Moi kaikki!
En tiedä kuuluuko tällainen kysymys ollenkaan tälle palstalle mutta kun en muutakaan keinoa keksi. Kuka osaisi sanoa, mitä mun kannattaisi tehdä.
Mä olen ihan järkyttävän masentunut. Ensinnäkin mä olen yksinäinen: mulla on kyllä likkakavereita mutta ei ne perheeltään ja harrastuksiltaan kerkee mua usein näkeen. Mä en taas voi yksinäisyyttä mennä poistaan harrastuksiin ja ravintoloihin kun mä olen niin maassa, että olisin vaan yksin jossain peränurkassa. Lisäksi mä olen tän masennuksen aiheuttamana niin väsynyt, että menen joka arki-ilta nukkumaan kahdeksalta ja viikonloppuisin kymmeneltä. Harrasta nyt siinä sitten!
Masennus on siinä pisteessä että mua ei huvita mikään enkä jaksa mitään. Mulla ei o mitään syytä elää. Työkään ei huvita, raahaudun sinne joka päivä. Joka yö mä mietin keinoja lopettaa tää kaikki mutta kun en keksi mitään. Lisäksi en voi vanhemmilleni aiheuttaa sitä huolta: ne syyttäis itteensä loppuikänsä.
Mä tiedän että itse jokainen oman elämänsä rakentaa. Mutta mistä mä löytäsin nyt ne voimat alkaa rakentaa omaani?
Mulla ei ole mitään sairauksia (paitsi kohta alkoholismi jos tilanne ei muutu:-) Masentuneisuuden lienee aiheuttanut yksinäisyys ja sen myötä tarkoituksen puute.
Olen melkein keski-ikäinen eronnut lapseton nainen. Apua, kuka osaa auttaa?
Kirpeä syksy - mutta kun siitäkään ei nauti
En tiedä kuuluuko tällainen kysymys ollenkaan tälle palstalle mutta kun en muutakaan keinoa keksi. Kuka osaisi sanoa, mitä mun kannattaisi tehdä.
Mä olen ihan järkyttävän masentunut. Ensinnäkin mä olen yksinäinen: mulla on kyllä likkakavereita mutta ei ne perheeltään ja harrastuksiltaan kerkee mua usein näkeen. Mä en taas voi yksinäisyyttä mennä poistaan harrastuksiin ja ravintoloihin kun mä olen niin maassa, että olisin vaan yksin jossain peränurkassa. Lisäksi mä olen tän masennuksen aiheuttamana niin väsynyt, että menen joka arki-ilta nukkumaan kahdeksalta ja viikonloppuisin kymmeneltä. Harrasta nyt siinä sitten!
Masennus on siinä pisteessä että mua ei huvita mikään enkä jaksa mitään. Mulla ei o mitään syytä elää. Työkään ei huvita, raahaudun sinne joka päivä. Joka yö mä mietin keinoja lopettaa tää kaikki mutta kun en keksi mitään. Lisäksi en voi vanhemmilleni aiheuttaa sitä huolta: ne syyttäis itteensä loppuikänsä.
Mä tiedän että itse jokainen oman elämänsä rakentaa. Mutta mistä mä löytäsin nyt ne voimat alkaa rakentaa omaani?
Mulla ei ole mitään sairauksia (paitsi kohta alkoholismi jos tilanne ei muutu:-) Masentuneisuuden lienee aiheuttanut yksinäisyys ja sen myötä tarkoituksen puute.
Olen melkein keski-ikäinen eronnut lapseton nainen. Apua, kuka osaa auttaa?
Kirpeä syksy - mutta kun siitäkään ei nauti
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tällä palstallahan saa kyllä hyviä neuvoja ja kuulee toisten kokemuksia. Kuitenkaan kukaan tällä palstalla ei sinua voi parantaa - helpotusta saat varmaankin, mutta lääkärissä käyntiä pitäisin ehdottomasti tarpeellisena. Et mainitse viestissäsi lääkäriä, onko sinulla diagnosoitu masennus? Viestisi perusteella on kyllä helppo nähdä masennuksen oireita.
Edelleen - hakeudu lääkärin juttusille. Saat lääkitystä joka helpottaa oloasi ja toivottavasti myös terapiaa. Huolehdi itsestäsi ja voi hyvin.
tuo ensimmäinen vastaaja sanoi mielestäni ihan oikeat asiat mutta ajattelin nyt kuitenkin kommentoida kun aihe on niin kovin tuttu.
ensinnäkin ihan turha kysellä miksi, ei masennuksella niinkuin useimmilla muillakaan sairauksilla ole selvästi eriteltävissä olevaa yksiselitteistä syytä. altistavia ja laukaisevia tekijöitä tietenkin on mutta itseään on turha syytellä, se on loputon kierre. tärkeää on katsoa eteenpäin ja etsiä apua.
masennus lamauttaa. arkiset rutiinitkin voivat tuntua ylivoimaisilta ja on ihan ymmärrettävää että hoitoon hakeutuminen tuntuu ylivoimaiselta prosessilta. saattaa olla hyvä pyytää ystävää mukaan ensimmäiselle lääkärikäynnille jos ei yksin jaksa/uskalla. itselläni kävi niin että linnoittauduin kotiin kuukausiksi enkä käynyt oikeastaan kuin pakon edessä ruokakaupassa. tunsin itseni hirveän yksinäiseksi mutta jälkeenpäin tajuan etten antanut kenenkään lähestyä vaan käperryin itseeni. itkin usein irrallisuudentunnettani: kun vaikkapa katselin ikkunasta lumista katuvaloissa hohtavaa maisemaa tajusin sen kauneuden mutten jotenkin tuntenut kuuluvani kuvaan.
