Näin unta keskustasta. Puolue oli muuttanut maatalouspolitiikkaansa. Keskusta edisti pientilojen elpymistä suosimalla luomu- ja lähituotantoa keskittyneen, suuren tehomaatalouden sijasta.
Maatalousoppilaitosten opinto-ohjelmat uusittiin pienten perheviljelmien ja pientilojen hoitoon kouluttaviksi. Monipuolisuutta korostettiin yhteen tuotantosuuntaan keskittymistä parempana ja pieniriskisempänä vaihtoehtona.
Uusia koulutusohjelmia perustettiin elintarvikejalostuksen ja yrittäjyyden opintosuunnalle, mm. savustamo-, makkaranvalmistus-, eines-, leikkele-, juustola-, meijeri-, leipomo-, jne… linjoille tuottamaan uusia yrittäjiä lähituotannon elintarvikeketjuun perheyrittäjyyspohjalta.
Laskentatoimen koulutuksessa painotettiin, miten elintarvikealan pienyrittäjä voi parantaa omaa katetuottoaan, kun elintarvikeketjussa säästytään massiivisilta kuljetus-, varastointi-, säilöntä- ja muilta kuluilta.
Tuotekehityksen puolella koulutuksessa panostettiin perinteisten suomalaisten lajikkeiden kasvatukseen ja maantieteellisiin erikoisuuksiin Suomen eri osissa. Luovuutta ja innovatiivisuutta tuotiin vahvasti mukaan etenkin jalostuksen puolella, pakkaussuunnittelussa, brändien johtamisessa ja pitkäjänteisessä markkinoinnissa.
Keskusta masinoi myös kansanliikkeen, joka paikallisten alueosuuskauppojen kautta muutti radikaalisti S-ryhmän elintarvikekauppojen ketjutoimintaa siten, että kaikkiin pt-kaupan ketjuihin saatiin runsaasti hyllytilaa ja hyviä esittelypaikkoja uusien lähituotannon elintarvikebrändien esittelyyn.
Tästä seurasi S-ryhmän välitön menestys ja markkinaosuuksien valtaaminen muilta kaupan ryhmittymiltä, mistä seurasi kilpailua ostomarkkinoilla ja sisäänostohintojen nousua, kun kaikki kaupan ketjut halusivat lähituotannon brändejä hinnalla millä hyvänsä. Uudet lähituotannon elintarvikejalostajat ja heidän raaka-ainetoimittajansa tasasivat parantuneet katteensa ja investoivat tuotot laadun parantamiseen ja brändiensä yhä suurempaan erilaistamiseen elintarvikkeiden suurteollisuuden bulkkituotteista.
Näillä suht. vaatimattomilla toimillaan keskusta sai aikaan maaseudun elpymisen, maaseudun työllisyyden kasvun, maaseutukuntien talouden korjaantumisen, paluumuuton, uudisrakentamisen, uuden yritystoiminnan synnyn palvelemaan elintarvikkeiden lähituotantoketjuja ja niissä töissä olevia ihmisiä. Myös kaupan ketjut perustivat maaseudulle uusia myymälöitä, pankit ja vakuutusyhtiöt palvelupisteitään. Kouluja kohennettiin, urheilukenttiä raivattiin entiseen kuntoonsa, ma Suomi elpyi paremmaksi maakksi asua kuin pitkiin aikoihin.
Kaiken tämän ansiosta keskusta nousi 45% kannatuksella maan suurimmaksi puolueeksi ja pani demarit ja kokoomuksen riitelemään keskenään siitä, kumpi niistä kulloinkin suostuisi nöyrimmin tekemään viisasta keskustalaista politiikkaa, jolla lisättiin koko Suomen kansan onnellisuutta.
Totta vai utopiaa?
Joiltain osin voisi olla hyvinkin totta. ;-)
Maatalousoppilaitosten opinto-ohjelmat uusittiin pienten perheviljelmien ja pientilojen hoitoon kouluttaviksi. Monipuolisuutta korostettiin yhteen tuotantosuuntaan keskittymistä parempana ja pieniriskisempänä vaihtoehtona.
Uusia koulutusohjelmia perustettiin elintarvikejalostuksen ja yrittäjyyden opintosuunnalle, mm. savustamo-, makkaranvalmistus-, eines-, leikkele-, juustola-, meijeri-, leipomo-, jne… linjoille tuottamaan uusia yrittäjiä lähituotannon elintarvikeketjuun perheyrittäjyyspohjalta.
Laskentatoimen koulutuksessa painotettiin, miten elintarvikealan pienyrittäjä voi parantaa omaa katetuottoaan, kun elintarvikeketjussa säästytään massiivisilta kuljetus-, varastointi-, säilöntä- ja muilta kuluilta.
Tuotekehityksen puolella koulutuksessa panostettiin perinteisten suomalaisten lajikkeiden kasvatukseen ja maantieteellisiin erikoisuuksiin Suomen eri osissa. Luovuutta ja innovatiivisuutta tuotiin vahvasti mukaan etenkin jalostuksen puolella, pakkaussuunnittelussa, brändien johtamisessa ja pitkäjänteisessä markkinoinnissa.
