Nimimerkki Diplomiekonomi kirjoittaa HS Kestoaiheissa:
"Jättisäästöt pikkuleikkauksilla
Suomella on vuoteen 2013 mennessä vaikea ratkaisu edessään:
Kumpi valita pysyminen EU:ssa vain kaksikielisyyden ylläpitäminen kotimaassa.
Molempia Suomi ei pysty kustantamaan tukeutumatta suureen lainanottoon ulkomailta.
Vaikka Suomen EU:hun maksamat nettomaksuosuudet ovat olleet tähän asti noin 110 miljoonaa euroa vuosittain, vuodelta 2005 se oli jo 630 miljoonaa euroa ja odotettavissa on, että nettomaksu kohoaa tästä vielä kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi seuraavan kuuden vuoden kuluessa.
Kuinka tämä pystytään kattamaan, kun Suomen koulutusjärjestelmästä, terveydenhoidosta eikä nopeasti lisääntyvän, suurten ikäluokkien eläkeläisjoukon vanhustenhoidosta pystytä enää tinkimään merkittäviä summia?
Tinkimisestä on jo nyt karmeana esimerkkinä Tampereen Koukkuniemen Vanhainkodin tilanne, jonne lääninhallitus määräsi otettavaksi yhdellä kertaa 110 uutta sairaanhoitajaa, jotta saavutettaisiin välttävä hoitotaso. Tyydyttävän hoitotason saavuttamiseksi tarvittaisiin sinne 330 uutta sairaanhoitajaa.
Seuraavan kuuden vuoden sisällä on myös kansallinen omaisuus eli valtion omistamat osakeyhtiöt suurimmaksi osaksi myyty.
Aamulehden pääkirjoituksena oli muutama kuukausi sitten ”Verenhukkaa verotuksessa” ja siinä ihmeteltiin:
”Mutta miten ihmeessä useimmat muut maat pystyvät tarjoamaan kansalaisilleen samantasoiset hyvinvointipalvelut turvautumatta silti Suomen kaltaiseen himoverotukseen?”
Suomessa on mm. OECD-maiden korkeimmat marginaaliverot kaikissa tuloluokissa. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajetut palvelut eivät selitä korkeampia veroja muihin maihin verrattuna ja suhteutettuna. Jostakin syntyy siis huomattava määrä ylimääräisiä kustannuksia, joita ei ole vertailumaissa.
Ainoa merkittävä ero muihin OECD-maihin on asia, josta ei ole vielä milloinkaan tingitty Suomessa – jopa päinvastoin. Se on Suomen näennäinen kaksikielisyys. Suomessa ylläpidetään kaikilla aloilla ja ympäri Mannersuomea kaksoishallintojärjestelmää 5,0 %:n kielivähemmistön etujen vuoksi. Uuden kielilain vuoksi kaksikielisyyteen joudutaan sijoittamaan yhä vain lisääntyvästi verovaroja. Suomessa on paljon muitakin suuria kielivähemmistöjä, kuten saamelaiset, virolaiset, venäläiset etc., joilla ei ole vastaavia etuja.
Pakkovalinta edessä
Esimerkki säästökohteesta koulutussektorilta:
Jokainen suomalainen joutuu opiskelemaan ruotsinkieltä koulussa, vaikka ei tarvitsisi sitä ikinä elämässään. Suurimmassa osassa kouluista käytetään ruotsin opiskeluun nykyisin 10 % koko opetusajasta. Lisäksi lähes joka ainoassa suomalaisessa yrityksessä, kunnan ja valtion eri hallinnonalalla pyörivät jatkuvasti ruotsinkurssit.
(Klikatkaa oheisesta linkistä kohtaa: "Kielisuhde 27.01.2006")
http://www.kunnat.net/k_haku. asp?path=1%3B47%3B48&SearchPhrase=kie lisuhde
Oheisesta linkistä käy varsin selvästi ilmi, että Mannersuomen ruotsinkielinen väestö on keskittynyt kahdelle pienehkölle, tarkasti rajatulle rannikkokaistaleelle. Näin kaksikielisten palveluiden kohdentaminen oikeaan kohteeseen on helppoa.
Taloustieteilijät arvioivat, että kaksikielisyyden ylläpito vaatii vuositasolla jo yksistään valtion veroihin noin 2 - 2,5 % veronlisän ja kunnallisveroissa veronkorotus on 0,5 - 0,9 äyriä.
Kaksikielisyydestä luopuminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnissa ja valtiolla organisaatiot virtaviivaistuisivat ja järkeistyisivät, kuten tilanne on jo nyt Ahvenanmaalla.
Niin teoriassa kuin käytännössäkin juustohöylän kevyellä vedolla saadaan jo merkittävät säästöt aikaan - ja mikä parasta: Näillä säästöillä on minimaalinen vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään.
