Edellisessä avauksessani käsittelin vl-lapsille opetettavaa maailmankuvaa, jossa eivlien maailma nähtiin yksiselitteisesti pahana ja huonona (esimerkkinä Päivyt 3:n opetus pyhäpäivän vietosta).
Eilen istuskelin kuuntelemassa seurapuhetta, jossa lähestyttiin lapsia opetuksella, että usko täytyy tunnustaa jo pienenä. Esimerkkinä puhuja käytti tilanteita pihaleikeissä ja koulussa. Kun kerran tunnustamme, että "olemme uskomassa", niin sen jälkeen on helpompaa. Toki näin on, jos ajatellaan, että halutaan asia tiedoksi kavereille.
Minulle on kuitenkin täysin hämärää se, että miksi lasten täytyy tehdä jyrkkä ero vlien ja ei vlien välillä. Eikö kaikki lapset ole Jumalan lapsia? Eikö tällainen luokittelu lasten kesken ole täysin väärin eli väärää opetusta. Se on kuitenkin jokapäiväistä ja kuuluu vlien perusopetukseen. Samaan kategoriaan lasken tilanteet, joissa koululaiset kieltäytyvät osallistumasta vaikkapa maksulliseen nukketeatteriin. Kieltäytymisen yhtenä argumenttina käytetään tarvetta tehdä selkeä ero uskovaisten ja tämän maailman ihmisten välillä. Kuitenkaan tuossa iässä lapseilla ei ole eroa, hehän ovat kaikki lapsuuden uskossa. Miksi siis tämä jaottelu?
Eilen istuskelin kuuntelemassa seurapuhetta, jossa lähestyttiin lapsia opetuksella, että usko täytyy tunnustaa jo pienenä. Esimerkkinä puhuja käytti tilanteita pihaleikeissä ja koulussa. Kun kerran tunnustamme, että "olemme uskomassa", niin sen jälkeen on helpompaa. Toki näin on, jos ajatellaan, että halutaan asia tiedoksi kavereille.
Minulle on kuitenkin täysin hämärää se, että miksi lasten täytyy tehdä jyrkkä ero vlien ja ei vlien välillä. Eikö kaikki lapset ole Jumalan lapsia? Eikö tällainen luokittelu lasten kesken ole täysin väärin eli väärää opetusta. Se on kuitenkin jokapäiväistä ja kuuluu vlien perusopetukseen. Samaan kategoriaan lasken tilanteet, joissa koululaiset kieltäytyvät osallistumasta vaikkapa maksulliseen nukketeatteriin. Kieltäytymisen yhtenä argumenttina käytetään tarvetta tehdä selkeä ero uskovaisten ja tämän maailman ihmisten välillä. Kuitenkaan tuossa iässä lapseilla ei ole eroa, hehän ovat kaikki lapsuuden uskossa. Miksi siis tämä jaottelu?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Juuri noin kuin kirjoitit, asian tulis ollakin.
Perusajatus pohjautunee tähän Raamatun kohtaan:
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. (Matt 10)"
On eri asia tunnustaa 1) Jeesus, kuin 2) usko. Kaikki ihmisethän johonkin uskovat.
Toisekseen, on helpompaa tunnustaa Jeesus (=usko Jeesukseen) uskovaisten joukossa, kuin "ihmisten edessä". Tässä varmasti eräs syy siihen, että ihminen mielellään etsiytyy samanmielisten joukkoon (tässä tapauksessa Rauhanyhdistyksille).
Meillä monet tavat samaistetaan "Jeesuksen tunnustamiseen". Siksi niiden ajatellaan kirkastavan valtakunnan rajoja.
Perusajatus on siis oikea (= ei hävetä Jeesus-uskon tunnustamista), mutta toteutuksessa lienee väärinymmärrystä. Minusta ainakin on helmpompaa kieltäytyä jostakin konkreettisesta kuin tunnustaa uskovansa Jeesukseen. Ehkäpä tällä "metodilla" kuittaankin olemattoman uskontunnustukseni.
