Teidän vanhoillisten on korkea aika miettiä uudelleen suhdettanne kirkkoon ja naispappeuteen. Ellette sitä tee teistä tulee ylipappi Kaifaksia ja Pilatuksia jotka tuomitsevat Jeesuksen.
Teitä vanhoillisia on korkeissa asemissa kirkossa ja siellä te joudutte tekemään ratkaisun tuomitsetteko Luther-Säätiöläiset vai puolustatteko heitä. Pian on se aika ohi että voisitte olla neutraaleja ikään kuin ei kenenkään puolella.
Heittäkää menemään se turha käsitys että kirkon virka olisi jumalan valtakunnan ulkopuolinen tehtävä jossa muka voi kuulla kirkon johtoa kuin esivaltaa samalla tavalla kuin missä tahansa maalisessa tehtävässä.
Menettely on kaksinaamaista ja Jumalan sanan valossa epärehellistä. Teillä on eri omatunto omienne parissa mutta kirkossa taas eri. Eikö ihmisen pidä olla samanlainen kaikkialla kaikkien ihmisten kanssa? Jumala ei katso henkilöön mutta te sen sijaan katsotte, Jumalan sana pitää ilmoittamaansa asiaa aina ja joka tilanteessa syntinä mutta te pidätte sitä vain tietyissä tilanteissa. Yhteistyö naispappien kanssa kirkossa samaan aikaan kun omien parissa ette salli naisten olla paimenina ja saarnaajina on vilpillistä. Sellainen ei pitkän päälle enää onnistu, siitä olen täysin varma. Teidän liikkumatilanne alkaa olla käytetty loppuun joten huolestuneena ajattelen teitä ja toivon että katsotte rehellisesti totuutta ja tosiasioita silmiin ja teette tervehdyttävän ja ilmaa puhdistavan johtopäätöksen. Tehkää se pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään sillä pyykin pesu on edessä eikä se ole vältettävissä.
Olette kalliita uskon veljiä ja sisaria Kristuksessa. Siitä ei tässä olekaan kyse. Tämä on äärimmäisen vakava asia. Kirkko on jakaantumassa mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja kirkon johto, virkamiehet ja kaikki työntekijät velvoitetaan ja pakotetaan osoittamaan ehdotonta kuuliaisuutta näkemyksiään kohtaan sekä opissa että käytännössä. Se koskee myös teitä vanhoillislestadiolaisia. Oletteko valmiita vielä silloinkin tekemään omaatuntoanne vastaan kun joudutte tekemään väkivaltaa ja vääryyttä? Haluatteko olla mukana työntämässä kaikki muut Kristukseen uskovat ja raamattuun pitäytyvät ulos kirkosta? Haluatteko olla vainoamassa ja rankaisemassa Jeesuksen pieniä lampaita ja hävittämässä raamatullisen opetuksen ja omantunnonvapauden kokonaan Suomesta?
Ette varmasti! Tehkää siis rehellinen johtopäätös.
Tästä suuresta ja tuskallisesta ongelmasta ei selvitä sillä että kiellätte vaikean tilanteen ja työnnätte päänne pensaaseen. Tämä on selvitettävä.
Teitä vanhoillisia on korkeissa asemissa kirkossa ja siellä te joudutte tekemään ratkaisun tuomitsetteko Luther-Säätiöläiset vai puolustatteko heitä. Pian on se aika ohi että voisitte olla neutraaleja ikään kuin ei kenenkään puolella.
Heittäkää menemään se turha käsitys että kirkon virka olisi jumalan valtakunnan ulkopuolinen tehtävä jossa muka voi kuulla kirkon johtoa kuin esivaltaa samalla tavalla kuin missä tahansa maalisessa tehtävässä.
Menettely on kaksinaamaista ja Jumalan sanan valossa epärehellistä. Teillä on eri omatunto omienne parissa mutta kirkossa taas eri. Eikö ihmisen pidä olla samanlainen kaikkialla kaikkien ihmisten kanssa? Jumala ei katso henkilöön mutta te sen sijaan katsotte, Jumalan sana pitää ilmoittamaansa asiaa aina ja joka tilanteessa syntinä mutta te pidätte sitä vain tietyissä tilanteissa. Yhteistyö naispappien kanssa kirkossa samaan aikaan kun omien parissa ette salli naisten olla paimenina ja saarnaajina on vilpillistä. Sellainen ei pitkän päälle enää onnistu, siitä olen täysin varma. Teidän liikkumatilanne alkaa olla käytetty loppuun joten huolestuneena ajattelen teitä ja toivon että katsotte rehellisesti totuutta ja tosiasioita silmiin ja teette tervehdyttävän ja ilmaa puhdistavan johtopäätöksen. Tehkää se pikemminkin liian aikaisin kuin liian myöhään sillä pyykin pesu on edessä eikä se ole vältettävissä.
Olette kalliita uskon veljiä ja sisaria Kristuksessa. Siitä ei tässä olekaan kyse. Tämä on äärimmäisen vakava asia. Kirkko on jakaantumassa mitä suurimmalla todennäköisyydellä ja kirkon johto, virkamiehet ja kaikki työntekijät velvoitetaan ja pakotetaan osoittamaan ehdotonta kuuliaisuutta näkemyksiään kohtaan sekä opissa että käytännössä. Se koskee myös teitä vanhoillislestadiolaisia. Oletteko valmiita vielä silloinkin tekemään omaatuntoanne vastaan kun joudutte tekemään väkivaltaa ja vääryyttä? Haluatteko olla mukana työntämässä kaikki muut Kristukseen uskovat ja raamattuun pitäytyvät ulos kirkosta? Haluatteko olla vainoamassa ja rankaisemassa Jeesuksen pieniä lampaita ja hävittämässä raamatullisen opetuksen ja omantunnonvapauden kokonaan Suomesta?
Ette varmasti! Tehkää siis rehellinen johtopäätös.
Tästä suuresta ja tuskallisesta ongelmasta ei selvitä sillä että kiellätte vaikean tilanteen ja työnnätte päänne pensaaseen. Tämä on selvitettävä.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Vanhoillislestadiolaisuuden kanta naispappeteen on että miehet toimivat kirkossa työtovereina ja lähimmäistä kunnioittaen suhtautumisessaan naispappeuteen. Vl-kanta on myös että pappisviran kysymyksiä ei haluta riidanalaiseksi vanhoillislestadiolaisten taholta.
Toisaalta kanta oman liikkeen piirissä on kielteinen
mahdollisuuteen avata saarnavirka naiselle. Nainen ei Ry:llä saarnaa eikä naista siunata sananpalvelijan tehtävään.
Omat sympatiani virkakysymyksessä ovat Luther säätiön puolella. Mielestäni heidän kantansa kristikunnan suuren enemmistön kannanmukaisesti on oikea. Kristikunnassa on dokumentoidusti virkakysymys käsitetty miehelle kuuluvaksi 2000 vuotta. Katolliset ja ordotoksit eivät edes keskustele virkakysymyksistä.
