Epäonnistunut kasvattajana,puolisona ja ihmisenä.Ei muuta vaihtoehtoa,kuin kaiken jättäminen.Muutan pois heti kun saan asiat järjestettyä toisaalla.En enää neuvottele tai harkitse.Kerron asiasta vasta sitten kun olen muutanut.Välit todennäköisesti katkeaa ja olen varautunut siihen.Mutta parempi näin.Yhtälö on sen verran vaikea,että en kestä sitä.Jos joku sanoo,että olen heikko,niin hän on oikeassa:olen heikko ja väärä ihminen olemaan lasteni vanhempana.Parempi nyt kuin myöhemmin,jolloin asiat olisivat vielä huonommin.
Jätän pian perheeni
loppu2
173715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
olet.helppo häipyä ja jättää toinen yksinään korjaamaan aiheuttamasi tuhot!!!!
vakavasti masentunut. MIksi et puhu asioistasi kenellekään?!
luopua lapsestasi?
Oli kuin olisin itse tuon tekstin kirjoittanut! Paitsi että mulla ei riitä kanttia edes lähteä... Koko ajan mietin muuttaisinko pois lasten ja puolison luota vai tappaisinko itseni. Ois niin paljon parempi kaikille etten ois täällä kun en kerran pysty suoriutumaan kasvattajan ja huolehtijan tehtävästä kunnialla. Parempi lapsilla ilman minua.
Saanko udella sulta loppu2 mikä sut ajoi ratkaisuusi?
Haluaisin kertoa kuinka mun siskolleni kävi samaisessa tilanteessa..
Elämä oli aika kauheaa perheen kanssa ja lopulta sisko lähti..Jätti lapset ja miehen kun kuvitteli että niillä on parempi ilman sitä. Itsemurhakaan ei ollut kaukana. Lopulta kun sisko sai elämänsä kuntoon niin tajusi mitä oli tehnyt. Se tuska mikä tulee kun omat lapset eivät ole lähellä on suuri kannettavaksi. Ja olemme aina lapsemme vanhempia vaikka olisimme minkälaisia tahansa. On olemeassa monenlaista apua perheille..toivottavasti olet kokeillut kaikkia mahdollisia. Sisko on nykyään onnellisesti naimisissa uuden miehen kanssa ja tapaa/huolehtii lapsistaan uudelleen. Säälin silti niitä lapsia koska he ovat aina viattomia ja tietämättömiä mitä ympärillä tapahtuu..Jokainen lapsi tarvitsee sekä isää että äitiä mikäli mahdolista!
Voisin luulla identtiseksi sivupersoonakseni.
Mikäkö ajoi ratkaisuun?Noh,umpikuja on umpikuja.Kyseessä on kait liikaa ahdistuneen siirtyminen yhdestä umpikujasta toiseen.Itsetappoakin on mietitty,mutta pelkurina taitaa jäädä tekemättä,jos ei psykoosiin ajaudu.
et vaikuta masentuneelta vaan luonnehäiriöiseltä, toivottavasti lapsillasi on tukea saatavilla, sillä uskoisin heidän kovasti sitä tarvitsevan.
Sinun elämääsi tuo pakeneminen ei muuta, et tule olemaan onnellisempi.
Tuo itsesäälissä lilluminen tuhoaa lapsesi, vaikka kuinka ajattelet, etteivät he ymmärrä, niin varmasti ymmärtävät ja kärsivät.
Tee "hyvän äidin" teko ja hae apua!
..se ei tapa, usko pois. Uhrina oleminen, itsesäälissä rypeminen, ei auta. Ota vastuu elämästäsi, mutta älä tee itseäsi, äläkä muita kohtaan väärin. Hae apua oikeasta osoitteesta juuri SINUN ongelmaasi:riippuvuus, itsetunto, väsymys...Kun katsoo TOTUUTTA suoraan silmiin, pääsee vapaaksi.
Lapsillesi Sinä olet korvaamaton, muistappa se. Koeta hakea apua, todellista apua, jonka avulla pystyt kohtaamaan ITSE ongelmasi ja ITSE ratkaisemaan ne. Tsemppiä!
