YLE Teema Masennuskeskustelun 18.4. klo 20.30 innoittamana toivoisin asiallista keskustelua aihepiiristä.
Tuntuu em. keskusteluun viitaten olevan ikuisuusongelma jopa ammattilaisille kysymys:
MITEN MASENNUSTA PITÄÄ HOITAA?
1. Mitä masennus on? Kuka on masentunut?
Tämä oli keskustelun yksi teema. Siinä yritettiin päätellä kuka on masentunut? Riittääkö, että 4 masennuskriteeriä, mitkä ovat jatkuneet 2 viikkoa, 14 päivää yhtäjaksoisesti? Nämä kriteerit, joita toistettiin keskustelussa olivat: Alakuloinen mieliala, keskittymiskyvyttömyys, saamattomuus, toivottomuus.
2, Hoitomuodoista, keskustelu lääkkeiden osuudesta oli mielenkiintoinen.
Kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että useimmat tarvitsevat lääkitystä. Mutta myös sellainen näkökohta, että lääkkeiden vaikutusta liioitellaan tuli voimakkaasti esille.
3. Kuinka moni oikeasti hyötyy lääkityksestä? Jos ymmärsin oikein, niin usein käytetty luku 70% hyödystä ei ihan pidä paikkaansa. Koska lääkkeillä on ns. plasebo vaikutus ja toisaalta uskominen lääkkeisiin auttaa enemmän kuin mikä on todellinen vaikutus. Psykiatri Huttunen väläytti jopa lukua, että n. 20 % vakavasti masentuneista hyötyy lääkkeistä. Hän tuntui tukevan voimakkaasti psykoterapiaa hoitomuotona, koska sillä saavutetaan pysyvämpiä hoitotuloksia.
4. Erilaiset masentuneet tarvitsevat erilaista hoitoa, keskustelua, kuuntelijaa, eikä pelkästään lääkkeitä. Eniten psykoterapiasta hyötyvät ne, joilla masennukseen liittyy lapsuuden traumaattisia kokemuksia.
5. Työuupumus ja masennus ovat lähes sama asia. On hyväksyttävämpää tuunnustaa olevansa työuupunut kuin masentunut. Työuupumus ei riitä sairauslomaperusteeksi. Näin keskustelijat.
Itse kuulun niihin, jotka saivat parhaan avun siiitä, että psykoterapian avulla ymmärsin, että minun piti ottaa itse vastuu toipumisestani. Vasta tämä oivallus auttoi selviytymään masennuksesta.
> Sivun ylälaitaan
> Haluan saada ilmoituksen vastauksista
> Kirjaudu sisään vastataksesi tähän viestiin
Tuntuu em. keskusteluun viitaten olevan ikuisuusongelma jopa ammattilaisille kysymys:
MITEN MASENNUSTA PITÄÄ HOITAA?
1. Mitä masennus on? Kuka on masentunut?
Tämä oli keskustelun yksi teema. Siinä yritettiin päätellä kuka on masentunut? Riittääkö, että 4 masennuskriteeriä, mitkä ovat jatkuneet 2 viikkoa, 14 päivää yhtäjaksoisesti? Nämä kriteerit, joita toistettiin keskustelussa olivat: Alakuloinen mieliala, keskittymiskyvyttömyys, saamattomuus, toivottomuus.
2, Hoitomuodoista, keskustelu lääkkeiden osuudesta oli mielenkiintoinen.
Kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä, että useimmat tarvitsevat lääkitystä. Mutta myös sellainen näkökohta, että lääkkeiden vaikutusta liioitellaan tuli voimakkaasti esille.
3. Kuinka moni oikeasti hyötyy lääkityksestä? Jos ymmärsin oikein, niin usein käytetty luku 70% hyödystä ei ihan pidä paikkaansa. Koska lääkkeillä on ns. plasebo vaikutus ja toisaalta uskominen lääkkeisiin auttaa enemmän kuin mikä on todellinen vaikutus. Psykiatri Huttunen väläytti jopa lukua, että n. 20 % vakavasti masentuneista hyötyy lääkkeistä. Hän tuntui tukevan voimakkaasti psykoterapiaa hoitomuotona, koska sillä saavutetaan pysyvämpiä hoitotuloksia.
4. Erilaiset masentuneet tarvitsevat erilaista hoitoa, keskustelua, kuuntelijaa, eikä pelkästään lääkkeitä. Eniten psykoterapiasta hyötyvät ne, joilla masennukseen liittyy lapsuuden traumaattisia kokemuksia.