Eikä siinä vielä kaikki: Tuskin kukaan vastustaisi näitä leikkauksia."
Tässäpä asiaa.
"Jättisäästöt pikkuleikkauksilla
Suomella on vuoteen 2013 mennessä vaikea ratkaisu edessään:
Kumpi valita pysyminen EU:ssa vain kaksikielisyyden ylläpitäminen kotimaassa.
Molempia Suomi ei pysty kustantamaan tukeutumatta suureen lainanottoon ulkomailta.
Vaikka Suomen EU:hun maksamat nettomaksuosuudet ovat olleet tähän asti noin 110 miljoonaa euroa vuosittain, vuodelta 2005 se oli jo 630 miljoonaa euroa ja odotettavissa on, että nettomaksu kohoaa tästä vielä kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi seuraavan kuuden vuoden kuluessa.
Kuinka tämä pystytään kattamaan, kun Suomen koulutusjärjestelmästä, terveydenhoidosta eikä nopeasti lisääntyvän, suurten ikäluokkien eläkeläisjoukon vanhustenhoidosta pystytä enää tinkimään merkittäviä summia?
Tinkimisestä on jo nyt karmeana esimerkkinä Tampereen Koukkuniemen Vanhainkodin tilanne, jonne lääninhallitus määräsi otettavaksi yhdellä kertaa 110 uutta sairaanhoitajaa, jotta saavutettaisiin välttävä hoitotaso. Tyydyttävän hoitotason saavuttamiseksi tarvittaisiin sinne 330 uutta sairaanhoitajaa.
Seuraavan kuuden vuoden sisällä on myös kansallinen omaisuus eli valtion omistamat osakeyhtiöt suurimmaksi osaksi myyty.
Aamulehden pääkirjoituksena oli muutama kuukausi sitten ”Verenhukkaa verotuksessa” ja siinä ihmeteltiin:
”Mutta miten ihmeessä useimmat muut maat pystyvät tarjoamaan kansalaisilleen samantasoiset hyvinvointipalvelut turvautumatta silti Suomen kaltaiseen himoverotukseen?”
Suomessa on mm. OECD-maiden korkeimmat marginaaliverot kaikissa tuloluokissa. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajetut palvelut eivät selitä korkeampia veroja muihin maihin verrattuna ja suhteutettuna. Jostakin syntyy siis huomattava määrä ylimääräisiä kustannuksia, joita ei ole vertailumaissa.
Ainoa merkittävä ero muihin OECD-maihin on asia, josta ei ole vielä milloinkaan tingitty Suomessa – jopa päinvastoin. Se on Suomen näennäinen kaksikielisyys. Suomessa ylläpidetään kaikilla aloilla ja ympäri Mannersuomea kaksoishallintojärjestelmää 5,0 %:n kielivähemmistön etujen vuoksi. Uuden kielilain vuoksi kaksikielisyyteen joudutaan sijoittamaan yhä vain lisääntyvästi verovaroja. Suomessa on paljon muitakin suuria kielivähemmistöjä, kuten saamelaiset, virolaiset, venäläiset etc., joilla ei ole vastaavia etuja.
Pakkovalinta edessä
Esimerkki säästökohteesta koulutussektorilta:
Jokainen suomalainen joutuu opiskelemaan ruotsinkieltä koulussa, vaikka ei tarvitsisi sitä ikinä elämässään. Suurimmassa osassa kouluista käytetään ruotsin opiskeluun nykyisin 10 % koko opetusajasta. Lisäksi lähes joka ainoassa suomalaisessa yrityksessä, kunnan ja valtion eri hallinnonalalla pyörivät jatkuvasti ruotsinkurssit.
(Klikatkaa oheisesta linkistä kohtaa: "Kielisuhde 27.01.2006")
http://www.kunnat.net/k_haku. asp?path=1%3B47%3B48&SearchPhrase=kie lisuhde
Oheisesta linkistä käy varsin selvästi ilmi, että Mannersuomen ruotsinkielinen väestö on keskittynyt kahdelle pienehkölle, tarkasti rajatulle rannikkokaistaleelle. Näin kaksikielisten palveluiden kohdentaminen oikeaan kohteeseen on helppoa.
Taloustieteilijät arvioivat, että kaksikielisyyden ylläpito vaatii vuositasolla jo yksistään valtion veroihin noin 2 - 2,5 % veronlisän ja kunnallisveroissa veronkorotus on 0,5 - 0,9 äyriä.
Kaksikielisyydestä luopuminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että kunnissa ja valtiolla organisaatiot virtaviivaistuisivat ja järkeistyisivät, kuten tilanne on jo nyt Ahvenanmaalla.