Lapset ovat uskovaisia olivat kenen lapsia tahansa.Lapsuusiässä ei tarvita erityistä uskon tunnustamista opettaa vielä se kasvaa iän mukana.Toisaalta uskon tunnustaminen kuuluu aikuisille ,silloin jos lapsia ollaan pyytämässä sellaisiin juttuihin joka ei ole lapsille sopivaa.Ei kai nukketeatterissa ole sinällään mitään pahaa ,lienee tärkeämpää missä se on ja onko se itselle vieras tai epäsopiva esityspaikka ,jonne ei viitsi lasten kanssa mennä.Ei se niin vaarallista eikä jälken jäävää ole vaikkei joka paikkaan lapsiaan hyppyytä.Kannattaa miettiä erilaisia valinnan mahdollisuuksia.
Onko tedän Siionissanne uskovaisilla vapaus itse tehdä valintoja, esim. nukketeatteriasian suhteen?
Kyse nukketeatteriasiassa on luonnollisesti ehdonvallan asiasta. Siis perheen oma ratkaisu, ja monet nukketaeatteritarinathan ovat tutuista perinteisistä saduista tehtyjä. Meillä lapset käyvät kirjastossa ja päiväkodissa niitä katsomassa, ollaan etukäteen tiedetty mistä on kyse eikä ole ollut ongelmia.
Meillä täällä käydään jatkuvasti keskutelua linjasta. Tiedän tilanteita, joissa perhe on poikennut sovitusta linjasta ja saanut kummeksuvia katseita osakseen. Linjaan yleensäkin määrittävät ns "tiukkikset"
Yksi "tiukkisten" argumenteista poisjäännille on avauksessanikin käsitelty ero tämän maailman ja uskovaisten välillä. Poisjäänillä tunnustetaan usko ja samalla tehdään selvä ero muihin.
Minusta se argumentti ei kestä päivänvaloa, koska erottelu uskovaisiin ja epäuskoisiin ala-asteiässä on yksiselitteisesti väärin.
Jokainen, jolla on Kristuksen henki, on hänen omansa
eli uskovainen. Seuraavassa raamatun kohtia, jotka kertovat että lapsi on osallinen pyhästä hengestä.
Sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta. Sinä olet minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälle(=huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.(Ps.71:5-6)
Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta.(Apt.t.10:47)
Katso, lapset ovat herran lahja ja kohdun hedelmä on anti.(Ps. 127:3) Tästäkin on tehtävissä luonnollinen johtopäätös lapsen uskosta. Jumala antaa lahjanaan uskovaisen lapsen.
Jos puhuja tai kuka tahansa opettaa lapsen epäuskoa missään muodossa on hän vastaan Kristuksen tekoa, vastaan maailman syntien sovittajaa.
Minua on lukuisia kertoja pyydetty pyhäkoulun ja raamattuluokan opettajaksi. En ole voinut ottaa omantunnonsyistä vastaan näitä kristillisyytemme kasvatustehtäviä. Esim. pyhäkouluopetukseen sisältyy selkeä kasvatuskristillinen tehtävä tuoda lapsille esille uskovaisten ja "epäuskoisten" lasten erot. Vaikka raamattu ei tunne "epäuskoisia" lapsia. Jeesus sanoo edelleen: Antakaa lasten jotka uskovat tulla minun tyköni.
Seuraavassa lainaus kirjasta Usko ja kaste.
Erkki Reinikainen s.111
Rukoilen sinulta, taivaallinen Isä, siunausta ja varjelusta kaikille lapsille. Aikuisille rukoilen ymmärrystä käsittää lapsen arvo ja taitoa sekä tahtoa toimia lasten parhaaksi heidän asemastaan riippumatta. Jumala , anna meidän omasta asemastamme riippumatta osoittaa rakkautta kaikille lapsille, olipa heidän kasvualustansa kristinusko tai juutalaisuus tai islam tai hindulaisuus tai buddhalaisuus tai jokun muu uskonto tai ideologia. Anna meille rakkautta niitäkin kohtaan,jotka ovat pakanoihin luettuja , mutta Jumalan silmissä kuitenkin "Aabrahamin heimoa".