Osoittaa melkoista kylmäpäisyyttä ja vastuuttomuutta kirkon johdon taholta jos he potkivat pois yhteydestään naispappeuteen kriittisesti suhtautuvat.
Tässäkin vain toteutuu perinteinen vallankäytön ilmentymä. Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Hyvin tuttua historiaa on myös vallanväärinkäyttö vl-johtajienkin taholta omaan laumaansa. Jeesus on luvannut taivaspaikan saviastiassa hakomajassa. Aina olemme altiina toisen ihmisen pyrkimykselle hallita toista. Jeesus asuu särjetyissä sydämmissä.
Tääaista raitista ajattelua juuri tarvitaan kristillisyydessä
Eivät seurakunnat työantajina voi antaa jonkun jyrkkäasenteisen työntekijänsä pompottaa itseään oman mielensä mukaan. Pitää ajatella työyhteisöä kokonaisuutena.
Naispappeuteen jyrkästi suhtautuvien pappien on syytä hakeutua kirkkoherroiksi yksipappisiin seurakuntiin tai sitten yrittää hakea leipäpuunsa muista erityistehtävistä (esimerkiksi sairaalapastori), jos pappeina haluavat olla.
Meillä ei ole mitään syytä liittoutua Luther Säätiön kaltaisen fanaattisuutta edustavan järjestön kanssa ja vaarantaa rakentava ja tuloksellinen, vanhoilislestadiolaisen liikkeen perinteisiin nojaava Jumalanvaltakunna työtä edistävä suhde kirkkoon.
Meillä on paljon menetettävänä: meillä on paljon kirkossa työntekijöitä ja merkittäviä asemia.
aloittaja on aktiivinen, vastaamalla omaan avaukseensa useammalla nimimerkillä
Luther Säätiö on hirttymässä itse solmimaansa naruun. On täysin toissijaista tuo naispappeus. Mutta ainahan sitä voi riidellä ja sillä tavalla yrittää osoittaa omaa erinomaisuutta. Väsytte ennen pitkää. Näin ennustan.
Minusta nainen voi toimia pappina. Ja naisten kanssa tulee tehdä yhteistyötä siinä missä Luther Säätiöläisten kanssa.
Paavali oli aikansa lapsi, ja silloin nainen ei ollut mitään. Tänäpäivänä naiset ovat fiksuja ja koulutettuja ja voivat toimia saarnavirassa. Mutta jos lukee Raamattua sanatarkasti eikä uskonsilmin, niin lopputuloksena on oma katkeroituminen. Meillä vl:llä on jo nyt niin paljon saarnamiehiä, että emme tarvitse lisää - siksi naisen saarnavirak ei ole ajankohtainen kysymys. Jos kuitenkin miehet kuolevat sukuputtoon, niin palataan asiaan.
Entä jos te menetätte ne asemat. Joudutte todennäköisesti luopumaan omantuntonne tähden asemistanne, mitä sitten? Ettekö jo näe! Avatkaa hyvät ihmiset silmänne! On lapsellista toiveajattelua että luopuminen Jumalan sanasta jää vain naispappeuteen. Sitä seuraa homokysymys, sen jälkeen kaikki moraalikysymykset ja lopulta keskeiset kristinopin kohdat, neitseestäsyntyminen, ylösnouseminen ym. Vieläkö silloin haluatte pysyä kirkossa ja vaieta kaikesta harhaopista ja edelleen tehdä yhteistyötä julkisesti jumalattomuutensa osoittavien pappien kanssa vaikka raamttu sen selvästi kieltää?
Onko mielestäsi raamatullisuus fanaattisuutta? Ennen lestadiolaisia kutsuttiin fanaattisiksi, nyt sinä suuntaat saman pilkallisen termin niihin jotka haluavat olla uskollisia ja säilyttää omantunnon puhtauden. Ajattelisin ainakin että vanhoilliset myöntävät ainakin sen, että Luther-Säätiöläisten oppi ja toiminta ovat oikeammassa kuin libraalin kirkon johdon ja sen piispojen.
Esittämäsi peruste ole mikään kestävä argumentti. Sitä paitsi sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa. Teidänkin tulee olla valmiita kantamaan Kristuksen häpeää ja pilkkaa. Vai haetteko hovikelpoisuutta maailmasta että teitä kiitettäisiin ja saisitte päästä kantamasta ristiä? Onko maine, palkka ja kirkon hyväksyntä tärkeämpää kuin Jumalan sana ja uskollisuus sitä kohtaan?
Sellainen työ jota tehdään tinkimällä Jumalan sanasta ja sen muuttumattomasta totuudesta ei kanna hedelmää. Ennen pitkää vähäinen hapatus turmelee kaiken työn, ennen kaikkea siksi etteivät sanat ja toiminta ole yhtäpitäviä. Mitään tulosta ei synny siellä missä teot ja sanat menevät ristiin. Onhan sanottu että kristitty on viides evankeliumi. Lestadiolaiset ovat itse korostaneet vaelluksen tärkeyttä, mihin se nyt on hävinnyt?
Tässä on asia jota on hyödyllistä pohtia ja josta keskustella pikemminkin kuin kaikenlaisista ulkonaisista, perinteellisistä ja toisarvoisista asioista. Hyttysten kurnitsemiseen ei kannata tuhlata aikaa kun samaan aikaan muut ovat nielemässä kokonaisen kamelin.
Lopuksi: en odota ryntäämistä liittoutumaan perehtymättä asiaan. Teidän täytyy itse tutkia mikä on oikein ja raamatullista tässä tilanteessa.
Ei kai ole järkeä sinulle vastata, mutta sanon kuitenkin: en ole tämän keskustelun aloittaja enkä missään tekemisissä Luther Säätiön kanssa. Olen seurannut keskustelua Kotimaa-lehdessä ja päätellyt sen pohjalta ja muodostanut kantani.
On tarpeetonta problematisoida suhdettamme kirkkoon.
Suomessa vl on suurin herätysliike ja meillä on kaikista herätysliikkeistä eniten eri seurakuntiin levittäytynyttä toimintaa, koska olemme valtakunnallinen liike.
Kaiken kaikkiaan herätysliikkeet ovat kirkolle suuri rikkaus. Tutkimusten mukaan yli 10 prosenttia seurakuntalaisista toimii myös jossain herätysliikkeessaä.
Emme siten tosiaankaan provosoidu yksittäisestä Lutherin Säätiöstä joka pohjimmiltaan edustaa hedelmätöntä "yhden asian" fanatismia (pahoittelen mutta tässä asiassa joudun käyttämään leimaavaa termiä). Omakohtaisesti olen ratkaissut kantani kirkkoyhteyteen niin että käyn kirkossa olipa siellä vl-pappi tai muu. Samoin lapseni ovat saaneet valita vapaasti menevätkö vl-rippikoululeirille vai kirkon rippileirille. (Yksi kävi molemmat.)