Niin teoriassa kuin käytännössäkin juustohöylän kevyellä vedolla saadaan jo merkittävät säästöt aikaan - ja mikä parasta: Näillä säästöillä on minimaalinen vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään.
Eikä siinä vielä kaikki: Tuskin kukaan vastustaisi näitä leikkauksia."
Tässäpä asiaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ruotsia taitamattomalla ei tulevaisuudessa ole juurikaan mahdollisuuksia sijoittua pohjoismaiden työmarkkinoille, koska valtaosa työnantajista tulee olemaan ruotsalaisten määräysvallassa ja ne varmastikaan eivät palkkaa ummikkosuomalaisia. Vastoin ylläpidettyä luuloa pelkästään opitulla englannin kielellä ei ole juurikaan mahdollisuuksia Euroopassa, koska suurin osa Eurooppaa käyttää aivan muita kieliä ensijaisina. Ruotsia vastustavilla propakandisteilla itsellään on ilmeisen suuria vaikeuksia etabloitua nykytodellisuuteen.
Työskentelen ylempänä toimihenkilönä Ruotsalaisessa Nordic-markkinalla toimivassa yrityksessä. Yrityksen virallinen kieli on englanti. Työtä koskeva dokumentaatio ja pohjoismaiset kontaktit hoituvat englanniksi, koska se on työskentelyn kannalta helpointa, kun kaikki puhuvat sujuvaa englantia vieraana kielenä. Väärien tulkintojen vaara on myös näin pienempi. Englannin taito on pohjoisnmaissa hyvä, koska puhumme kaikki mariginaalikieliä, joilla ei muualla Euroopassa pärjää.
Keski-Euroopassa tilanne toinen. Siellä työskentely ja selviäminen englanninkielellä on usein vaikeaa, koska paikallisen kielen puhujia on valtavat määrät. Näitä kieliä tulisi ehdottomasti osata nykyistä enemmän.
Ihmisiä, jos he puhuvat ruotsia yleisellä paikalla sivistyneissä valtioissa, koska se kertoo puhujan tyhmyydestä. Sen ei haluta leviävän aateliskielten joukkoon, niin kuin Suomen kieli mm. on.
Ainoa tehty tutkimus kaksikielisyydestä on tehty Vaasassa. Siellä "kaksikielisyys" maksoi puoliveroäyripenniä. Ja se on paljon se keinotekoisesta kaksikielisyydestä.
"Ahvenanmaan kielipoliittinen komitea ehdottaa, että maakunta pyytää Ruotsin apua säilyäkseen ruotsinkielisenä. Ensi vaiheessa tämä tarkoittaisi nykyisen ahvenanmaalais-ruotsalaisen yhteistyön laajentamista.
Ruotsin ja Ahvenanmaan välinen yhteistyö käsittää ruotsalaisten sairaanhoitopalveluiden ostamisen, Ruotsin tv- ja radiolähetykset sekä opiskelijavaihdon. Suunnilleen seitsemän kymmenestä ahvenanmaalaisnuoresta opiskelee jonkin aikaa jossakin ruotsalaisessa korkeakoulussa.
Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos (r.) pitää avun pyytämistä maan rajojen ulkopuolelta "aika raskaalla tykistöllä ampumisena". Hän toteaa, että ahvenanmaalaiset tekevät tietysti niin, kuin heille on parasta. Kielipoliittinen komitea syyttää Suomea siitä, että Suomi on luopunut velvoitteistaan ruotsin kieltä kohtaan.
Ahvenanmaan maaherra Peter Lindbäck oli kielipoliittisen komitean kuultavana. Hän kertoo selvittäneensä komitealle avoimesti, mitä ongelmia maakunnalle tuottavat suomen kielellä tulevat kirjoitukset. Hän laskee, että käännöstyöt vievät noin 20 prosenttia itsehallinnon resursseista."
http://www.talouselama.fi/sttview.jsp?stt_id=31080918
Suomella on erittäin kallis kaksikielinen koulujärjestelmä JA KORKEAKOULUJÄRJESTELMÄ.
Ruotsinkielisten edut ovat kiistatta suuremmat kuin enemmistökielen, joten turha puhua velvotteiden laiminlyönnistä.
Ei Ahvenanmaalla ruotsinkielisten postilaatikot räjähtele...
Ei Ahvenanmaalla ruotsinkielisten lapsia kielletä puhumasta äidinkieltään koulun pihalla...
Ei Ahvenanmaalla ruotsinkielisiltä kielletä elinkeinonharjoittamista tai asunpaikkaa äidinkieleen vedoten...
Ainoa kieleen perustuva syrjintä on Ahvenanmaan LAIN sallima syrjintä suomenkieltä ja suomenkielisiä kohtaan. Se on jyrkässä ristiriidassa siihen, miten suomenkieliset ovat pedanneet ruotsinkielisille elitistiset olosuhteet mannermaalla.