Opetus ei varmaankaa koskaan suoraan jaa lapsia epäuskoisiin ja uskottomiin, mutta epäsuorasti se sen tekee lähes aina.
<
Jos puhuja tai kuka tahansa opettaa lapsen epäuskoa missään muodossa on hän vastaan Kristuksen tekoa, vastaan maailman syntien sovittajaa.
>
Hyvin sanottu. Tästä näkökulmasta ajatellen vl-kasvatus (päiväkerhot, pyhäkoulut, yms) on väärää. Kuitenkin koko em opetuksen kulmakiviä on tehdä selkeä ero uskovaisten ja epäuskoisten välille.
Kun pienestä pitäen lapsille opetetaan vl/eivl -vastakkainasettelua, on vaarana, että nuori ei koskaan ajattele uskomisen perusteita omakohtaisesti. Usko muodostuu jo pienestä pitäen ulkoaopitusta litaniasta tekoja/käytäntöjä. Uskoa varsinaisesti tunnustetaan kuulumalla vl-yhteisöön, ei omakohtaisen kilvoittelun/sisäistämisen kautta.
"Olen vl-perheen lapsi -> pelastun, mutta sinä et, koska kynsissäsi on väriä ja kotonasi on televisio"
Tuollaisiin tokasuihin opetus johtaa ja asialla kuitenkaan lapsen omakohtaisen uskon ja pelastumisen kanssa ei ole mitään tekemistä.
"Uskovaisuus eli kristittynä eläminen ymmärretään usein näissä vl-keskusteluissa "hengellisen" uskonyhteisön sisäiseksi, ns. uskovaisten ihmisten keskinäiseksi toiminnaksi, jota "maallinen" organisaatio, rauhanyhdistys ja niiden muodostama keskusyhdistys ulkonaisesti tukee. Hengellisen hartauden tarkoituksessa kokoontuvaa yhteisöä käytännön toimintoineen on alettu pitää sinänsä Jumalan valtakuntana. Mutta tässä meillä ovat vasta puitteet ja toimijat. Ne ovat olemassa jotakin toimintaa varten, eivät itseään varten.
Kysymmekin, mitä on se toiminta johon kristittyinä olemme lähetety? Vastauksen tiedämme: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Missä on kristityn uskomisen kohde?
On olennaista ymmärtää, mikä oikeastaan on kristitylle uskomisen kohde. Raamatun mukaan uskon kohteena eivät ole inhimillisen elämän asiat, vaan armoevankeliumi omalle kohdalle, tässä ja nyt. "
"Emme saa "laajentaa" uskomme kohdetta. Vanhoillislestadiolainen liike on harhautunut juuri tähän laajentamiseen. Tälläkin palstalla monet vl:t ovat korostaneet uskomista "Jumalan valtakuntaan”,”erehtymättömään seurakuntaan”, ”samoin uskovien joukkoon”."
"Kristityn usko ei voi kohdistua elämäntaparatkaisuihin, tarkasti puhdistettuun samoinajattelevien joukkoon, rauhanyhdistyksen neuvoihin eikä SRK:n "päätöksiin", vaan luovuttamattomaan ja muuttumattomaan Kristuksen lunastustyöhön, jonka kautta saamme uskoa kukin omat syntimme ja heikkoutemme anteeksi. Seurakunta ei ole uskomisen kohde, ei SRK:n "Saara-äitikään".
Kyseessä on opillinen väärinkäsitys, jolla ei ole Raamatun perustaa. "
"Kristinuskon historiassa on vuosisatojen mittaan aika ajoin hämärtynyt käsitys uskon kohteesta ja sitä kautta on ajauduttu Raamatun tulkinnassa laajemminkin epäkristillisiin dogmaattisiin rakennelmiin. Näin kävi jo Paavalinkin aikana.