Keskusta masinoi myös kansanliikkeen, joka paikallisten alueosuuskauppojen kautta muutti radikaalisti S-ryhmän elintarvikekauppojen ketjutoimintaa siten, että kaikkiin pt-kaupan ketjuihin saatiin runsaasti hyllytilaa ja hyviä esittelypaikkoja uusien lähituotannon elintarvikebrändien esittelyyn.
Tästä seurasi S-ryhmän välitön menestys ja markkinaosuuksien valtaaminen muilta kaupan ryhmittymiltä, mistä seurasi kilpailua ostomarkkinoilla ja sisäänostohintojen nousua, kun kaikki kaupan ketjut halusivat lähituotannon brändejä hinnalla millä hyvänsä. Uudet lähituotannon elintarvikejalostajat ja heidän raaka-ainetoimittajansa tasasivat parantuneet katteensa ja investoivat tuotot laadun parantamiseen ja brändiensä yhä suurempaan erilaistamiseen elintarvikkeiden suurteollisuuden bulkkituotteista.
Näillä suht. vaatimattomilla toimillaan keskusta sai aikaan maaseudun elpymisen, maaseudun työllisyyden kasvun, maaseutukuntien talouden korjaantumisen, paluumuuton, uudisrakentamisen, uuden yritystoiminnan synnyn palvelemaan elintarvikkeiden lähituotantoketjuja ja niissä töissä olevia ihmisiä. Myös kaupan ketjut perustivat maaseudulle uusia myymälöitä, pankit ja vakuutusyhtiöt palvelupisteitään. Kouluja kohennettiin, urheilukenttiä raivattiin entiseen kuntoonsa, ma Suomi elpyi paremmaksi maakksi asua kuin pitkiin aikoihin.
Kaiken tämän ansiosta keskusta nousi 45% kannatuksella maan suurimmaksi puolueeksi ja pani demarit ja kokoomuksen riitelemään keskenään siitä, kumpi niistä kulloinkin suostuisi nöyrimmin tekemään viisasta keskustalaista politiikkaa, jolla lisättiin koko Suomen kansan onnellisuutta.
Totta vai utopiaa?
Joiltain osin voisi olla hyvinkin totta. ;-)
Vastaukset 38
Vanhimmat
selviytymistaitoja, ekonomisia taitoja, reaalimaailman sopeutumista ja omilla jaloilla seisomista.
on saada aikaan yksilö joka tulee toimeen ilman kepun ja MTK:n apua ja selkkänojaa. Ja ihminen joka kykenee ajattelemaan itse.
känisshä kirjoittaa.
Ekshää tiedä, että Sshuomen talousshhhistorian shhuurin alasshajo tehtiin osuushhtoiminnallishissa liikkeisshä, osuushkaupat,
pankit, meijerit, myllyt, rautakaupat, teurastamot, sonniosuushkunnat, metsäalan
osuuskuntayritykset jne
Raitisha päivän jatkoa !
hakee todella vertaistaan paikallis- ja maakuntatasolla osuustoiminnallisten yritysten ja työpaikkojen alasajo. Ketkä siellä olivat keskeisillä paikoilla päättämässä: kepun ökyisännät.
Vaikka enimmäkseen melko vakavissasi? pyrit esiintymäänkin, olen ennenkin huomannut, että mielikuvituksesi kyllä pelaa! Se on tullut esiin mm. niissä kepulaisiin kohdistamissasi toiveissa, samoin demareista näkemissäsi kuvitelmissa, ja ennen muuta upeissa ennusteiisasi, joilla vain on ollut se vika, että ne ovat menneet pieleen!
Upea on tuokin esiin loihtimasi kuva uudenlaisesta kepusta! Todellakaan sillä kuvalla ei ole ollut mielikuvituskaan rajoina.
Mutta jos joku alkaa ajatella tuollaista kuvaa mahdolliseksi, silloin hän tarvitsisi apua, jota sinä ja minä emme voi antaa!
Mutta sellaisia lienee kovin vähän, ja he ovat varmaan jo ennestäänkin tilassa, jota tuollaisenkaan kuvitteleminen ei pahenna. Joten vaaratontahan tuollainen huvittelu on.
Mutta älä kovin paljon tuota samanlaista, jos aiot edelleen pyriä esiintymään vakavasti otettavana, jollainen pyrkimys Sinulla kuitenkin enimmäkseen lienee.
Jäbällä on sentään mielikuvitusta ja avoin mieli. Verrattaessa JKK:hon pisteet menevät Jäbälle 138 - 0. Jos negatiivisia pisteitä saa antaa pisteet menevät 49 - -259.
Yleensäkin Jäbä on usein varsin järkevää mieltä asioista päinvastoin kuin JKK, jolle typeryyksien kylvämisestä on tullut ilmeisesti pakkomielle. Tai sitten Luoja nyt on vaan sotkenut ykkösen ja nollan keskenään JKK:n aivojen ohjelmointia hutaistessaan.
Jabaa arvostan monissa asioissa, ja hänen kanssansa olen usein keskustellut pitkäänkin - viimeksi tänään omassa vauksessani - eikä meidän ole koskaan tarvinnut ruveta haukkumaan ja nimittelemään tosiamme. Olemme nimittäin molemmat jokseenkin sivistyneitä, maailmaa ja elämää monelta kantilta nähneitä, tietorikkaita ihmisiä, myös ajattelevia, joskin monista asioista ajattelemme usein eri tavalla.
