Olenkohan ihan tyypillinen kala?
Vaikka olen jo parisenkymmentä vuotta oleillut tällä, tunnen yhä, että olen vain tarkkailemassa tätä maailmaa, ihmisten käyttäytymistä ja ylipäätänsä vähän kaikkea aivan kuin joku pieni vastasyntynyt olento. Silti en ymmärrä. On kiehtovaa ja kiintoisaa seurata, kuinka ihmiset käyttäytyvätkään, mutta en silti ymmärrä mitä he tekevät. Sillä ihmisten toiminta ylipäätään on varmasti yksi maailman epäjohdonmukaisimmista asioista.
En osallistu, mutta katson huvittuneena jonkinlaisena sivustaseuraajana, miten typerä maailma on. Kaikki ne mallit ja ihmisten puheet ja toiminta saavat minut hihkumaan sitä kuinka vapaa itse asiassa olenkaan. Oikeastaan näen kaikessa jotain huvittavaa, joten pystyn nauramaan asioille, joissa valtaosa ihmisistä ei näe mitään hauskaa. Siksi minulla on myös paljon omituisia tapoja ja rituaaleja, joita muut varmastikin pitäisivät sairaan mielen tuotteina
Toisaalta näen kaikessa jotain kaunista ja kiinnostavaa. Siksi en halua sulkea silmiäni miltään, edes siltä kolikon kääntöpuolelta - maailman epäoikeudenmukaisuudelta taikka rumuudelta kaikessa sietämättömyydessään. Tämä johtuu siitä, että haluan oppia, kaikkea, niin paljon kuin mahdollista ja kokea niin paljon kuin elämäni aikana vain ikinä kerkeän. Kuitenkin voin avoimesti koko pienen elämäni tähänastisten havaintojeni perusteella sanoa, että pidän suurimmasta osasta ihmisiä. Huono puoli vain on, että näen monissa ihmisissä niin paljon ahdistusta ja ongelmia, että en koe saavani läheskään kaikilta avointa vastavuoroisuutta.
Suomalaisessa mentaliteetissa näen suurimmaksi osaksi pelkkää alakuloa ja masennusta, en haluaisi, mutta valitettavasti näin koen asiat. Ympäristöni ihmisillä tuntuu olevan miljoonia ongelmia, joista suurin osa on maailman todellisten ongelmien ja epäkohtien ohella täysin mitäänsanomattomia. En voi ymmärtää sitä, kuinka paljon aikaa ihmiset käyttävät negatiivisten asioidensa käsittelemiseen päivästä toiseen. Eli syöksykierre on valmis. Tuntuu, että monet eivät haluakaan nähdä missään mitään tavoiteltavaa tai jännää ja kiintoisaa koettavaa. Se on sääli, sillä itse ainakin haluan, enkä anna muiden alakuloisuuden ja masennuksenomaisen yleisilmapiirin estää kokemasta kaikkea positiivista, mitä maailma kuitenkin runsaasti (kaikesta huolimatta) sisältää. Tiedän, olen ehkä hiukan ylioptimistinen, mutta optimismi on mielestäni erinomaisen hieno voimavara.
Olen täysin vakuuttunut, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen. Vika on siinä, etteivät kaikki ymmärrä sitä. Jokaisen tulisi tajuta oma uniikkiutensa ja lopettaa kaiken maailman asioiden murehtiminen, sillä senkin energian voisi käyttää tuhat kertaa paremmin ja hyödyllisemmin. Eli juuri sinä: olet tärkeä! Ilman sinua yhteisöstämme puuttuisi jotain - jokin tärkeä palikka, elementti - jota ilman maailma ei olisi juuri sellainen kuin se nyt on.
Inhoan ihmisiä, jotka eivät jaksa ajatella.
Joskus tunnen, että maailma on maailman ihanin paikka, mutta on sillä vastakohtansakin. Joskus taas näyttää siltä, että joka ikinen elävä olento maan päällä on totaalisesti omaan napaansa tuijottava, itsekäs p***iainen.
Mutta - pienellä varauksella - nekin ihmiset, jotka toisinaan koen ilkeiksi, epäoikeudenmukaisiksi ja etäisiksi omista ajattelutavoistani ja ideologioistani, kuuluvat tänne. Sillä ei olisi olemassa näinkään kokonaisvaltaisaa yhteiskuntaa ilman kaikenlaisia ihmisiä. Juuri maailman epämääräisyys tekee elämästä niinkin kiintoisan kuin se nyt on. Ei olisi kivaa, jos kaikki olisi liian ennalta-arvattavaa. Jokaista osasta tarvitaan.
Edellisestä saankin hyvin johdettua myös erään huomioni ihmisten murheista, josta ihmiset murehtivat mielestäni syyttä suotta - tulevaisuus. Itse asiassa tuntuisi, kun suurin osa ihmisistä tavallaan eläisi jatkuvasti tulevaisuudessaan tämä hetken sijaan. Valtavat paineet tulevaisuudesta, sen suunnittelusta ja ennakoinnista, ja mihin se lopulta johtaa - ei oikein mihinkään. Sitten sitä tuskaillaan kuinka olisi pitänyt tehdä yhtä ja toista ja toisella tavoin. Ei, ei, ei. Kukaan ei voi tietää mitä tulevat päivät, viikot, kuukaudet taikka vuodet tuovat tullessaan. Ainoastaan elämällä ja toteuttamalla omia tuntojaan ja unelmiaan juuri tässä ja nyt, pystyy positiivisessa mielessä vaikuttamaan myös tulevaisuudessa itsensä hyvinvointiin. Tällaisiin johtopäätöksiin olen tullut.
