Mistä saa selville onko myyjä veneen todellinen omistaja? Miten kaupat tehdään?
Miten venekaupat tehdään?
Hannu
1417846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
yhtiöiden keskusliiton sivuille katsomaan varastettujen veneiden listaa. www.vakes.fi
Kauppa kirja ehdottomasti paperille vaikka käsin kirjoitettuna ,jossa mainitaan moottorin ja veneen sarja numerot.Pyydä kauppakirjaan todistajat 2kpl
Tarkista esim ajokortista ja kirjoita muistiin myyjän ja todistajien henkilöturvatunnus niin olet melkoisen vahvoilla.
ettei henkilöllisyyspaperi ole väärennetty?
Kokematon kaimani murehtii turhaan.
Itse asiassa en ole yhdenkään purjeveneen oston yhteydessä pyytänyt henkkareita näkyville. Kauppakirjat on kirjoitettu myyjän kotona, veneen historiaa on kertailtu muutamat kerrat ja (purje)veneen kauppa perustuu luottamukseen.
Purjehtijaliiton sivuilta voi käydä katsomassa veneen rekisteritiedot (www.purjehtija.fi -> jäsenpalvelut - venerekisteri), tiedot voi hakea purjenumeron, omistajan nimen tai veneen nimen perustella.
Vene lehdissä (ainakin) kevään ja syksyn numeroissa, on kauppakirjat ja varusteluettelot. Ja jokaisessa veneessä "pitäisi olla katsastus paperit ne kannattaa käydä läpi, että kaikki löytyy mitä pitääkin. Ja kannaattaa ottaa joku tuttu veneilijä mukaan venekaupoille joka on ostellut veneitä ennenkin.
Olennaisin homma on varmistua siitä, että myyjällä on oikeus myydä vene.
Moottoriveneen ollessa kyseessä hyvää osviittaa antaa rekisteröinti.
Purjeveneen kanssa tilanne on monimutkaisempi. Purjevene ei ole missään virallisessa rekisterissä, mistä omistajan voisi tarkistaa. Purjehtijaliitto pitää epävirallista omaa rekisteriään, mutta sen tietoihin ei voi varmuudella luottaa. Rekisterin tieto saattaa olla vanhentunut, myytävä vene ei välttämättä ole merkitty ollenkaan rekisteriin tai sitten rekisterissä omistajaksi on merkitty tyystin eri henkilö kuin veneen virallinen omistaja on. Periaatteessa purjeveneen kaupassa pitäisi myyjän esittää katkeamaton kauppakirjaketju aina siitä lähtien kun ensimmäinen omistaja on ostanut kapineen veistämöltä. Käytännössä näin ei taideta kovinkaan usein tehdä, vaan osapuolet käyvät läpi veneen historian ja usein ostaja jopa on yhteydessä edellisiin omistajiin veneen historiaan liittyen. Luottamus syntyy ja epäselvyyksiä omistajan suhteen esiintyy todella vähän.
Suomi on niin pieni maa, että ei täällä kai kukaan uskalla tehdä oharia? Vasemman käden trokarit, jotka ovat jo siltansa polttaneet ja jo muuttamassa karibialle ovat tietysti erikseen. Näistä on kuultu kauhutarinoita, sama vene myyty esim. neljään kertaan. Kaikilta ostajilta peritty kohtuuton etumaksu. Rahat ja trokari kadonneet.
Moottorivene rekisteri on virallinen, mutta sen avulla ei varmuudella tunnistamaa yksilöä. Kaikissa veneissä ei ole autojen vastaavaa runkonumeroa, joten sitä ei kysytä rekistöröidessä.
Purjeveneiden epävirallinen rekisteri mielestäni riittävä Suomen pienelle purjehtijapiirille.
Molemmissa tapauksissa pitää varmistaa ettei vanhoja tietoja ole yritetty hävittää.
Katkeamaton kauppakirjaketju veistämöltä asti on usein utopiaa, varsinkin vahemman veneen kanssa. Moni ei anna edellistä kauppakirjaa tai jos vene on monta vuotta samalla omistajalla, niin kauppakirja on kadonnut
Nähtäväksesi kauppakirja jolla veneen omistaja, myyjä, on veneen itselleen hankkinut ja vaatia siitä kopio itsellesi, hintatiedot voi sutata kopiosta jos se omistajaa vaivaa.
Henkkareiden kyseleminen (ajokortti) ja katsominen on aivan luonnollista, näin olen tehnyt niin ostaessa kuin myydessä.
Saa olla hullu (ja ostaa käytetyn veneen - hehee) mutta ei pidä olla tyhmä!!
Jos kauppaa hieroessa tulee tuntu että kaikki ei ole kuten pitää - jätä asia sikseen.
Tapaamiset jossain epämääräisessä paikassa rannalla - et näe "myyjän" autoa - rekkaria siis.. ja muuta vastaavaa - salasähköpostiosoitteita, salaisia puhelinnumeroita (epärehelliset ja rikolliset käyttävät pre-paid liittymiä, huom!) jne..
