kun naapurit kärsivät..

saa vaan turhia traumoja lapsparka.

Kiitoksia vastauksista, vaikkakaan en usko että telkkarin mäkeen heittäminen poistaa ongelmaa niinkuin joku ehdotti.

Poikamme on isokokoinen ja voimakas ikäisekseen, pitkä ja isoluinen, omat voimani eivät kertakaikkiaan riitä rimpuilevan lapsen paikallaan pitämiseen ja se mitä mieheni on yrittänyt ei ole auttanut asiaa.

Kyllähän sen tietää että aikansa kestää kutakin ongelmaa, niitä tulee ja menee, tämä on vaan koitunut kunnon ongelmaksi.

Meillä päiväkotiin lähtö sujuu yleensä hyvin, joskus 1.5v ikäisenä pukeminen oli yhtä taistelua mutta nyt se sujuu mallikkaasti ja poika jopa itse osallistuu siihen.

Läkkeiden käyttö on todellakin viimeinen vaihtoehto, tekee pahaa ajatellakkin että syöttäisimme viattomalle lapsellemme aineita jotka peittäisivät hänen oikean minän. Ja tämä lääke josta lääkärimme puhui, oli mielestäni kuitenkin rauhoittava.. Hän sanoi että sitä käytetään juuri psykoosin hoitoon ja autistien sekä kehitysvammaisten vakaviin käytöshäiriöihin.(sivuvaikutuksena lihominen ja väsyminen) Tiedä sitten kun ei niin tarkkaan siitä puhuttu, lääkäri tahtoi meidän tietävän että sellainen vaihtoehto on olemassa jos omat voimat loppuu.

Toivottavasti tämä kiljunta helpottaa tässä kesän aikana.. syksyllä meille tuleekin perheenlisäystä ja se tuo taas varmasti omat ongelmansa. Poikamme osaa olla kyllä ihana nauravainen ja iloinen lapsi, en tarkoita että hän on aina vaikeasti käsiteltävä, mutta nyt vain alkaa itse väsymään ja nämä naapurien kyttäilyt eivät auta asiaa.

Eiköhän tämä tästä vaikka välillä tuntuu etten taida ollakkaan niin vahva kuin olen ajatellut. Jumalalle kiitos että on päiväkodit keksitty! Ilman niitä en jaksaisi. Voimia teillekkin muillekkin autistien omaisille!

Aikku kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, vaikkakaan en usko että telkkarin mäkeen heittäminen poistaa ongelmaa niinkuin joku ehdotti.

Poikamme on isokokoinen ja voimakas ikäisekseen, pitkä ja isoluinen, omat voimani eivät kertakaikkiaan riitä rimpuilevan lapsen paikallaan pitämiseen ja se mitä mieheni on yrittänyt ei ole auttanut asiaa.

Kyllähän sen tietää että aikansa kestää kutakin ongelmaa, niitä tulee ja menee, tämä on vaan koitunut kunnon ongelmaksi.

Meillä päiväkotiin lähtö sujuu yleensä hyvin, joskus 1.5v ikäisenä pukeminen oli yhtä taistelua mutta nyt se sujuu mallikkaasti ja poika jopa itse osallistuu siihen.

Läkkeiden käyttö on todellakin viimeinen vaihtoehto, tekee pahaa ajatellakkin että syöttäisimme viattomalle lapsellemme aineita jotka peittäisivät hänen oikean minän. Ja tämä lääke josta lääkärimme puhui, oli mielestäni kuitenkin rauhoittava.. Hän sanoi että sitä käytetään juuri psykoosin hoitoon ja autistien sekä kehitysvammaisten vakaviin käytöshäiriöihin.(sivuvaikutuksena lihominen ja väsyminen) Tiedä sitten kun ei niin tarkkaan siitä puhuttu, lääkäri tahtoi meidän tietävän että sellainen vaihtoehto on olemassa jos omat voimat loppuu.

