Tuota, mietin tässä vain, että onkohan minulla nyt sellainen masennukseksi kutsuttu.. kesällä sellainen intensiivinen ahdistus alkaa minussa ja itken usein ilman syytäkin tai etsin syyksi jotain mieletöntä. Tunnen itseni äärimmäisen voimattomaksi enkä jaksa tehdä mitään. Yleensä vain istuskelen huoneessani, itken ja kirjoitan päiväkirjaan sekavia asioita. Tahdon kuolla ja mietin, miten se onnistuisi kivuttomammin, kun olen nössöttelijä, joka pelkää kipua. Sitten syksyllä se olotila postuu ja alkaa suuri juhla pääni sisällä, sillä pidän taas elämisestä. En ole varma, voiko tätä kutsua miksikään sairaudeksi, joskus olen sitä mahdollisuutta miettinyt, mutta se on mennyt ohi ja olen alkanut vähätellä sitä. Enkä ole käynyt missään lääkärillä tämän takia, koska minusta tuntuu, että tämä minun ongelmani on ihan mitätön.
Joten jos tahdotte ilmaista asiantuntevan diagnoosinne minusta, niin se on tervetullutta. Ehkäpä se auttaisi minua ja antaisi jotain suuntaa. Kiitos.
Joten jos tahdotte ilmaista asiantuntevan diagnoosinne minusta, niin se on tervetullutta. Ehkäpä se auttaisi minua ja antaisi jotain suuntaa. Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuntuu että sulla saattaa olla jokin grooninen masennus joka tulee ja menee joskus menee paremmin ja joskus huonommin, sehän onki siinä inhottavaa että hakeeko apua vai ei jos se menis vaikka ohi tosin se tulee ana takaisin.. itse en ole hakenut apua ja olenkin siitä hyvin vihainen voikun joku vain kolkuttaisin olkapäähän ja sanoisi nyt mennään:) yritä pärjää ja toivottavasti hieman auttoi:)
Noita ajatuksia on varmaan itse kullakin joskus.
Ilman mitään sen kummampaa syytä joskus vaan on niin kelju ja ahdistavakin olo.
Se on semmoista "henkistä muhimista", joka muuttuu kohta taas elämänhaluksi ja iloksi.
Ihminen on monisäikeinen olio, meissä on kaikenlaisia tunneskaaloja.
Itsestäni tuntuu, että juuri keväällä jossain vaiheessa olen eniten ahdistunut, vaikka valoisa ja vihreä aika on edessä eli kesä. Nauran itselleni toisaalta ja totean, että "ahaa, nyt tuli taas kevätsyndroomani". Se menee ohi, tiedän sen, en oikeastaan enää kiinnitä siihen sen suurempaa huomiota.
Heitäpä sinäkin nuo kuolemanajatukset pois mielestäsi, älä haudo niitä, vaikka olisikin elämään kyllästynyt olo välillä.
Tartu johonkin itsellelsi mieleiseen asiaan edes hetkeksi aluksi, siinä murheet ja ahdistus kaikkoaa ja unohtuu.
Elämähän on ihanaa, kun se oikein oivaltaa!
Niinpä olen yrittänyt elää, enkä vielä ole tehnyt itselleni mitään äärettömän itsetuhoista. Joskus olen epätoivoisena kaivellut lääkekaappia sen toivossa, että löytäisin jotain vahvaa. Mutta enpä tiedä, tekisinkö mitään, vaikka löytäisinkin joskus jotain.
Nyt on jo havaittavissa, että se kohta taas alkaa. Kesällä on pahinta.
Kiitos suuresti myötätunnosta, ehkäpä tästä elämästä vielä selvitään. En taida olla todellakaan ainoa, jolla on kummia tuntoja pään sisällä.