Mutta sinä toteutat sitä kepulaista kaavaa, josta olen joskus kertonut:
Harvoin kepulaisella on tietoja, uskoa sitäkin enemmän. Uskossaan hän on yleensä vahva, mutta joskus joku tiedoillaan pystyy hänen uskoaan horjuttamaan. Ei kepulainen silloinkaan yritä esittää todisteita uskolleen, vaan alkaa haukkua ja nimitellä sitä, joka hänen uskoaan on horjuttanut.
Annoit näkyvän vahvistuksen kaavani paikkansapitävyydelle, josta kiitos!
"Jabaa arvostan monissa asioissa, ja hänen kanssansa olen usein keskustellut pitkäänkin - viimeksi tänään omassa vauksessani - eikä meidän ole koskaan tarvinnut ruveta haukkumaan ja nimittelemään tosiamme"
Höpö höpö - sinä ryhdyt haukkumaan kanssakeskustelijoitasi heti, jos he sattuvat olemaan eri mieltä, keskustella osaat vain samalla lailla ajatusmaailmaltaan vinksahtaneiden kanssa. Jäbä kieltämättä on toista maata.
"Olemme nimittäin molemmat jokseenkin sivistyneitä, maailmaa ja elämää monelta kantilta nähneitä, tietorikkaita ihmisiä, myös ajattelevia, joskin monista asioista ajattelemme usein eri tavalla"
Erona elämänkokemuksesta on se, että Jäbä on oppinut jotain, sinä sen sijaan olet vain taantunut, ainakin viime vuosina.
Loppukirjoituksessasi on ainoastaan käsittämätöntä kepuvihaa. Sivistynyt ihminen ei tuohon kykenisi. Njah, ehkä Heidegger silloin joskus natsi-Saksassa...
Älä hauku Korhosta, ei meidän välisissä jutuissa juurikaan haukkumisia ole, vaikka ehkä uskallan tunnustaa, että olen jonkin verran onnistunut hillitsemään aiempaa taipumustani läväyttää kirjoittajaa enkä hänen tekstiään, mitä taipumusta Korhosessa aika ajoin vielä esiintyy.
Minä en juurikaan viitsi ottaa nokkiini siitä, jos joku kommentoi minua eikä juttuani, sillä usein se näyttää olevan sen seurausta, etten välitä olla aina jalat tukevasti maan pinnalla, vaan annan mielikuvitukselle tilaa, koska se virittää enemmän keskustelua.
Tämä ei aina näytä sopivan niille, jotka väittävät minun liihoittelevan jossain pilvissä, kun nämä jalat maassa -äijät ovat itse asiassa jalat munia myöden maan sisässä tosikkomaisine vastarepliikkeineen, esimerkiksi Oiva ja mvv tänään, Korhonenkin jonkin verran, mutta Mielipidepankki ei niinkään.
Sinulle muuten kiitos myönteisyydestäsi.
... tuosta harhastaan, että meidän pitäisi maataloudessa palata vuosikymmenten taa kannattamattomien pientilojen maailmaan. Sitten niitä tukiaisia vasta tarvittaisiin.
Mutta Oiva, Jabahan nimenomaan maalailee kuvaa kannattavasta pienviljelystä jossa jalostus on lähellä tuotantoa ja jakelu yksinkertaistettu.
Kyllähän ne vuosikymmenten takaiset tilat leivän ja särpimen antoivat siinä missä tehdastyökin, silloin isännät tekivät välillä muutakin, vaikapa metsä- tai rakennustöitä. Nyt samaa voisi soveltaa vaikka tietotekniikka-alalla. Pienviljelijä joka olisi osapäiväinen IT-sovelluskehittäjä eläisi ihan hyvin sillä tilallaan. Miksi kepu-utopia ei voisi olla totta ja maaseutu elää taas kukoistavaa kasvua?
Mulla on asiaan vain yksi näkökulma: kilpailuedun näkökulma. Samalla se on suomalaisen elitarvikeomavaraisuuden selviytymisstrategian näkökulma.
Me emme, Oiva, koskaan pärjää EU:n suurille elintarviketeollisuuyrityksille emmekä sille, että maito ostetaan Virosta, jossa se on halvempi tuottaa ja jalostaa kuluttajapakkauksiin. Me emme pärjää sillä, että yritämme olla yhtä suuria kuin meitä suuremmat ovat, koska se ei onnistu.
Ainoa strategia, jolla saavutetaan kilpailuetua, on tässä tapauksessa pienuus ja alueellinen erikoistuminen, varsinkin nyt kun markkinat ovat vapaat kenen tahansa tuoda ja viedä.
Isojen yritysten hallitsemilla markkinoilla on aina rakoja, joista pienet mahtuvat, mutta joihin keskisuuret tukehtuvat. Tämän sinun pitäisi, Oiva, tietää kun olet ollut ulkomaankaupan kanssa tekemisissä.