Toivottavasti tämä kiljunta helpottaa tässä kesän aikana.. syksyllä meille tuleekin perheenlisäystä ja se tuo taas varmasti omat ongelmansa. Poikamme osaa olla kyllä ihana nauravainen ja iloinen lapsi, en tarkoita että hän on aina vaikeasti käsiteltävä, mutta nyt vain alkaa itse väsymään ja nämä naapurien kyttäilyt eivät auta asiaa.

Eiköhän tämä tästä vaikka välillä tuntuu etten taida ollakkaan niin vahva kuin olen ajatellut. Jumalalle kiitos että on päiväkodit keksitty! Ilman niitä en jaksaisi. Voimia teillekkin muillekkin autistien omaisille!

Lue lisää

asioita, jotka lapsta vaivaa. Huutaminen on kommunikaatiomuoto. lapsi haluaa viestiä jotain. Ilet huomannut, että televisio ahdistaa. Parempi jättää töllöttäminen vähemmälle. Lapsi voi tulkita töllöttimen kertomukset omalla tavallaan. Autistinen lapsi on hyvin konkreettinen. Meidän lasta ahdistivat jopa kansansaduit, joissa prinssi murskasi prinsessan sydämmen. Autistin kannalta aivain kamala tarina!

>>Ootko kokeillu sylissä pitämistä tiukasti kun saa tämmösen "kiljumiskohtauksen?"

että osaa välttää kirjoitti:

asioita, jotka lapsta vaivaa. Huutaminen on kommunikaatiomuoto. lapsi haluaa viestiä jotain. Ilet huomannut, että televisio ahdistaa. Parempi jättää töllöttäminen vähemmälle. Lapsi voi tulkita töllöttimen kertomukset omalla tavallaan. Autistinen lapsi on hyvin konkreettinen. Meidän lasta ahdistivat jopa kansansaduit, joissa prinssi murskasi prinsessan sydämmen. Autistin kannalta aivain kamala tarina!

Lue lisää

Tuo oli viksu kommentti. Tosiaan, tuon valossa kannattaa opettaa lapsi lukemaan ja kirjoittamaan jo ennen peruskoulua, ja antaa sille mahdollisuus kommunikoida myös kirjaimellisesti. Tätä minä yrittäisin.
Luku- ja kirjoitustaidon taas (ainakin normaali) lapsi oppii helposti. Vanhemman ei välttämättä tarvitse kun lyödä käteen joku Aku Ankan taskukirja ja odottaa tuloksia. Minun lapsuudessa oli kasettikirjat suosiossa. Kasetilta kuunteli mitä ne puhui, ja kirjasta seurasi tekstiä.

Aikku kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, vaikkakaan en usko että telkkarin mäkeen heittäminen poistaa ongelmaa niinkuin joku ehdotti.

Poikamme on isokokoinen ja voimakas ikäisekseen, pitkä ja isoluinen, omat voimani eivät kertakaikkiaan riitä rimpuilevan lapsen paikallaan pitämiseen ja se mitä mieheni on yrittänyt ei ole auttanut asiaa.

Kyllähän sen tietää että aikansa kestää kutakin ongelmaa, niitä tulee ja menee, tämä on vaan koitunut kunnon ongelmaksi.

Meillä päiväkotiin lähtö sujuu yleensä hyvin, joskus 1.5v ikäisenä pukeminen oli yhtä taistelua mutta nyt se sujuu mallikkaasti ja poika jopa itse osallistuu siihen.

Läkkeiden käyttö on todellakin viimeinen vaihtoehto, tekee pahaa ajatellakkin että syöttäisimme viattomalle lapsellemme aineita jotka peittäisivät hänen oikean minän. Ja tämä lääke josta lääkärimme puhui, oli mielestäni kuitenkin rauhoittava.. Hän sanoi että sitä käytetään juuri psykoosin hoitoon ja autistien sekä kehitysvammaisten vakaviin käytöshäiriöihin.(sivuvaikutuksena lihominen ja väsyminen) Tiedä sitten kun ei niin tarkkaan siitä puhuttu, lääkäri tahtoi meidän tietävän että sellainen vaihtoehto on olemassa jos omat voimat loppuu.