En ajattele etteivät lapset ymmärrä. Tottakai he ymmärtävät! Siksi mulla onkin niin paha olla, koska he viattomina joutuvat pimeän puoleni näkemään lähes päivittäin.
Olen jo tehnyt nk. "hyvän äidin teon" ja hakenut sitä apua. Olen itse asiassa hakenut sitä viimeiset kolme vuotta. Osaatte kai päätellä ettei sillä ole ollut toivottua vaikutusta. Sekin tuskastuttaa suunnattomasti ettei mikään tunnu auttavan: syö tabuja, käy psykologilla purkamassa mietteitä, käy pariterapiassa jne... Ja aina tulos on tyhjä nolla! Kaikki vaan jatkuu samoilla raiteilla. Lapset kasvavat siinä sivussa koko ajan ja tajuavat yhä enemmän. Ja tiedän että tällainen äiti ei ole hyväksi lapselle. Itse katsoisin kauhulla jos kuulisin/näkisin tällaisen äidin.
Mikä tämän noidankehän murtaa? Kertokaa te viisaat se minulle.
joo, sinun täytyy hakea apua nimenomaan äitiyden kohtaamiseen, tarkoittaa siis sitä, ettei pelkkä yksilöterapia auta vaan tarvitset tukea arjessa olemiseen ja jaksamiseen. Sinulle sopisi luultavasti äitiryhmä, sellainen, joka kokoontuu 3-4krt viikossa ja siellä ovat lapset mukana.Monilla paikkakunnilla näitä kutsutaan päiväryhmiksi.Alvari-perhetyö voisi myös auttaa.
Noin ei voi jatkua, hienoa, että ymmärrät sen itse.
On hyvä, että tunnet syyllisyyttä, mutta siinä "lilluminen" ei auta, toipuminen vaatii aikaa, mutta myös ponnistelua! Katso siis vaikka ensi-ja turvakotienliiton sivuja ja hae apua sieltä. Sosiaalityöntekijä osaa myös varmasti auttaa.
Millainen on elämäntilanteesi noin muuten?Oletko töissä vai kotona lapsen/lasten kanssa?Jos kotona, niin hanki töitä ja vie lapsesi hoitoon, hanki myös joku kiva harrastus.Käy ulkona silloin tällöin ystäviesi kanssa.Vaali parisuhdettasi.Hanki apua!Kyllä kaikki järjestyy!
Saattapi olla niinkin, että suurinta rakkautta on luopua.
Ehk kaikki tulevat onnellisiksi.
tuo fraasi kuuluu sellaiseen tilanteeseen, että äiti lapsen etua ajatellen ja hallitusti sekä turvallisesti luovuttaa päävastuun lapsistaan jollekkin muulle.
Alkuperäisen kirjoittajan ajatus ilmeisesti kuitenkin oli, että "kunhan tästä häivyn"?
älä tee mitään harkitsematonta kaikki keinot perheen pelastamiseksi on tehtävä...joitakin virheitä on tarkoitettu korjattavaksi..ellei peräti kaikkia... koskaan ei kannata perääntyä ilman taistelua vaikka en historiaasi tiedä, niin älä luovuta ilman taistelua mistään...
Mulla todettiin depressio eilen, sitä on jatkunut jo muutaman vuoden, nyt tuli vaan raja vastaan. vaihtoehtoina oli hypätä junan alle tai mennä lääkäriin... lapsi on nyt 2,5v. toivotaan ettei sille jää traumoja tästä kaikesta paskasta..
parisuhde on ollut karilla jo pitkään, olen pettänyt ja tehnyt kaiken niin että käytännössä tästä on enää mahdoton jatkaa, mutta olen niin paskahousu etten edes saa erottua miehestäni..
Ap:lle ei voi muuta sanoa kuin että on meitä muitakin, koita jaksaa ja löytää se paras ratkaisu elämääsi, itsari se tuskin on...
Lapset rakastavat aina vanhempiaan olivatpa he millaisia kasvattajia tahansa. Älä jätä lapsiasi, vaan hae mieluummin tietoa kasvatuksesta ja/tai apua itsellesi, jotta jaksaisit paremmin.