Yhteys kirkkoon on meille tärkeä, ja päinvastoin myös. MOT.
Naispappeus ei ole toissijainen kysymys, se on raamattukysymys. Onko Jumala mielestäsi vlaehdellut tai kirjoituttanut toisijaisia asioita ja tullut tällä tavalla kiusanneeksi meitä aivan turhilla asioilla? Tämä voi olla sinun uskosi mutta raamatullista se ei ainakaan ole.
Lutherin mukaan kaikki Jumalan sana on Jumalan sanaa ja tärkeää. Jos sen sijaan haluamme poistaa yhden kohdan tai pitää sitä merkityksettömänä, se on samaa kuin poistettaisiin kaikki ja pidettäisiin kaikki toissijaisena. Muutenhan Jumala on puhunut milloin mitäkin ja valehdellut päin naamaa.
Kuka sitten määrittelee mitä poistetaan ja mitä jätetään, missä Jumala puhuu turhia ja valehtelee ja missä hän taas puhuu oikein ja tarpeellisia asioita? Jos joku ei ole minun kanssani samaa mieltä ottakoon sakset ja leikatkoon sopimattomat kohdat pois tai kirjoittakoon kokonaan uuden raamatun. Haluan vain tehdä selväksi ettei se ole enää Jumalan sanaa eikä liity mitenkään kristinuskoon. Jumalan sanaa on luettava niin kuin kirjoitetaan, sanatarkasti. Muunlaista lukemista ei olekaan tällaisissa kysymyksissä. Ne jotka hakevat vertauskuvia, löytävät mitä haluavat löytää. Kirkko ei ole koskaan perustanut oppiaan vertauksiin.
Kuka se kerran sanoikaan; "Onko Jumala todella sanonut".
Olen hämmästynyt jos te vanhoillislestadiolaiset olette joutuneet jo näin kauas Jumalan sanasta.
Luther säätiöläiset eivät riitele. He ovat peräytyneet kerta toisensa jälkeen. Ei ole nostettu sotakirvestä, on neuvoteltu, odotettu, opetettu Jumalan sanan mukaan ja kärsitty. Nytkö kun tilanne kiristyy ei saisi edes puolustautua niin että kärsiminen Jumalan sanan tähden nähdään negatiivisessa valossa? Luther oli valmis antamaan henkensä omantunnon vapaudesta mutta nyt ei sillä ole enää arvoa vanhoillisten keskuudessa. Omatuntohan tulee olla yhtäpitävä Jumalan sanan kanssa eikä minkään muun kanssa.
Ei ole kysymys katkeruudesta. Tuntemani säätiöläiset eivät ole katkeria, huolissaan kylläkin ja vainottuja. Jos vainottuna oleminen on samaa kuin katkeruutta ja hirttäytymistä niin mikäs siinä, vaihdetaan sopimiksesta termien merkitystä, kyllä me sen kestämme. Katkeraa kalkkia joi Jeesuskin totuuden tähden, sen tähden mitä hän opetti ja missä hän uskollisesti pysyi. Emme häpeä hänen seuraamistaan. Jos saamme kärsiä Jumalan sanan ja totuuden tähden se on kunnia asia. Kun olemme uskollisia Jumalan sanalle, mikä on ainoastaan sitä oikeaa ja puhdasta uskoa, seurauksista huolehtii Jumala.
Ne jotka tekevät työtä rehellisyydessä ja pitäen huolta omastatunnostaan pysyen totuudessa sanoissa ja teoissa eivät väsy. Ja jos väsyvätkin, mitä sitten, mitä se liittyy asian oikeellisuuteen tai vääryyteen? Väsyihän itse Jeesukskin kuten saamme lukea evankeliumeista ja juuri ihmisten kovakorvaisuuden tähden, kuten Lestadius asian esitti. Jumala itse vastaa seurauksista ja kantaa raskaimman taakan kuten on käynyt aina vainoissa.
Eikö teistä ole häpeälliustä että te ette saa olla ensimmäisinä kantamassa Kristuksen ristiä ja kestämässä vainoa vaan nyt sen saavat kantaa Luther Säätiöläiset? Ja mistä syystäköhän? Miettikää itse.
Missä kohden Raamattua käsketään evätä Herran Pyhä Ehtoollinen oman mielen mukaan muilta kristityiltä, kuten Luther Säätiö tekee?
1) Mikä Raamatun kohtaa kehottaa kieltäytymään Jumalanpalveluksen pitämisestä naispapin kanssa?
- eri mieltä saa olla ja omantunnon ääntä on kuunneltava, mutta emme me mitää slle mahda jos joku on eri mieltä.
2) Minkä takia kieltäydyitte antamasta ehtoollista piispalle? Sellaista me emme suostu tekemään. Kieltäymyksin ei täällä kruunua kirkasteta.
Saarnatkaa Sanaa ja julistkaa parannusta Jeesuksen opetuksen mukaan. Ei toisten "väärää oppia" tarvitse hyväksyä, mutta silti voi tehdä yhteistyötä.
Pyhä Henki kirkastaa Jumalan Sanaa siten, että kaiken keskipisteenä on itse Jeesus. Sellainen opetus jonka keskipisteenä on riitely naispappeudesta ja ehtoollisesta ei näytä minun silmiini kovin Kristus-keskeiseltä. Hyttystä tapatte, mutta kamelin nielette.
Sitä paitsi, Jeesus kehotti olemaan viekas ja ylisti epärehellistä palvelijaa. Miksi te tahallaan provosoitte? Olkaa viekkaita Jeesuksen opetuksen mukaisesti ja yrittäkää saada muut vakuttuneeksi opetuksestanne. Mutta tuollaisella äärilinjalla teette halla itsellenne ja koko luterialisuudelle.
Unohtui äsken. Lisäisin vielä että muistissa lienee monilla meistä hyvin se, miten Erkki Reinikainen jättäessään SRK:n puheenjohtajuuden vuonna 2000 korosti, että meikäläisille on kansankirkko rakas. Tarpeetonta on kärjistää vastakohtaisuuksia sillä ev.lut.-kirkossa on paljon työntekijöitä joille on annettu huomattavia lahjoja tehdä tunnustuksellista ja vastuullista työtä.
Kiitos erinomaisesta kannaotostasi.
1. 1 Kor. 5:7-13, 6:14-18. Naispappeuden kieltäviä kohtia on toisessa kohdassa, ne te tunnette. Hapatusta tämä naispappeus on, hapatuksen leviäminen on estettävä opissa ja esimerkillä. Muuten seuraa kuten nyt on jo seurannut että yhä uusia harhaoppeja ja Jumalan sanaa turhentavia näkemyksiä tulee toinen toisensa perästä.
