Olen muutaman vuoden asunut muualla kuin kotikaupungissani, johon jäi myös paras ystäväni ja nykyinen kummityttöni äiti.
Olimme ennen kummiutta jo hiukan etääntyneet toisistamme ja tuntui, että hänellä ei löytynyt enään lapsen tulon jälkeen aikaa meidän yhteisiin menoihin. Aina tavatessamme (viivyn viikonlopun yli kerran kolmessa kuukaudessa) meillä on ollut kummityttöni mukana. Minä olen tuntenut itseni todella petetyksi kun hänellä on aina jotain esteitä tai ei vaan viitsi kun edes ehdotan jotain muuta toimintaa kuin lapsen kanssa olemista.
Emme ole käyneet yhteisesti ulkona kertaakaan näiden kolmen vuoden aikana, mitä hän on äitinä ja minä kummina ollut.
Tökeröintä on huomata, että kyllä kaverini sitten muiden kanssa käykin vielä viihteellä, mutta minun roolini hän on tehnyt jo kyllin selväksi.
Viime käynnilläni olimme sopineet, että hän ja miehensä tulevat meidän kanssamme keilaamaan. Varasimme vuoron ja soittelimme vielä molemmin puolin edellisenä iltana. No, me odotimme mieheni kanssa hallilla, katselimme epäuskoissamme kelloa ja kun reilu puoli tuntia oli kulunut, soitimme ihmeissämme, että missähän he ovat. Vastaukseksi saimme vain tylyn ei nyt päästä tulemaankaan, kun meni eilen tuolla kyläillessä niin myöhään. Eli olivat olleet näiden Ei-kummikavereiden kanssa juhlimassa. No eipä siinä mitään, mutta eivät voineet edes ilmoittaa asiasta, vaan antoivat meidän odottaa heitä turhaan.
En kuullut heistä vasta kun seuraavana vkona, kun yrittivät soittaa. En voinut vastata, enkä tiedä voinko ottaa heihin enään muuten yhteyttä kuin pakon edessä. Olen vieläkin niin loukkantunut, enkä ymmärrä kuinka joskus tuntemani sympaattinen, toiset huomioiva ihminen voi käyttäytyä noin törkeästi. Otin tempauksen täysin rankemman puoleisena kannanottona tai pilana.
Viikon päästä on vielä kummityttöni syntymäpäivät, joihin sain kutsun tekstiviestillä. Haluaisin kyllä nähdä tytön, mutten vanhempia! Ikävä tilanne, joka tahtomattanikin vaikuttaa varmasti myös kummin rooliini.
Olimme ennen kummiutta jo hiukan etääntyneet toisistamme ja tuntui, että hänellä ei löytynyt enään lapsen tulon jälkeen aikaa meidän yhteisiin menoihin. Aina tavatessamme (viivyn viikonlopun yli kerran kolmessa kuukaudessa) meillä on ollut kummityttöni mukana. Minä olen tuntenut itseni todella petetyksi kun hänellä on aina jotain esteitä tai ei vaan viitsi kun edes ehdotan jotain muuta toimintaa kuin lapsen kanssa olemista.
Emme ole käyneet yhteisesti ulkona kertaakaan näiden kolmen vuoden aikana, mitä hän on äitinä ja minä kummina ollut.
Tökeröintä on huomata, että kyllä kaverini sitten muiden kanssa käykin vielä viihteellä, mutta minun roolini hän on tehnyt jo kyllin selväksi.
Viime käynnilläni olimme sopineet, että hän ja miehensä tulevat meidän kanssamme keilaamaan. Varasimme vuoron ja soittelimme vielä molemmin puolin edellisenä iltana. No, me odotimme mieheni kanssa hallilla, katselimme epäuskoissamme kelloa ja kun reilu puoli tuntia oli kulunut, soitimme ihmeissämme, että missähän he ovat. Vastaukseksi saimme vain tylyn ei nyt päästä tulemaankaan, kun meni eilen tuolla kyläillessä niin myöhään. Eli olivat olleet näiden Ei-kummikavereiden kanssa juhlimassa. No eipä siinä mitään, mutta eivät voineet edes ilmoittaa asiasta, vaan antoivat meidän odottaa heitä turhaan.
