Maanis/Depressiivinen ?

Njoo, tuosta naisellisuudesta olen muutaman kerran ottanut puheeksi tuolla Martoissa, siis Marttapalstalla, niin jopas siinä myrsky nousi joka kerran. Mahtaakohan siellä olla yhtään naisellista naista, tuli vähän sellainen tunne.

Kyllä puhut asiaa. Kun katselee suomalaista väkijoukkoa (mene vaikka jonnekkin missä on paljon ihmisiä, hävettää, millaista rytkykanssa on. Ei siinä juurikaan eroita, onko kyseessä nainen vai mies. Naiselle tuntuu olevan kuoleman synti olla naisellinen. Naisellisia toki on, mutta vähemmistö.

Juuri vaihdoin verhot, olen sisustanut huoneita kesää varten ja siivonut. Vielä on ikkunoiden pesut ja jotain pientä, tunnen kuinka pursuan energiaa.
Mullakin on tuota hommia siellä ja täällä vähän joka huoneessa ja pitää oikein keskittyä ja komentaa itseäni, että ensin tämä ja sitten vasta toiseen huoneeseen.

Olenko silti sairas ?
Mielestäni en.
Luonteeni on vain enerinen, touhukas ja iloinen, puhelias eli aina pälätän hyvä, kun muut saa puheenvuoron.

Osaan myös rauhoittua ja keskittyä eli, kun iltaisin väsyn makaan sohvalla ja teen esim. ristikoita.

Nanana kirjoitti:

Juuri vaihdoin verhot, olen sisustanut huoneita kesää varten ja siivonut. Vielä on ikkunoiden pesut ja jotain pientä, tunnen kuinka pursuan energiaa.
Mullakin on tuota hommia siellä ja täällä vähän joka huoneessa ja pitää oikein keskittyä ja komentaa itseäni, että ensin tämä ja sitten vasta toiseen huoneeseen.

Olenko silti sairas ?
Mielestäni en.
Luonteeni on vain enerinen, touhukas ja iloinen, puhelias eli aina pälätän hyvä, kun muut saa puheenvuoron.

Osaan myös rauhoittua ja keskittyä eli, kun iltaisin väsyn makaan sohvalla ja teen esim. ristikoita.

itseäni sairaana halua ajatella..
Ehkä mulla vaan on taipumus ns. kaamos masennukseen, eli kun on ulkona synkkää, niin sama on mielessä.. Mulla on hirveä kevään edistämis vimma.. Yritän hajoittaa noita jäitä tosta pihasta, että sulais nopeammin.. =)
Miehellä menee hermot, kun en lopeta touhuamista ennenku tulee pimeä.. Meen niinku viitapiru ympäriinsä.. Keskittymiskyky multa puuttuu täysin, turhaudun nopeasti kärsivällisyyttä vaativissa jutuissa..
Oon yrittänyt harjoitella sitä täyttämällä väkisin ristikkoa tai lukemalla kirjaa.. Ei onnistu, lopulta vaan suutun ja sit lentää kirja nurkkaan..

pahemmin kirjoitti:

itseäni sairaana halua ajatella..
Ehkä mulla vaan on taipumus ns. kaamos masennukseen, eli kun on ulkona synkkää, niin sama on mielessä.. Mulla on hirveä kevään edistämis vimma.. Yritän hajoittaa noita jäitä tosta pihasta, että sulais nopeammin.. =)
Miehellä menee hermot, kun en lopeta touhuamista ennenku tulee pimeä.. Meen niinku viitapiru ympäriinsä.. Keskittymiskyky multa puuttuu täysin, turhaudun nopeasti kärsivällisyyttä vaativissa jutuissa..
Oon yrittänyt harjoitella sitä täyttämällä väkisin ristikkoa tai lukemalla kirjaa.. Ei onnistu, lopulta vaan suutun ja sit lentää kirja nurkkaan..

Nykyaikana halutaan normaali tervetilakin luokitella sairaudeksi. Normaalit verenpainearvotkin on jo luokiteltu sairaustiloiksi, että saadaan myytyä lääkkeitä.

Minusta on aivan normaalia, että säätila ja vuodenajat vaikuttavat ihmisen vireyteen, ei siinä pitäisi olla mitään sairaaksi luokiteltavaa.

Itse olen puolestani ylivirea, ei edes syksy saa minua uupumaan. En sitten tedä, onko mulla syynä se, että käytän kirkkaita värjeä ja kirkkaita valoja. Jos joudun olemaan hämärähyssyssä, ja vääränlaisessa valaistuksessa, minuunkin iskee vetämättömyys, ja ärtyneisyys, uupumus ja mieluiten vain makoilisin.

Mutta kun valo on luonnonvalon kaltaista kirkasta valoa, syksykään ei masenna ja energiaa riittää. Mutta tämäkin on kuulema sairautta. Kerran kysyin joltain psykoloogilta, että kun mullei tule sellaisia masennuskausia, mullon aina into ja myönteinen vire päällä. Tuloksia syntyy ja aina on mieli täynnä kaikenlaista tekemistä, ja tykkään kaikenlaisista puuhastalusta.

