Mitäpä muutakaan kun yksinäistä.. No okei on mulla ihan hyvin asiat, hyvä lapsuuden koti ja ystäviä. Mut se suuri rakkaus puuttuu ja tuntuu aina niin pahalta, joka päivä.. Aina sen muistaa jossain välissä et niin eipä mulla ole miestä.. Melkein kaikki kaverit seurustelee ja heillä on paljon omia menoja ja työt/opiskelut, heistä ei siis aina ole seuraksi. Mulla on aina ollut hirveä kaipuu siihen että olisi mies ja rakkaus. Tiedän että olen malttamaton enkä jaksaisi odottaa enää yhtään.. Säätänyt olen miesten kanssa ja seurustellutkin kerran mutta se päättyi kun tunsin tylsäksi suhteen kunnolliseen mieheen. Miten saisin ajatusmaailmani muuttumaan ja malttia tähän asiaan? Siitäkin olen kuullut että sitten kun vähiten odottaa niin se oikea mies tulee vastaan mutta miten se voi onnistua kun asia on aina mielessä, varsinkin baarissakin aina kyylää ympärilleen ja hakee katseellaan sopivia ihmisiä.. (se varmaan sitten näkyykin ulospäin ja tuntuu epätoivoiselta..) Oon kuitenkin hyvännäköinen nainen ja ei luulis olevan tätä ongelmaa mutta se on ja pysyy... Tää on hirveetä kun tunne on voimakas. Tahtoisin jo suunnitella tulevaisuutta ja omaa perhettä mutta kaikki vaan siirtyy ja tuntuu vaikeelta ja ikää tulee lisää. Voihan sitä koittaa yksinkin olla onnellinen mutta ei se niin helposti käy kun olen kuitenkin seuraihminen ja kaipaan sitä toista osapuolta. Hyvät neuvot olis tarpeen!
mitä pitäis tehä..
yksinäistä
3398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaa mielestäni ainakin koittaa miettiä, että mitä itse todella oikeasti haluaa, nyt ja tulevaisuudessa. Tai no eihän sitä voi varmasti tietää mitä tulevaisuudessa haluaa, mutta kuitenkin yrittää miettiä vähän pitemmälle. Ja sitten kun tietää mitä haluaa, niin mielestäni(vaikkei kokemusta olekkaan) netti olisi paras keino löytää itselleen sopiva kumppani, kun kertoo rehellisesti itsestään ja siitä mitä haluaa.
No, empä tiedä, kunhan jotain turisin...mutta onnea etsintöihin!
Kyllä mä taidan tietää melkein tasan tarkkaan mitä mä haluan.. mut toki tulevaisuuden miettiminen on ihan hyvä homma välillä. Onhan mullakin haveita ja oon kehittäny tavoitteita mihin kaikkeen suureen vois pyrkiä mutta pääasiassa mä vaan haluan ihan normaalin ja tavallisen asian mitä varmaan suurin osa ihmisistä haluaa, eli kumppanin ja oman perheen. Ei luulis olevan liikaa pyydetty... Tosin onhan mullakin vaateita että en ketä vaan pysty vierelleni ottamaan, se vaikeuttaa asioita paljonkin. Kyllä on antanutkin odottaa se oikea...
Jos ei tavalliset ja ns. tylsät miehet kelpaa, niin mene baariin ja etsi sieltä oikein ihana pettävä renttu pelimies.