usko haussa...

Usko siihen mitä pidät tärkeänä.
Itse uskon sukuuni, suomalaisiin perinteisiin (uskomuksiin), ja koko suomen heimoon.

Itse en koe kuuluvani mihinkään ns uskontoon, liikkeeseen tai kulttiin. Jos minun on oma uskontoni lyhyesti määriteltävä niin olen teosofi. Oma henkilökohtainen uskoni on kuitenkin hyvin "pitkän" pohdinnan tulosta ja näin ollen olen löytänyt itseni, oman maailman- ja kaikkeudenkuvani, enkä koe itseäni enää puolinaiseksi sillä henkisyys on itselleni hyvin tärkeää, ja filosofinen mietiskely kuuluu suurempana osana elämääni kuin monelle kristitylle "uskovaiselle". Muiden uskontokuntien edustajien kanssa keskustelu tai muiden uskontojen pyhien tekstien lukeminen auttaa pitkälti oman uskon kanstansa löytämisessä ja näin ollen voi saavuttaa tasapainon jonka myötä elämä tuntuu täydemmältä. Kaikki tosin eivät edes tarvitse määritelmää uskolleen ja voivat silti olla onnellisia mutta avoimuus ja ennakkoluulottomuus on avain joka auttaa omalla etsintäretkellä.

blessed be - ja avoimuus täyttäköön mielesi

Pol

Niin sanoi vanha kansa, joka eli ankarassa luterilaisessa kirkkokurissa. Aina joku rohkeni epäillä sitä mitä ylhäältä annettiin.
Minulle ja miljoonalle muulle opetettiin kansakoulun kateederilta puhdasta Martti Jutherin oppia, että tämä on se tie joka taivaaseen vie, ja olkaa onnellisia siitä, että saitte sen nyt heti kuulla jne......

Ei tässä nyt enempää siitä, miten siitä kusetuksesta selvisin, mutta olen jollain tavalla palannut juurilleni, löytänyt jonkinlaisen tasapainon "päivätiedon" ja "yötiedon" kesken. Elias Lönnrot käytti joskus näitä käsitteitä, kun joutui lääkärinä soveltamaan länsimaista tiedettä ja toisaalta keräsi intuitiivista kansanperinnettä.

Niin se käy, tieto voi tulla sekä älyn että intuition kautta. Toisaalta minulla on erittäin kriittinen ja skeptinen luonnontieteellinen näkemys, toisaalta voin keskustella esi-isien ja luonnonhenkien kanssa ja saada niiltä hyvinkin merkittäviä vastauksia, eivätkä ne vastaukset aina ole sitä mitä mieluimmin odottaisin.

Kolme vuotta sitten Tampereella oli varsin antoisa seminaari, jossa suomalais-ugrilaiset pikkuserkut jakoivat meillekin jotain tuhatvuotisesta perinteestään. Pari virolaista pakanaa vihjasi, että suomalaisetkin löytävät ennenpitkää sen perinteen, mikä Virossa on elänyt läpi kaikkien historian myllerrysten.
Ja heti sen jatkoksi Vilppulassa pidettiin marilainen "pyhä piknik", joka onkin ihan oma lukunsa...

Kolme viikkoa sitten pidettiin taas Pohjois-Hämeen takamailla jo perinteeksi vakiintunut Shamaaniseuran kevätpäiväntasauksen juhla. Sen jälkeen on jo vähän kehitelty suunnitelmia ensi vuodelle, vaikkapa Ukon vakka-perinteen elvyttämiseksi. Perästä kuuluu...

Itse olen etsiskellyt omaa tapaani uskoa ja omaa "uskontoani" jo jonkin aikaa. Olen lueskellut paljon eri uskontojen tekstejä ja löytänyt paljon näkemyksiä, jotka vastaavat omiani, mutta mikään uskonto ei sellaisenaan vastaa omaa tämänhetkistä uskoani. Lähimpänä näkemystäni / kokemustani totuudesta on Serge Kahili Kingin kirjoittama teos Kaupunkishamaani, jota voin lämpimästi suositella jokaiselle etsijälle.

Olen teisti, uskon rakkauden Jumalaan / Jumalattareen. Harjoitan uskontoa myös käytännössä tekemällä erilaisia rituaaleja, sekä pyrkimällä avaamaan chakroja (kehon energiakeskuksia) joogan ja meditaation avulla vastaanottamaan jumalallista rakkautta ja energiaa.

Etsintäni on kesken, en tiedä riittääkö yksi ihmisikä täyden totuuden löytämiseen, mutta olen löytänyt yhteyden Jumalaan / Jumalattareen ja sitä kautta tasapainon itseni ja uskoni kanssa.

kyllä mä suosittelisin sen oman uskon etsimistä, kunnes sen löydät. itse sen löysin, ja koin jotain niin suurta rauhan tunnetta ja autuutta, ettei sitä voi sanoin kuvailla, se on koettava. Eikä mun etsintä oo vieläkään päättynyt. Totuutta kaipaan ja etsin kokoajan.