Vaikka siis parantelin avaukseni luettavuutta hieman ylidramatisoimalla, niin olen ihan vakaasti sitä mieltä, että luonu- ja lähituotanto on yrittäjille kannattavaa touhua ilman, että sitä tarvitsee tulke ollenkaan enempää kuin muutakaan maataloustuotantoa.
Jos alueelliset markkinat saadaan toimimaan - se on lähinnä kaupasta, eli jakelutiestä ja markkinointikanavasta kiinni - niin moni maataloustuottaja ja maaseudun elintarvikejalostusyrittäjä alkaa välittömästi voida paremmin ja palkata lisää väkeä.
Pienet, alueelliset erikoisuudet ovat elintarvikealalla aina menestyneet, ei volyymillään, vaan laadullaan ja erikoisuudellaan. Niistä saa myös aina paremman hinnan ja paremman katetuoton kuin monikansallisesta teollisesta bulkkituotannosta.
Kannattamattomuuden tukemista en, Oiva, koskaan ole hakemassa - se sinun pitäisi jo tietää - sillä näillä ehdotuksillani etsin vain ulospääsyä siitä tilanteesta, jossa maaseutu kuihtuu ja elintarvikevalikoima yksipuolistuu, ja olemme yhä enemmän ja enemmän tuonnin varassa.
Eivätkä pientilat mitään kannattamattomia olleet vuosikymmenet sitten. Hyvin ne toivat leivän viljelijöille, mutta ahneus voitti, kun isot tilat olivat vielä kannattavampia. Niinpä silloinen maalaisliitto ja sen etujärjestö MTK lähtivät talonpojan tappolinjalle Veikko Vennamoa siteeraten ja ohjasivat tulimuodoilla kehituksen siihen, että pienten tilojen toiminta vaikeutui, kun paikallisia meijereitä, myllyjä, teurastamoja lopetettiin, että olisi päästy perustamaaqn isompia ja vielä kannattavampia, jolloin pienet tuottajat putosivat kelkasta, kun elintarviketeollisuus ei enää tullutkaan hakemaan pieniä liha-, maito, eikä viljaeriä pitkien matkojen takaa.
... ryhtyä huvailemaan niitä 50 vuoden takaista romanttista pienviljelykulttuuria, jossa vielä itse teurasttiin, kirnuttiin voi ja jauhettiin vilja. Tuo on uskomatonta propagandaa, jota Sinä kokoomukselaisena ja tuolla alempana Mpp:n tukemana olette ryhtyneet harjoittamaan. Tuskin monikaan asiaa todella tuntevat erehtyy teidän huuhaahanne.
Osuusmeijereihin ja myllyosuuskuntiin valtaosa maanviljelijöistä siirtyi 1920-luvulla, viimeisetkin seuraavalla vuosikymmenellä. Teurastusten suhteen aikajakso oli liukuvampi, koska pienkarjaa teurastettiin kotitarpeiksi jopa 1970-luvulle saakka, mutta ei silloinkaan suoramyyntiin.
Sodan jälkeen kukaan ei olisi ostanut kotonakirnuttua voita tai itse teurastettua lihaa torilta hygieenisistä syistä. Vain aasialaisilla ja afrikkalaisilla ei ole sen suhteen estoja nykyään.
Toki nuo asiat voidaan nykypäivänä tehdä hygieenisesti, mutta vain valtavilla investoinneilla, johon vain harvalla perheyrityksellä on varaa.
Romanttisissa kuvitelmissaan Jaba_43 luulee, että suomalaiset maanviljelijäperheet ovat yhä suurperheitä, joilla riittää työvoimaa yhtä aikaa niin pellolle, navettaan, omaan jalostamoon kuin markkinointiin ja myymiseenkin. Totuushan on se, että useimmilla on muiden suomalaisten tapaan vain pari lasta, jotka kouluttautuvat 19-25 -vuotiaiksi ja vasta sitten siirtyvät työelämään tavallisesti kotitilan ulkopuolelle.
Toki tähän maahan mahtuu kotijalostajiakin, ja niitähän on tullutkin huomattava määrä 1990-luvulta lähtien. Mutta ei tuo määrä voi olla monisatakertainen nykyiseen verrattuna.
valehdellut ettei pieniä eriä enää tultu hakemaan. Niitä pieniä eriä haetaan nykyisinkin pitkienkin matkojen päästä eikä se tälle tuottajalle ole sen kalliimpaa.
Ne pientilat pärjäsivät sillä elintasolla mikä oli aikoinaan. Mutta elintasomme nousi, ei pienviljelijäkään voinut jäärä yleisestä elintasosta kovin paljon jälkeen. Hän lähti etsimään muita töitä ja myi maansa naapurille. Myös metsä ja muut työt loppuivat koneellistumisen vuoksi maaseudulta, ettei niistäkään enää ollut apua.
Vennamon puheet olivat pelkkää populismia, ääntenkalastelua pahimmasta päästä. Sen ajan ihmiseen ne vielä tehosi. Nykyisin ei enää maaseudulla tehoaisi, ehkä kaupungeissa, siitä Tony Halme on hyvä esimerkki.
Uskotko, Oiva, että kaikki merkittävät innovaatiot ovat aikanaan syntyneet silkasta haihattelusta, luovan hulluuden ja älyttömien päähänpistojen seurauksena?