Näissä tapauksissa on aina seurauksena ollut se, että uskovien joukosta on alettu kasvattaa jonkinlainen ajallisen herruuden ja vallan väline, ikään kuin valtikka ihmisen käteen.
Tällöin on alettu kohdistaa usko tähän yksittäiseen ryhmään. Siitä taas on aina seurannut tiukka puhtaan joukon tavoittelu, pikkutarkka oikean ja väärän tapakulttuurin määrittely sekä loputon keskustelu "säännöistä", kielloista ja normeista, joille etsitään perusteita Raamatun detaljien kirjaimellisesta tulkinnasta. Seurauksena on myös kysymys normien valvomisesta ja rikkomiseen liitettävistä sanktioista. Valvomisesta. Ajatellaanpa vaikkapa Lutherin ajan tilannetta. Silloin oli katolilaisuus ajatunut juuri samanlaiseen tilanteeseen kuin vl-liike tänään. "
AAMEN. Vulgata on oivaltanut asian täsmälleen OIKEIN!!! Lukekaa ja oppikaa.
Tässä kirjoitus kokonaisuudessaan 31.8.05:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010312063#22000000010312063
samoja ajatuksia useinkin (liian usein) seilaa päässäni. Uskomiseni kohde onkin vl-liike kaikkien hyvien ja huonojen piirteiden kanssa. Ja samaa me opetetaan pienestä pitäen. Kuulostaa huolestuttavalta.
hoitokokouksissa: kumpi on tärkeämpi, seurakunta vai sydämen usko.
Ne joille seurakunta oli arvokkaampi, nöyrtyivät tunnustamaan olevansa väärässä hengessä. Vaikka siihen asti olivatkin uskoneet kantavansa Pyhää Henkeä sisimmässään. Ne taas, jotka eivät uskaltaneet "pilkata asuvaista Pyhää Henkeä" (niin kuin moni heitä tilannetta kuvasi) tunnustamalla sen vääräksi hengeksi, jätettiin saatanan haltuun.
> Esim. pyhäkouluopetukseen sisältyy selkeä kasvatuskristillinen tehtävä tuoda lapsille esille uskovaisten ja "epäuskoisten" lasten erot. Vaikka raamattu ei tunne "epäuskoisia" lapsia.>
Missä vl-pyhäkouluopetuksessa kehotetaan tekemään ero "uskovaisten" ja "epäuskoisten" lasten välillä?
En usko väitettäsi. Sekä oma isoäitini että tätini toimivat aikoinaan pyhäkoulunopettajina enkä muista tuollaista asennetta.
En minäkään ole kuullut puhuttavan epäuskoisista lapsista ,epäuskoisten vanhempien lapsista kyllä ja siinähän on selvä ero.Sehän on vain hyvä jos epäuskoiset vanhemmat lähettävät lapsiaan rauhanyhdistysten pyhäkouluun ja päiväkerhoon.
Päivyt 3 on päiväkerhon tuntikirja.
Opetusta lapsille kirjan sivulta.
Uskovaiset viettävät pyhäpäivää
-Jumalanpalveluksessa
-Seuroissa
-Kylässä
-Sairaalavierailulla vanhusten luona
-Lepäillen
Uskottomat viettävät pyhäpäivää
-Marjassa
-Heinänteossa
-Peltohommissa
-Omakotitaloa korjaten
-Kilpailuissa
-Bingossa
-Elokuvissa ,Konserteissa
On sanomattakin selvää että "uskottomat" lapset ovat mukana näiden uskottomien perheiden pyhäpäivän synnillisessä vietossa. Lapsi käsittää uskottomaksi myös uskottomien vanhempien mukana kulkevat lapset.