Pakottaa ei omantunnon kysymyksissä voi eikä ole tarvettakaan mutta hyväksyä väärää tai mennä itse mukaan on ehdottomasti tuomittavaa.
2. Voisin tuoda joukottain tähän luterilaisesta tunnustuskirjoista kohtia jotka selvästi ja eittämättä todistavat että ehtoollisyhteys on kiellettävä harhaoppisilta. Tätä ovat piispamme tänä päivänä.
Luther sanoo sitä paitsi että erehtyminen elämässä on inhimillistä, mutta erehtyminen opissa on saatanallista. Edelleen Luther on sitä mieltä "Vastineessa Latomukselle" että hengellisiä johtajia on kohdeltava muita ankarammin kun he hairahtuvat, Jumala kun ei katso henkilön arvovaltaan.
Kyllä parannusta voi saarnata ja saarnataankin, mutta parannussaarnalla ei voi korvata puutteita opetuksessa ja menettelytavoissa. Se että opetan julistan oikein toisessa kohden ei voi olla tekosyynä sille että laiminlyön raamatun totuutta toisaalla. Saatana käyttää naispappeutta tienä Jumalan sanasta luopumiseen, joten ei ole vähäisestä asiasta kysymys.
Luther sanoi kyllä että kaikki raamatussa mikä ajaa Kristusta on Jumalan sanaa, mutta hän sanoi myös että raamattu KAIKKIALLA ajaa Kristusta.
Jumalan sana on kuin jakamaton piste sitä ei voi jakaa eikä pilkkoa vähäarvoisiin ja suuriarvoisiin kysmyksiin. On kysymys kokonaisuudesta ja totuudesta. Et sinä eikä kukaan tiedä mikä on hyvin tärkeää, íhminen elää JOKAISESTA sanasta joka Jumalan suusta tulee. Vasta historia näyttää epäuskoisille oliko jokin kohta tärkeää vai ei, Toivottavasti sen ei tarvitse opettaa teille sitä.
Säätiössä naispappeus ei ole keskipisteenä vaan se on raamattu- ja periaatekysymys. Sen lisäksi se on tullut ajankohtaiseksi ja siksi se on tapetilla. Kirkko on taistellut aina siitä kysymyksestä joka on ollut kulloinkin opissa vaakalaudalla. Jos tästä luovutaan on se ennakkotapauksena luopumiselle kaikissa muissa opinkohdissa. Tämä on faktaa ja sen jokainen tulee kyllä näkemään, näin on käynyt jo Ruotsissa.
Viekkaudessa ja sen soveltamisessa on myös rajansa kuten oli rajansa sillä millä tavalla Jeesus puki ihmisyyden päällensä. Hän ei mennyt mukaan jumalattomuuteen ei vääryyteen eikä varsinkaan sellaiseen mikä on selvästi Jumalan sanaa vastaan. Jeesus otti synnit päällensä muttei tehnyt sitä itse. Jo pelkästään kyseenalaiset, hämärät tai epäilystä herättävät välineet tai keinot ovat huonoja ratkaisuja viedä jumalan valtakunnan asiaa eteenpäin. Vaikka naispappeuskysymys olisi vielä ikään kuin siinä rajamailla, se kuitenkin on raamatun valossa tarpeeksi selvä, sillä perusteet ovat meidän puolellamme. Me voimme osoittaa raamatun todistukset, kun taas vastapuoli ei voi esittää mitään selvää, varmaa tai kiistatonta traamatun kohtaa tai todistetta. Ei edes kirkon historiasta. Tämä riittää meille.
Tämä ei ole provokaatio vaan vakava hätähuuto ja kehotus korjaamaan käsityksiä raamatun mukaisiksi.
Er on toiminut seuraavasti:
srk johtokunnan jäsen 1964-1992
puheenjohtajana 1983-1992
kirkolliskokouksen jäsen 1974-1992
kirkkolain uudistuskomitean jäsen 1981-1988
Väärin neuvot "eräs vl"!
Ei yön lapsella ole mitään tekemistä valon lapsella.
Päivänsäde voittaa yön pimeyden !
Jeesuksen vertaus johon "eräs vl" tarttui oli aivan muuta tarkoitusta varten.
Jo ajallinenkin laki tuomitsee "viekkaan tavaran kätkijän" osallisena rikollisuuteen, saatikka raamattu ja jumalanvaltakunta.
Luuk 16:
"Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset."
Jeesus jatkoi:
"Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin..."
Koistisista minä en tiedä mitään, mutta Jeesuksen opetukset tunnen. Turha sinun on, päiväperhonen, kiistää Jeesuksen nimenomaista opetusta. Eikö ollutkin aika erikoinen opetus? Minusta tämän opetuksen ydin on nimenomaan "viekkaudessa". Jeesus kehottaa käyttämään älliä ja järkeä, jotta voittaisimme puolellemme mahdollisimmn monta. Vaikkapa sitten maallisen mammonan avulla.
Näin se vaan on kun Raamatun avaa. Avaatko sinä?
Posiolla
En ole ennen kuullutkaan, että sama ihminen voisi käydä riparin kahteen kertaan????
... ympäristöään ja toisiaan turmelee?
Pitääkö sellaista tehdä mitä ei ymmärrä?
Esimerkiksi lukea noin ja ymmärtää noin raamatun viestiä meille, kuten kerroit?
"Lukihan se pirukin raamattua Jeesukselle pyhällä vuorella"!
Luuk 16:
"Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset."
Minä siteerasin vain ja ainoastaan Pyhää Raamattua ja itsensä Jeesuksen sanoja. Ne sinä yksioikoisesti tuomitsit vääränä. Kannattaa avata Raamattu ennekuin heiluttaa tuomiokirvestä. Tosiasia on, että syytit minua "väärästä" asiassa jossa siteerasin suoraan Jeesusta. Aika hassua?
Jos nuo Jeesuksen sanat eivät sinulle kelpaa, niin sille minä en voi mitään. Mutta eivät ne varmasti "vääriä" ole.
Näin on ja näin on ollut ja näin on oleva !
On nähtävä, tajuttava ja hyväksyttävä se kokonaisuus johon jokin asia, vertaus tai opetus
liittyy !
Että et ollut tiennyt kyseisen Raamatunkohdan olemassaolostakaan?
Huiskit täällä mennen tullen imitoimalla muilta kuultua. Olisiko aika perehtyä itsekin uskon ylimpään ja ainoaan oppaaseen.
Taivaan portti on hänellä tiukasti lukossa ja avain jo peräti hukassa?
kaksinaamaisesti,te tuomitsette osan seurakunnastanne helvettiin ja omat jäsenenne
taivaaseen pääsijöiksi.Esi isänne ovat kylväneet
hoitokokouksilla teille hankalan perintö kylvön
joka alkaa kypsymään leikkuuseen.
"Sillä mitä ihminen kylvää,sitä hän myös niittää"
Gal 6:7.
Ei VL:ästäkään fanaattisuutta puutu.
