Niin.... Mikä niis on... Miksei esim koirist pidetä niin pal...??? Kertokaas...
Älkääkä närkästykö ja ruvetko mäkättää vaan sanokaa oma mielipide mikä hevosis nyt on niiiiin hianoo.. =)
Älkääkä närkästykö ja ruvetko mäkättää vaan sanokaa oma mielipide mikä hevosis nyt on niiiiin hianoo.. =)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Maku...laivän päällä, meetvurstina =))
Mistä olet Kaisu?
Hvonen on älykäs ja oppivainen eläin, Hevonen on sulonen ja sitä voi paijata, hepan kanssa saa tehdä ruumillista työtä esim. paskan lappaus, varustehuolto, harjaus..., hepan kanssa kaikki ei o niin pikkutarkkaa, hevosella saa ratsastaa niin että voi tehdä piiitkiä maastolenkkejä, kun taas koirilla lenkit rajottuu siihen kuinka paljon itse jaksaa kävellä. Hevoset on kestäviä eikä hajoa pienestä.Hevosella voi hypätä esteitä ja sillä pääsee lujaa(vert. moottoripyörä:vauhdin huumaa ulkoilmassa ilman että tarvii suurempia ruumiillisia ponnisteluja). hepat hyväksyy ihmisen ulkonäköön katsomatta ja hepat oppii tunnistaan hoitajansa ja kiintymään siihen. Hevonen oppii helposti uusia asioita ehdollistamisen avulla.
tä tuli nyt vähän väärään kohtaan, mutta huomasin sen vasta kun olin kirjottanu tekstin ni en jaksa enää kirjottaa tätä litaniaa uusix joten pistän sen nyt tähän..ei tarvi huomauttaa....
olet todella oikeassa mutta meinaatko et koirat ois kamalia?
olet aika ilkeä ihminen
No en oikein ossaa selittää mutta ne on ihania eläimiä seurallisia, niitä on mukava hoitaa
ratsastaa ja muutenkin vain olla niitten kanssa.
Ne melkein samanlaisia kuin koirat mutta vaan isompia , vahvempia, ja myös kalliimpia...!
Ja ne on niin IHANIA.
Tässä oli mun mielipide...!
PARAS HUMMA ON MAKKARA TUMMA !!
Kai se on se hevosen voimakkuus, se on hieno olla sellasen eläimen kanssa joka on niin iso ja voimakas mut kuitenkin käsiteltävissä...
kun saa kuusisataa kiloisen otuksen toimimaan niinkuin haluaa ja se hoivaaminen on kivaa hepasta saa hyvän ystävän
Olen ehkä vähän vääränlainen hevosihminen,
mutta mä rakastan kisaamista!
ei kai kukaan ole vääränlainen, eikös ole niin että "yksi pitää äidistä ja toinen tyttärestä"
hevosharrastus on niin monipuolista toimintaa ettei varmasti kaikki voi pitää kaikesta.
mielestäni pääasia on että kaikki hevosharrastajat lajista riippumatta pitävät hevosista!
Hei!
Siis, mikäs niissä kiinnostaa. Hevoset ovat ensinnäkin jaloja eläimiä, joilla useimmilla on kiltti ja mielltys haluinen luonne. Kauneimmillaan hevonen on mielestäni silloin, kun sillä on läheinen suhde johonkuhun, kun se luottaa ihmiseen, kun se tekee kaikkensa mielytääkseen. On olemassa hevosia, jotka ovat kärttyisiä. Se voi johtua joskus vääränlaisesta kasvatuksesta, jotkut ovat luonteeltaan vain vaikeita. Hevoset ovat olleet satojen vuosien ajan kulkuväline, se ainoa keino liikkua helposti ja nopeasti paikasta toiseen. Hevosella oli tärkeä osa keksiajan sodissa. Jokaisella rikkaalla oli hevonen tai pari, valjakko ajoon. Ylhäiset ihmiset kilpailivat ja ratsastivat, se oli vapaa ajan harrastus. Amerikassa hevonen teki vuorokauden ympäri työtä, paimensivat karjaa. Ne lepäsivät vain silloin, kun ratsastaja lepäsi. Eli päivittäinen ratsastusaika oli vähintään kahdeksan tuntia, minkä takia satuloista kehiteltiin mukavia istua. Suomessa taasen kynnettiin peltoja, ajettiin puita metsästä, vedettiin kärryjä hevosilla, eli suhde hevoseen tuli läheiseksi kuusi tuntisessa työpäivässä. Joskus aikaa meni enemmänkin.
