Kävin menneellä viikolla toisessa keskustelufoorumissa, ja siellä puhuttiin kuinka jonkun naisen kotona useampi ihminen oli selvästi aistinut jonkun "toisen" läsnäoloa. Ei mitään näkyvää, mutta tunne että joku tarkkailee. En ollut uskoa silmiäni... (ja tästä lähtien käytän aurinkoklaseja kun käyn siellä, ei pääse silmät pullahtamaan päästä :))
Uskotko tuollaisiin? Onko kenties kokemuksia? Entäs muunlaisiin henkisiin juttuihin, kuten auroihin ym?
Uskotko tuollaisiin? Onko kenties kokemuksia? Entäs muunlaisiin henkisiin juttuihin, kuten auroihin ym?
Vastaukset 45
Vanhimmat
tuntia isoäitini kuoleman jälkeen, tunsin kun joku meni lävitseni. Ironista asiassa oli että isoäitini asui Pohjanmaalla ja minä täällä pääkaupunkiseudulla.
lämmin vai karmiva?
Hitsi, täytyy mennä nukkumaan niin kauan kuin heikkohermoisena uskallan :) Tämä ei ehkä ollut paras mahdollinen keskiyön keskustelun aihe :))
Hyvää yötä..
Jos noista pitää valita, Joskaan silloin en vielä tiennyt isoäitini kuolemasta. Vasta illemmalla.
Tunnetta voisi paremminkin kuvailla, hämmentynyt. Yllättynyt, en ehtinyt edes katsoa alas rintaani, kävi tosi nopeasti. Kun tunne loppui,säikähdin. Tässäkö tämä mun elämä on. Piti käsin kosketella rintaa, ennen kuin uskalsin katsoa.
Öitä sullekin...
sävähdyttävä kokemus. Ja hieno muisto isoäidiltä?
Öitä taas kerran :)
sen muistaa koko elämänsä. Hienona tunteena.
Kauniita unia sullekin =)
nykytekniikalla tosiaan *joku* voi tarkkailla vaikka et sitä tiedäkään, kamerat ja mikit on pieniä ja huomaamattomia ja ovet ja lukot saa auki asennuksia varten muutenkin kuin sanomalla simsalabim....
terveisin nimimerkki *seinillä on korvat* ;)
nyt mua vasta nukuttaakin :))))) Silmät pysyy kiinni vain yksi kerrallaan ;)
*sinut viereeni peittelen*
*kun aamuyöllä ote hetkeksi kirpoaa*
*naps* ;)))
Mä oon niin iso tyttö, että uskallan nukkua yksinkin, ilman unilelua. Korkeintaan kissa jaloissa. Ai vietävä... meinaan valehdella, on joku kihomatokin joskus ollut...
lämmittäjän...paleli niin vietävästi illalla, kun menin nukkumaan. :(
Pakko oli kiskaista ah-niin-sexyt sukat jalkaan ja tyynyä halailla. :)
no mää oon sitten sitä miältä ettei moraalilla oo täs kyll mittää sanomista,kyll meirän isät ja äiret sentään tiäs....
Vai meinaatko että "tarkkailija" on puolialastomana kaapissa, odottamassa että pääsis livahtamaan kotiin?
olla pohojalaanen.
kummitus joka puhuu vanhaa pohojaalaasta?
On uskoa kun vilkaisee rattoisan illan jälkeen peiliin kyllä sieltä kurkistelee melkoinen aave takaisin.
Serkkuni kuoleman jälkeen lensi lintu sisälle ja jäi olohuoneen seinäkellon päälle katselemaan minua laulamatta mitään noin viisi minuttia oli paikallaan ja lensi suoraan keittiön ikkunasta ulos.Siihen kiinnitin huomioni lintu oli aivan "uusi"ei minkäänlaista virhettä ollut.Uskon vakaasti serkkuni sielun siinä käyneen.Ei haamut näyttäydy jos ei itse halua niitä nähdä.
"Ei haamut näyttäydy jos ei itse halua niitä nähdä."
:))) En todellakaan halua :))
Aika monella taitaa olla juuri läheisen kuolemaan liittyviä kokemuksia. Sattumia?
minä...äidilläni oli niin paljon eri kokemuksia,ettei voi olla uskomatta...
pyytää sut kertomaan, mutta ymmärrän jos et halua.
