Missä vaiheessa mahdoinkaan ihastua? Ensimmäisen kerran näin sinut ikuisuus sitten. Vuosien kuluessa olet muuttunut teinitytöstä naiseksi. Kuin huomaamatta olen alkanut katsoa sinua "sillä silmällä". :) Ujohan minäkin olen, se kai tässä ongelma onkin...
Muutama kuukausi sitten pääsin jo niin pitkälle, että sanoin "hei" ja katsoin silmiin... Punastuit! Ehkä minäkin, en ole varma. Olo oli kuitenkin vähän tukala ja käännyin pois. En pysytynyt sanomaan mitään järkevää...
En oikein tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Näen sinut ohimennen aina silloin tällöin, aivan liian harvoin. Ehkä välttelet minua tarkoituksella, ehkä asut jossain kauempana.
Haluaisin tietää sinusta enemmän. Oletko yhtä yksinäinen kuin minäkin? En ole koskaan nähnyt sinua muiden kuin vanhempiesi seurassa. Odotatko unelmiesi prinssiä vai kelpaisinko minä...? Ehkä jonain päivänä rohkeus riittää kysyä...
Muutama kuukausi sitten pääsin jo niin pitkälle, että sanoin "hei" ja katsoin silmiin... Punastuit! Ehkä minäkin, en ole varma. Olo oli kuitenkin vähän tukala ja käännyin pois. En pysytynyt sanomaan mitään järkevää...
En oikein tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Näen sinut ohimennen aina silloin tällöin, aivan liian harvoin. Ehkä välttelet minua tarkoituksella, ehkä asut jossain kauempana.
Haluaisin tietää sinusta enemmän. Oletko yhtä yksinäinen kuin minäkin? En ole koskaan nähnyt sinua muiden kuin vanhempiesi seurassa. Odotatko unelmiesi prinssiä vai kelpaisinko minä...? Ehkä jonain päivänä rohkeus riittää kysyä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
puhut vähän tuhmia niin punastuu vielä enemmän, oot varmaan aika rivon näköne? vai miks se punastus
ihan iisisti.. :) onpahan sekin jo jotain että moikkasit ja sait hänet punastumaan ;>
uskon että kelpaisit hänelle..
no,en osaa enempää neuvoa.. toivotan onnea!
että tämä kuulostaa jotenkin niin tutulta.. :)
ja kauniisti olet kirjoittanut.
saanen kysyä missä yleensä olette törmäilleet?
Vähän noloa kertoa kovin tarkasti, saattaa vaikka joku tunnistaa... :D
Pienellä paikkakunnalla asun ja melko varmasti joku tutuista tietää hänen nimensä. Mutta kehtaako tunnustaa kenellekään (varsinkaan kaverille) kiinnostusta... Entäpä jos siitä ei tulekaan mitään...
Kai minun pitää asia unohtaa, kun en kuukausien kuluessa ole mitään saanut sen hyväksi tehtyä. Tosin hyvää tilaisuutta mennä juttelemaan ei ole vastaan tullut, kuten sanoin, tuntuu kuin hän vähän välttelisi minua. Ohimennen näin viime viikollakin, kaupassa. Katosi näköpiiristä ennen kuin ehdin edes ajatella aloitteen tekoa...
välttely saattaa johtua ujoudesta tai ehkä hänkään ei tiedä miten aloittaisi keskustelun. ... tai...
kyllä se siitä :)
asun itsekkin melko pienellä paikkakunnalla. ja oon vähän samankaltaisessa tilanteessa.
Voi olla että välttely johtuisi just ujoudesta?
Mullakin ujous välillä iskee ja niin.. :< (tosin oon myös sen piirteen vähän toisessakin huomannu)
Älä anna periksi vielä.Kärsivällisyyttä :)
Saat varmaan vielä tilaisuuden mennä juttelemaan.
Se hyvä puoli pikkukaupungeissa on että on monta tilaisuutta törmäillä :D
En sitten vielä luovuta. Jatkan niin pitkälle kuin pystyn.
Minulla oli jossain vaiheessa sellainen ajatus, että kysyn meiliosoitteen, kun kirjoitaminen onnistuu huomattavasti paremmin kuin puhuminen :)
Olisiko siinä mitään järkeä? Kun kuitenkin oikeasti tapaaminenkin on aivan yhtä helppoa, ainakin periaatteessa... Niin sen kuitenkin ajattelin, ettei kannata aiheuttaa töksäyttämällä ehdotusta tapaamisesta jossain kaupan kassajonossa, vaan annan vähän aikaa sulatella... :)
pyydä ihmeessä meiliosoite, ehkä helpompihan se niin on aloittaa! :) Meilillä saa kätevästi kerrottua kaikkea. Ja sitten vaikka ehdottaa tapaamistaki... :)
tänne kertomaan miten kävi :D
vai oletko nyt siihen tyttöön törmäillyt?