Minä nimittäin en tippaakaan kaipaa nostalgista 50-lukua, vaikka olen kyllä silloin pyörittänyt separaattoria pientilalla ja ajanut hevosta sekä talvella tukkimetsässä ja kesällä heinäpellolla. Kivoja muistoja on paljon, mutta en minä niitä takaisin haikaile.
Nyt on nimittäin paljon isommasta kyse, kun rajat aukenevat, globaali pääoma keskittyy ja kaikkien toimialojen tuotannollinen toiminta siirtyy yhä harvempien omistajien haltuun ja yhä isompii tuotantoyksikköihin ja päätöksen teko etääntyy hyvin kauas kuluttajasta.
Tässä asetelmassa on AINA tilaa elintarvikkeiden lähi- ja luomutuotannolle sellaisessa mittakaavassa, että se elättää muutaman tuhatta pienyritystä ja muutaman kymmenentuhatta työntekijää perheomistuspohjaisissa pk-yrityksissä ympäri maaseudun - ja ihan ilman tukia, kunhan homma ensin saataisi käyntiin, markkinointi putkeen ja markkinointikanavat auki.
Ei tässä ole ollenkaan kyse omavaraistalouteen palaamisesta, vaan selkeästä kilpailuedun hyödyntämisestä ammattimaisen markkinoinnin kautta isoja monikansallisia bulkkituottajia vastaan
Utopiassani keskusta uudisti myös elintarviketuotannon lainsäädäntöä siten, että viranomaiset velvoitettiin avustamaan perheyrityksiä hygieniasuunnitelmien tekemisessä ja itsevalvontajärjestelmien kehittämisessä, myös laitehankintoihin, mittausvälineisiin ja vastaaviin tasaisen laadun valvontatyökaluihin annettiin avustusta ja investointitukea, joka sidottiin siihen, että yritys hoiti asiansa kunnolla.
Joku tv-dokumentti se taisi olla, jossa kerrottiin, kuinka myllyjä, meijereitä ja teurastamoja suljettiin 80-90-luvuilla, kun oltiin rakennettu isompia tilalle, ja samassa yhteydessä kuljetussysteemit muuttuivat tavalla, joka ei enää kannattanut pientiloille, jotka sitten lopettivat tuotannon tai myivät maansa ja tuotantovälineensä naapureilleen, jotta edes tämän olisi kannattanut jatkaa.
... tai sitten toimittaja oli ymmärtänyt väärin. Itse olen kyllä katsonut sellaisen tv-raportin, jossa todettiin, että maidon hakeminen Utsjoen harvoilta maitotiloilta on tappiollista, mutta tappion maksaa luonnollisesti meijeri. Utsjokelainen tuottaja saa maidostaan saman hinnan kuin muutkin kyseisen osuusmeijerin jäsenet.
Meijeri ei voi yksipuolisesti irtisanoa sopimusta tuottajan eli osuuskunnan jäsenen kanssa, mikäli maidon laatu täyttää kriteerit. Sama koskee pääsääntöisesti muitakin osuuskuntia. Yksi osuuskuntien eduista on juuri niiden varmuus ja reiluus jäsenensä kannalta.
Muistelin tv-dokumentin luomaa käsitystä, kun minulla ei ole ollut maitotiliä meijerissä koskaan.
Mutta joku muutos silloin tapahtui, kun maitotonkkia maitolavoilta noutaneet kuorma-autot korvattiin tankkiautoilla.
Osaat varman kertoa siitä lisää?
... kun en ole nähnyt tuota ohjelmaa, enkä itsekään ole koskaan ollut maidontuottaja.
Sen kuitenkin muistan, että täkäläinen meijeri antoi usean vuoden siirtymäajan tiloille, joiden ei ollut esimerkiksi jatkajien puutteessa järkevää investoida tilatankkeihin. Nämä tilat toivat tonkkansa entiseen tapaan maitolavoille, joista maitoauto sitten hörppäsi sisällön säiliöönsä.
Kun teurastamoja, myllyjä ja meijereitä lopetettiin siksi, että isompiin yksiköihin keskittämällä säästettiin kustannuksia ja saatiin parempi tuotto, niin selvähän se on, ettei pieniä eriä eläimiä, viljaa ja maitoa kannattanut hakea kovin kaukaa, kun etäisyydet pitenivät ja kuljetuskustannuksetkin nousivat samaan aikaan.
Tämä kehitys - elintarvikejalostuksen keskittäminen isoihin yksiköihin isompien voittojen saamiseksi - on tappanut pientiloja.
Useimmitenhan kuolemat ovat olleet luonnollisia; lapset lähteneet muualle töihin, vanhukset jatkaneet sen, minkä jaksaneet ja sitten tila on myyty naapureille.
Osuustoiminnalliset yritykset ovat aina hakeneet jäseniltään kaikki maataloustuotteet, vaikka matka olisikin niin pitkä, että hakureissu on jalostajalle tappiollista!
Myös jokaiselle jäsenelle maksetaan sama hinta sovitun laatuluokituksen mukaan.
Osakepohjaiset yritykset ovat sitten eri asia.
Minkäslaisia nämä osuuskunnat ovat? Ovatko kaikki pientilat niiden jäseniä?
