Olen vuosia sitten kokenut kaikenlaisia jännitystiloja, paniikkihäiriöt, joita sairastuessani ei vielä edes osattu diagnisoida. Kärsin paniikista monta vuotta, jouduin monta kertaa poliklinikalle kohtauksen vuoksi, sain suoneen rauhoittavaa, kun kouristelin, vapisin ja hyper....jotain, pitkä sana, hengitin liian tiheästi ja sain happea liikaa, piti hengittää paperipussiin jne. voi...näin jälkeen päin naurattaa, mutta silloin oli vitsit vähissä, kun pyörrytti ja luulin saaneeni sydänkohtauksen.. kirjoitan lisää, jos joku haluaa tietää, miten selvitä tilanteista.....
Paniikki- jännitystilat
sigrid46
94763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vuosia on minullakin kulunut. Siis vuosia siitä kun viimeksi oli näitä jännitystiloja. Jotka lopulta olivat jo paniikkiin johtavia. Ei ollut helppoa-ei. Ne tulee just henkilöille jotka ovat-sanotaanko- stressaantuneita ja jännittäjiä muutenkin. Lääkärit silloin myös vähättelivät kyseistä ongelmaa kohdallani. Myöhemmin sain lääkettä-josta tosin apua ei ollut nimeksikään. Kun otin alkoholia,niin se tietenkin auttoi-vaan auta armias kun tuli niin sanottu krapula,niin johan-----Mulla lisääntyi kuitenkin viinan juonti ja sen mukana myös paheni jännitykset kuin myös paniikit, Vaan nyt-yli 4,5 v. ilman pisaraakaan alkoholia on "hyvin pullat uunissa" Tai oikeastaan kun olin ollut 3kk.ilman-ne jo huom.helpottivat. Kerroppas sun tarinas?-Selvitä niistä pan.-on tietenkin muitakin keinoja kuin minun.
Lisää kyllä niistä on saanut kärsiä etenkin kun joutuu huomion keskipisteeksi.
nämä jännitys tilanteet. Olin nuorempana melko vahva persoona, elämän tilanteista johtuen, olin saanut voimia elämiseen. Avioliiton kariuduttua, olin yksin jonkin aikaa, oli vaikea tottua uuteen elämään ilman perhettä. Tapasin miehen, joka oli aivan ihana, teki kaikenlaisia kotihommia, jollaista apua en saanut ex-mieheltäni. Ihastuin mieheen ja muutimme yksiin. Mies oli kiltti ja sellainen, kuin olin haaveillut, vanhempi kymmenisen vuotta. Tein monet asiat hänen tahtomallaan tavalla, näin ollen, en saanut purkaa omaa tempperamenttiani tarpeeksi, luulen siinä olevan syyn tähän sairastumiseeni.
jatkuivat, kun ei tiedetty antaa oikeaa lääkettä. Diapamia sain ja sitä otin, kun tilanne alkoi. Paperipussin kanssa hääräilin milloin missäkin ja hengittelin siihen ja sain saman hapen takaisin tai jotain sellaista. Töissä oli käytävä, mutta en voinut kauan jutella kenenkään kanssa, kun alkoi väreet kiitää pitkin selkää ja oli lähettävä ottamaan diapami. Seurustelu ystävien kanssa rajoittui aivan minimiin, kesällä sentään olimme veneilemässä ja tosiaan krapula pahensi paniikkihäiriöö, kädet puutu ja tuntui et sormet jäykisty, kuin kylmästä. Pienet tilkat alkoa kyllä sieti, se rentoutti mukavasti, eikä jännittämistä ollut tietoakaan. Siihenkin tottui pikku hiljaa ja huomasin ottavani pienet humalat entistä useimmin. Myös diapamia käytin edelleen.....jatkuu
Minullakin todettiin paniikkihäiriö vuosi sitten, ja väittäisin että sen laukaisi raju kesä ryyppäämisineen, avioerokin oli päällä ja laihduin rajusti. Lääkärin vastaanotolla sain kohtauksen, onneksi! Tajusin etten kuole, en edes pökerry, sydänfilmi oli normaali, hengitin kyllä kiivaasti eli heperventiloin. Lääkäri väitti että kun oikein hengittää nopeasti saa aikaan paniikkihäiriön ihan vaikka olisi "normaaliolo". Lääkkeeksi määrättiin sertraliiniä (mielialalääke) joka muutaman viikon jälkeen poisti oireet. Diapamia sain ensiavuksi "karmeimpaan" olotilaan. Aloitin opiskelun ja huomasin että jännitän kovasti luokassa, kaikenlaista esiintymistä kuului siihen. Menin psykiatrille juttelemaan asiasta, hän sanoi että diapam on sama kuin ottaisi viinapaukun, ei sen kummempaa. Hän määräsi stressitilanteisiin Propral 40 mg 1-2 tabl. tuntia ennen esiintymistä tai odotettavissa olevaa ahdistavaa tilannetta. Mieletön lääke!! Ei voi tulla riippuvuutta, poistaa vapinan, äänen värinän, käsien tärinän ja siltikin olo on terävä ja skarppi toisin kuin diapamin kans. Voi ottaa vaikka joka päivä, sitä käytetään mm. verenpainelääkkeenä. Nyt haluan lopettaa sertraliinin kokonaan ja kokeilla olla vain propralin varassa. Se on halpa lääke, sitä saa kerralla paljon, ainoa miinus mulla on ollut että siitä tulee vähän laiska olo. Eli maratonille ei kannata lähteä :)! Suosittelen kaikille joita jännittää, kynnys oli mullakin kova mennä lääkärille tämän asian kans, vaan elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Tunnen itseni jopa niin normaaliksi että ei tarvitse enää ottaa aina edes ennen stressiä. Lääkkeen myötä tulee luottamus että tästä selvitään. Olo kun ei ole tokkurainen eikä mitenkään epänormaali, vain fyysiset oireet puuttuu. Yleensähän pelätään juuri niitä fyysisiä näkyviä oireita...apua kaikki näkee miten jännitän, ja kierre on valmis. Niitähän tulee mitä enemmän niitä yrittää välttää. Kokeile ihmeessä propralia!!