Ennen niitä tarinoita liikkuikin enemmän, nykyisin kaikki on tieteellistä, että tuskin kukaan edes tunnistaisi nähneensä mitään. Tulee vaan kahjon maine :)
helpompi kertoa noin livessä,mut sehän ei ole mahdollista, mutta en yhtään epäile äidin juttuja...
Monilla ihmisillä on kokemuksia,mutta niitä ei tosiaankaan kehdata kertoa...en ymmärrä sitä,jos joku ihminen oikeasti kokee jonkun yliluonnollisen asian,miksi sitä epäillään heti kuvitteluksi....
mutta ääniä joskus kuulen...vaikea itse sanoa onko ne olemattomia. :D
Eräs tuttu puhui kerran paljonkin rinnakkaistodellisuudesta. Hän oli vakuuttunut että tässä ja nyt on toinenkin todellisuus ja saamme joskus siitä toisesta todellisuudesta kuultavaksemme ääniä. Ihan vaan vaikkapa ihmispuhetta muistuttavaa, liikenteen ääntä, jotain ja, että samasta syystä saatamme joskus nähdä jotakin häilähtävän silmäkulmassamme.
Koska nautin scifistä, olen tietysti aivan ihastunut moiseen ajatukseen vaikken siihen uskokaan. Harmi. Joskus olisi kivaa vain heittäytyä lapsen tavoin uskomaan kaikkea tuollaista, jota skeptikot pitävät huuhaana.
Kurjaa huomata muuttuvansa skeptikoksi :(
Miltä esittämäni ajatus rinnakkaistodellisuudesta sinusta tuntuu?
ja usein silmäkulmissa häivähtää jokin.
Toisaalta taas usein kierot silmäni jättävät huomaamatta esim. vasemmalta tulevan auton. Onneks on hyvät refleksit. :(
En kiellä rinnakkaistodellisuuksien olemassaoloa, mutten allekirjoitakaan ennen kuin saan todisteita asialle. :)
vähän tietoa. Oletko varma ettei äänet ole tästä johtuvia?
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/aanet.htm
tinnitystä? Unohtuiko mp3-soitin päähän :))) Heh, niin kävi mulle eilen kun kirjoitin tän aloituksen.. yht'äkkiä säpsähdin kun kuului kauheeta meteliä. Soittimessa vaihtui kappale :///
jotain ton tyylistä...toisaalta mun känny saattaa soida enkä kuule sitä lainkaan...vikaa korvissa varmaan...tai valikoiva kuulo. :)
Joskus mä herään kummalliseen ääneen ja huomaan, et hitsi soikoon, ite siinä korisen. :/
kuulo sekä näkö :)))
Vai rinnakkaistodellisuuksia... hmm, tulee mieleen vanha sarjis Hämärän rajamailla. Siinä oli kerran jakso missä peilin toisella puolella oli toinen elämä, oma elämä oli kuin leffa jollekulle peilin tuolla puolen :) Mahtais tuo mun leffan katsoja nukkua paljon :))) Actioniä tarjoutuu vaan kun aamulla pitää saada lapset kouluun..
Asuimme viitisen vuotta vanhassa ok-talossa Espoossa. Talo oli harjakorkeutensa saavuttanut 1938 ja sen rakennutti saamiemme tietojen mukaan onnellinen perhe: isä, äiti ja poika.
Iso rakennus, 3 kerrosta, eli ne perinteiset kellari-, asuin- ja ullakkokerros.
Tuli sota, jonka talo kesti mainiosti.
Sotien jälkeen oli Helsingissä valtaisa asunnottomien joukko ja oli tullut laki, että jokaisen jolla oli huoneita tai isot talot, tuli ottaa hyyryläisiä. Niinpä tähän taloon oli rakennettu erillinen asunto ullakolle ja kellarikerrokseen oli tehty sauna, sisävessa ja yksi huone, jota ehkä oli käytetty asumiseen tai sitten varastoksi.
Isolle tontille oli rakennettu vielä yksi talo, sellainen pikku mökki, jossa oli huone ja pieni keittiö. Pikku talon alakerrassa oli meidän aikanamme autotalli mutta se oli kuulemma jossain vaiheessa ollut suutarin verstaanakin.
Ison talon alkuperäiset asukkaat olivat luopuneet sittemmin talostaan raskain mielin kun se kävi heidän voimilleen liian raskaaksi hoitaa. Hyyryläisten lähdön jälkeen omistajaperheen poikakin oli aikuistunut ja vanha pariskunta jäänyt kaksin. Mies kuoli hetikohta poismuuton jälkeen ja tietysti tarina kertoo, että suruun. Ja tarina jatkuu siten, että vanha rouvakin oli menettänyt elämänhalunsa rakkaan kodin ja puolison menetyksen myötä.