Voiko pientila turvata toimintansa liittymällä osuuskuntaan ja saamalla aikaan, että osuuskunta tekee tappiota hänen tuotantonsa hakemisesta jalostukseen?
Osuuskuntien historiasta saat kaivella yleistietoa muualta, mutta otan tässä esille muutamia esimerkkejä.
Käytännössä kaikki Suomen maitotilat ovat jo vuosikymmenten takaa jonkun meijeriosuuskunnan jäseniä, ellei niillä ole sopimusta muun yhtiömuodon omaavan meijerin kanssa, mikä oli ainakin ennen harvinaista. Jäsenyys periytyy vanhemmilta lapsille perinnönjaon tai sukupolvenvaihdoksen myötä ilman suurempia muodollisuuksia siinäkuin puhelinosuuskunnan jäsenyyskin.
Viime vuosina eri osuusmeijereiden tuottajille maksaman hinnan haitari on venynyt, mikä on johtanut siihen, että osa tuottajista on halunnut erota silloisesta ja liittyä paremmin maksavan osuusmeijerin jäseneksi. Näissä tapauksissa jäsenyyspyynnön saanut osuuskunta kyllä logistisista syistä useimmiten taitaa edellyttää, että se saa yhtä aikaa samalta kylältä useampia tiloja jäsenikseen. Värvärinä toimii vaikkapa se aloitteellinen tuottaja.
Kukaan ei tietenkään sano jäsenyyttään irti vanhassa osuuskunnassa kuin vasta sitten, kun jäsenyys uudessa on hyväksytty.
Koska muunlainen uusi liittyminen on nykypäivänä harvinaista, en osaa vastata kysymykseesi, otettaisiinko logistisesti epäedullisella alueella sijaitseva, täysin uusi tuottaja jonkun osuuskunnan jäseneksi ns. solidaarisuussyistä. Kukaan ei tietenkään perusta maitotilaa ennen kuin on varma asiasta.
Allaolevassa linkissä on muuten ne meijeriosuuskunnat, joiden yhteismarkkinointiyrityksenä on Valio.
http://www.valio.fi/channels/konserni/fin/konserni/unnamed_5/unnamed.html
Osakepohjaisia yksityismeijereitä meillä on ollut vähän. Tunnetuin niistä on eteläsuomalainen Ingman, joka on tainnut viime aikoina ostaa joitakin osuuskuntia tai tehdä jalostussopimuksia niiden kanssa.
Lihaosuuskuntien historia on samankaltainen kuin meijereissäkin, mutta koska karjan myyminen teurastamoille on satunnaista, moni tuottaja kilpailuttaa kaikki mahdolliset ostajat ennen myyntiä, vaikka olisikin jonkun lihaosuuskunnan jäsen. Aikoinaan tätä paheksuttiin reilun perin pohjalta juuri siksi, että osuuskunta oli lupautunut ostamaan karjaa silloinkin, kun se ei ole sille taloudellisesti kannattavaa. Nykyään tuo kilpailuttaminen on kuitenkin aivan normaali ja hyväksytty käytäntö.
Mylly- ja rehuosuuskuntiin minulla on vähiten tuntumaa. Sillä alalla on kuitenkin näkymiä paluusta vanhaan eli perustetaan taas uusia, pieniä osuuskuntapohjaisia myllyjä, jotka valmistavat rehua karjanomistajien omasta tai ostamasta viljasta näiden omaan käyttöön.
Tervetullutta kehitystä tämäkin. Kyllä tuottajat osaavat myös kilpailuttaa ja harkita eri vaihtoehtoja aina kun siihen nähdään tarvetta. Vanhojen tuottajaosuuskuntien antama varmuus saattaa kuitenkin kilpailuttaessa heiketä.
Et näköjän tunne maatalouden, talouselämän, etkä globalisation realiteetteja, kun vähäväliä surfailet täällä noine auttamattomasti vanhentuneine ideoinesi.
Oli mukava saada asiallista lisätietoa, kiitos siitä.
Jotta muuttaisin mielipidettäni, niin sinun pitäisi vähän enemmän perustella omaa mielipidettäsi.
Kuten edellä sanoin, katson asiaa täysin kuluttajan ja markkinoinnin mahdollisuuksien näkökulmasta. Lähi- ja luomutuotanto nimittäin tarvitsee nykyistä paremmat markkinointikanavat, jotta tuotekehitykseen ja kuluttajamarkkinointiin olisi mielekästä panostaa, sillä laadusta saa aina paremman hinnan kuin kansainvälisestä bulkkituotannosta.
Jos tässä on mielestäsi jotain "vanhentunutta ideaa", niin luen mielelläni, jos viitsit selvittää vähän tarkemmin ja pikkuisen myös perustellen, mikä ajatuksissani on mielestäsi vanhentunutta.
... keskustan politiikaksi. Realistisempaa on kuvitella, kuinka Jyrki Katainen posket punoittaen esittelee tv-studiossa visionsa 70.000:sta makkara- ja juustotehtailijasta.
Moi Jaba..
