Vain kauniit rakastuvat, muut ovat yksin, näinkö se menee.
olen yksinäinen ja tiedän että en ole mikään prinsessa.haluisinkin rakkauttakin osakseni saada vaan kun ei,sillä miehet kai karttaa.ulkonäkö ohjaa liikaa valitettetavasti,onko noin?
kamalan läheisyydenkaipuu polttaa sisälläni.
olen yksinäinen ja tiedän että en ole mikään prinsessa.haluisinkin rakkauttakin osakseni saada vaan kun ei,sillä miehet kai karttaa.ulkonäkö ohjaa liikaa valitettetavasti,onko noin?
kamalan läheisyydenkaipuu polttaa sisälläni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jotenkin kallistun olemaan samaa mieltä, vain kauniit & komeat rakastuvat.
Vai mitä siitä pitäisi päätellä, että tähän mennessä jokainen kymmenestä tapaamisestani naisesta rakastuvat, tai ainakin ihastuvat, persoonaani, mutta pettyvät ulkonäkööni ja jään yksin.
Ehkä otos on liian pieni tai yritän liikaa. En tiedä. Tuntuu myös ettei nk. pehmo mies "kelpaa". On hyvin vaikeaa olla tulematta katkeraksi mieheksi :)
Ehkäpä aurinko joskus paistaa risukasaankin
Siis kuka määrittelee käsitteen kaunis? En ihansuoralta kädeltä voisi tuota väitettä hyväksyä.Meitä ihmisiä on niin monta erilaista ja se mikä toiselle on kaunis ei jollekulle toiselle ole sitä. En voi uskoa että sen komeuden/kauneuden puuttumisen takia voisi toisen jättää vaan syyt suhteen päättymiseen on melko varmasti jossakin muussa. Voihan se kauneus/komeus olla sellainen asia, johon emsimmäisenä huomio kiinnitetään, mutta kyllä ne ajatukset, teot ym. seikat painavat sitten suhteen muodostamisessa enemmän. En minä ainakaan viitsisi olla suhteessa jossa ei ajatusmaailmat muuten synkkaa."Rumakin" voi rakastaa, jos nyt noin karkeasti voi kenestäkään ihmisestä sanoa.
Hei ihmiset! Teillä on samanlaisia ajatuksia ku mulla oli kaks vuotta sitte. Mutta eipäs ole enää! Oon ihan tavallinen suomalainen tytöntyllerö. En todellakaa ole mikää kaunis omasta mielestä enkä varmaan monen pojankaa. Mutta yhden pojan silmissä olen. Olen saanut rakkaan ja ihanan poikaystävän. Osasin 2 vuotta sitten vain uneksia poikaystävästä, mutta nyt se on totta. Mun ystävät on aina ollu kauniita, tai ainaki pojat heidän perään kuolaa ku jossai kävellään tai ollaan. Minua ei pojat oo vilkassukaa. Mutta kah- nyt minä olen ainoa jolla on vakituinen kulta. Nämä kaunottaret ei oo saanu pysymään poikia itsellään. Kyllä se kauneus on katsojan silmässä- miten muuten selitätte sen että rakkaani on just minuun rakastunu eikä näihin mun kavereihin? Ja hän vielä sanoo ettei nämä mun tyttökaverit ole edes mitenkää erikoisia.
Ei ole kuitenkaa rumia ihmisiä. Ja jokainen ihminen voi rakastua, ja jokaiseen ihmiseen voidaan rakastua. Ei kannata hätiköidä, kyllä se oikea joskus vielä sattuu kohalle!!:)
kukaan ei voi sanoa, että hänelle on joku OIKEA.
Itse olen ajatellut(tuntenut) ehkä 6 kertaa että tuo on se OIKEA.
Nyt ajattelen että on pitkäaikaisia ystäviä ja lyhytaikaisia, mutta et voi tietää kuinka pitkä aikaisia suhteesi yhteenkään ihmiseen ovat.
Vai että kauniit eivät voi olla yksinäisiä???
erehdytte tässä!
mun mielestä on olemassa se oikea. Ja mulle se oikea on se, jota mä rakastan ja joka mua rakastaa. Ja ku kumpiki tuntee samallai, me mennään naimisiin ja se on se mun oikea...jokaisella meillä on omat mielipiteet tostaki asiasta. Ja mun mielipide on että se oikea on jokaiselle meille jossakin täällä maan kamaralla!! :) Mutta ole sinä sitä mieltä mitä haluat, se on arvokasta ku on erilaisia mielipiteitä.
kauniit voi olla yksinäisiä siinä missä kuka tahansa muukin. Olen aivan samaa mieltä. Ei se tosiaankaa tarkota että jos on kaunis, on onnellinen ja kaikki muutenki hyvin. Kaikki asiat riippuu aika paljon kuitenki luonteesta...
Ja vaikka ois kaunis ja ympärillä pyöris jätkiä ku herhiläisiä eikä ois sitä oikeeta ystävää, olis olo varmasti yksinäinen...
Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. En itse ole mitenkään ihmeellisen näköinen. En ole mikään kamalan ruma, mutta en mitenkään kauniskaan. Ja muunmuassa sen takia minulla on melkoisen huono itsetunto.
Tiedän sen että ruma ihminen voi jäädä yksin, tai löytää rakkauden. "Ruma" ihminen voi olla masentunut tai todella onnellinen. Kaunis voi olla ihana ihminen tai todella itsekäs. Kaunis voi jäädä yksin. Kaunis voi saada kaiken.
Ei kyse olekkaan siitä ettenkö välttämättä uskoisi saavani rakasta ulkononäköni vuoksi. Voin saada, ja voin olla saamatta. Mutta ainakin minulla kyse on kuitenkin vain itseni hyväksymisestä. Ja niin kauan kun en itseäni hyväksy, en voi olla onnellinen itsestäni, ja silloin ihmissuhteetkin ovat vaikeita.