Toivottavasti tämä kiljunta helpottaa tässä kesän aikana.. syksyllä meille tuleekin perheenlisäystä ja se tuo taas varmasti omat ongelmansa. Poikamme osaa olla kyllä ihana nauravainen ja iloinen lapsi, en tarkoita että hän on aina vaikeasti käsiteltävä, mutta nyt vain alkaa itse väsymään ja nämä naapurien kyttäilyt eivät auta asiaa.

Eiköhän tämä tästä vaikka välillä tuntuu etten taida ollakkaan niin vahva kuin olen ajatellut. Jumalalle kiitos että on päiväkodit keksitty! Ilman niitä en jaksaisi. Voimia teillekkin muillekkin autistien omaisille!

Lue lisää

Meillä koetettiin pojan huutokohtauksia saada pois lääkkeellä. Kyllä ne loppuivatkin, tuli aika tavalla liiankin rauhallinen poika. Ei jaksanut yhtään mitään. Ei jaksanut liikkua kuin raahustamalla, ei kiinnostunut enää niinkuin ennen asioista. Iloinen poika ei enää hymyillyt. Oli vain, huokaili raskaasti. Pissavahinkoja autossa liki joka päivä, vaikka oli just käyny vessassa. Ruoka juuttuili kurkkuun, henkikin meinas mennä. Olo helpottu heti kun lääke lopetettiin. Kaikki yritti saada meitä vanhempia jatkamaan lääkitystä, mutta emme suostuneet. Nyt meillä hyvinkin iloinen, tasapainoinen lapsi, joka jaksaa liikkua, nauraa, kiinnostua yms. Ikävuodetkin ovat tuoneet tiettyä karismaa ja kehitys menee hienosti eteenpäin. Iän myötä huutokohtaukset kyllä loppuvat. Tai sitten täytyy löytää se syy. Meillä oli migreenikohtaukset ja se, että hänellä ei ollut konstia kertoa asioistaan. Kommunikaation parantuessa ja pystyessään kertomaan mitä haluaa, miltä tuntuu yms., olo tasaantunut kummasti.

Aikku kirjoitti:

Kiitoksia vastauksista, vaikkakaan en usko että telkkarin mäkeen heittäminen poistaa ongelmaa niinkuin joku ehdotti.

Poikamme on isokokoinen ja voimakas ikäisekseen, pitkä ja isoluinen, omat voimani eivät kertakaikkiaan riitä rimpuilevan lapsen paikallaan pitämiseen ja se mitä mieheni on yrittänyt ei ole auttanut asiaa.

Kyllähän sen tietää että aikansa kestää kutakin ongelmaa, niitä tulee ja menee, tämä on vaan koitunut kunnon ongelmaksi.

Meillä päiväkotiin lähtö sujuu yleensä hyvin, joskus 1.5v ikäisenä pukeminen oli yhtä taistelua mutta nyt se sujuu mallikkaasti ja poika jopa itse osallistuu siihen.

Läkkeiden käyttö on todellakin viimeinen vaihtoehto, tekee pahaa ajatellakkin että syöttäisimme viattomalle lapsellemme aineita jotka peittäisivät hänen oikean minän. Ja tämä lääke josta lääkärimme puhui, oli mielestäni kuitenkin rauhoittava.. Hän sanoi että sitä käytetään juuri psykoosin hoitoon ja autistien sekä kehitysvammaisten vakaviin käytöshäiriöihin.(sivuvaikutuksena lihominen ja väsyminen) Tiedä sitten kun ei niin tarkkaan siitä puhuttu, lääkäri tahtoi meidän tietävän että sellainen vaihtoehto on olemassa jos omat voimat loppuu.

