Mulla todettiin ahdistushäiriö,ja työpaikkalääkäri määräsi mielialalääkettä nimeltä Paroxetin.Olen syönyt sitä nyt kuukauden päivät ja olo alkaa olla paljon parempi.Töihin uskallan taas mennä ja olen positiivisempi kuin koskaan...pelkään vain että en osaa olla ilman lääkettä sitten kun ois aika lopettaa.Onko kokemuksia?
ahdistushäiriöinen
tiiku83
4672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...lääkkeet auttavat väliaikaisesti, niin kuuluu ollakkin eli akuutti vaiheen yli. Lääkärit sanovat että pitää syödä mieliala lääkettä vähintään vuoden MIKSI? Mä söin ainakin 3 vuotta, mulle sanottiin että joskus niitä joutuu syömään läpi elämän. KAMALAA. Kaikkein tärkein lääkäriltä unohtuu, kehoittaa paikalliseen mielenterveys toimistoon varaamaan aikaa, jokinhan se masentaa, jossainhan se syy on, ei ihmiset masennu nuin vain, syy on oltava jossain. Mulla syy on lapsuudesta, isän alkoholismi, johon sairastui koko perhe. Nyt olen löytänyt syyn masennukselleni joka on "sairaus" nimeltä läheisriippuvuus. Sinulle lohdutukseksi, älä mieti sitä kauanko joudut lääkettä syömään vaan pohdi sitä mikä/missä on sinun masennuksesi syy, joku sen aiheuttaa. Lisää tietoa läheisriippuvuudesta saat os.http://groups.msn.com/riippuvaiset/lheisriippuvuus.msnw
Terapia on varmaan parasta lääkettä masentuneisuuteen.
Puhuit läheisriippuvuudesta. Olen itse kokenut päihdeperheen olosuhteen ja läheiriippuvuuden voiman. Oletko lukenut kirjan virtahepo olohuoneessa? Se käsittelee aihetta.
Itse olen pärjännyt omin avuin tähän asti. Työstö on vielä kesken.
- J
Tarkentaisin vain että tiedän syyn,tai ainakin uskoisin tietäväni.Olin lapsena niin ujo,että en uskaltanut mennä kouluun,kuudennella luokalla jäin melkein luokalle.Sama toistui yläasteella,ammattikoulussa,työelämässä.Olen tajunnut mieheni avustuksella,että minut on "heitteillejätetty" nuorena.Minulla on isä ja äiti,mutta isälle oli tärkeintä työ.Kun olin 14-vuotias,aloin seurustelemaan 17-vuotiaan pojan kans.Se alisti minut sellaisiin asioihin,joihin en varmasti ole ollut kypsä.Vanhempani ovat sitä mieltä että minun olisi pitänyt osata tulla itse puhumaan,jos jokin oli hätänä.Nyt olen 2-vuotiaan ihanan tytön äiti,ja painiskelen sellaisten asioiden kanssa,että miten osaan opettaa lapselleni oikeita asioita ja huolehdin siitä,sillä maailma on paha! Minulla on aika psykologille ensi viikolla,mietin vain että voinko antaa anteeksi vanhemmilleni ja kannattaako se.Mitä mieltä olette?
Olen kärsinyt masennuksesta noin 8 vuotta ja ilman lääkettä pystyn olemaan 2-3kk ja taas se alkaa.eli väsyttää,kiukuttaa.mikään ei huvita,paniikkihäiriö pukkaa päälle,itkettää,ei ole ruokahalua,tekisi mieleni vaan nukkua.Nyt en edes yritä olla ilman lääkettä.masennus esim. johtuu siitä että aivot ei tuota tarpeeksi serotiiniä ja siihen pitää ottaa lääkettä.Olen ajatellut näin,että mielummin lääkkeellä kuin itsemurhan partaalla sillä onhan minulla monta syytä elää-ihana mies ja ihanat lapset enkä itsekkään ole paskempi tyyppi.Masennus on voitettavissa.Aurinkoista kesää odotellessa T:Lilli