Ihmisten rytmi on tiuha. Tuntuu, että kukaan ei ehdi enää tekemään mitään, kenelläkään ei ole aikaa mihinkään. Toisaalta kaikki aika on käytettävä hyödylliseti ja mukamas tehokkaasti. Liian moni ei koskaan pysähdy, ja ehkä siksi ei myöskään ymmärrä ympärillään tapahtuvia ilmiöitä. Täydellinen välinpitämättömyys valtaa monesti ihmismielen, eikä ketään enää kiinnosta toisten hyvinvointi. Se on valitettavaa, surullista ja masentavaa. =( Samaten kukaan ei osaa nauttia enää mistään, mikään ei riitä, vaan maailma on pelkkää energisyyshakuisuutta ja tehokkuuden äärimmäistä tavoittelua. Tämä koskee ilmiöitä ja asioita niin yleisellä tasolla kuin lähiympäristössä mikrotason käyttäytymisenäkin.
Saan sivustatukea intuitioltani. En tee, jos ei huvita. Teen, jos tuntuu siltä. Siksi olen skipannut useat rationaaliset asiat monesti. En tiedä, toiminko ikinä oikein ja johdonmukaisesti missään asiassa, mutta eipähän sitä taida tietää kukaan.
Naimisiin en halua koskaan. Uskoisin, että maailmassa ei ole yhtään juuri sellaista kumppania, jonka kanssa haluaisin viettää 24/7 jakaen kaiken olennaisen. Tai jos onkin, pidän erittäin epätodennäköisenä, että kohtaisimme joskus. Sitä paitsi sisin minäni haluaa jatkuvasti jotain uutta ja jännää. En voisi kuvitellakaan pysähtyväni leikkimään jotain kotia ja elämään sitä harmaata samaa päivästä toiseen. Haluan tuntea, elää, tavata uusia tuttavuuksia ja nähdä, kokea ja kiertää koko maailman jokaisen kolkan ja nähdä kaikki maailman eri kulttuurit ja tutustua niihin. Aikuisena (jaa ehkä joku määrittelee 20-vuotiaan jo aikuiseksi) muutan jonnekin kauas tropiikkiin, jonnekin paikkaan, jonne länsimainen kiireys ja markkinavoimat eivät ole vielä ulottaneet lonkeroitaan. Tai ehkä muutankin Islantiin, jotta saan käydä Geysirissä uimassa päivittäin ja voin nähdä puhdasta ja ainutlaatuista luontoa silmänkantamattomiin tietäen että 99,99 % maailman ihmisistä (ja murheenkryyneistä) asuu merten takana.
Suomessakin on puolensa. Kuulostaa ehkä oudolle, mutta nautin eniten Suomessa vallitsevista säistä, jotka vaihtelevat vuoden aikana varsin äärevissä rajoissa. Mielestäni jokaisessa säässä ja lämpötilassa on jotain kiehtovaa, enkä siten voi aina ymmärtää sitä valittamisen muotoa, joka koskee säätä. Yksinkertaisuudessaan on avartavaa ja innostavaa esimerkiksi nyt keväällä kävellä yksin ulkona pimeässä loskan ja märkyyden keskellä, kun tihkusade piiskaa tuulen voimalla päin kasvoja. Eikö olekin? =) Miksikö yksin? Siksi, koska kukaan muu ei varmasti suostu lähtemään keskellä yötä huhtikuiseen epämääräisyyteen tuonne ulos vaikkapa kuuntelemaan musiikkia kahvikupposen kera. (By the way, kahvi on yksi paheeni, ja tupakka toinen, mutta kovasti koetan edes jälkimmäisestä päästä eroon vielä joskus). Ihan samalla tavoin näen jotain kaunista syksyn sateissa ja synkkyydessä, talven paukkupakkasissa ja lumimyräköissä, sekä kesän helleaalloissa ja ukkoskuuroissa. Samalla sitä oudolla tavalla kaikessa kiehtovuudessaan tulee huomanneeksi, kuinka pieni sitä itseasiassa onkaan. Kuitenkin sitä jotenkin tuntee itsensä jotenkin merkitykselliseksi, koska voi heittäytyä luonnon kanssa yhteen, kun antaa luonnon "silittää" itseään.
