Hoivaa minua. Anna päivittäin hyvää ruokaa, raikasta vettä ja pala puhdasta luontoa.
Ethän palkitse vilpitöntä uskollisuuttani lyömällä minua?
Vaikka olet töistäsi väsynyt, älä hermostuksissasi potki minua, älä huuda minulle, sillä kuuloni on herkkä.
Suojaa minua kesän paahteelta ja talven viimoilta. Anna minun olla luonasi, sillä minä ikävöin sinua jokaisena hetkenä, kun olet poissa luotani.
Ethän anna elämäni olla pelkkää odotusta ja pettymystä, sillä eläin elää vain sinulle.
Halaa minua, silitä päätäni hellästi.
Ethän vaadi minulta sellaista, mitä en ymmärrä, sillä teen kaiken voitavani.
Onhan minulla vilpitön sydän.
Kuuntele mitä puhun sinulle, omalla kielelläni.
Kun voimani ovat lopussa, päästä minut lepoon tuskattomalla tavalla.
Ethän palkitse vilpitöntä uskollisuuttani lyömällä minua?
Vaikka olet töistäsi väsynyt, älä hermostuksissasi potki minua, älä huuda minulle, sillä kuuloni on herkkä.
Suojaa minua kesän paahteelta ja talven viimoilta. Anna minun olla luonasi, sillä minä ikävöin sinua jokaisena hetkenä, kun olet poissa luotani.
Ethän anna elämäni olla pelkkää odotusta ja pettymystä, sillä eläin elää vain sinulle.
Halaa minua, silitä päätäni hellästi.
Ethän vaadi minulta sellaista, mitä en ymmärrä, sillä teen kaiken voitavani.
Onhan minulla vilpitön sydän.
Kuuntele mitä puhun sinulle, omalla kielelläni.
Kun voimani ovat lopussa, päästä minut lepoon tuskattomalla tavalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
KAUNIISTI.KIRJOITETTU.VARPUNEN
melkein tuli kun luin tämän, oma koirani kuoli juuri kaksi viikkoa sitten, ja päästin sen pois tuskista, sydämen vajaatoiminta paheni kovasti, onneksi meidän koko perhe rakasti koiraamme täydestä sydämestä, keskustelimme kotona siitä että voimme olla hyvillä mielin muistojen kanssa koska emme milloinkaan kohdelleet koiraamme kaltoin, ainoa että joutui ehkä joskus olemaan pitkän päivän yksin. Se on totta että koira elää täysin omistajalleen, sen suurempaa uskollisuutta ei tästä maailmasta löydy.
Meillä oli vuosia sitten labradorinnoutaja, joka ressukka sairasti koko elämänsä ajan tassuissa olevaa tautia. Lopulta tauti levisi ja oli pakko luopua lemmikistä. Niihin aikoihin löysin lehtileikkeen, jossa oli tämä koiran rukous. Olin aivan varma, että sillä oli takoituksensa, minun löytää tämä kirjoitus. Vaikka olin hirveän suruissani, sain lohtua tästä rukouksesta. Nytkin itkin, sitä kirjoittaessani.
Meillä on tämä uusi mamikoira, josta on aivan suunnattomasti iloa ja lohtua elämään. Annan sille paljon aikaa ja rakkautta. Olen kirjoittanut mamin vaiheista emona, olen iloinen, palstalle.