Kertokaa ihmiset miten ihmeessä ootte selvinny lääkityksen alottamisesta? Lääkäri sano että oireet saattaa pahentua aluks ja niin kävikin. Öisin herään kohtaukseen, en uskalla nukkua(asun yksin) ja päivällä oksettaa, ja pihalla pyörryttää. Tuntuu että tuun hulluks ennen ku lääke alkaa tehoomaan. Rauhottavatki auttaa vaan hetkeks.
Lääkityksen alotus
Miten selviää?
2319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et maininnut lääkemerkkiä mutta useimmat niistä aiheuttavat alussa hyvinkin inhottavia oireita,tämäkin on yksilöllistä.
Mulla oli alussa Citalopramin kanssa 20 mg/vrk todella isot ongelmat,oli järkyttävä olo ensimmäisinä päivinä,kohtaukset voimistuivat ensimmäisen viikon aikana.
Oireet häipyivät hiljalleen,aika nopeastikin,nyt olen käyttänyt n. 8 kk kyseistä lääkettä ja ainut mikä jäi näköjään pysyväksi sivuvaikutukseksi on normaalia voimakkaampi hikoilu,muuten kyllä sopii lääke hyvin ja tepsii.
Lääkärisi varmaan mainitsikin että muitakin lääkkeitä voi kokeilla jos on hankalaa.
Ymmärrän hyvin tuskasi mutta ajattelet vaikka niin että joka päivä olet lähempänä tilannetta jossa lääkkeesi alkaa vaikuttaa,helppo on tietysti neuvoa mutta ainakin tässä alkuvaiheessa olisi hyvä olla jotain itselleen mieleistä tekemistä,se pitää ajatukset pois sairaudesta,kyllä sä kohta pärjäät.
Moi!
Älä huolehdi, sinä selviät! :)
Sairastuin itse paniikkihäiriöön n.2 vuotta sitten raskaan elämänjakson jälkeen. Aluksi yritin sinnitellä ilman lääkkeitä pelkän terapian avulla. Pian kuitenkin oloni meni niin huonoksi, että halusin itse aloittaa lääkityksen (minulle sanottiin hoidon alussa, että saan kokeilla aluksi ilman lääkettä, jos haluan). Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, minkälaisia oireita lääkkeen aloitus minulle aiheutti. En voinut kuvitellakkaan sellaista! Oireet todella pahenivat. Koin erittäin voimakasta ahdistusta (rintaa puristi ts. "vanne rintakehän ympärillä"-tunne), minua pyörrytti tosi voimakkaasti, en nähnyt kunnolla, en pystynyt kävelemään kunnolla (koska mieleni antamien viestien mukaan kävelin mutkille), olin todella säikky: pelkäsin kaikkea mahdollista mm. kovat (äkilliset) äänet säikäyttivät todella pahasti, koin voimakasta kauhua, pelkoa ja huolestuneisuutta, lisäksi istuin monesti sohvalla ja "tutkiskelin" itseäni (olin sairastunut milloin mihinkin, mm. diabetekseen). Näin myös harhoja. Ja mikä kaikkein pahinta, nämä oireet tuntuivat aivan todellisilta! Ymmärrän sinua siis todella hyvin. Ne oireet saattavat olla todella hirveitä, mutta suosittelen sinua kuitenkin jatkamaan lääkitystä, vaikka joskus kieltämättä itselläkin kävi mielessä heittää kaikki pillerit nurkkaan! Lääkkeillä saatu hyöty on kuitenkin niin suuri, että ne alkuoireet kannattaa kestää. Rauhoittaviakaan ei kannata alussa arastella, vaan ottaa niitä aina tarpeen vaatiessa. Niin minäkin tein, enkä ole koukussa. Ei ne lyhyessä käytössä koukuta. Olen tänä päivänä oireeton ja olni on niin paljon parempi, että suosittelen sinuakin taistelemaan! Kyllä aurinko vielä paistaa, uskot vain itseesi! Oikein ihanaa kevättä sinulle!
Ai niin, suosittelen myös liikuntaa. Itse kulutin kävelysauvani lähes puhki, kun tuskissani puskin pitkin metsikköjä. Kyllä helpotti!