Voisin aikuisena ryhtyä myös poliitikoksi. Siitä syystä että: a) minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaamme, hyvinvointiin ja sen parantamiseen sekä epäoikeudenmukaisuuden poistamiseen b) huvikseni, koska vaikka pohjimmiltani en tunne tarvetta tärkeilyyn (jota politikointi oikeastaan suuressa määrin on), olisi kiva välillä vaihtelun vuoksi kokeilla omia rajojani ja samalla päästä koettelemaan muiden rajoja =). Tulevaisuudessa väittelen itseni myös tohtoriksi todennäköisesti jostakin yhteiskuntatieteestä, ihan ensisijaisesti välttääkseni kaikki normaalit ja yksitoikkoiset työt, joihin minua ei tasan ole tarkoitettu (ihan nyt dissaamatta ketään tai kenenkään työpaikkaa). Sekä toisekseen tyydyttääkseni informaationälkääni. On kiva tietää kaikenlaisia asioita ja siksi monet pitävätkin minua pienimuotoisena tietopankkina, koska lueskelen yhtä sun toista ja tutustun moniin asioihin monesta eri näkökulmasta. Siten koenkin ihmisten yleistietämättömyyden joskus valtavaksi puutteeksi, mutta ei se toisaalta haittaa. Jokainen elää tavallaan, koittakaa rakkaat kanssaihmiset hyväksyä se. Vaikka kuinka yrittäisi, tuskinpa mikään tai kukaan loppujen lopuksi mihinkään muuttuu. Siksi suosittelen ottamaan maailman vastaan sellaisena kun sitä tarjotaan meille.
Hmm... no tulipahan tässä nyt muuten vaan kirjoiteltua yhtä sun toista - kiitos työpaikallani vallitsevan tylsyyden näinä pääsiäispyhinä. Onkohan kenelläkään lähellekään samanlaisia tuntemuksia tai ajatuksia?
Vaikka olen jo parisenkymmentä vuotta oleillut tällä, tunnen yhä, että olen vain tarkkailemassa tätä maailmaa, ihmisten käyttäytymistä ja ylipäätänsä vähän kaikkea aivan kuin joku pieni vastasyntynyt olento. Silti en ymmärrä. On kiehtovaa ja kiintoisaa seurata, kuinka ihmiset käyttäytyvätkään, mutta en silti ymmärrä mitä he tekevät. Sillä ihmisten toiminta ylipäätään on varmasti yksi maailman epäjohdonmukaisimmista asioista.
En osallistu, mutta katson huvittuneena jonkinlaisena sivustaseuraajana, miten typerä maailma on. Kaikki ne mallit ja ihmisten puheet ja toiminta saavat minut hihkumaan sitä kuinka vapaa itse asiassa olenkaan. Oikeastaan näen kaikessa jotain huvittavaa, joten pystyn nauramaan asioille, joissa valtaosa ihmisistä ei näe mitään hauskaa. Siksi minulla on myös paljon omituisia tapoja ja rituaaleja, joita muut varmastikin pitäisivät sairaan mielen tuotteina
Toisaalta näen kaikessa jotain kaunista ja kiinnostavaa. Siksi en halua sulkea silmiäni miltään, edes siltä kolikon kääntöpuolelta - maailman epäoikeudenmukaisuudelta taikka rumuudelta kaikessa sietämättömyydessään. Tämä johtuu siitä, että haluan oppia, kaikkea, niin paljon kuin mahdollista ja kokea niin paljon kuin elämäni aikana vain ikinä kerkeän. Kuitenkin voin avoimesti koko pienen elämäni tähänastisten havaintojeni perusteella sanoa, että pidän suurimmasta osasta ihmisiä. Huono puoli vain on, että näen monissa ihmisissä niin paljon ahdistusta ja ongelmia, että en koe saavani läheskään kaikilta avointa vastavuoroisuutta.
Suomalaisessa mentaliteetissa näen suurimmaksi osaksi pelkkää alakuloa ja masennusta, en haluaisi, mutta valitettavasti näin koen asiat. Ympäristöni ihmisillä tuntuu olevan miljoonia ongelmia, joista suurin osa on maailman todellisten ongelmien ja epäkohtien ohella täysin mitäänsanomattomia. En voi ymmärtää sitä, kuinka paljon aikaa ihmiset käyttävät negatiivisten asioidensa käsittelemiseen päivästä toiseen. Eli syöksykierre on valmis. Tuntuu, että monet eivät haluakaan nähdä missään mitään tavoiteltavaa tai jännää ja kiintoisaa koettavaa. Se on sääli, sillä itse ainakin haluan, enkä anna muiden alakuloisuuden ja masennuksenomaisen yleisilmapiirin estää kokemasta kaikkea positiivista, mitä maailma kuitenkin runsaasti (kaikesta huolimatta) sisältää. Tiedän, olen ehkä hiukan ylioptimistinen, mutta optimismi on mielestäni erinomaisen hieno voimavara.
Olen täysin vakuuttunut, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen. Vika on siinä, etteivät kaikki ymmärrä sitä. Jokaisen tulisi tajuta oma uniikkiutensa ja lopettaa kaiken maailman asioiden murehtiminen, sillä senkin energian voisi käyttää tuhat kertaa paremmin ja hyödyllisemmin. Eli juuri sinä: olet tärkeä! Ilman sinua yhteisöstämme puuttuisi jotain - jokin tärkeä palikka, elementti - jota ilman maailma ei olisi juuri sellainen kuin se nyt on.
Inhoan ihmisiä, jotka eivät jaksa ajatella.
Joskus tunnen, että maailma on maailman ihanin paikka, mutta on sillä vastakohtansakin. Joskus taas näyttää siltä, että joka ikinen elävä olento maan päällä on totaalisesti omaan napaansa tuijottava, itsekäs p***iainen.
