ystävä ja rakkaus..

Ei onnistu ehkä ihan helposti. Mitä enemmän yrität "unohtaa", sitä vaikeampaa se on ja sitä enemmän siitä on sinulle itsellesi harmia (ihminen kun kieltää tunteensa niin ne vain voimistuvat ainakin näennäisesti). Hmm, entäs jos kertoisit hänelle tunteistasi? Vai pelkäätkö että hän lakkaisi olemasta ystäväsi tämän jälkeen?

Itselleni on käynyt näin:

-Kiinnostuin toisesta miehestä, kun en ollut nähnyt (seurustelevaa) ystävääni kolmeen viikkoon. Tämä oli yllätys, koska luulin olevani palavasti rakastunut tähän kyseiseen työkaveriini.

-Yhden työkaverin kanssa flirttailtiin aika paljon päivittäin ja hän seurusteli. Nähdessäni hänet tyttöystävänsä kanssa lensin pilvistä alas ja jotenkin tunne vain haihtui haihtumistaan kunnes en ajatellut henkilöä enää päivittäin ja lopulta sitten vain ystävänä.

Totuus on se, että kunnioitat ystävääsi kunnioittamalla hänen suhdettaan ja hyväksymällä asian sekä kääntämällä katseesi toisiin suuntaan. Vaikka se ei tunnu mahdolliselta nyt, ei se ole mahdotontakaan. Jos taas todella oikeasti rakastat tätä miestä, etkä usko että pystyt unohtamaan tunteitasi häntä kohtaan niin ei auta muu kuin kertoa se hänelle. Tämä voi tietysti vaikuttaa ystävyyteenne, mutta sekin riski on joskus otettava.

Moi
Toi tilanne on suoraan sieltä, ja syvältä.
Itsekkin kävin samanlaisen läpi. Ihastuin tai voisin sanoa että rakastuin ystävääni joka seurustelee.
Päättelin että en kerro hänelle koska se vain rikkoisi ystävyytemme. Hän oli pelkkänä ystävänäkin parhaimmasta päästä joten en yksinkertaisesti halunnut menettää yhtä tärkeimmistä ystävistäni.
Päätin että kertoisin vain jos hän kysyisi. Noh, hän kysyi. Ja siinä meni ystävä:(
Ja se sattuu vieläkin(tapahtui vuoden alussa).
Ajattelin että kestän kyllä ja opin elämään tunteideni kanssa samalla säilyttäen ystäväni. Ja olisin kestänytkin mutta se mitä en ajatellut oli että vaikka yritinkin katella muita tyttöjä niin aina jossain pääkopassa sisimmässä alitajunnassa lymyää ajatus että entä jos seki tykkää... ja se estää menemästä eteenpäin. Ja toinen juttu on että jos tunteet tuntuu vaan kasvavan niin ne kyllä alkaa näkyyn teoissa ja sanoissa vaikka ei itse tahtoisikaan/tietäisikään joten suosittelen että kerrot hänelle.
Kertomalla:
-Saat varmuuden että mitkä hänen tunteet ovat sinua kohtaan.
-Olet hänelle rehellinen ja olen varma että hänkin haluaa tietää että missä mennään
-Voit rakentaa ystävyytenne terveelle pohjalle, nykyinen ei ole terve.

Riskinä kertomisessa tietenkin on ystävän menettäminen joten päätös tulee punnita ja tutkiskella omia tunteitaan ennenkuin tekee mitään.

Rukoilen puolestas. Rukoile itsekkin ittelles varmuutta, rohkeutta ja viisautta tehdä oikea päätös.

Nuille tunteille ei oikein voi paljoa, ainoastaan rukoilla niiden kuivettumista. Tai toki voi toimia jos onnistuu löytämään jonkun toisen josta tykkää vieläpä enemmän. Niiden kanssa voi oppia elämään mutta niitä ei oikein voi hallita

Siunausta sinulle