Jumalan valtakunnan työ perustuu;Sanaan joka tuli lihaksi keskellemme eli Jeesukseen, ja Hänen
lähettämäänsä Pyhään Henkeen.
Lutter opettaa joka päivä uudistettuun Jumala
suhteeseen perustuvaa hengellistä elämää.
Ei mihkään epä-pyhään perinteeseen.
VL: taidatte olla pelkureita,ja ne taas eivät peri
Jumalan valtakuntaa.
Jeesus oli 12-vuotiaana vanhempiensa kanssa pääsiäisjuhlissa Jerusalemissa. Vanhemmat hukkasivat hänet, mutta löysivät hänet Jersalemin temppelistä: " Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä." (Luuk 2)
Tuskinpa nuo juutalaiset rabbit olivat samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Nasaretissakin kirkkokansa yritti syöstä Jeesuksen alas jyrkänteeltä. Silti Raamattu kertoo, että Jeesus meni tapansa mukaan joka sapatti synagoogaan.
Olisiko tässä esikuvaa?
Paavalikin kirjoitti, että "...minulle on yhdentekevää, ryhdyttekö te tai jokin ihmisten tuomioistuin minua tutkimaan (1. Kor 4)." Paavalikin jätti tuomion Herralle.
Minusta asioista voi olla eri mieltä, mutta "uskonkysymys" ei ole se tekeekö yhteistyötä vai ei. Syntiä ei pidä tehdä, ja siinä asiassa me "kuulemme Jumalaa enemmän kuin ihmistä". Käymmehän me kaupassakin vaikka siellä myydään alkoholia. Ja margariinitehtaan työtoverina saattaa olla homo - silti emme pakene työvuorosta. Emme sen sijaan juopottele emmekä homostele.
Kuten olet lukenut raamatusta, Jeesuksen aikaiset fariseukset ja kirjanoppineet sentään opettivat monessa asiassa oikein ja tahtoivat vilpittömästi elää oikein Matt. 23:2-3, Room. 10:2-3. Meidän aikana sen sijaan on ehdoin tahdoin, päättäväisesti ja julkisesti lähdetty luopumisen tielle. Luovutaan Jumalan sanasta ainoana ohjenuorana sekä opissa että elämässä ja se sanotaankin selvästi. Jeesus tämän lisäksi opetti kaikesta mahdollisesta, puuttui epäkohtiin, otti ne esille ja nuhteli niistä fariseuksia ankarasti. Hän ei jättänyt asioita olemaan ja sietänyt vääryyttä heissä ja heidän keskellään.
Huomaa myös että tietyssä vaiheessa Jeesus jätti juutalaiset ja pyhäköt, kuten tekin myös Paavali kun juutalaiset eivät ottaneet evankeliumia vastaan Matt. 24.1, Joh. 11:54, Apt. 13:43-46. Etsikkoaika annetiin kaikille, myös fariseuksille ja kirjanoppineille, mutta nyt se oli mennyt ohi. Syntejä ja sokeudesta johtuvaa erehtymistä voi sietää jonkin aikaa, mutta Jumalan sanan tahallista ja tietoista polkemista ei.
Jeesus opetti: "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. (Matt 23)."
Ei Jeesuskaan hyväksynyt siis fariseusten ja lainopettajien menettelyä. Hän kuitenkin kehotti kuuntelemaan heidän opetustaan, he nimittäin opettivat Pyhiä Kirjoituksia. Jeesus kuitenkin edellytti, että opetuslapset itse toteuttaisivat noita oppeja käytännön toimissaan.
Minusta on sinänsä upeaa, että te julistatte Jumalan Sanaa ja pidätte Raamattua uskovaisen ihmisen elämän ainoana ohjenuorana. Niin teen minäkin. Ja olen samaa mieltä siitäkin, että Jumalan Sanan arvovalta ja tunetemus on hiipumassa ja se on huolestuttavaa. Sitä enemmän meillä on syytä pitää esillä tervettä ja raitista Raamatun opetusta. Ja kansankirkkomme antaa tähän erinomaisen foorumin. Paavali toki kieltää naisen toimimisen opettajana - mutta on tarpeettoman jyrkkä tulkinta jos tuon perusteella myös kieltäydytään osallistumasta samaan Jumalanpalvelukseen. Silloinhan menee lapsi pesuveden mukana. Minusta on Raamatun mukaista "viekkautta", kun emme pelaa itseämme ulos sieltä, missä on sanankuulijoita. Paavalikin kävi kiivasta sananvaihtoa Ateenan areiopagilla. Kovin oli pilkallinen vastaanotto joidenkin filosofien osalta.
Ja huomaa tämä. Meidän kirkkomme kaltaista "pappeutta" Raamattu ei sellaisenaan edes tunne. Mikä kysymys tämä "naispappeus" siis itse asiassa onkaan Raamatun valossa? Kyseessä on taistelu sellaisesta virka-asiasta, joka on pohjimmiltaan itse asiass kirkon luoma - tosin sopusoinnussa Raamatun kanssa.
Ja vielä Raamatusta: "Sitä en salli, että nainen opettaa..." ja "Niin kuin on laita kaikissa pyhien seurakunnissa, naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua..."
Meillä vl:llä seurakunnan kokouksissa naiset käyttävät vapaasti puheenvuoroja ja Raamattukouluissa ja pyhäkouluissa on paljon naisopettajia. "Saarnamiehinä" ei ole kuitenkaan naisia. Tosin 1900-luvun alussa oli ainakin yksi. Itse näen tämän naispappeusasian enemmän kulttuuriin liittyvänä kuin oppikysymyksenä. Silti tyydyn siihen, että nainen ei toimi saarnamiehenä. Kristillisyyttä jakavaksi kysymykseksi tai kirkon vastaiseksi asiaksi tätä naispappeutta ei saa tekemälläkään.
Me emme varmstikaan ole ajamassa teitä pois kirkosta (tosin itse en ole asiasta päättämässä). Mutta yhtälailla emme ole ajamassa kirkosta pois mitään muutakaan ryhmittymää. Meille vedenjakajana on Jeesus ja haluamme olla Hänen puolellaan. Ja jokainen joka tahtoo julistaa Jeesusta, julistakoon. Näin Hän itsekin opasti kärsimättömiä opetuslapsiaan.
"Ja huomaa tämä. Meidän kirkkomme kaltaista "pappeutta" Raamattu ei sellaisenaan edes tunne. Mikä kysymys tämä "naispappeus" siis itse asiassa onkaan Raamatun valossa? Kyseessä on taistelu sellaisesta virka-asiasta, joka on pohjimmiltaan itse asiass kirkon luoma - tosin sopusoinnussa Raamatun kanssa."