Mutta - pienellä varauksella - nekin ihmiset, jotka toisinaan koen ilkeiksi, epäoikeudenmukaisiksi ja etäisiksi omista ajattelutavoistani ja ideologioistani, kuuluvat tänne. Sillä ei olisi olemassa näinkään kokonaisvaltaisaa yhteiskuntaa ilman kaikenlaisia ihmisiä. Juuri maailman epämääräisyys tekee elämästä niinkin kiintoisan kuin se nyt on. Ei olisi kivaa, jos kaikki olisi liian ennalta-arvattavaa. Jokaista osasta tarvitaan.
Edellisestä saankin hyvin johdettua myös erään huomioni ihmisten murheista, josta ihmiset murehtivat mielestäni syyttä suotta - tulevaisuus. Itse asiassa tuntuisi, kun suurin osa ihmisistä tavallaan eläisi jatkuvasti tulevaisuudessaan tämä hetken sijaan. Valtavat paineet tulevaisuudesta, sen suunnittelusta ja ennakoinnista, ja mihin se lopulta johtaa - ei oikein mihinkään. Sitten sitä tuskaillaan kuinka olisi pitänyt tehdä yhtä ja toista ja toisella tavoin. Ei, ei, ei. Kukaan ei voi tietää mitä tulevat päivät, viikot, kuukaudet taikka vuodet tuovat tullessaan. Ainoastaan elämällä ja toteuttamalla omia tuntojaan ja unelmiaan juuri tässä ja nyt, pystyy positiivisessa mielessä vaikuttamaan myös tulevaisuudessa itsensä hyvinvointiin. Tällaisiin johtopäätöksiin olen tullut.
Ihmisten rytmi on tiuha. Tuntuu, että kukaan ei ehdi enää tekemään mitään, kenelläkään ei ole aikaa mihinkään. Toisaalta kaikki aika on käytettävä hyödylliseti ja mukamas tehokkaasti. Liian moni ei koskaan pysähdy, ja ehkä siksi ei myöskään ymmärrä ympärillään tapahtuvia ilmiöitä. Täydellinen välinpitämättömyys valtaa monesti ihmismielen, eikä ketään enää kiinnosta toisten hyvinvointi. Se on valitettavaa, surullista ja masentavaa. =( Samaten kukaan ei osaa nauttia enää mistään, mikään ei riitä, vaan maailma on pelkkää energisyyshakuisuutta ja tehokkuuden äärimmäistä tavoittelua. Tämä koskee ilmiöitä ja asioita niin yleisellä tasolla kuin lähiympäristössä mikrotason käyttäytymisenäkin.
Saan sivustatukea intuitioltani. En tee, jos ei huvita. Teen, jos tuntuu siltä. Siksi olen skipannut useat rationaaliset asiat monesti. En tiedä, toiminko ikinä oikein ja johdonmukaisesti missään asiassa, mutta eipähän sitä taida tietää kukaan.
Naimisiin en halua koskaan. Uskoisin, että maailmassa ei ole yhtään juuri sellaista kumppania, jonka kanssa haluaisin viettää 24/7 jakaen kaiken olennaisen. Tai jos onkin, pidän erittäin epätodennäköisenä, että kohtaisimme joskus. Sitä paitsi sisin minäni haluaa jatkuvasti jotain uutta ja jännää. En voisi kuvitellakaan pysähtyväni leikkimään jotain kotia ja elämään sitä harmaata samaa päivästä toiseen. Haluan tuntea, elää, tavata uusia tuttavuuksia ja nähdä, kokea ja kiertää koko maailman jokaisen kolkan ja nähdä kaikki maailman eri kulttuurit ja tutustua niihin. Aikuisena (jaa ehkä joku määrittelee 20-vuotiaan jo aikuiseksi) muutan jonnekin kauas tropiikkiin, jonnekin paikkaan, jonne länsimainen kiireys ja markkinavoimat eivät ole vielä ulottaneet lonkeroitaan. Tai ehkä muutankin Islantiin, jotta saan käydä Geysirissä uimassa päivittäin ja voin nähdä puhdasta ja ainutlaatuista luontoa silmänkantamattomiin tietäen että 99,99 % maailman ihmisistä (ja murheenkryyneistä) asuu merten takana.
Suomessakin on puolensa. Kuulostaa ehkä oudolle, mutta nautin eniten Suomessa vallitsevista säistä, jotka vaihtelevat vuoden aikana varsin äärevissä rajoissa. Mielestäni jokaisessa säässä ja lämpötilassa on jotain kiehtovaa, enkä siten voi aina ymmärtää sitä valittamisen muotoa, joka koskee säätä. Yksinkertaisuudessaan on avartavaa ja innostavaa esimerkiksi nyt keväällä kävellä yksin ulkona pimeässä loskan ja märkyyden keskellä, kun tihkusade piiskaa tuulen voimalla päin kasvoja. Eikö olekin? =) Miksikö yksin? Siksi, koska kukaan muu ei varmasti suostu lähtemään keskellä yötä huhtikuiseen epämääräisyyteen tuonne ulos vaikkapa kuuntelemaan musiikkia kahvikupposen kera. (By the way, kahvi on yksi paheeni, ja tupakka toinen, mutta kovasti koetan edes jälkimmäisestä päästä eroon vielä joskus). Ihan samalla tavoin näen jotain kaunista syksyn sateissa ja synkkyydessä, talven paukkupakkasissa ja lumimyräköissä, sekä kesän helleaalloissa ja ukkoskuuroissa. Samalla sitä oudolla tavalla kaikessa kiehtovuudessaan tulee huomanneeksi, kuinka pieni sitä itseasiassa onkaan. Kuitenkin sitä jotenkin tuntee itsensä jotenkin merkitykselliseksi, koska voi heittäytyä luonnon kanssa yhteen, kun antaa luonnon "silittää" itseään.