Nii, lääkkeet. Tunsin itseni koekaniiniksi, kun monet erisorttiset rauhoittavat lääkkeet kahlasin läpi, eikä helpotusta meinannut löytyä. Jotkut väsytti vimmatusti, siis useimmat, joku ei muuten sopinut, koska sydämen tykytyksetkin tulivat normaalia helpommin esiin ja se teki monesti huonon olon. Tässä viidakossa rämmin kuusi vuotta, kunnes uskaltauduin harrastuksen pariin, joka oli monen henkilön ryhmä. Viitisen vuotta meni diapamin voimilla, sitten sain lääkäriltä xanor nimisiä tabletteja, jotka tuntuivat auttavan aivan eritavalla, kuin aikaisemmin käyttämäni lääkkeet. Harrastuskin alkoi sujumaan suht' koht mukavasti, joskin takapakkeja tuli toisinaan, etenkin kun olimme keskipisteenä ja ihmisten katseltavana. Ne hetket oli piinaavia ensimmäiset vuodet parantumisen tiellä, mutta sitä ennen....
entistä useimmin mukaan, vaikka koetinkin sitä rajoitella. Mieheni kanssa jatkoimme kesäisin luonnossa kulkemista ja veneilyä. Olen pohjimmiltani maa krapu, enkä oikein koskaan ole tullut sinuksi vesi elementin kanssa. Pelkäsin syvää vettä, matalapaikkoja, tuulta ja sen mukana aallokkoa, siis melkein kaikkea, mitä vesillä liikkuminen edellyttää. Siinä tulikin mukaan alkoholi, sitä oli aina mukana, olutta tietenkin, pitihän sauna oluset olla. Pelon tullessa, mieheni tarjosi pullon käteen sanoen; ota siitä puudutetta. Olin aluksi kauhuissani, kun jo aamulla hän tarjosi paukkua pullosta, nopeasti siitä tuli välinpitämättömän olo, eikä häirinnyt, vaikka keli olisi kummonen ollut. Krapulaan otettiin pienet parannukset aamulla ja vähitellen paniikki oireet vähenivät, mutta eivät kokonaan..
alkoi haparoivat askeleet. Alkon käyttö oli edelleen mukana, jopa kulutuskin lisääntyi. Sain raivareita juomisen takia, mutta nekin saattoivat olla alku parannuksen tiellä. Sain näin purkaa vuosia kestäneitä paineita ulos, kun en selvänä niitä kyennyt käsittelemään.
Olo alkoi pikku hiljaa helpottaa, lääkket olivat tukena, mutta huomasin niiden käytön vähentyneen ja tulin toimeen jopa päiviä, ilman lääkitystä.
Harrastus jatkui kovana yrityksenä ja olin päässyt lääkkeistä eroon niin hyvin, että otin niitä vain silloin, kun olimme ihmisten edessä ja keskipisteenä. En kuitenkaan tuntenut enää kauhun hetkiä, vaan pelot olivat vähentyneet huomattavasti.
Olin ihmisten keskuudessa jo oma itseni, ilman jännityksiä, vaikkakin hiljaisena taka-alalla, kuten aina muulloinkin.
Elämäni on nyt kunnossa ja lääkkeitä en enää tarvitse. Rohkeus oman itsensä voittamiseen oli tosi kova pala, jota kesti toista kymmentä vuotta. Nyt olen vapaa ja iloinen, opin jopa nauramaan ääneen, josta olin paitsi parikymmentä vuotta. Todella vapauttavaa, kun voi olla oma itsensä, eikä tarvitse miettiä, kuka mitäkin minusta ajattelee, se on sivuseikka. Minä olen minä, joku toinen on sellainen, kuin haluaa toisten näkevän.
mulla kesti ns. psykoosi 2kuukautta putkeen. nykyään kohtauksia tulee kamiksissa vain. en pysty olemaan paikallani, vaan pakko häslätä ja pyöriä koko ajan.
olen huomannut,että joogasta on apua, tänäänkin keräsin itseni pimeydestä.