Asiasi on jopa fiksu, eikä vain kehityskelpoinen. Ylikansallinen etu ja kansalaisten hyvinvointi pitää asettaa uuteen kriittiseen tarkesteluun. Tuo visio tarvitsisi tueksen riittää oivallusta ja kykyä solmiä pitäviä sopimuksia, niin Keskustassa kuin sen lähellä olevien joukossa. SDP:n en usko tuota visioita lainkaan nielaisevan, sillä esityksesi menestyksen takeena pitää olla aivan uudenlainen asenne yrittäjyyteen, jossa osana on erilainen näkemys yrittäjyyden verotuskohtelusta.
Keskustan ja Kokoomuksen joukoissa olisi yhteensä riittävästi osaamista ja poliittista tahtoa saada tuo visio toimimaan. Riittävän monelta pitää pitää löytyä avointa mieltä ja ennakoluulotonta asennetta, niin muutos nykyiseen on myös mahdollinen.
Seppo Hietanen
En usko demarien ainakaan vastustavan tuollaista maatalouden kehityssuuntaa. Itse olen täällä moneen kertaan esittänyt samansuuntaisia ajatuksia ja tässä suhteessa olenkin ollut Jaban kanssa yleensä samoilla linjoilla. Tähän asti kepulaiset ovat aina tyrmänneet tällaiset visiot, missä maataloutta eivät ohjaa maataloustuet vaan markkinavoimat.
Keskustalla on minunkin havaintojeni mukaan ollut hieman eroja puheissa ja teoissa. Viimeistään vaalien alla puhutaan pienyrittäjyydestä, yrittäjäperheistä, lähituotannosta ja "pellolta pöytään" -keihysohjelmista, mutta vaalien välillä politiikkaa hoidetaan Raision, Valion, Atrian ja vastaavien tuottajaosuuskuntien ehdoilla, jotka nostatettiin monopoliasemaan suljetun talouden ajan punamultahallitusten toimesta.
Utopiani lähtikin siitä, että keskusta unessani muutti tätä politiikkaansa täydet 180 astetta perheyrittäjyyden ja lähituotannon suuntaan, irti tähänastisesta keskittämisestä ja suurten tuotantolaitosten suosimisesta.
Perse-ryhmä (ass-ryhmä) ei ota paikallisia tai luomutuotteita sortimentteihinsa. Ei perse kestä, kun pitää tehdä tulosta ja viritellä pankkitoimintaa ja mahdollista osuustoiminta-aatteen hylkäämistä ja osakeyhtiöittämistä.
Suuri huijaus on käynnissä. Perse-ryhmä syö kaikki pienet ja firma osakeyhtiöitetään ja myydään ulkomaiselle omistajille. Asiakasomistajuudesta annetaan 30 euron ostokortti.
...pientuotanto olisi maataloudessa mahdollista kun se ei muussakaan toimi.
Vaikka kuinka romanttinen haluaisi olla niin kyllä tuollaiseen pientuotantoon ei ole mahdollista palata. Pienet teurastamot, meijerit, leipomot ovat hävinneet kun eivät kilpailussa ole pärjänneet.
Ihmiset valitsee tuotteensa hyvin paljon hinnan mukaan, siinä kisassa on pärjättävä, muuten hukka vie. Elintarvikkeen on oltava laarukas ja halpa, sellainen manee kaupan. Joku herkkupala voi kalliskin olla, mutta maanviljelijöitä nämä palat ei elätä.
Vielä on otettava huomioon meidän kova vaatimustaso elintarvikkeiden osalta, pieneen tuotantoon vaadittaisiin kaikki viimeisen päälle olevat laitteet. Eläinlääkärien on tarkastettava joka ruho, sekin maksaa pienelle liikaa.
Mutta uniahan voi nähdä.
Yksi kompastuskivi olisi myöskin työvoima, maaseudulla on jo nyt pulaa työntekijöistä.
Kuinkahan tuollainen pientuotanto olisi maataloudessa mahdollista kun se ei muussakaan toimi.
---------------
Miksei lähituotanto toimisi? Onhan sitä jokaisessa Euroopan valtiossa vaikka millä mitalla.
Vaikka kuinka romanttinen haluaisi olla niin kyllä tuollaiseen pientuotantoon ei ole mahdollista palata.
----------------
En puhu mitään vanhaan palaamisesta, vaan uusiin haasteisiin vastaamisesta. Lue avaus ja esim. Oivalle antamani kommentti tarkemmin. Tämä ei ole ollenkaan romantiikkaa, vaan erittäin härskiä markkinointiedun hankkimista monikansallisia yrityksiä vastaan.
Pienet teurastamot, meijerit, leipomot ovat hävinneet kun eivät kilpailussa ole pärjänneet.
----------------
Ei niitä kilpailu mihinkään tappanut, kun mitään kilpailua ei ollut. Osuuskunnathan rakensivat suljetun talouden ja maatalousmafian monopilien suojassa mito upeimpia ja toinen toistaan suurempia tuotantolaitoksia, kun rahaa tuli ja kannattavuus oli isoissa yksiköissä parempaa kuin pienissä.
Tämä kehitys tapahtui siksi, että mitään kilpailua elintarvikemarkkinoilla ei todellakaan ollut ennen kuin markkinat vapautuivat viitisen toista vuotta sitten.