Voisin aikuisena ryhtyä myös poliitikoksi. Siitä syystä että: a) minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaamme, hyvinvointiin ja sen parantamiseen sekä epäoikeudenmukaisuuden poistamiseen b) huvikseni, koska vaikka pohjimmiltani en tunne tarvetta tärkeilyyn (jota politikointi oikeastaan suuressa määrin on), olisi kiva välillä vaihtelun vuoksi kokeilla omia rajojani ja samalla päästä koettelemaan muiden rajoja =). Tulevaisuudessa väittelen itseni myös tohtoriksi todennäköisesti jostakin yhteiskuntatieteestä, ihan ensisijaisesti välttääkseni kaikki normaalit ja yksitoikkoiset työt, joihin minua ei tasan ole tarkoitettu (ihan nyt dissaamatta ketään tai kenenkään työpaikkaa). Sekä toisekseen tyydyttääkseni informaationälkääni. On kiva tietää kaikenlaisia asioita ja siksi monet pitävätkin minua pienimuotoisena tietopankkina, koska lueskelen yhtä sun toista ja tutustun moniin asioihin monesta eri näkökulmasta. Siten koenkin ihmisten yleistietämättömyyden joskus valtavaksi puutteeksi, mutta ei se toisaalta haittaa. Jokainen elää tavallaan, koittakaa rakkaat kanssaihmiset hyväksyä se. Vaikka kuinka yrittäisi, tuskinpa mikään tai kukaan loppujen lopuksi mihinkään muuttuu. Siksi suosittelen ottamaan maailman vastaan sellaisena kun sitä tarjotaan meille.
Hmm... no tulipahan tässä nyt muuten vaan kirjoiteltua yhtä sun toista - kiitos työpaikallani vallitsevan tylsyyden näinä pääsiäispyhinä. Onkohan kenelläkään lähellekään samanlaisia tuntemuksia tai ajatuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olipa mielenkiintoista luettavaa! Ü
Poimin joitakin paloja, jotka tuntuivat osuvimmilta. ÜÜ
"On kiehtovaa ja kiintoisaa seurata, kuinka ihmiset käyttäytyvätkään..."
"Oikeastaan näen kaikessa jotain huvittavaa, joten pystyn nauramaan asioille, joissa valtaosa ihmisistä ei näe mitään hauskaa."
"Toisaalta näen kaikessa jotain kaunista ja kiinnostavaa."
"Tiedän, olen ehkä hiukan ylioptimistinen, mutta optimismi on mielestäni erinomaisen hieno voimavara. "
"Inhoan ihmisiä, jotka eivät jaksa ajatella. "
->En nyt ehkä ihan inhoa, mutta ihmettelen heitä. Ü
"Mielestäni jokaisessa säässä ja lämpötilassa on jotain kiehtovaa, enkä siten voi aina ymmärtää sitä valittamisen muotoa, joka koskee säätä."
"Miksikö yksin? Siksi, koska kukaan muu ei varmasti suostu lähtemään keskellä yötä huhtikuiseen epämääräisyyteen tuonne ulos vaikkapa kuuntelemaan musiikkia kahvikupposen kera. (By the way, kahvi on yksi paheeni..."
->Minussa ei ole baarikärpäsen vikaa alkuunkaan. Olisi silti kivaa käydä musiikkia kuuntelemassa (ihan selvin päin). Ei vain tahdo löytyä tosiaan sitä seuraa moiseen outoiluun! Ü
Ja kahvi on minunkin paheeni... ÜÜ
Ihania kevätpäiviä sinulle, säästä riippumatta!
Vaikutat terveeltä ihmiseltä.Hassu olet=),hassu on hyvä asia.
Mä en näist horoskoopeist ymmärrä,mut on mulle kerrottu kaloista,ja niitten piirteistä,paljon ne mua muistuttaa,ja niin vissiin suakin.
moikka.
Olihan tuossa paljon kalamaisia piirteitä. :D
Tunnen muutamia kaloja ja pidän heistä heidän luovuutensa ja hyväsydämisyytensä vuoksi. Uskon että olet ystävällinen, helposti lähestyttävä henkilö etkä ole monenkaan mielestä ärsyttävä.
Hmmm... no kiva kuulla, todella. Ystävällinen - kyllä! Helposti lähestyttävä - kyllä! Kaikkien mieleen - en!
