ja suoranaista tuskaa jo toistakymmentä vuotta. Mutta nuorempana oli mukavampaa, mutta yksinäisyys silloinkin kalvoi. Kerra koin rakkaudentäyttämää iloa nyt vain rakastan kun en tiedä mitä vielä tapahtuu. Joskus koin hetkiä, jotka olivat selvästi erilaisia kuin normaali elämäni: Syvää rauhaa ja autuutta kerran, jossa tunsin suurta rakkautta ja suuresti rakastettuna olemista. Pikkupoikana olin huoleton ja tunsin suurta onnea mutta ikään kuin olisi kysytty haluatko auttaa minua ja minä suostuin ja seurauksena oli neutraali olo. Tuska alkoi muistaakseni 1992. Mutta kaikenhan sinä jo tiedätkin.
Rakastan.
Rakastan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kaikki kääntyy parhain päin molempien taholla. Tai että asia edes jotenkin selviäisi. Onnea kun ei ikinä ole tarpeeksi. Kyllähän se yksinäisyys minuakin vaivaa ajoittain; yksin tai seurassakin ollessa. Sun seurassasi en sitä tunne, kai siksi että tiedän, että ymmärtäisit tätä olotilaa. Tai siksi, että olen huomannut, että olet niitä harvoja ihmisiä jotka vielä ajattelevat tunteella..
Jakselepa siellä, missä nyt oletkin. Ehkä me joskus nähdään ja jutellaan.