Ajatelkaa, millainen suhde syntyy hevosten välille, millainen suhde ihmisten välille ja verratkaa hevosen ja ihmisen välistä suhdetta. Hevonen puhuu toiselle hevoselle eleillä ja ruumiinasennoilla. Ihminen puhuu sanoilla ja äänteillä. Ihminen on valmis puolustamaan omaa näkökantaansa, hyökätä kaltaisensa kimppuun vain vihansa takia. Ihminen saalistaa hevosta, hevonen pakenee saalistajaa. Sen takia hevosen ja ihmisen välinen suhde on erityisen luottamuksellinen: jos hevonen hirnuu sinulle sinut nähdessään, se kertoo aikamoisesta luottamuksesta siihen, ettet sinä vahingoita sitä, vaan että se on innoissaan. (Jos kiinnostaa, niin lue hevoskouluttaja Monty Robertsin elämän kerta, se kertoo kiinnostavaa tarinaa hevosen ja ihmisen käyttäytymisestä. "Mies, joka puhuu hevosten kanssa" kirjoittanut Monty Roberts.)
Se on myös jännittävää tuntea hevonen, rakastaa hevosta, tietää, että hevonenkin rakastaa sinua. Sen se voi osoittaa monellakin tapaa, ja se tuntuu aivan erityiseltä kuulla tuttu hörähdys laitumelta. Mutta luottamuksen luomiseen tarvitaan käsittely taitoa, jotta se on molemmille eduksi ja eikä kumpikaan osapuoli käytä luottamusta väärin tai riko sitä. Ja yleensä se on se ihminen joka sen luottamuksen rikkoo väärällä käytöksellä, julmuudella tai sattuma virheillä. Jotkut hevoset antavat anteeksi, jotkut saavat elinikäisiä traumoja joiden paikkaaminen on vaikeaa. Mutta luottamus ei rikkoudu, jos välttää sellaiset tilanteet.
Myös se, että jokainen hevonen on persoona, viehättää. Hevonen voi olla ylenpalttisen kiltti tai säikympi nuori hevonen. On itsepäisiä, virkeitä, taitavampaa ratsastajaa vaativia ratsuja mutta ennenkaikkea alokkaat pitävät kilteistä, varmoista ratsuista, joihin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Itse olen tykästynyt nuoreen eestinhevos tammaan, joka on lev eä kuin ladon ovi (vertauskuvallisesti). Sillä on huvittava tapa tulla aina tervehtimään laitumen reunalle, se on niin utelias, varsinkin vieraita kohtaan. Joskus, kun se "ottaa aurinkoa", eli makaa laitumella puoliunessa, on sitä kiva mennä silittämään. Se puhaltelee ilmaa hiuksiin ja pitää hieromisesta. Se on persoona, josta minä pidän. Hevosesta voi tulla rakas, hyvinkin rakas toveri. Se voi toimia terapiaratsuna, auttaa vammaisille tilaisuus liikkua "vapaasti", hallita itseään vahvempaa. Se niissä hevosissa on, niissä on sitä lämpöä, niiden sielu on jalo ja puhdas, mieli selkeä, ajattelu useimmilla viisasta. Niillä voi olla ikiaikaista viisautta, tai nuoruuden intoa oppia kaikkea uutta. Todella.
Reetta
heh...... no eipä kai siit voi kinata... ;)
Kiva että ymmärrät, mutta jos saan kysyä, niin oliko kysymykselläsi joku tausta? Kunhan kysyin... :)
mieti ny vähä sitä keinuvaa kyytiä ja lempeää eläintä ne ovat ihania!