No ihmisistä suurimman osan kanssa tulen hienosti, loistavasti juttuun ja toimeen ylipäätänsäkin. Mielestäni on - kuten mainitsinkin - kiehtovaa, että ihmisiä on niin paljon erilaisia. Siksi kanssakäyminen ihmisten kanssa on niin ihastuttavaa, palkitsevaa ja kiintoisaa, mutta samalla myös askarruttavaa ja ei-niin-loogista kuin olettaa saattaisi. Mutta on lähipiirissäni pari tuttavaa, ketkä eivät aina voi ymmärtää minua, ja siksi eivät tule toimeen (huom! itse tulen, mutta he eivät) kanssani. Päätelmieni perusteella näitä paria yksilöä ärsyttää tapani olla niin yliystävällinen, äärisosiaalinen ja mukavuudenhaluinen sekä kokeileva. Heidän mielestään olen ympäripyöreä ja liian avoin (!), tosiaan, näinkin voi näemmä asia joidenkin kohdalla olla?
Ainakin yhden neitsyen (tietääkseni ja muistaakseni hän on neitsyt) mielestä elämäni on yhtä kaaosta ja epäjohdonmukaista, ja siksi saan kuulla joskus kriittispainotteista palautetta käyttäytymisestäni ja toimistani. Mutta en anna sen häiritä, mutta lähinnä ihmettelen kuinka suppeamielisiä ja valikoivia jotkin ihmiset viitsivätkin sitten olla. Eli olen huvittunut. Heidän ongelmansa - näin ajattelen. Nuo ovat juuri niitä ylistressaavia kulkijoita, joille mikään ei ole tarpeeksi, eikä mikään ole koskaan hyvin. En ole kateellinen.
Minulle elämä on ennen kaikkea tarina, mielenkiintoinen polku ja seikkailu, josta otan kaiken irti vielä kun voin.
Kala-neidille: En voi itsekään sanoa olevani baarikärpänen (hölmö termi), mutta ravintoloissa, baareissa ja yökerhoissa tulee aikaa vietettyä joskus liiankin kanssa. Siellä, jos jossain, sitä huomaa kuinka typeriä ihmisten käyttäytyminen ja toimintamallit itse asiassa ovatkaan, ja siksi tunnen oloni vapaaksi.
Noniin eihän ihan kaikkia voi miellyttää. :D
Tiedätkö muuten nousevan merkkisi ja kuumerkkisi?
Tässä olisi muuten hieman englanninkielistä analyysia aurinkomerkistäsi luulisin että osuu aika terävästi. Ole hyvä! :)
(lähde: http://www.cafeastrology.com/zodiacpisces.html)
Sun in Pisces
(The Sun is in Pisces from February 19 to March 20, depending on the year).
As the twelfth and last sign of the zodiac, Pisces contains within itself a little experience of all the signs. This gives Pisces Suns the ability to identify with people from all walks of life—from all backgrounds—in some way. These individuals are not only changeable and adaptable, they have open minds and tremendous understanding. But Pisces itself is often misunderstood. Pisces Suns may spend a good portion of their lives yearning for understanding, and the other part in a state of divine discontent. Suffering is sometimes glamorized in the Piscean world.
Sun in Pisces people are frequently pegged as wishy-washy, but this is all a matter of opinion. What you will find behind a vaguely directionless, spacey manner is a deep person with real dreams. Their dreams are more than getting that picket fence or making it up the corporate ladder. Pisces are tuned in to a higher purpose and their dreams transcend the individual. A deep love for humanity, and compassion that knows no bounds is found with this placement of the Sun.
Pisceans are not known to be cutthroat business types, nor are they given to throwing themselves out into the world in an aggressive manner. But make no mistake about it, Pisces can be extraordinarily successful when given the chance to express themselves. The arts, marketing, music, teaching, drama, healing arts...these are all fields in which Pisces can find expression. Their imagination, attunement to humanity, and remarkable intuition endow them with enviable gifts of insight and creativity.
Pisces is a sensitive sign—both sensitive to criticism and sensitive to others' feelings. Easily touched by human suffering, at least in theory, Pisces wouldn't hurt a fly. They believe in people, are deeply hurt by compassionless human behavior, and have a hard time saying no. Harsh realities are avoided either through escapist behavior or self-delusion; but every now and again reality does raise its ugly head, and hits Pisces over the head. This is a sad time indeed. Pisces retreats into their own world, self-pitying and giving pep talks to themselves ("I will never trust again!"). Rest assured, though, that these periods are rather short-lived and even useful. Pisces seems to derive energy from their (generally short) bouts of self-pity. They come back stronger, with a spring in their step, ready to face the world again, and just as, if not more, compassionate and trusting as they were before. Some might even wonder if Pisces finds pleasure in suffering. Sometimes this is the case, but most of the time, Pisces pulls a lot of creative energy from sadness. Pisces is the poet or artist with angst, although this trait is often more apparent with Moon in Pisces.
Some find Pisces' tendency to be late for appointments, spaced out behavior, and absent-mindedness amount to irresponsibility. Pisces would be shocked to know this, however. Who me? Pisces wonders. Irresponsible? Pisces Suns absolutely care—their love knows no bounds—but their retreats from ordinary life (whether they are as simple as daydreams or actual departures) that they so seem to need every now and again are not always understandable to no-nonsense signs, such as Virgo or Aries.
Many Pisces seem almost allergic to things like shopping lists, maps, directions, and instructions, and for some brave souls, even watches — they prefer to feel their way through life than to follow some plan.