Tästä meille kertoi naapuritalossa asunut iäkäs pariskunta, joka oli rakennuttanut oman talonsa melko pian sotien jälkeen ja tunsi tarinan omistajaperheen.
Me hallitsimme koko taloa eli meidän siinä asuessamme ei ollut muita. Ruhtinaalliset tilat, n. 150 neliötä.
Ensimmäisenä keväänä siellä asuessamme olin eräänä kauniina päivänä yksin kotosalla.
Olohuone, keittio ja 1 makuuhuone sijaitsivat keskimmäisessä kerroksessa ja 2 makuuhuonetta ylimmässä (vanha keittokomero oli muutettu jossain vaiheessa pieneksi makuuhuoneeksi). Sisäänkäynti kotiimme oli alimmassa kerroksessa ja sieltä oli noustava puisia portaita keskikerrokseen päästäkseen varsinaiseen asunto-osaan.
Olin kolmannessa kerroksessa kun kuulin jonkun nousevan portaita. Puuportaat narisevat, etenkin vanhassa talossa. Kuului huokaus, ja lisää askelia. Ajattelin tulijan olevan väsynyt. Halusin siinä vaiheessa jo itsekin kahvia ja niinpä lähdin alas ja samalla oli tarkoitus katsastaa kuka perheenjäsenistä ensin saapui.
Ei ollut ketään. Olin yhä yksin.
Menin alimpaan kerrokseen ajatellen, että näen takista ja kengistä saapujan henkilöllisyyden ja ehkä kotiin saapunut oli saunalla tai vessassa.
Ei ollut tullut ketään. Olin yhä yksin.
Join kahvini ja kelasin asiaa - olinhan niin selvästi kuullut askeleet!
No, iltapäivän mittaan asia painui unohduksiin kun perhe alkoi saapua yksi kerrallaan ja alkoi tavanomaiset kotihässäkät.
Se, mikä asiasta tekee kummitusjuttumaisen on, että askeleita alkoi kuulua useamminkin. Niitä kuulivat muutkin perheenjäsenet, en vain minä. Myös ulkopuoliset jotka meillä kävivät, kuulivat askelia ja huokauksenkin silloin tällöin.
Rationaalinen mieli hakee järkeenkäypää selitystä ja itse päädyin siihen, että kevään lämpö talven pakkasten jälkeen sai talon "elämään." Tunteellisuus kyllä pyrki pääsemään voitolle ja mielikuvituksemme silmin näimme jokainen talon entisen rouvan laahustavan entisen kotinsa portaita katsastaen paikkoja, että miten olemme mahdanneet kohdella hänen kotiaan! Ja huokailevan väsyneesti jo ihan ikänsäkin puolesta...
Askeleet ja huokailut olivat jokakeväinen tapahtuma aurinkoisina päivinä. Niitä ääniä alkoi odottamaan ja niillä oli kiva ällistyttää aina uusia ihmisiä, jotka tulivat tuttava- tai sukulaisjoukostamme meille kyläilemään.
Muutoin olen sitä mieltä, että kummitukset ovat tarinoita vain.
Muistan että aikoinaan jossain Sipoossa oli tuollainen kummitus. Olin mukana kudontakursseilla (kangaspuilla) jossain vanhassa kartanossa, ja oli hirveä kiire saada työt kangaspuissa valmiiksi jotta seuraavakin pääsis. Joku uskalsi olla siellä jopa yöllä kutomassa, minä en mennyt lähellekään taloa yksin. Jämäperse :/
Tunnelma talossa olisi varmasti ollut toinen jos olisi ollut pimeää, sateista, tuulista jne.
a-e
Noinhan se menee :))) Ihme homma että juuri pimeässä pelottaa, silloinhan on itsekin suojassa katseilta.
usko kummituksiin...hän kummittelee itse! Jos et ole kunnolla tuun sun uniin :DD
Meillä on parhaan ystävättäreni kanssa kummallisia sattumia päivämäärien suheen. Lapsemme mm. syntyneet samana päivän. Näitä samoja päivämääriä on myös liittynyt läheistemme kuolemaan... :// Olen ajanut kaksi pientä kolaria - hän ollut silloin kyydissä...