äitini sitten taisi pakottaa minut lääkärille. olen syönyt useita eri mielialalääkkeitä. jotkut sopivat, toiset eivät. jotkut taas toimivat silloin kun masennus ei ole kovin vaikeaa mutta pahan paikan tullen eivät. masennukseni kun seuraa vuodenaikoja. ja vielä vahvemmat lääkkeet nukuttavat. joten rämpimistä se on. mutta täytyy muistaa että masennus on sairaus kuten reuma tai diabeteskin, ei mitään sen mystisempää tai hävettävämpää, ja sitkeästi kokeilemalla löytyy todennäköisesti hoito joka palauttaa elämän taas raiteilleen. itse olen tyyppiä joka todennäköisesti joutuu lääkitsemään itseään loppuikänsä. silti voin nyt taas ihan hyvin. useimmat tapaukset eivät ole niin vakavia, toivottavasti et sinäkään. :)
tulipas turistua. huomautan vielä että tarkoitukseni ei ollut kuulostaa holhoavalta tai kertoa asioita jotka varmaan tiedät jo. et myöskään kertonut oletko hakenut apua joten kirjoitin siltä pohjalta ettet ole. joka tapauksessa tein niin kuin olisin toivonut itselleni tehtävän: sanoin sanottavani reilusti, selkeästi ja kannustavasti.
hyvää jatkoa ja kerro ihmeessä oliko mitään apua!
Itse olen ollut myös masentunut. Ruoka ei maistunut mutta uni sitäkin paremmin. Sitä jotenkin pakeni uneen, jotta aika kuluisi. Kuluisi mihin? Siihen että jotain tapahtuisi. Tulisi syy elää.
Menin mielenterveystoimistoon. Siellä olivat aika hanakoita määräämään masennuslääkkeittä ja niitähän sitten söinkin kahteen kertaan puoli vuotta. En tiedä auttoivatko lääkkeet vai tuliko elämääni muuten vain sisältöä. Enää en kärsi masennuksesta.
Jos muistan esitteistä oikein, joka kolmas tarvitsisi jossain elämänsä vaiheessa apua. Ei ole mikään häpeä hakea apua. Päin vastoin, se on rohkeutta tarttua asioihin.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saat elämänhalusi takaisin. Täällä on paljon ihania ja kauniita asioita, kunhan vaan pysähtyy katselemaan ympärilleen.
Kiitos teille ihanista ja empaattisista ja ymmärtävistä vastauksista. En siis ole vielä hakenut apua mistään, joten oikein tulkitsitte.
Ihana tietää, että en ole yksin näiden tuntemusten kanssa. Te kuvailitte niin osuvasti tilannettani, että huomaa, että olette kokeneet saman. Juuri se, ettei arkirutiinejakaan jaksa. Tukanpesu onnistuu vasta kamalan lykkäämisen jälkeen ja tiskit kasaantuu kunnes pikahuuhtelee likapinosta pari mukia. Ruokakauppaan ei jaksaisi raahautua. Ja miksi vaivautua kun ruoka ei maistu. En ole eläissäni syönyt näin vähän. Tosin kiva katsella ennätyslaihaa vartaloaan peilistä... Ei vaan, ei ole, kun tietää että laihtumisen pitäisi tapahtua terveemmin keinoin kuin syömättömyydellä. Ja ajankuluksi ja pakenemiskeinoksi menee nukkumaan aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin.
Menen lääkäriin ja kerron sitten kuinka kävi. Masennuslääkkeistä en ajatuksena oikein pidä, mutta jos ne nostaisivat minut ylös täältä maasta että jaksaisin alkaa hakea sitä elämän tarkoitusta ja elämän iloa ihan oikeista asioista. Harrastuksista, työssä kehittymisestä, kavereista...
Kiitos rohkaisusta, ihanat ihmiset!
..jos oli apua! on aina tosi kiva jos voi auttaa edes vähän. jos haluat vaikka meilata niin osoitteeni on [email protected]. ei pakko tietenkään mutta ajattelin laittaa tähän siltä varalta että siltä tuntuu.
jaksamista sulle!
-susi
olen käynyt ihan samat kuviot läpi ja sanon nyt sinulle, että älä pelkää hakea apua. Masennuslääkkeet ovat nykyään todella tehokkaita. Toki niillä voi olla vakaviakin sivuvaikutuksia, mutta niinhän kaikilla muillakin lääkkeillä! Silloin pitää vain heti lopettaa ja mennä vaihtamaan merkkiä. Itse haaskasin monta vuotta elämästäni masennukselle, kunnes vihdoinkin suostuin hankkimaan lääkitystä. Sivuoireeni olivat aika vakavia ensimmäisen lääkitykseni kanssa, mutta toinen lääke sopi minulle hyvin ja nyt olen kuin uudesti syntynyt!
>http://www.verkkoklinikka.fi/
Siellä on useita eri keskusteluryhmiä, joista varmasti löytyy auttavia henkilöitä neuvomaan käytännön avun saamisessa ja jakamaan kokemuksia.