We find plenty of artists, poets, and musicians with Sun (and other personal planets) in Pisces. Piscean themes are woven throughout the songs of Billy Corgan of the Smashing Pumpkins and Kurt Cobain of Nirvana, for example.
Some Famous People with Sun in Pisces: Elizabeth Barrett Browning (Sun, Mercury, Venus, and Mars in Pisces), Drew Barrymore (Sun and Venus in Pisces), Kurt Cobain (Sun, Mercury, and Venus in Pisces), Smashing Pumpkins' Billy Corgan, Cindy Crawford, Billy Crystal (Sun, Mercury, and Mars in Pisces), Albert Einstein, George Harrison, Kato Kaelin (Sun and Moon in Pisces), Jennifer Love Hewitt, Freddie Prinze Jr., Michelangelo, Aidan Quinn (Sun and Moon in Pisces), Rob Reiner (Sun, Mercury, and Mars in Pisces), Dr. Seuss, Sharon Stone, Elizabeth Taylor (Sun, Mercury, and Mars in Pisces), Bruce Willis
Oih, kyllä! Postittamassasi kuvauksessa Kalojen ominaispiirteistä on paljon myös minullekin ominaisia piirteitä. Kiitos!
En jaksa nyt pitemmin analysoida ja erityttää tekstin yksityiskohtia, mutta erityisesti seuraavassa poiminnasta löydän jotain hyvin omaa, kaunista ja kiteyttävää:
"Pisces Suns may spend a good portion of their lives yearning for understanding, and the other part in a state of divine discontent. Suffering is sometimes glamorized in the Piscean world."
...mutta myös kaikessa humaanissa dramaattisuudessaan:
"Pisces seems to derive energy from their (generally short) bouts of self-pity. They come back stronger, with a spring in their step, ready to face the world again, and just as, if not more, compassionate and trusting as they were before. Some might even wonder if Pisces finds pleasure in suffering. Sometimes this is the case, but most of the time, Pisces pulls a lot of creative energy from sadness."
On avartavan sattumuksellista, että erityyppisiä asioita, vastakohtiakin, voi täydentää toisillaan luontevasti.
Keväisiä jatkoja kaikille!
Ihanan tyypillinen ja herkkä kala. Sanasi ovat musiikkia korvilleni.
Ihan täysin.Tuo on kuin kopio minusta :D
* Olen vain tarkkailemassa tätä maailmaa. Silti en ymmärrä.
- Ei, ei voi ymmärtää, vaikka haluaisikin.
* En osallistu, mutta katson huvittuneena jonkinlaisena sivustaseuraajana, miten typerä maailma on. Kaikki ne mallit ja ihmisten puheet ja toiminta saavat minut hihkumaan sitä kuinka vapaa itse asiassa olenkaan.
- En edes viitsi vaivautua osallitua moiseen. Tuollaiset ihmiset itseasiassa saavat minut vain raivostumaan. Minussa on vain se vika, että surimmaksi osaksi pidän tuon raivon sisälläni. En jaksa esim. alkaa väittelemään ihmisen kanssa, joka orjallisesti noudattaa omia toimintamallejaan, tuputtaen niitä muille ainoana oikeana. Tilastoja en tarvitse elääkseni omaa elämääni.
* Toisaalta näen kaikessa jotain kaunista ja kiinnostavaa. Siksi en halua sulkea silmiäni miltään, edes siltä kolikon kääntöpuolelta.
- komp komp!
* Ympäristöni ihmisillä tuntuu olevan miljoonia ongelmia, joista suurin osa on maailman todellisten ongelmien ja epäkohtien ohella täysin mitäänsanomattomia.
Tuntuu, että monet eivät haluakaan nähdä missään mitään tavoiteltavaa tai jännää ja kiintoisaa koettavaa...
- Sinä sen sanoiksi puit. Tämä on myös yksi niistä asioita, joka saa minut sisimmässäni kiehumaan. Mieleni tekisi kiljua, ravistella, hutaa: Herää!! Tuntuu hyvin turhauttavalta olla kanssakäymisissä tämän tyypistn ihmisten kanssa.
* Olen täysin vakuuttunut, että jokainen yksilö on ainutlaatuinen. Vika on siinä, etteivät kaikki ymmärrä sitä...
- Nimenomaan hyvin moni ihminen ei osaa tunnistaa omiaan tai toisen vahvoja puolia. Ihmisen luonteen heikot piirteet kyllä saavat hyvinkin huomiota ja keskustelua osakseen, lähinnä negatiivisessa muodossa. Jokainen on kuitenkin tärkeä selaisenaan kuin on, sehän tästä maailmasta tekeekin niin moninaisen. Olen silti sitä mieltä että heikkoudet tai vastoinkäymiset voivat vain vahvistaa ja ehkä, toivon mukaan, edes joskus, joku osaa kääntää ne vahvuudekseen. Omien asioiden märehtiminen ei vie muuta kuin syvemmäle mutaan, sillä vaikka kuinka suunnitellaan elämää etukäteen eteenpäin, se ei silti saavu kuin päivä kerrallaan.
