Yritän parantua anoreksiasta mut se ei yllätysyllätys kovin yksinkertaista olekaan. oon 17v, 166/41. Syöminen turvottaa aivan hirveesti,mistä apu turvotukseen?
Sit olin kävelyllä niin huomasin et mulla on täys työ pitää askeleet vakaana,sit ku pysähtyi niin maa aaltoili,olin kyllä syönyt...
Illalla huomasin et mulla on paikoin kadonnut tunto, leuka, reidet, käsivarret on paikoin ihan tunnottomia, palaakohan tunto koskaan. Vitamiineja pitäis olla kun kasviksiakin syön paljon ja yritän lihottaa. Ruokaa tulee tahtomatta ylös kokoajan. Pelottaa niin hitosti, ja puntari huomenna...menkkojakaan ei kuulu... Ruuuan jälkeen on niin huono omatunto ja vihaan itteäni ja jokaista senttiä kropasta´. Isi ja äiti kannustaa minkä jaksaa ja silti en jaksa yrittää,ne olis niin ylpeitä musta jas paran´tuisin,mä en haluu sinne osastolle enään takas.
Sit olin kävelyllä niin huomasin et mulla on täys työ pitää askeleet vakaana,sit ku pysähtyi niin maa aaltoili,olin kyllä syönyt...
Illalla huomasin et mulla on paikoin kadonnut tunto, leuka, reidet, käsivarret on paikoin ihan tunnottomia, palaakohan tunto koskaan. Vitamiineja pitäis olla kun kasviksiakin syön paljon ja yritän lihottaa. Ruokaa tulee tahtomatta ylös kokoajan. Pelottaa niin hitosti, ja puntari huomenna...menkkojakaan ei kuulu... Ruuuan jälkeen on niin huono omatunto ja vihaan itteäni ja jokaista senttiä kropasta´. Isi ja äiti kannustaa minkä jaksaa ja silti en jaksa yrittää,ne olis niin ylpeitä musta jas paran´tuisin,mä en haluu sinne osastolle enään takas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo turvotus kuuluu asiaan lihotusvaiheessa. Muistan itse hyvin sen tuskaisen raskaan olon, kun varsinkin jalat oli niin nesteytyneet. Elimistö toimii tosi hitaalla=aineenvaihdunta on olematonta, kun elimistö on yrittänyt säästää kaikessa energiaa ja esim. sydän toimii vajaateholla. Kun se sitten alkaa saamaan hieman enemmän ravintoa ja nestettä, se on jonkun aikaa sekaisin muuttuneesta tilanteesta.
Jos elimistösi on joutunut pitkään olemaan lähes ilman ravintoa, voi kestää n.1/2v tai vuosikin, että aineenvaihdunta palautuu täysin normaalille tasolle (edellyttäen tietenkin, että normaali syöminen jatkuu koko ajan). Tiedän, tämä tuntuu pitkältä ajalta ja on välillä sietämätöntä. Mutta ole silti kärsivällinen ja anna elimistöllesi aikaa toipua. Se ei käy hetkessä, niin kuin ei käynyt sairastuminenkaan. Kestää kauan, kun elimistö täyttää puutteita eri ravintoaineista ja korjaa anoreksian aiheuttamia tuhoja. Silti tämä kannattaa ja on ainoa tie takaisin elämään.
Itse sairastaessani paino oli pitkään (yli 2v) hyvin matalalla, kun sitten vihdoin aloin syömään, paino nousi nopeaan tahtiin 10 kg. En meinannut kestää sitä millään ja lisäksi turvotukset oli pahat. Paras apu minulle oli monipuolinen liikunta, esim. kävely, pyöräily, jumppa/venyttely, kunnosta riippuen. Aluksi minuakin huimasi aina kävellessä, pidinkin usein taskussa jotain pientä makeaa turvana. Kaikessa vaaditaan runsaasti kärsivällisyyttä! Aloita liikuntakin kevyesti ja kuuntele oloasi. Kyllä se kunto siitä hitaasti mutta varmasti kohoaa.