Tässä riittää läpeensä todistusaineistoa pitkin Suomea kuinka vl-lapset ovat jaotelleet jo siellä hiekkalaatikolla epäuskoiset ja uskovaiset lapset.
Isänä olen ollut todistamassa parikin kertaa tällaisen jaottelutapahtuman ja olen puuttunut tilanteeseen ja sanonut lapsille että kaikki lapset ovat uskovaisia.
Oma lukunsa on myös suora sanallinen pyhäkouluopetus, olen muuten ollut monet kerrat eri paikkakunnilla pyhäkoulussa jossa pyhäkoulunopettaja on aivan suoraan puhunut uskovaisista ja epäuskoisista lapsista. Esimerkkinä lapsille on kerrottu juuri näitä elokuva tahi muita tapahtumia joissa epäuskoinen lapsi menee elokuviin mutta uskovaiset lapset eivät mene elokuviin.
Tosin voi kyllä sanoa että on aika pitkälle henkilöstä joka opettaa, opetuksen sisältö kiinni. Vanhemmat opettajat joilla on jo parempi uskonkäsitysten ja raamatun tuntemus, eivät yleensä sorru virheelliseen opetukseen. On kumminkin nuoria innokkaita aikuisia opetustehtävissä joilta
itseltäänkin uskon peruskäsitykset ovat hukassa.
Opetetaanko lapsille tosiaan tuollaista?
Täysin kaavamaista ihmisten lajittelua. Ei kai sentään!
Tuohan viittaa suoranaiseen rasismiin.
Me = hyvät, toiset = pahat.
Mustavalkoinen ajattelu vahvistaa etsimään vastakkaisasetteluja, mutta ei tue suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden rikkautta.
kasvatustieteen opinnoissani Oulussa meillä on keskeinen teema interkulttuurisuus ja kasvattaminen erilaisuuden sallivuuteen.
On erityisen vaarallista "ulkoistaa paha" meistä itsestämme pois.
Tottakai se on helppoa ja on mukavampaa nähdä sitä pahuutta ja väärää vain muissa ihmisissä ja ihmisryhmissä. Noissa erilaisissa! Mutta sellainen ei johda moraaliseen eikä eettisesti kestävään yhteiskuntaan.
Meillä on asiantuntijoita omasta takaa, miksi emme käyttäisi heitä kun valmistellaan pyhäkoulumateriaaleja. Meikäläinen tutkija Katja Lamminmäki-Kärkkäinen on kirjoittanut ja luennonut paljon juuri tästä asiasta.
Keitä muuten sinä pidät "epäuskoisina"?
miten mittaat sydämen kristillisyyden?
Nimimerkki "vl-taapertaja" kirjoitti aivan tavattoman kristillisellä tavalla toisessa ketjussa:
"Ei ole meillä vl-kristityillä valtuuksia eikä haluja läheteä arpomaan, mikä on jonkun ihmisen kohtalo kun hän on siirtynyt ajasta iäisyyteen."
Samoin uskon minäkin.
Tervehenkistä tekstiä, kiitos!
Kyllä tunnutaan opetettavan ihmisten lajittelua. Olet varmaan kasvanut terveellä tavalla ulkopuolisia kohtaan ajattelevien vanhempien hoivassa, kun ajattelusi on noin raitista.
Valmistuttuasi kasvatustiet. maisteriksi, sinusta voi odottaa kaikkia lapsia arvostavaa opettajaa.
Kiinnostuin, mitä Lamminmäki-Kärkkäinen on julkaissut? Voisiko joku ystävällisesti antaa vinkin? Onko Päivämiehessä ollut tästä?
On todella hienoa, että näinä vanhusten syrjäyttämisen aikoina lestadiolaiset opettavat lapsensa ja nuorensa huolehtimaan vanhoista ja käymään sunnuntaipäivinä heidän luonaan. Tämä juuri on se mihin Kristus meitä kehottaa. "Minä olin sairas ja te kävitte minua katsomassa."