En kuullut heistä vasta kun seuraavana vkona, kun yrittivät soittaa. En voinut vastata, enkä tiedä voinko ottaa heihin enään muuten yhteyttä kuin pakon edessä. Olen vieläkin niin loukkantunut, enkä ymmärrä kuinka joskus tuntemani sympaattinen, toiset huomioiva ihminen voi käyttäytyä noin törkeästi. Otin tempauksen täysin rankemman puoleisena kannanottona tai pilana.
Viikon päästä on vielä kummityttöni syntymäpäivät, joihin sain kutsun tekstiviestillä. Haluaisin kyllä nähdä tytön, mutten vanhempia! Ikävä tilanne, joka tahtomattanikin vaikuttaa varmasti myös kummin rooliini.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuosta saa sellaisen kuvan että suhteenne toimii heidän ehdoilla. He ottavat yhteyttä kun heille sopii, ja teille on tietenkin aina sovittava silloin.
mä koen vähän asiat samanlailla.. ennen mentiin yhdessä kummilapseni äitini kanssa. Oltiin ystäviä isolla Y:llä.
mutta nyt aina menemiset on aina lapsen kanssa,eikä kyse ole siitä ettei hän muuten pääsisi lähtemään. Ei sillä ettenkö tykkäisi kummilapsestani, mutta mihin se ystävyys hävisi? kyllä mä lapsenvahdiksi kelpaan,mut muut menemiset ja bilettämiset hoituu kyllä muiden kanssa.
Olin todella otettu kun sain kutsun kummiksi ja olen mielestäni kummiuteni hoitanut hyvin.
Mutta toista kertaa en kummiksi suostu jos siinä on sitten kauppatavarana ystävyys.
Kuulostaa kyllä tosi törkeältä toiminnalta! Ittelläni on vähän samalla tavalla, mutta kyse on siskosta. Aina juhlimaan voivat lähteä sillon kun minulle ei käy tai jouduin olemaan lapsenvahtina hänen lapsilleen. Tein sitten niin, etten enää suostunut vahtimaan heidän lapsia kun lähtevät muiden kanssa juomaan. Lapset on joskus luonani yötä, mutta yksi kerrallaan. Ei kyllä silti minua ole pyydetty kun lähtevät juomaan.
Tilanne on kuitenkin eri, kun kyse on siskosta jota muutenkin näen paljon :) ja hänen lapsia, joista kolmen kummi olen.
Kummilapsesiko on nyt 3-vuotias? Oma kummityttöni täytti 3-vuotta ja tykkäsi tosi paljon kun lupasin viedä hänet kaupungille ostamaan lahjaa, niin että itse saa valita mitä haluaa (ei tietenkään mitään kallista). Käytiin katsomassa vaatteita ja leluja, ihan lapsen omilla ehdoilla ja lopuksi vielä mäkissä syömässä. Tyttö tykkäsi tosi paljon, kun mentiin minne hän halusi ja katseltiin mitä hän halusi ja sai viettää kahden keskeistä aikaa kanssani. Sanoikin jo edellisenä päivänä, että eihän oteta äitiä kauppaan mukaan :)
Ehkä teilläkin toimisi tämä? Näin saisit viettää kummilapsen kanssa kahden keskeistä aikaa ja syntymäpäivää, muttei tarvitse vanhempia nähdä kuin haun ja viennin yhteydessä
Itse mietin asiaa vähän toiselta puolen, eli äitinä. Olen huomannut että jotenkin ne vanhat rakkaat ystävät ei enää niin läheisiltä tunnukkaan kun on omia lapsia ja heillä täysin eri elämänvaihe menossa. Tarkoitan, että tuntuu kuin ainoa yhdistävä tekijä olisi se menneisyys, eikä jutut enää ole niin yhteisiä kuin joskus aikoinaan. Niin käy joskus ja se on surullista.
Ystäväsi on toiminut todella typerästi sinua ja miestäsi kohtaan. Tuo kummitytön kanssa kaupassa tai syömässä käyminen kuulostaa hyvältä tai sitten voisit viedä teatteriin katsomaan jotain ihanaa lasten näytelmää. Olen varma että lapsi olisi todella otettu ja muistaisi pitkään.