Kuuluuko kummiuden olla molemminpuolista? Kuuluuko lapsen siis osallistua aktiivisesti "kummiuteen"? Lapsihan ei voi valita sitä saako/haluaako kummeja vai ei...
Ja loppuuko kummius kun lapsi täyttää 18 vuotta? Näin olen kuullut.
Ja loppuuko kummius kun lapsi täyttää 18 vuotta? Näin olen kuullut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kummin velvollisuushan loppuu tietääkseni kun lapsi pääsee ripille, itse olen nyt 21 ja kummit muistaa vieläkin ja ollaan aina oltu paljon tekemisissä..hyvä kummi ei ole sellainen että ostaa aina vaan lahjoja ja antaa rahaa, tietty kivaa sekin mutta kivempaa lapselle että kummilla on aikaa ja tekee kaikkea kivaa lapsen kanssa
jo vuosia, lapselle tärkeää on läheisyys, aika ei niinkään lahjat.
omaan kummilapseeni pidän edelleen yhteyttä soittelemalla ja kyläilemällä, hän jo 28v tärkeitä hetkiä oli tuo ripillepääsy, sielä on kummi omassa roolissaan.
kummin luokse voi mennä yökylään. kummi vie uimaan.
kummille voi uskoutua asioissa mitä ei heti halua äidille kertoa.
hyvä kummius on sellasta että ei ole mitään kummiutta tai kummeja ihan käsittämätön koko systeemi ja pakko kirkkoon liittämis prosessi
siis tottakai kummius on molemminpuolista! Miten voi oletta aettä kummi on kummi jos kummilapsi viittaa kintaalla? Kummisuhde on parhaimmillaan aikuisen ja lapsen välinen ystävyyssuhde joka ei pääty koskaan vaikka kummius ei olekkaan enää sen kasassa pitävä idea ulkoisine rituaaleineen.
Meillä on ollut käytäntö suvussa ja tuttavapiirissä että kummius lahjoineen loppuu ripille pääsyyn ja sen jälkeen suhde elää omalal painollaa riippuen "parista". Joillakin ei ole muuta kuin velvoite josta tuolloin pääsee eroon aj toisilla suhde pysyy ja paranee vuosien saatossa. sama kummi saattaa olla sekä vanhemmalla että hänen lapsellaan ja se kertoo jo paljon suhteesta?
Kirkon kirjoissa kummius ei pääty vaan kyse on aina jokaisen tavasta olla ja toimia. Ei siis mikään määräaikainen suhde..
Jos haluu saada on pakko antaa? Vanha hokema, mutta pitää paikkansa monessa asiassa ja varsinkin kummiudessa! Ei voi olettaa että on kummeja jos ei niitä halua eikä niistä piittaa, vastuu ei siis ole sillä kummilla eikä lapsella yksin vaan vanhempienon osaltaan ohjattava lastaan.
Lapsuuden ystäväni pyysi meitä poikansa kummeiksi.Ja hyvä niin,on pidetty siis yhteyksiä kohta 18 v.Poika oli miellä pienenä hoidossakin,isompana yökylässä jne.Lahjoja emme isommin tyrkytelleet vaan puhelinpöydällä oli säästöpssu johon tyrkkäsimme kolikon silloin tällöin.Avasimme pojalle pankkiin tilin jonne kolikot sitten talletimme.Ehtona oli että hänen vanhempansa eivät voi tiliä tyhjentää eivätkä käyttää lainojensa vakuutena.Kolikoita kertyi ja nyt pojalla on n.2000 euroa odottamassa sitä ikää 18 v.Ripille pääsyn johdosta ostimme tietty kaulaketjun ja ristin ja poikkeuksellisesti myös shekin.Varsinainen lahja oli matka ulkomaille perheemme kanssa josta poika kovasti pitikin.Ja sovimme silloin että kun naimalupa on saatu,kolikkotilikin tavallaan loppuu.Muutin tilimuotoa,jolloin talletus muuttui parempikorkoiselle tilille.Puoli vuotta ja poika saa nostaa rahat autokoulua varten.Mutta parasta on ollut yhteydenpito ja kivat muistot lomamatkastamme.Alkuun vanhemmat toivat hänet meille tai me haimme autolla, mutta nyt on kiva kun kummipoika päräyttää kevarilla pihaan,tulee reippaan tervehtimään ja kysyy:Onks mitään ruokaa???? Ihanaa.Ei ole poika koskaan valitellut että joutuu meille vaan enemmänkin harmitellut kun harvoin pääsee!
Mielläpäin on tapa että kun kummilapsi pääsee ripille,lahjojen tulo lakkaa.Toki valmistujaislahjan,häälahjan tms hän vielä saa,mutta kun naimaikä on saavutettu ja ehtoollisella käyty niin kummeilta on senjälkeen luvassa vain aikaa ja hyvää seuraa.