Olemme kaksi hoitotyön opiskelijaa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta. Olemme tekemässä päättötyötä aiheesta "vertaistuen tarve abortin kokeneille".
Toivoisimme vastauksia abortin kokeneilta sekä hoitohenkilökunnalta.
1. Miten koit abortin?
2. Millaista tukea sait raskaudenkeskeytyksen jälkeen ja olisitko kokenut tarvetta vertaistuelle?
Kysymykset hoitohenkilökunnalle:
3. Miten suhtaudut raskaudenkeskeytyksiin?
4. Koetko lisätuen tarjonnan tarpeelliseksi raskaudenkeskeytyksen kokeneelle?
Vastausaika 12.4- 30.4 2006. Käsittelemme vastaukset luottamuksellisesti.
Hoitohenkilökunta, toivomme että vastaisitte meille sähköpostilla; [email protected] tai [email protected]
Toivoisimme vastauksia abortin kokeneilta sekä hoitohenkilökunnalta.
1. Miten koit abortin?
2. Millaista tukea sait raskaudenkeskeytyksen jälkeen ja olisitko kokenut tarvetta vertaistuelle?
Kysymykset hoitohenkilökunnalle:
3. Miten suhtaudut raskaudenkeskeytyksiin?
4. Koetko lisätuen tarjonnan tarpeelliseksi raskaudenkeskeytyksen kokeneelle?
Vastausaika 12.4- 30.4 2006. Käsittelemme vastaukset luottamuksellisesti.
Hoitohenkilökunta, toivomme että vastaisitte meille sähköpostilla; [email protected] tai [email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis vain hoitohenkilökunta sähköpostilla, tähän me muut?
1. Sillä hetkellä koin abortin helpotuksena, se pelasti elämän. tällä hetkellä koen edelleen elämäni olevan onnellisempi, päätöksen olleen ainut mahdollinen ja helpotus on vieläkin pinnalla kahden vuoden jälkeenkin vahvimpana.
2. En minkäänlaista tukea saanut enkä hakenut. Miehen kanssa asia selvitettiin niin perusteellisesti etukäteen, että ei ollut tarvetta jälkipuinneille. Miehen kanssa keskusteluun noussut tämä asia tasan kaksi kertaa näiden kahden vuoden aikana. Oma lääkäri tarjosi tietenkin keskustelu seuraa keskeytyspäivänä ja jälkitarjkastuksessakin, mutta en kokenut tarpeellisesksi asiasta hänen kanssaan keskustella, ei noussut vain kysymyksiä. Edelleenkin jos nousee kysymyksiä aborttiin liittyen mieleeni, ne ovat sellaisia käytännön asioita joihin löytyy vastauksia, ei koskaan mielessä käy mitään valintaani koskevaa, esimerkiksi, että oliko ratkaisuni oikea.
Ensimmäistä kertaa eksyin tälläiselle abortti palstalle keskeytyksen jälkeen muutamia kuukausia, tavallaan kai sitä voisi pitää vertaistuen hakemisena, kun halusin tietää miten muilla on prosessi mennyt (silloinkin keskityin lähinnä käytännön asioihin). Kasvottomana voi puida asioita eritavoin kuin miehen kanssa. Ja tälläinen keskusteluympäristö toimiikin varmasti ihan hyvänä "vertaistukena" silloin kun ei ole ongelmaa asiasta, riittämätönhän tämä varmaan olisi jos pää ei meinaisi kestää kritiikkiä tai syyllisyyttä. (Enää ei kiinnosta mikään tausta tuen saanti, vaan tänne on muuten koukussa...) Kuitenkin tämä keskustelukin on ollut enemmän vain ajatusten vaihtoa, ei oikeastaan tuen hakemista, mutta kun miettii niin jokin syyhän sitä joskus on ollut, että tänne eksyi alunperin.