Äitini sisarella ja hänen pojallaan on epilepsia (äiti oireeton nykyään, pojalla 1. kohtaus lukioiässä). Itse olen yli 30 v ja lapsena minulla oli voimakas matkapahoinvointi autossa, nykyisin en kykene pelaamaan tietokonepelejä joissa maisema viuhtoo koko ajan ympäri - alkaa yököttää. Silloin tällöin on ollut migrenööttistä päänsärkyä, tosin lievää, ja saattaa liittyy tension neckiin.
Mutta asiaan! Minulla on sellainen ihme taipumus, että en millään meinaa tunnistaa ihmisiä kasvoista. Se on kauhean noloa. En ihmettelisi vaikka joku sukulainen tulisi vastaan, enkä tuntisi häntä. (Olen tosin kyllä sitä tyyppiäkin etten mielelläni katsele ihmisiä kasvoihin.)
Niin että olisiko tämä jonkinsortin autismia, ja voiko se liittyä epilepsiataipumukseen? Isälläni taisi olla kyvyttömyyttä tajuta toisten ihmisten tunteita, tai sitten hän oli muuten vaan itsekeskeinen juoppo. (Itse olen nainen.)
Mutta asiaan! Minulla on sellainen ihme taipumus, että en millään meinaa tunnistaa ihmisiä kasvoista. Se on kauhean noloa. En ihmettelisi vaikka joku sukulainen tulisi vastaan, enkä tuntisi häntä. (Olen tosin kyllä sitä tyyppiäkin etten mielelläni katsele ihmisiä kasvoihin.)
Niin että olisiko tämä jonkinsortin autismia, ja voiko se liittyä epilepsiataipumukseen? Isälläni taisi olla kyvyttömyyttä tajuta toisten ihmisten tunteita, tai sitten hän oli muuten vaan itsekeskeinen juoppo. (Itse olen nainen.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muutamalla lähisukulaisellani on epilepsia, jopa voimakkaita oireita. Itse en ole saanut koskaan kohtauksia, mutta minun on vaikea tuijottaa ihmisiä kasvoihin, enkä muista kasvoja tai ainakaan niihin kuuluvia nimiä.Osittain kyllä syynä myös likinäköisyys. En katso itseäni sosiaalisesti älykkääksi.
Minun isälläni oli kyvyttömyys tuntea edes omia tunteitaan, saati muiden. Taidan olla perinyt siitä aika paljon. Siis tunnelukeminen kasvoista tai ruumiinkielestä. Nuorena oli migreeni joka katosi sitten vaihdevuosien kanssa.
Itse epäilen olevani lievästi autistinen.
Parhain syysterveisin
En siis ole aivan ainoa laatuani. Minullakin tuntuu myös olevan tuo sosiaalinen älykkyys aika olematon... Tosin olen aika korvesta kotoisin, ettei ole mikään ihme ettei päässyt kehittymään, kavereitta kun sai olla. Mutta toisaalta viihdyin niin hyvin itseksenikin, että kyllä minussa jotain OUTOA on pakko olla...
No mutta Hiippari! Et ole yksin.
Sinä kerroit olleesi pienellä paikkakunnalla. Minä taas olen asunut eri kaupungeissa ja Ruotsissakin, Tukholmassa kauan. Ei se ole asumisesta kiinni, eikä kavereista. Meitä oli 4 sisarusta vuoden välein joten hulinaa riitti!
Ainoa parannuskeino, jonka olen löytänyt, on tietoisesti kiinnittää enemmän huomiota lähimmäisiin ja heidän viestiinsä ja unohtaa itsensä. Mutta silti tuntuu välillä siltä että tuumii: miten pitäisi käyttäytyä että osaisi viestiä rakkkautaa tai kiintymystä. Olen myös kosketuksia kaihtava. mutta siihen on minulla syytä.
Hei!
Tässä tietoa autismista:
http://www.autismiliitto.fi/suomi/autismi.html
Minut on todettu vähintäänkin Asperger-piirteiseksi. Tuolta samalta sivulta löytyy myös tietoa Aspergerin oireyhtymästä.
Myös minulla on tuollaista, että alkaa helposti yököttämään ja pyörryttämään, jos katsoo jotain pyörivää. Sama toistuu vessoissa, joissa on on siniset valot (ettei näe verisuoniaan), kun katson jotain videokameralla kuvattua (niissä kamera aina heiluu vähän), olen huvipuistolaitteissa jne. Pienenä kärsin matkapahoinvoinnista.