Toivottavasti tämä kiljunta helpottaa tässä kesän aikana.. syksyllä meille tuleekin perheenlisäystä ja se tuo taas varmasti omat ongelmansa. Poikamme osaa olla kyllä ihana nauravainen ja iloinen lapsi, en tarkoita että hän on aina vaikeasti käsiteltävä, mutta nyt vain alkaa itse väsymään ja nämä naapurien kyttäilyt eivät auta asiaa.

Eiköhän tämä tästä vaikka välillä tuntuu etten taida ollakkaan niin vahva kuin olen ajatellut. Jumalalle kiitos että on päiväkodit keksitty! Ilman niitä en jaksaisi. Voimia teillekkin muillekkin autistien omaisille!

Lue lisää

Meillä on autistinen lapsi jonka kanssa tähän asti koitettu kohtauksia ja uniongelmia hoitaa ruokavaliolla ja melatoniinilla ja satunnaisesti särkylääkkeillä..
Kun gluteeniton jätettiin pois (koska ei pystytty pitämään siitä täydellisesti kiinni ja oli myös ummetus/töhrimis ongelmaa) niin raivo /kiljumis ja itsensä hakkaamisongelmat paheni niin että mielialalääkkeeseen on turvauduttu ja se on myös auttanut tosin ei täydellisesti poista kaikkea
Tosin en ole varma liittyykö tavallisen viljan valinta näihin käytöshäiriöihin vai ei mutta maidottomalla on edelleen ja varmaan palataan myös gluteenittomaan kun ei täysin ole luottoa lääkkeisiin .
Kohtauksen aikana ennen tätä lääkitystä esim valot häiritsi selvästi ,joskus äänet ,pienempänä varsinkin kovat äänet ,telkkari ei ole oikein koskaan kiinnostanut mutta you tubea selataan ihan pakkomielteisesti ja jos kieltää voi tulla raivari,pienenä myös piano ja kitara oli kauhistus pelkästään nähdä ja suihkuun oli vaikea saada jne mutta näistäkin oppinut pois

Oyssissa ollessa meiltä kysyttiinkin tuota että vaikuttaako kovat äänet negatiivisesti poikaan, ja ehdotettiin korvatulppia, mutta ei. Vika ei ole äänissä. Illalla muutenkin on tv pienellä eikä muistakaan häiriöitä ole.

Musikin kuunteleminen sai ennen pojan rauhoittumaan paikalleen mutta nykyään laittaa heti soittimen kiinni ja hermostuu kun musikki alkaa soida (ei isolla). Kuitenkin päiväkodissa tykkää kuunnella kun lastentarhaope soittaa kitaraa.

Nyt Poika on ollut pari iltaa ihan hissukseen, ei ole liiemmin huutanut tai kiljunut, taitaa olla vähän kausiluonteista tämäkin niinkuin esim. syöminen pojallamme on. Nyt illat menee siihen kun poika ei haluaisi asettua nukkumaan, sängystä nousee kymmeniä kertoja ylös ja on vailla juomaa ja syötävää vaikka iltapalat ois syöty hyvin. Ihan kuin keksisi tekosyitä ettei tarvitsisi nukkumaan alkaa :) sehän nyt on normaalia lapsilla ja hyvä että jotain normaaliakin on välillä!!

Aikku kirjoitti:

Oyssissa ollessa meiltä kysyttiinkin tuota että vaikuttaako kovat äänet negatiivisesti poikaan, ja ehdotettiin korvatulppia, mutta ei. Vika ei ole äänissä. Illalla muutenkin on tv pienellä eikä muistakaan häiriöitä ole.

Musikin kuunteleminen sai ennen pojan rauhoittumaan paikalleen mutta nykyään laittaa heti soittimen kiinni ja hermostuu kun musikki alkaa soida (ei isolla). Kuitenkin päiväkodissa tykkää kuunnella kun lastentarhaope soittaa kitaraa.