Lutherin mukaan pappeus nousee yleisestä pappeudesta josta Pietarikin puhui; "Te olette hengellinen pappeus....". Ja tietenkin vanhan liiton pappeudesta joka täyttyi kristuksessa. Nimitys paimenen viralle ei ole tässä tärkeää, sehän voi olla vanhin, kaitsija tai pappi. Tämä virka vanhassa liitossa on ollut pappeus, vanhimman tai profeetan virka. Uudessa liitossa se on ollut vanhimman tai kaitsijan virka ja tämä virka on ollut sekä vanhan että uuden liiton puolella miesten virka. Uusi testamentti ei salli opetusta jumlaanpalveluksissa, kuinka siis voisi olla luvallista sallia virkaa naiselle? Tietenkin sitä vähemmällä syyllä, onhan virka enemmän kuin pelkkä opettaminen. Tämä perustuu sekä luomiseen, sen järjestykseen että Jumalan sanaan. Nainen voi olla hyvä ruokkija mutta suden tullessa tarvitaan miehuullisuutta, nimittäin mm. opillisissa taisteluissa.
"Kristillisyyttä jakavaksi kysymykseksi tai kirkon vastaiseksi asiaksi tätä naispappeutta ei saa tekemälläkään."
Tämähän on jo jakanut ja sitä se tulee tekemään täst'edes. Tämä on tapahtunut tosiasia, se tulee tunnustaa rehellisesti. Kukaan ei voi pakottaa omaksumaan uskovia omaksumaan ja toimimaan raamatunvastaisesti. Tämä tarkoittaa sitä että aina on oleva sellaisia jotka vastustavat naispappeutta, heistä ei yksinkertaisesti voi päästä eroon.
Ei tämä voi olla kulttuuriin liittyvä asia koskapa raamatun mukaan Jumala on viran asettanut jumalallisessa viisaudessaan ja tahdossaan miehille ja antanut ukaasiin että joka ei tätä tunnusta, sitä ei Jumalakaan tule tunnustamaan 1 Kor. 14:38. Viranhoito on suurempi tehtävä ja asia kuin pelkkä opettaminen, kuten edellä esitin. Voin tarvittaessa siteerata Lutheria tästä asiasta. Tätä raamatun kohtaa ei ole peruttu, se ei ole vanhentunut. Yritykset selittää se toisin on tuomittu epäonnistumaan koska se on niin yksiselitteinen. Toisin selittäminen ei voi vakuuttaa koska merkityksen muuttamisen todistaminen on hataralla pohjalla, epäselvä eikä sitä voi vahvistaa toisilla yksiselitteisillä Jumalan sanan kohdilla.
Olemme vaarallisella tiellä jos epäämme raamatun totuudellisuuden, uskottavuuden ja selvyyden.
Ymmärrän sinänsä perustelusi ja vastustuksesi "naispappeuteen".Sen sijaan en ymmärrä sitä, miksi kieltäydyt toimittamasta Jumalanpalvelusta naispapin kanssa? Tai muusta yhteistyöstä naisapapin kanssa? Eikö tällainen tulkinta ole oma "kireä" versio Paavalin opetuksista. Ei Paavali opettanut sellaista. Tässä asiassa olette tiukempia kuin Raamattu ja olette kylmiä vaatiessanne muita eroamaan sen sijaan että itse kärsisitte (anteeksi kova kieleni).
1) Kun tämä yhteistyö on teille periaatekysymys, niin miksi hakeudutte sellaisiin paikkoihin joissa on naispappeja? Tämähän johtaa vääjämättä konfliktiin. En minäkään valinnut itselleni sellaista työpaikkaa jossa olisin joutunut joko toimimaan omantuntoni vastaisesti tai "potkimaan" muita.
2) Eikö olisi ryhdikästä erota sellaisesta puljusta joka toimii teidän käsityksenne vastaisesti? Mitä te hyödytte tästä taistelusta?
3) Lehdissä on kirjoiteltu kuinka eräs teistä (SK) käy oikeutta oman erottamisen tiimoilta. Hän on hävinnyt asia joka instanssissa. Nyt hän valittaa Korkeimpaan oikeuteen. Miten Jeesus opettikaan Vuorisaarnassa? Minulla on sellainen tunne, että te ajatte haaksirikkoon tällä "ylikireällä" tulkinnallanne. Te vaaditte enemmän kuin Raamattu vaatii, ja sen seurauksena tulee väkisinkin vihaa, kaunaa ja katkeruutta. Ja tulee puhuttua pahaa toisista ihmisitä ja erityisesti esimiehistä. Tästä Paavali erityisesti varoitti!
Rakkaus ja Jeesus unohtuu, kun oma "oikea oppi" on ykkössijalla. Tämä on karvaasti koettu asia meilläkin (70-luku).
Me haluamme pitäytyä sanaan ja siihen johdonmukaisesti. Ymmärrän kyllä teidän vanhoillisten halun puolustautua koska teillä on paljon pappeja kirkossa ja haluatte puolustaa menettelyänne. Mutta ei se että teillä on työntekijöinä paljon kirkossa oikeuta millään tavalla polkemaan sanaa. Edullisen aseman säilyttäminen kirkossa ja sitä kautta hyvän väylän säilyttäminen Jumalan valtakunnan työlle ei ole mikään itseisarvo joka täytyy säilyttää tai joka voisi antaa syyn tehdä milla hinnalla hyvänsä. Tässä siten että se tehdään totuuden Jumalan sanan kustanuksella.
1. Itse en ole evankelisesta liikkeestä vaan olen lestadiolainen. En ole pappi enkä teologi vaan tavallinen maallikko, tosin kirkon työntekijä kylläkin. Kirkon tämänhetkisestä tilanteesta johtuen en minäkään ole ryhtynyt lukemaan teologiaa. Miksi joku haluaa hengelliseen virkaan? Eikö meillä kristityillä ole halu viedä sanomaa eteenpäin? Miksi te sitä teette?
Tässä tilanteesta ei voida puhua enää oman valinnan mahdollisuuksista kun lähes kaikki paikat ovat kiinni.
2. Tähänkin voi vastata että kristityllä on halu ja tietenkin tulisi olla myös täysi oikeus viedä eteenpäin ilosanomaa. Kirkossa jos missä tulisi vallita omantunnon vapaus ja sananvapaus suhteessa Jumalan sanaan. Nyt se ei näytä enää olevan mahdollista. Miksi Luther halusi pysyä kirkossa niin pitkään ja niin suurilla myönnytyksillä kuin mahdollista Jumalan sanan valossa? Me hyödymme taistelusta siinä että saamme olla pitämässä Jumalan sanan mukaista sanaa ja opetusta esillä, saamme olla kantamassa isiemme uskoa polvesta polveen. Ei uskoa voi pantata ja pitää itsekkäästi vain omana aarteenaan.
