakirjan iskeä hyökkääjää sillä tavalla jonka hän osaa.
Protestimme pommien alle jääneiden siviilien puolesta on vain tekopyhyyttä, krokotiilin kyyneliä, ellemme selvitä itsellemme suhdettamme niihin globalisaation prosesseihin, jotka kätkeytyvät kirjainyhdistelmien GATT, WTO ja IMF tapaisten hieroglyfien taakse. Onko korkea kulutustasomme mahdollisetettu kehitysmaiden riistolla vai ei? Ovatko mielipiteemme vain sosiaalisessa paineessa omaksumiamme fraaseja, vai tiedämmekö me?
Markkinavoimien globalisaatiota vastaan etelä asettaa fundamentalistisen fanatismin ja naisten kivittäjien yksiarvoisen globalisaation. Federal Reserve Fundin ja EU-parlamentin käytävillä on liikkunut henki, kuiskaillen: "Tehkää kaikki kansat pääoman opetuslapsiksi." Afganistanin luolissa toinen henki kuiskailee: "Tappakaa kaikki vääräuskoiset, repikää heidän kurkkunsa auki ja juokaa heidän vertaan.." Onneksemme on pieni mahdollisuus olla valitsematta näistä kahdesta: Mennä ongelman juuriin, ja näyttää ne maailmalle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En pitäisi tuota hyvänä kirjoituksena. Se on tietämättömille suunnattua ateistista propagandaa.
Kun täysin jätetään huomioon ottamatta mitä islamin ja kristiuskon kirjoissa opetetaan, niin voidaan kirjoitella vaikka tuollaistakin.
Kannattaisi lukea ensin Koraania, haditheja ja Raamattua, että olisi varma perusta ajattelulle.
Tuo on tottuneen aivopesijän tekstiä, ja liian sujuvaa sellaista.
salaavatko muslimit taquiaa ?
http://dailyablution.blogs.com/the_daily_ablution/2006/02/uk_muslim_moder.html