Nyt Poika on ollut pari iltaa ihan hissukseen, ei ole liiemmin huutanut tai kiljunut, taitaa olla vähän kausiluonteista tämäkin niinkuin esim. syöminen pojallamme on. Nyt illat menee siihen kun poika ei haluaisi asettua nukkumaan, sängystä nousee kymmeniä kertoja ylös ja on vailla juomaa ja syötävää vaikka iltapalat ois syöty hyvin. Ihan kuin keksisi tekosyitä ettei tarvitsisi nukkumaan alkaa :) sehän nyt on normaalia lapsilla ja hyvä että jotain normaaliakin on välillä!!

Lue lisää

on jo 33 vuotias, hänkin sai nuorempana sellaisia raivokohtauksia, mutta on tänäpäivänä kuin itse rauhallisuus, en nykyjään enään etes ajattele että hän olisi autisti.
Ainut on että hän ei puhu, lopetti puhumisen noin 7-8 vuotiaana eikä ole sen jälkeen sanonut sanaakaan.
Luulen että kaikki tämmöiset raivokohtaukset ja pakkomielteet mitä autisteilla on, jäävät iän myötä pois, tai ainakin vähenevät, niin ainakin on meillä ollut.

poikani kirjoitti:

on jo 33 vuotias, hänkin sai nuorempana sellaisia raivokohtauksia, mutta on tänäpäivänä kuin itse rauhallisuus, en nykyjään enään etes ajattele että hän olisi autisti.
Ainut on että hän ei puhu, lopetti puhumisen noin 7-8 vuotiaana eikä ole sen jälkeen sanonut sanaakaan.
Luulen että kaikki tämmöiset raivokohtaukset ja pakkomielteet mitä autisteilla on, jäävät iän myötä pois, tai ainakin vähenevät, niin ainakin on meillä ollut.

Lue lisää

Itekion nuorempana ajattelin, että puhe on tarpeetonta, silloin kun ei ole asiaa. Edelleenkin on vikea saada minua puhumaan, kun pidän puhumista jonnin joutavana ajan haaskaamisena. Ihmettelen, kun kännykkäkansa jaksaa tuntikaudet pälpättää aivan turhasta. Kun kännykkää en hankkinut - työkverit hommasivat semmoisen että minut tavottaisivat, kun joskus saatan kadota. Itse en edes huomaa sitä. Saatan vain istua tietokonepäätteen takana ja naputella kuten nyt...

vai ei vanhukset kuule. Mun 88-vuotiaalla äidilläni on kyllä niin terävä kuulo, että oksat pois. Lääkärit ja hoitajat aina huutaa sille, kun luulee ettei se kuule, ja se ärsyttää sitä tosi paljon.

Ei se kotirauha ole mikään mitätön juttu.
Yhtä paljon naapureita häiritse meteli oli sen syy sitten autismin huutelu tai kännisen örvellys, jos se on jatkuvaa. Ymmärtämys loppuu jos pitäis itse tehdä töitä tai nukkua ja naapurissa aina vaan mekastetaan. Ei ne desibelit katso kenen suusta se meteli tulee.

Naapureidenhan niitä lääkkeitä mielestänne ilmeisesti pitäisikin syödä että jaksaisivat kuunnella jälkikasvunne taukoamatonta ulinaa ja paiskomista. Me muutimme asuntoon jossa oli tällainen naapuri rasite,asia selvisi meille kyllä aika nopeasti mmton jälkeen...elämä on ollut yhtä helvettiä siitä lähtien. Ei ole täyttä kovaa vuokraa maksavien naapureiden asia kuunnella jatkuvaa elämää haittaavaa ulinaa ja rynnimistä, meille on aivan sama uliseeko siellä koira vai ihminen,häiriö on aivan samanlainen.