meniskin yö rattoisasti :))) Hih, varo vaan, alkaa ukkelit täällä olla tuhmasti että näkis kivoja unia ;)))))
Meillä on muuten suvussa kanssa jotain yhteensattumia. Me kaikki kolme sisarukset ollaan synnytty vuotena jolloin joku isovanhemmista on täyttänyt 50v.
mutta kyllä siihen että joidenkin edesmenneiden energiaa jää jälkeen,näin vanhassa talossa kuin minunkin on sattunut muutamia siihen viittaavia asioita
Eikö se energia voi olla sitten sama asia kuin kummitus?
aika usein ihmiset kokevat jonkun läsnäolon vaikka ketään fyysisesti nähtävää ei läsnä olisikaan.
Minusta ainekin enkeleitä, kummituksia, jumalia yms. On olemassa.
Mielikuvitus on kyllä aika näppärä keksimään asioita mutta kaikkea ei sekään selitä.
että on päässsä vikaa *hih* :))) Ei vaiskaan, hassua että joku toinen voi määrittää "et sinä mitään kuullut/nähnyt/tuntenut".
Minä en uskalla uskoa noihin, liian heikkohermoinen :)
Minun yksi suosikki leffani on Kaunis mieli. Siinä asiaa kuvataan hienosti, siis sitä että, aina ei voi omiin aisteihinsa luotaa.
Mutta suoranaiseen pelkoon tuskin on syytä.
Kyllä kuule Tuhinakorva henkimaailma on olemassa. Olen itsekin tietäjäsukua. Meidän neljästä serkuksesta ovat lahjat periytyneet minulle. Edellisessä sukupolvessa kyvyt ovat äidilläni ja hänen kaksoissisarellaan. Välillä nämä asiat vähän pelottaakin. Nuorempana etenkin en halunnut olla tekemisisssä näiden juttujen kanssa. Toisaalta alkoholi esim. heikentää herkkyyttä, vaikka voisi luulla menninkäisten juuri ryyppyputken jälkeen ilmestyvän, hehe.
voi olla jurrissa, kun pikku-ukkoja kuitenkin näkyy :)))
Mun isosiskoni väittää näkevänsä enneunia. Olen suositellut hälle nuijanukutuksia :)
Ne enneunet voi olla aika karmaisevia, näen niitä. Kyllä niihin ja muuhunkin tottuu. Ei näin julkisesti viitsi kaikesta puhua, saa hullun maineen (taitaa kyllä jo meikäläisellä olla).
Viisauden äärirajat - sitä tavataan sanoa hulluudeksi. (Jean Cocteau)
Ei siskokaan ole onnessaan niistä enneunista, siksi apuani tarjosinkin. Näki joskus unen siitä että joku sen pojista ajaa kolarin, sillä on 4 poikaa, joten sydän oli syrjällään jonkin aikaa :/ Uhkas teljetä koko porukan navettaan :)
..kodissani; omakotitalo, makkari yläkerrassa.
Mulla oli joskus pimeässä yksin nukkuun mennessä
pakonomainen tarve puikahtaa nopeasti sänkyyn peiton alle "turvaan" ;)
Koskaan ei tullut mieleen laittaa valoa, ja kurkata sängyn alle, millainen kummitus siellä
ehkä piileksii ;)
Vai oisko siellä kisu leikkisällä tuulella, ja nappaisi jalasta kiinni :))
Mulla on samanlainen kummitus soffan alla :))
Edellisessä kodissa en mennyt mielelläni pimeässä kellariin, en tiedä johtuiko se vilkkaasta mielikuvituksesta vai siitä, että siellä sijaitsi siivouskomero :))
Taitaa vähän olla niin että mielikuvitukseni on pahin viholliseni :/
Heippa!Olen soitellut noin 10 vuotta yhdelle todella hyvälle selvännäkijälle joka katsoo auroista.Kaikki,siis kaikki tähän saakka on paikkansa pitänyt.Ei muuten ole sattumia,vaan kohtaloita.On sellasia juttuja mistä olis kiva jutella paremmin kanssasi tuffe...Jos kiinnostaa laita mulle sähköpostia,niin kaiketi alkuun päästään.Hyvät yöt! [email protected]
selvännäkijä jos se puhelimitse näkee auran, hih :))) Ei vaiskaan, olen taas olevani nokkela, teinhän itekin testin netissä... :)