Ryhdikästä on taistella kirkossa totuuden puolesta. Ulos saisivat lähteä tässä tilanteessa ne, jotka ovat hyljänneet vuosituhantiosen perinteet ja jotka vasta nyt ovat keksineet muuttaa ja turhentaa Jumalan sanan. Onko Sodoma ja Gomorra valinnut itse pappinsa ja piispansa viime vuosien aikana? Onko heillä puolustuksenaan muuta kuin yleisuskonnollisuus? Onko heillä jaettevanaan Jumalan sanan väärentämätöntä rieskaa nälissään määkiville lampaille? Kutsuvatko tämänkaltaiset paimenkoirat varkaat ja ryövärit kartanolta sisään ja alkavat viettämään yhdessä tämän maailman uskonnon kanssa juhlia? Tämän päivän valheevankeliumi vapauttaa meidät Jumalan sanasta mutta ei synnistä. Tämän hedelmänä on se että he käyvät oikeiden paimenten ja heikkojen lampaiden kimppuun ja mikäli mahdollista repivät heidät kapaleiksi. Eikö paimenen virka ole haukkua armonvarkaat pois kartanolta ja tarvittaessa myös haukkua ja purra. Ja heidän tehtävänä on puolusta laumaa henkeen ja vereen asti ja ruokkia heitä puhtaalla Jumalan sanalla.
3. Lue raamatusta 1 Kor. 6:1-8. Kyseinen kohta edellyttäisi sitä että asiat olisi voitava sopia seurakunnassa jonkun tai joidenkin kykenevien veljien toimiessa tuomarina. Luther kuitenkin saattoi vedota ruhtinaisiin piispojen mielivallan tähden. Tästä hän kirjoittaa "Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parantamisesta" kirjassaan. Ei hengellinen sääty ole suojassa maalliselta oikeudelta jos se tekee vääryyttä. Tämä raamatun kohta ei anna suojaa piispojen harjoittamalle hengelliselle harhaopille ja väkivallalle.
Me emme joudu ylikireyden tähden haaksirikkoon emme katkeruuteen emme vihaan tai kaunaisuuteen. Me oikeastaan paremmalla syyllä kuin kukaan muu voimme säilyttää iloisen ja vapaan omantunnon ja rohkean mielen, onhan takanamme Jumalan pettämätön sana. Jumala vastaa itse asiastaan, seuraukset eivät ole huolenamme. Joka ei ole tarkka Jumalan sanan suhteen on vielä vähemmällä syyllä tarkka oman vaelluksensa suhteen. Myöskään kahdeksannen käskyn rikkominen, pahan puhuminen ei tule tässä kysymykseen, sillä Jumalan kunnia on verrattomasti suurempi kuin yhdenkään arvovaltaisen henkilön kunnia. Lestadius sanoo Hulluinhuonelaisessa että omantunnon vaatimus on painavampi peruste kuin ihmiskunnian säilyttäminen.
Hedelmistään puu tunnetaan. Oletteko jo maistelleet sitä hedelmää mitä Jumalan sanasta luopuminen on kirkossamme aikaan saanut. Eletään juoppoudessa, huoruudessa ja homoutta puolustellessa. Tämä luopumus yritetään nyt peittää hienoihin liturgisiin vaattesiiin ja ristinmerkkiin kuin kansallisteatterin näyttämöllä.
Kun eräs pappi tästä asiasta nuhteli kirkon työntekijöitä häntä ojennettiin kovalla kädellä; "Kirkon yksityiselämä ei kuulu seurakuntalaisille, piste." Onko tämä oikein? Eikö seurakunnan työntekijöiden tulisi valvoa myös seurakuntalaisten vaellusta, "te olette Kristuksen kirje."
Aikanaan Pilatus ja hänen vaimonsa olivat valmiita vielä puolustamaan Jeesusta, mutta ylipapit lahjoivat maaherran. Ylipapit eivät puolustaneet Jeesusta.
Yhtään raamatullista tai tunnustuksellista perustetta ette te vanhoilliset ole esittäneet. Mitkään hyötynkökodat, perinne- tai sisäiset etukysymykset eivät tässä auta.
Kaikki muut raamatusta irrallaan olevat perustelut palavat olkena, niillä ei ole mitään arvoa, olkoot kuinka hienoja tahansa ja vaikka niillä on viisauden muoto.
ovat jo matkalla helvettiin, mutta jokainenhan itse valitsee sen oman tiensä.
Meillä ei ole mitään tarvetta muuttaa suhtautumistamme kirkkoon. Näemme kirkossa opillisesti monia virtauksia - osa vähemmän, osa enemmän oikeita. Yhtälailla, Luther-Säätiön tiukka naispappeuslinja näyttää vieraalta meidän silmissämme. Yksinkertaisesti, ajattelemme asiasta Raamatun valossa hivenen eri tavalla. Siinä perusteemme nykykantaan.
Kysymys teille: tutkimusten mukaan VAIN 60-70% kirkon työntekijöistä uskoo Jumalaan, ja vielä vähemmän uskoo Jeesuksen neitsyestä syntymiseen, ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.
Osallistutteko samaan Jumalapalvelukseen tällaisten pappien kanssa? Eikö nämä kysymykset ole kuitenkin eri luokan asioita verrattuna naispappeusasiaan?
Olen muuten samaa mieltä ketjun toisen kirjoittajan kanssa, että koko virkakysymys on teennäinen. Raamattu ei tuntenut lainkaan "luterilaista pappeutta". Koko virkakysymys on siis maallinen ja enemmän tekninen asia (palkka, järjestys, toimitus) kuin hengellinen ja pyhä asia.
"Kysymys teille: tutkimusten mukaan VAIN 60-70% kirkon työntekijöistä uskoo Jumalaan, ja vielä vähemmän uskoo Jeesuksen neitsyestä syntymiseen, ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen.
Osallistutteko samaan Jumalapalvelukseen tällaisten pappien kanssa? Eikö nämä kysymykset ole kuitenkin eri luokan asioita verrattuna naispappeusasiaan?"
Minä näen noissa tilastoissa tämän hyssyttelyn lopputuloksen, kaikkea pitää sallia ja kärsiä, ei saisi enää puuttua epäkohtiin vaan suvaita kaikkea epäkristillisen rakkauden tähden. Kristillisessä rakkaudessa on sentään totuus. Kaksi virhettä, totuutta ei julisteta, eikä käytetä kirkkokurillisa toimenpiteitä, seuraus; hapatus leviää kulovalkea tavoin. Jatkakaa samaan malliin niin kristinuskosta ei jää mitään jäljelle edes teidän omassa keskuudessanne.
Osallistumisesta tällaisten jumalanpalvelukseen. Lutherin opetuksen mukaan voi osallistua epäuskoisten tai harhaoppisten jumalaanpalveluksiin jos he eivät vain sitä tuo opetuksessaan julki, eli levitä synninluvallisuuttaan tai harhaoppiaan julkisesti.