Silti, vaikka olen fyysisesti hyvin sairas, niin mä keksin aina keinot, joilla selvitä. Olen vakavasti vajaakuntoinen. Fyysisesti en edes pysyt käsittelemään tavallisia keraamisia lautasia, niin vaihdoin ne muovilautasiksi, siitäkin huolimatta, että perhe nousi takajaloilleen. Tarvitsen käyttää paljon erilaisia apuvälineitä.

Kun määräaikanakaan porukka ei saa itse huollettua ruokavehkeitään tiskikoneeseen, niin lähtivät keraamiset astiat. Ruokaa en juuri pysty laittamaan, kun kattilat ja pannut ovat liian painavia. Muttei se mua masenna.

Keksin sellaista työtä, jota pystyn tekemään, teen puhelimella ja tietokoneella, ja niinpä taas olen samoilla viivoilla, kuin kuka terve ihminen tahansa.

Matala mieliala on mulle vieras käsite. Ne ovat vain muutaman tunnin tai päivän parin juttuja, ja sitten ne on ohi. Mutta tämäkin on sairautta.

Tuttavapiiri nauroi kuollakseen, että jos toi on psyykkistä sairautta, sitten kaikki on sairautta.
Minun kroppa reagoi säätillalle, kuten joidenkin mieliala.

Onko siinä nyt mitä eroa, mieli tai kroppa reagoi ja kovilla kivuilla tulevaan matalapaineeseen ?

Kummaa kirjoitti:

Nykyaikana halutaan normaali tervetilakin luokitella sairaudeksi. Normaalit verenpainearvotkin on jo luokiteltu sairaustiloiksi, että saadaan myytyä lääkkeitä.

Minusta on aivan normaalia, että säätila ja vuodenajat vaikuttavat ihmisen vireyteen, ei siinä pitäisi olla mitään sairaaksi luokiteltavaa.

Itse olen puolestani ylivirea, ei edes syksy saa minua uupumaan. En sitten tedä, onko mulla syynä se, että käytän kirkkaita värjeä ja kirkkaita valoja. Jos joudun olemaan hämärähyssyssä, ja vääränlaisessa valaistuksessa, minuunkin iskee vetämättömyys, ja ärtyneisyys, uupumus ja mieluiten vain makoilisin.

Mutta kun valo on luonnonvalon kaltaista kirkasta valoa, syksykään ei masenna ja energiaa riittää. Mutta tämäkin on kuulema sairautta. Kerran kysyin joltain psykoloogilta, että kun mullei tule sellaisia masennuskausia, mullon aina into ja myönteinen vire päällä. Tuloksia syntyy ja aina on mieli täynnä kaikenlaista tekemistä, ja tykkään kaikenlaisista puuhastalusta.

Silti, vaikka olen fyysisesti hyvin sairas, niin mä keksin aina keinot, joilla selvitä. Olen vakavasti vajaakuntoinen. Fyysisesti en edes pysyt käsittelemään tavallisia keraamisia lautasia, niin vaihdoin ne muovilautasiksi, siitäkin huolimatta, että perhe nousi takajaloilleen. Tarvitsen käyttää paljon erilaisia apuvälineitä.

Kun määräaikanakaan porukka ei saa itse huollettua ruokavehkeitään tiskikoneeseen, niin lähtivät keraamiset astiat. Ruokaa en juuri pysty laittamaan, kun kattilat ja pannut ovat liian painavia. Muttei se mua masenna.

Keksin sellaista työtä, jota pystyn tekemään, teen puhelimella ja tietokoneella, ja niinpä taas olen samoilla viivoilla, kuin kuka terve ihminen tahansa.

Matala mieliala on mulle vieras käsite. Ne ovat vain muutaman tunnin tai päivän parin juttuja, ja sitten ne on ohi. Mutta tämäkin on sairautta.

Tuttavapiiri nauroi kuollakseen, että jos toi on psyykkistä sairautta, sitten kaikki on sairautta.
Minun kroppa reagoi säätillalle, kuten joidenkin mieliala.

Onko siinä nyt mitä eroa, mieli tai kroppa reagoi ja kovilla kivuilla tulevaan matalapaineeseen ?

ja itseki aina keksin ulospääsyt kaikkeen
jos jotain häikkää on jonkun tekemisin tai sairauden kanssa. Periksi en anna.
Tuo luokittelu myös hämää, heti leimataan
sairaaksi ja mielstäni päni on terve elän ja olen vain tääläinen tavallinen sääoloihminen ja keväisin energiaa täynnä.
Täytyyhän sitä olla lupa väsyä ja nukkua jos kerran väsyttää ja on voimaton.
Hullumaksi menee nämä touhut.
Tuli mieleni, että jos ehdotetaan testiin menemistä nin pitäisikö piruuttani mennä ja katsoa miten ne mut luokittelee ? olenko sairas vai saanko puhtaat paperit ? Voihan olla ettei ne sitä testiä ehdota, mutta kun lääkärini viimeksi kysyi onko minulle se tehty sanoin ei.

www.theicarusproject.net