5. Työuupumus ja masennus ovat lähes sama asia. On hyväksyttävämpää tuunnustaa olevansa työuupunut kuin masentunut. Työuupumus ei riitä sairauslomaperusteeksi. Näin keskustelijat.
Itse kuulun niihin, jotka saivat parhaan avun siiitä, että psykoterapian avulla ymmärsin, että minun piti ottaa itse vastuu toipumisestani. Vasta tämä oivallus auttoi selviytymään masennuksesta.
> Sivun ylälaitaan
> Haluan saada ilmoituksen vastauksista
> Kirjaudu sisään vastataksesi tähän viestiin
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki masennuslääkkeiden syöjät katsokaa ohjelma. Herättää taatusti ajateltavaa.
Ainoastaan itse voi ponnistaa masennuksesta irti ja sen takia vastuu itsestä on itsellä. Lähimmäisillä voi olla suuri rooli masentuneen elämässä, he voivat laukaista masennusta tai auttaa siitä poi pääsyyn, mutta masentunut kuitenkin on se, joka omalla asennoitumisellaan on määräävä tekijä tunnetilalleen.
Minä olen usein täällä kertonut omasta paranemisestan. Olin syvässä ja toivottamassa masennuksessa, johon ei mikään valo päässyt pilkahtamaan. Minulla kyllä on noita rakkaita, ihania omaisia ja ystäviä ja he tekivät kaikkensa auttaakseen minua, mutta olin pimennossa, että en ottanut mitään positiivista keneltäkään vastaan. Luulin olevani ainut, joka jostakin jotakin tietää. Ennen masentumista olin ollut huolien ja murheiden kerääjä ja oppinut ns "suorittajaksi".
Aina piti olla hyvä, kaikessa hyvä ja jos ei aivan paraskin.
Masentuminen muutti kokonaan katsontakantaani tähän elämään. Opin yksinkertaisen asian, että en ole Jumala ja sen takia en voi kaikille asioille jotain. Siinä masennuksen ja toivottomuuden keskellä asennoitumiseni muuttui huomaamattani.
Paranin jouluaattona 1984 äkillisesti, tyhjään ihmiseen laskettiin uudet tunteet, jotka ovat tänäänkin minulla. Hyvät ja vapaat tunteet.
Sen jälkeen olen nöyrästi hyväksynyt elämään kaikkea: riittämättömyyttä, lähimmäisten kärsimystä, huonoja ihmisluonteita ja vaikka mitä, yrittämättä välttämättä oikaista asioita, vaan olen rukouksessa jättänyt ne Jeesukselle ja aina on apu tullut ajallaan ilman, että minun on tarvinnut itseäni taakoittaa ja murheella ajaa itseäni masennusvankilaan.
Olenkin sitä mieltä, että usko Jumalaan tuo niin suuren perusturvallisuuden ihmisen elämään, että sieltä alkaa uutta, mutta uskon tulee olla lapsenkaltaista, sellaista, joka ei kysenalaista Jumalan sanaa, vaan uskoo siihen.
Ajatustapoja ja -tottumuksia voi myös jokainen harjoitella muuttamaan. Opetella valoisaa ja myönteistä ajattelua.
Lääkkeistä voi jossakin tapauksessa olla suuri hyöty, mutta loputon auttaja lääke ei ole koskaan.
Syvästä masennuksesta selviää vain ajan kanssa, jos ei tapahdu niin, kuin minulle, joka sain Jumalalta avun ja paranin hetkessä, mutta on otettava huomioon, että ennen sitä jouluaaton ihmettä olin ollut vuoden suorastaan pimeässä, johon ei mikään valo yltänyt.
Keveämpi masennus on helpompi hoitaa itse ja jo masenutmisen ensioireiden yhteydessä pitäisi tehdä remonttia elämässä ja kääntää synkkiä ajatuksia valoa kohden. Ei se hetkessä onnistu, mutta sitten kun ihmisen psyyke uskoo ja taipuut, saa ihminen uuden tavan elää.
Älkää suostuko kantamaan taakkoja, sillä pikkuhiljaa se voi käydä ylivoimaiseksi ja siitä seuraa masentuminen. Ette te ole Jumalia, ettekä kovinkaan paljon voi muiden kuin omaan elämään vaikuttaa. Rakastaa itseänne ja kertokaa siitä itsellenne ääneen. Ei ole niin huonoa ihmistä, etteikö hän ole arvokas, koska Jumala loi ihmisen.