* Naimisiin en halua koskaan. Uskoisin, että maailmassa ei ole yhtään juuri sellaista kumppania, jonka kanssa haluaisin viettää 24/7 jakaen kaiken olennaisen. Tai jos onkin, pidän erittäin epätodennäköisenä, että kohtaisimme joskus. Sitä paitsi sisin minäni haluaa jatkuvasti jotain uutta ja jännää. En voisi kuvitellakaan pysähtyväni leikkimään jotain kotia ja elämään sitä harmaata samaa päivästä toiseen.
- Ehkä tässä kohta voidaan kääntää se kolikko. Ei elämä suinkaan pysähdy kodin ja perheen myötä, ei, ellei anna pysähtyä. Elämä kyllä muuttuu, muutoksen myötä tulee uusia asioita koettavaksi.
Oikeaa kumpania tuskin löytyy koskaan, jos ei anna itselleen taikka toiselle sitä tilaisuutta. Elää voi täysillä jos edes hitusen jakaa omaa sisintään kumpaninsa kanssa.
Elämä on valintoja, myös riskin ottamista. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka perheen perustamisen jälken sanovat: Tämä oli nyt tässä. Pitää osata myös nauttia elään pienistä ihmeistä ja asioista.
Itselläni on kaksi pientä ihmettä. Oman lapsen syntymä on aivan sanoinkuvaamaton tunne, myös jokainen päivä sen jälkeenkin on oma ihmeensä. Useiden mielestä olen boheemi ja epäjohdonmukainen lasteni kasvatuksessa, mutta nämä ihmiset eivät tunne minua. Minulla on aivan oma johdonmukaisuuteni. Olen asettanut omat rajani kaikelle, mutta ne kulkevat vain hieman kauempaa kuin näillä ihmisillä jotka tarvitsevat tilastoja ja tutkimuksia elääkseen, jotka suunnittelevat lastensa elämää kahdella, kolmella vuodella eteenpäin, laatien tarkkoja toimintasuunnitelmia lähes jokaisen päivän, tilanten ja tunteen varalle.
Melko paljon samoja piirteitä ja ajatuksia itsessänikin huomaan..Tavanomaisuudesta en tiedä..
"Vaikka olen jo parisenkymmentä vuotta oleillut tällä, tunnen yhä, että olen vain tarkkailemassa tätä maailmaa, ihmisten käyttäytymistä ja ylipäätänsä vähän kaikkea"
"ihmisten toiminta ylipäätään on varmasti yksi maailman epäjohdonmukaisimmista asioista."
"Oikeastaan näen kaikessa jotain huvittavaa, joten pystyn nauramaan asioille, joissa valtaosa ihmisistä ei näe mitään hauskaa. Siksi minulla on myös paljon omituisia tapoja ja rituaaleja, joita muut varmastikin pitäisivät sairaan mielen tuotteina"
"Inhoan ihmisiä, jotka eivät jaksa ajatella."
"Itse asiassa tuntuisi, kun suurin osa ihmisistä tavallaan eläisi jatkuvasti tulevaisuudessaan tämä hetken sijaan. Valtavat paineet tulevaisuudesta, sen suunnittelusta ja ennakoinnista, ja mihin se lopulta johtaa - "Tuota olen miettinyt minäkin ja huomannut ,että se johtaa pääpiirtettään tasan siihen ,että antaudutaan arjelle,elämättä sitä..Uppoudutaan ylläpitämään omaa kulissia pystyssä ja unohdetaan samalla rutiininin keskellä,kaikki mikä ei omalle näyttämölle mahdu..Sitten kyynisesti voivotellaan kaikkea,mihin ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa,vaikka kokoajan on vaikutettu..
"Ihmisten rytmi on tiuha. Tuntuu, että kukaan ei ehdi enää tekemään mitään, kenelläkään ei ole aikaa mihinkään. Toisaalta kaikki aika on käytettävä hyödylliseti ja mukamas tehokkaasti. Liian moni ei koskaan pysähdy, ja ehkä siksi ei myöskään ymmärrä ympärillään tapahtuvia ilmiöitä. Täydellinen välinpitämättömyys valtaa monesti ihmismielen, eikä ketään enää kiinnosta toisten hyvinvointi. Se on valitettavaa, surullista ja masentavaa."
"Paheetkin" on aika samat kahvi ja tupakointi, itsellä listalle kuuluivat myös yrtin poltto ja alkomahoolilla läträily.. Kiitos kahden viimeisen kouluni meni kuin lehmän häntä.. Nyt olen niistä päässyt eroon ja tupakointikin on vähentynyt..Lopettamistakin olen (kalamaiseen tapaan ajatellut=D),mutta mutta mutta.. " Saan sivustatukea intuitioltani. En tee, jos ei huvita. Teen, jos tuntuu siltä. "
kirjotit!!! Ja itseni tunnistin tekstistäsi... Just nuo vuodenaikojen vaihtelutkin, niin ne on
upeita!! Ja mitä rankempi tai mitä tyynempi niin
kyllä kala nauttii ja ei siihen tarvita kaveria
viereen vaan saa yksin rauhassa "uppoutua" siihen.. Tai jos siinä on kaveri vieressä niin hänenpitää osata myös siitä nauttia, eikä kitistä
vieressä et tää on tylsäää jne.. sillo kala ei pysty nauttia..