Liiallisuuksiin ei silti tarvitse mennä normaali tarkkaavaisuustaso - petos on rikos ja poliisiasia joten yleensä myyjä on myös omistaja.
Yleensä maksetaan käsiraha, kirjoitetaan kauppakirjaan nimet ja loppukauppahinta yhdessä tai kahdessa erässä luovutuksen yhteydessä - se on molemminpuolisen luottamuksenosoituksen ja sopimisasia millaiseen ratkaisuun päädytään.
Onnea kaupantekoon!
Suosittelen pankin shekkiä maksuvälineeksi, sen voi jäljittää jälkeenpäin kuka sen nosti ja missä jos asia menee poliisijutuksi.
Pankki- eli tilisiirto on myös hyvä tapa josta jää "tosite", kuitti pyytämättä.
Katsastuspöytäkirjat on muuten hyvä nimentarkistusasiakirja myös, ne keltaiset "kopiot".. niitä pitäisi löytyä jos omistaja on ollut huolellinen kuten yleensä on laita.
Kannattaa satsata kauppakirjan laadintaan - se on se avain jolla asiat ratkeaa jälkeenpäin että siellä on mainittu oleelliset asiat.
Vaikkapa yleensä näin että "kone on käyntikuntoinen", varusteet listattu jokainen erikseen varustelistaan joka liitetään ja mainitaan kauppakirjan sivulla ja joka allekirjoitetaan samoin kuin kauppakirjakin.
Hyvä sopimus on sekä myyjän että ostajan etu.
Kyllä hämmästyin, kun autoa myydessäni ostaja tuli setelitukun kanssa autoa hakemaan! Miksi kukaan maksaisi isoja summia käteisellä? Käteisen maksamista tai maksamattajättämistä ei mitenkään voi osoittaa jälkikäteen. Epärehellinen myyjä voi ottaa rahat ja ilmoittaa ettei maksua ole tullut. Ainut varma tapa on tilisiirto. Kauppakirjaan kirjoitetaan, että omistusoikeus siirtyy ostajalle, kun summa on maksettu tilille xxxx-xxxx. Tällöin ei ole mitään mahdollisuutta epäselvyyksiin kumpaankaan suuntaan.
Rahalla maksettaessa voi kyllä kirjoittaa kuitin, ei se mitään vanhan aikaista ole. Tilisiirrot ovat tietenkin kätevämpiä.
Tokihan käteisellä maksaminen pystytään kuitilla todistamaan ihan niin kuin ennenkin, mutta kyllä se silti on mielestäni hyvin vanhanaikaista. En keksi mitään syytä, miksi toinen ensin nostaisi rahat pankista voidakseen sitten antaa ne toiselle, joka joutuu sitten käymään pankin konttorissa viemässä rahat takaisin pankkiin. Paljon helpommalla päästään tilisiirrolla.
Ihmeellinen rakkaussuhde joillain on käteiseen, kun kaupassakin pitää odotella mummojen laskeskellessa rahojaan. Kyllä käteinen joutaa jo museoon..
Kauppatavaran omistussuhteen selvittäminen ei onnistu aukottomasti mitenkään. Kaiken voi väärentää.
Tärkeitä on, että voi osoittaa selvittäneensä "riittävällä" varmuudella omistussuhteen, jolloin voit osoittaa toimineesi hyvässä uskossa. Tosin tällöinkin voit menettää laittomasti kaupatun kauppatavaran etkä saa edes varattomaksi todetulta myyjältä pennin latia.
Turvallisinta on ostaa suoraan tunnetulta veneliikkeeltä, jolloin kuluttajasuojalaki on puolellasi.
No hallootaa! Nyt ei puhuta käytetyn perämoottorin ostamisesta vaan purjeveneen. Käpälätuntumalta veikkaan että 90% käytettyjen pursien kaupoista syntyy yksityisten kesken.
Pitää olla aika uusavunton tai mahdottomassa venekuumeessa jos ostaa varastetun purkkarin. Oletteko kuulleet että tälläistä olisi edes joskus tapahtunut?
useita purjeveneitä ostanut ja myynyt kaveri astui kerran miinaan, osti purjeveneen epärehelliseltä jampalta. Vene oli ollut kuivilla kaupallisella telakalla useamman vuoden putkeen, ja tietenkin myyjällä oli usean vuoden maksut rästissä. Myyjä ei tietenkään muistanut mainita tästä mitään.
Kun ostaja yritti hakea venettään telakalta telakanpitäjä yritti vaatia venettä itselleen erääntyneiden maksujen johdosta. Kun tämä ei mennyt läpi telakanpitäjä keksi tyhjästä mitä erinäisempiä lisälaskuja. Lopulta vasta kun poliisia ja haastetta oikeuteen alettiin ottaa kuvioon mukaan myyjä maksoi rästinsä telakalle ja homma tuli kuntoon.
Sanomattakin selvää että yhtä epärehellinen kuva jäi sekä myyjästä että telakanpitäjästä.
Tarinan opetus on se että kyllä purjevenekaupassakin voi tulla huijatuksi.