Ihmiset valitsee tuotteensa hyvin paljon hinnan mukaan, siinä kisassa on pärjättävä, muuten hukka vie. Elintarvikkeen on oltava laarukas ja halpa, sellainen manee kaupan. Joku herkkupala voi kalliskin olla, mutta maanviljelijöitä nämä palat ei elätä.
---------------------
Yhä useampi ihminen valitsee laatua ja maksaa siitä mielellään. Olen täysin varma, että jos kaupan hyllyssä on rinnakkain kansainvälinen tuontielintarvike ja oman pitäjän lähituotannon tuote, niin ulkomaisen on oltava merkittävästi halvempi kuin lähituotannon elintarvikkeen, jotta se menisi kaupaksi.
Kun ulkomaisessa on aina mittavasti kuljetus-, varastointi- ja monikansallisen markkinoinnin kustannuksia, niin kotimaisesta saa ihan varmasti paremman prosentuaalisen katteen, koska nämä kulut ovat pienemmät lähituotannossa.
Vielä on otettava huomioon meidän kova vaatimustaso elintarvikkeiden osalta, pieneen tuotantoon vaadittaisiin kaikki viimeisen päälle olevat laitteet. Eläinlääkärien on tarkastettava joka ruho, sekin maksaa pienelle liikaa.
------------
Tämä on ratkaistavissa lainsäädäntöä kehittämällä ja sillä, että viranomaiset auttavat pienyrittäjää. Se panostus on halpa sen rinnalla, että pidetään yllä elintarvikkeiden omavaraisuus ja maaseudun tytöllisyyys.
Mutta uniahan voi nähdä.
--------------
Uni oli siinä, että keskusta ryhtyi tarmolla ajamaan näitä asioita. ;-) Muu voisi olla tottakin.
Yksi kompastuskivi olisi myöskin työvoima, maaseudulla on jo nyt pulaa työntekijöistä.
--------------
Jos maalta on muutettu kaupunkeihin työn perässä, niin miksei kaupungeista takaisin maalle?
"Tuottajia maataloudessa
Kirjoittanut: saatava vähenemään 18.4.2006 klo 16.26
Samalla tukiaisia voidaan laskea, koska tulot kasvavat suoraan verrannollisesti tilakoon kasvaessa. Mahdollisimman suuria tiloja Suomeen on ratkaisu maatalousongelmiin.
Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä."
Taitaa Jäbä olla aika yksin kokoomuksessa mielipiteidensä kanssa.
"Kokoomus on talonpojan tuki jatkossakin
Kirjoittanut: Talonpoika maakunnasta 18.4.2006 klo 16.41
Kokoomuksen mielestä kotimaisen maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeää niin kansantaloudelle kuin koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansalaisille on taattava kaikenlaisissa olosuhteissa kotimaiseen raaka-aineeseen pohjautuvien elintarvikkeiden saatavuus. Maa- ja metsätaloudella on myös keskeinen rooli maaseudun perusasutuksen sekä ympäristön monimuotoisuuden säilyttämisessä.
I Maataloutemme haasteisiin vastattava määrätietoisesti
Maataloutemme tulevaisuuden nähdään liian usein riippuvan erilaisista tukiaisista ja kabinettipäätöksistä. Todellisuudessa tulevaisuuden määräävät kuitenkin kuluttajien päivittäiset valinnat ja maaseutuyrittäjien heille tarjoamat tuotteet ja palvelut. Vain määrätietoisella panostuksella yhä laadukkaampien ja turvallisempien elintarvikkeiden tuotantoon voidaan kuluttajien luottamus kotimaiseen elintarvikeketjuun säilyttää.
Samanaikaisesti on huolehdittava siitä, että maatalouden ja maaseudun kansalliset ja kansainväliset tuki- ja korvausjärjestelmät turvaavat maatalouden harjoittamisedellytykset koko EU:n alueella. Järjestelmät eivät saa asettaa tuottajia ja siten myös kuluttajia keskenään alueellisesti tai taloudellisesti eriarvoiseen asemaan. Samoin on huolehdittava siitä, että maakunta- ja yleiskaavoituksessa turvataan maatalouden toimintaedellytykset.
Maatilojen kilpailukykyä tulee parantaa panostamalla viljelijöiden osaamiseen, uuden teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen sekä toiminnan tehostamiseen tuotantoa laajentamalla ja uusia tuotantomenetelmiä soveltaen"
Ei oikein kuulosta pienviljelijämyönteiseltä kokoomuksen kanta. Päinvastoin lopussa annetaan selkeä linjaus, että tehomaataloutta on Suomessa harjoitettava yhä suuremmissa yksiköissä.
Ompa parilla edellisellä keskustelijalla kova hinku ampua alas pieni keskustelun avausyritys heti tuoreeltaan. Kai huonot asiat voi tuhota senkin jälkeen, jos niitä joku eduskunnassa esittäisi.
Keskustan toivoisin edistävän ruoan lähituotannon nostamista keskeisempään asemaan. Kokoomukseen en niinkään viittaa, koska jos kokoomus niin tekisi, ehdotus tulisi "väärästä puolueesta" ja vaiettaisi kuoliaaksi alta sekunnin.