Halusin vaan sanoa, että älä huolestu turvotuksesta, kyllä se helpottaa, kun kuntosi kohenee ja aineenvaihdunta normaalistuu. Jos anoreksia jatkuu, se voi vaurioittaa pysyvästi mm. sydäntä, josta voi seurata pysyviä turvotuksia. Pidä siis aloittamasi terve suunta, vaikka välillä olo onkin tukala. Lupaan, että se kannattaa! Paljon tsemppiä!
Tuosta on varmasti apua, tuntuu välillä vaan niin väärältä syödä, ja samaan aikaan naistenlahdet huutaa "kesäksi kuntoon" vinkkejä,laihdutusta,kilot pois....ja valitetaan omenalihavuudesta ja muutenkin ylipainoisista, niin minä tyttö se vaan mässäilen ja hankin niitä kiloja. Pelottaa välillä kauheesti kun ei voi luopua tästä paskasta... mutta ei kai se auta, lopussahan se hyvä sit on mut eikai mitään saa ilman kovaa työtä ja kärsimistä:) niinhän se oli silloin laihduttamisessakin,laihuuden eteen piti kärsiä ja paljon.
Tiedän omasta kokemuksesta mitä tuo kamppailu on. Se on äärimmäisen raskasta ja voimia vievää. Omasta sairastumisestani on jo n.15v aikaa, mutta välillä vieläkin taistelen saman ongelman kanssa. En ikinä enää ole päästänyt painoani tippumaan pohjalukemiin, koska tiedän, etten sieltä enää nousisi. Fyysinen toipuminen nälkiintymisestä on tosi raskasta ja hermoja koettelevaa.
Itseäni olen yrittänyt tsempata sillä, että mukavampi elää, kun jaksaa kaikkea paremmin, eikä tarvi koko ajan pelätä, milloin silmissä sumenee tai sydän pysähtyy. Elämä on paljon vapaampaa ja täynnä mahdollisuuksia. Pitää vaan löytää joku muu keino hallita asioita kuin ruoka ja paino. Ja pitää uskaltaa päästää sairaudesta irti, tehdä selvä valinta, ettei halua enää tällaista elämää. Se ei ole helppoa, tiedän.
Jotta anoreksiasta voi selvitä ja elää suht tervettä elämää, pitää päästä sen "tuhoavan minän" yläpuolelle ja nähdä itsensä vähän kuin ulkopuolisen silmin. Ajatella, mitä toivoisi/neuvoisi toiselle samassa tilanteessa olevalle ja sitten soveltaa sitä itseen.
Yritä ajatella, että naistenlehtien ja median luomat paineet laihdutuksesta yms. EIVÄT KOSKE SINUA! Sinä olet hengenvaarallisessa tilassa fyysisesti ja tarvitset kipeästi lisää painoa ja ravintoa, jotta ylipäätään eläisit. Terveys on kaunista ja hyvä olo loistaa ihmisestä ulospäin, sitä kannattaa tavoitella. Yritä keskittyä nyt vain toipumiseen ja jätä moiset lehdet lukematta!
Ei edistymistä ilman takapakkia, viikon saatan syödä tosi hyvi ja lihotakin ja sit tulee täydellinen paasto ja jokunen gramma tippuu mut plussan puolelle aina jään... Hyvä kun sanoit et oon hengenvaarassa,nyt taas säikäytti takaisin ruokalautasen ääreen:)
minulla myös samoja turvotusoireita,tosin siitä kun paino putosi on 8kk aikaa(mulla ei siis varsinaista anoreksiaa oo ollu, tippu sairauden takia:/) ja aloin oikeastaan ihan samantien ravitsemaan itseäni kunnolla väh 1900kcl per pvä. mulla on älyttömän nopea aineenvaihdunta mutta sain painon nousemaan 10kg n 5kk:ssa,tosin osa oli sen saatanan turvotuksen syytä:/ tänhetkinen ongelma on lähinnä jalat,vars. pohkeet jotka tuntuu älyttömän painavilta aina välillä. edelleen urheilen ja mulla on hyvä kunto,turvotus vaan haittana. nyt oon alkanut kokeileen valmariinia ja kaliumtabuja,toivon todella että auttaisi.