Syynä tällaiseen menettelyyn tai käsitykseen on tietysti se ettei kukaan pysty tietämään ja näkemään palvelijan tai papin sydämeen ja sisäiseen elämään. Oikeassa opissa ja elävässä uskossa olevakin voi langeta jumalanpalvelusta edeltävänä päivänä, ilman että sitä kukaan tietää ja kykenee saamaan sitä selville. Mutta jos jumalattomuus ja varsinkin harhaoppi on ilmeinen ja se tuodaan häpeämättä esille, on yhteys heihin raamatun mukaan katkaistava. Näin tapahtui mm. alkukirkossa. Tällaisia on nuhdeltava ja heidät on suljettava seurakuntayhteyden ulkopuolelle että häpeäisivät. Mutta nykyään nuhdellaan uskollisia työntekijöitä ja heidät suljetaan oikeaoppiset seurakunnan ulkopuolelle. Meillä on onneksi vielä Suomessa vapaus valita minne menemme jumalanpalvelukseen.
"Olen muuten samaa mieltä ketjun toisen kirjoittajan kanssa, että koko virkakysymys on teennäinen. Raamattu ei tuntenut lainkaan "luterilaista pappeutta". Koko virkakysymys on siis maallinen ja enemmän tekninen asia (palkka, järjestys, toimitus) kuin hengellinen ja pyhä asia."
Miettikää nyt vähän ennen kuin kirjoitatte, miten teidän näkemyksenne sopivat yhteen Jumalan sanan kanssa. Virkakysymys ei ole maallinen, sehän on raamatun mukaan hengellinen ja Jumalallinen virka. Paavali puhuu itsestään Jumalan työtoverina, se on Jumalan asettama ja pyhä eli erotettu kaikesta muusta työstä tiettyä tarkoitusta varten 2. Kor 3:5-8, 1 Kor 3:9. Älä puhu asioista joista et tiedä mitään varmaa. Sinä vain sanot ja toteat, mutta et sanallakaan perustele raamatulla sanomaasi ja sen täytyy olla niin vain siksi että vanholliset ovat sitä mieltä! Minä en ainakaan tuollaisiin mielipiteisiin perusta omaa uskoani. Onko raamatun tuntemus noin heikolla pohjalla vanhollisten keskuudessa. Olen hämmästynyt!
Lue Room. 1:1-5, Apt 13:2-. Virka on pyhä ja perustuu apostoliseen ja hengelliseen pappeuteen, 1 Piet. 2:5,9.
Älkää hyvät ihmiset menkö puhumaan mitä sattuu!
Paavali puhuu noissa kohdissa "Hengen virasta". Ei sanallakaan Suomen Luterilaisen kirkon pappisvirasta, josta maksetaan kirkkojärjestyksen mukaisesti palkkaa. Ja kaikki uskovaiset ovat "Jumalan työtovereita". Jokainen on "Pyhän Hengen pappi", ja täysivaltainen Sananjulistaja. Toisessa kohtaa korinttilaiskirjettä Paavali sanoo, että "KAIKKI te voitte profetoida..."
Ja sinullekin tiedoksi: totuus ilman rakkautta on täysin turhaa. Varokaa siis panettelemasta takanapäin toisia pappeja, piispoja ja muita kirkon työntekijöitä. Se on synti siinä missä naispappeuskin.
Minulle on mysteeri miksi te kieltäydytte toimituksista jos mukana on naispappi. Paavali ei niin opeta. Luther kyllä riehui aina ja joka paikassa Paavia vastaan, ja ymmärrän että jos moita Lutherin teksteä kovin paljon lukee, niin omat esimiehet ja kirkon johto alkaa kyllä näyttämään paholaiselta. Itse olen aina ihmetellyt kuinka Luther saattoi olla niin karmaisevan häijy Paavia kohtaan. Vaikka olikin oikealla asialla, niin överiksi se meni. Varokaa ettette astu tuohon ansaan. Paavali opetti rakkautta, Luther eksyi tästä usein ja riehui.
"Oikea oppi" ilman rakkautta on kuin helisevä kulkunen ja kumiseva vaski. Siitä tässä on nyt kysymys. Ja ilman tuota oikeata rakkautta ei ole iankaikkisuustoivoa.
Panettelusta ei ole kysymys kun asia, harha tai synti on julkinen. Julkista vääryyttä pitää nuhdella julkisesti. Salaiset tai yksittäisten ihmisten tiedossa olevat synnit ovat erikseen.
Papin virkaa ei ole tarkoitettu kaikille, kuten ei myöskään saarnavirkaa. Nimike on tässä toisijaisessa asemassa. Tämä kysymys virasta on luterilaisen oppikäsityksen mukaan selvä, saarnavirka tai miksi sitä ikinä kutsuttaneenkaan on erityinen virka ja erottuu siten yleisestä pappeudesta.
Profetoiminen on Paavalin mukaan hengen lahja mutta Paavali puhuu myöskin virassa jota tulee hoitaa uskollisesti. Profetoiminen kun voi tarkoittaa montaa asiaa. Raamatun selittämistä, tulevien ennustamista tai sanan tuomista tähän hetkeen ym.
Jeesuksen ja Paavalin ehdottomuus kuulosti juutalaisten mielestä varmaankin rakkaudettomalta. Oikeaa rakkautta on se kun sanoo myös totuuden siinä tarkoituksessa ettei kenellekään tule vahinkoa. Jos joku nukkuu koskeen menevässä veneessä ei ole rakkaudetonta huutaa että herää, koski on edessä, sinä hukut. Se tarkoitus tässä kaikella on ollut.
Lutherin käyttätyminen saattoi johtua hänen oluen juonnistaan. Olen vain kuullut, että olut hänelle maistui.
Onko tämä sitä uudemman ajan historiantutkimuksen tulosta?
miten te suhtaudutte ehkäisyyn tai lapsirajoitukseen? onko ehkäisy koskaan sallittua?
Itsekin odottaisin mielelläni Luther-säätiöläisen vastausta lapsisäännöstelyyn. Onko se asia teillä tapetilla? Kun Raamattua tunnette.
sen nimi ei ole joose vaan josse. Se ei huomannut, että sitä puhuteltiin. Voisi sitä vähän tarkempi olla.
Miten te LutherSäätöläiset suhtaudutte lapsisäännöstelyyn? (Laitoin saman kysymyksen ylle, mutta vahingossa Jooselle)
Säätiöläisten kantaa en tunne tarkemmin. Kait sielläkin montaa mieltä ollaan. Itse olen ollut kielteisellä kannalla.
Luther Säätiöläisissä on jäseniä monesta herätysliikkeestä.
joka on ylittänyt kaikkien kirkkokuntien rajat. Meitä on luterilaisia, ortodokseja jokunen katolinenkin sekä ympäri maailmaa kuka mihinkin kirkkokuntaan kuuluvana.
Oletko varma? Myös moniin muihin uudempiin liikkeisiin on liittynyt eri kirkkokunnista, eritoten maailmanlaajuisesti levinneisiin ryhmiin, esim. bahait, scientologit, mormonit, buddhalaiset jne.