Tiedän että ainoa asia joka minua estää saamasta rakkauttaa tällä, jos on ulkonäöstä kyse, oma, heikko itsetuntoni. olen sisältä heikko ja se työntää ihmiset pois. Ja heikkous johtuu myös ulkonäöstäni.
Oravan pyörä, josta en pääse koskaan pois.
En tiedä ymmärsikö kukaan...
Mulla on aivan sama ongelma.
Musta on viime aikoina ruvennut tuntumaan, ettei minulla ole edes ihmisarvoa. Aina kun mä sanon sanan "mä" tai "mulle", tulee olo että miten mä kehtaan ja en mä ole sen arvonen.
Taas joskus mulle tulee itsetuntopuuska, joka kuitenkin loppuu siihen, kun kaverini mainitsee poikaystävästään tai joku täydellisen kaunis nainen tulee vastaan.
Tätä ei kukaan voi ymmärtää, paitsi ehkä sinä.
Jos haluat, mailaa [email protected].
Tiivistettynä: Se on luonne mikä ratkaisee!
Olen miettinyt. Suhteuttanut omaa kokemusmaailmaani siihen mitä tunnen olevani, ja mitä olen juuri nyt.
Etenkin kun mietin yksinäisyyttä. Peruskouluaikana minulla oli 3 kaverusta. Koulukiusausta sitten senkin edestä. Lukiossa kaksi. Nyt, 24-vuotiaana, ainoastaan yksi.
Olenko yksinäinen? Kyllä, tunnen olevani hyvin yksinäinen. Tietyllä tavalla olen malliesimerkki virtuaalimaailman uhrista, tietokoneet mitä ilmeisemmin ovat minulle ihmisyyden ja ystävyyden korvike.
Olen seurustellut kerran elämässäni. Tämä on myös kokemukseni seksielämästä. Tunnenko olevani rakkauteen kelpaamaton? Kyllä. Pohjautuen nimenomaan kokemukseeni.
Tunnen olevani se heikko lenkki evoluutiossa, se joka tulee väistämättä häviämään. Aivan kuten jokaisessa eliölajissa on omat heikot yksilönsä, myös ihmisessä. Minun geenini eivät todennäköisesti tule jatkamaan elämäänsä minun jälkeeni.
Olen etsinyt rakkautta. Monta vuotta, kuukautta. Olen lakannut etsimästä, toivoen että se löytäisi minut jostain oven takaa. Näin ei ole käynyt. Jotenkin minusta tuntuu ettei näin tulekaan käymään. Ehkä vain huijaan itseäni. Tai ehkä lakkasin välittämästä.
Ehkä minun täytyy vain hyväksyä paikkani.
Ja miten tämä liittyy ulkonäkööni? Kerta toisensa jälkeen, minuun ihastutaan, jopa rakastutaan, kunnes minut tavataan silmästä silmään. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Yritän olla säälimättä itseäni. Yritän analysoida miksi olen ja mitä olen. Mikä tekee minut onnelliseksi ja tehdä sitä. Tuntuu että helpointa olisi sulkea korvansa, sulkea silmänsä ympäröivältä maailmalta, poistaa aivoista se pala joka tuntee jotain. En halua tuntea. En halua kuulla kuinka kaunis joku oli tai kuinka komea joku oli, tai kuinka seksikäs tämäkin malli ja menestyvä liikemies ja niin edelleen.
Tiedättehän mitä tarkoitan. En tarkoita ainoastaan julkismaailmaa. Oli tilasto sitten mitä tahansa, olen jokaisella sektorilla jäljessä muita.
Todisteiden valossa olen päättänyt etten aio kauaa elää. Vuosia vielä. Muttei vuosikymmeniä. Jos tämä on elämäni parasta aikaa, en halua edes nähdä huonointa.
Haluisitko kirjoittaa mulle?
Haluaisin, yhteisö on voimamme.
[email protected]
Itserakkaasti sanottu, mutta en ole niinkään ruma, mutta olen sitäkin yksinäisempi. Ihmiset eli tässä tapauksessa miehet käyttävät jatkuvasti hyväkseen, ottavat, pettävät ja jättävät. Tytöt, mistä löytäisin ystävän? naispuolisen ystävän jolle kertoa niin hyvät kuin pahat asiat, en löydä koska se miltä näytän tarkoittaa mukamas että luonteeni olisi tietynlainen, ilkeä, omahyväinen, julma, ei en sitä ole, mutta miten saisin ketään sitä ymmärtämään. Minua kohdellaan huonosti niin miesten kuin naistenkin puolelta, ja aina olen vain yksin ulkonäköni kanssa, joka lakkaa olemasta kun mieli on musta. Tahtoisin enemmän kuin mitään hyvän, rakastavan miehen joka kohtelisi minua hyvin ja ansaitsisi osakseen saamansa luottamuksen. Ja naispuolisen ystävän, hyvän sellaisen, jolle voisi soittaa vaikka keskellä yötä jos mieli tekisi. Kumpaakaan minulla ei ole ja jos olisin ei ne ole koskaan kunnollisia ollut. Hyväksikäyttäjiä vaan. Ja jälleen olen yksin.
Mulla on just toinen ongelma. Kun kaikki ihmiset ympärilläni, jopa "rumemmat" ja oudommat ovat löytäneet itselleen jonkun.
Ja sitten on ystävä, jota kaikki kyselee koko ajan.
Kaikki muut, ulkonäöstä riippumatta, rakastuvat ja saavat rakkautta. Paitsi minä. Enkai minäkään niistä niin kamalasti poikkea.