Vilkaisin näille sivustoille. Mielenkiintoista tuntojensa tyhjentämistä.
Lestadiolaiset näyttävät olevan alakynnessä. Heille tämä on selvästikin paikka jossa saa purkaa tuntojaan ilman että joutuu kivitetyksi. Mutta ei-lestadiolaisetkaan eivät pysty kiinni saarnamiesjoukkoon joka ainakin vielä viime kesän suviseuroissa (radiopuhe) tuomitsi muut toisin Jumalaan ja Jeesukseen uskovat helvettiin.
Monet jutut kertovat että lestadiolaisuudessa malli on muuttumassa. Entistä harvempi yhtyy vanhojen saarnamiesten "tuomionjulistukseen" kaikille muille kuin "meidän kristitllisyyden väelle".
Ei-lestadiolaiset näyttävät olevan lapsuutensa napanuoralla kiinni järjestelmässä ja lestadiolaisessa suvussaan. Moni kurittaa kuin kostona porukkaa joka roikkuu tahtoen tai tahtomattaan lestadiolaisuudessa.
Mustaa ja valkoista sivuilta siis löytyy. Mutta kuka tarjoisi keskitietä - sitäkin kysytään. Esimerkiksi monet kertovat omakohtaisista traumaattisista kotipiiriänsä kohdanneesta hoitokokouskäytännöistä, lestadiolaisten uskoevien hylkäämäksi tulemiseata tai rippikoulujen yöherätyksistä.
Entä jos pannaan "riita kahtia" - ruvetaan toisia kivittämisen sijaaan keskustelemaan mitä oikeasti on tapahtunut sellaista joka on satuttanut. Siis mielivallan kohteeksi joutuneet, kertokaa totuudellisesti kokemuksista rökittämättä nykylestadiolaisia - lestadiolaiset katselkaa kerrnankin maailmaa totuuden silmillä. Liike kantaa mukanaan uskonliikkeen vääristä valinnoista johtuvia traumoja ja ihmiskohtaloita
Lestadiolaiset näyttävät olevan alakynnessä. Heille tämä on selvästikin paikka jossa saa purkaa tuntojaan ilman että joutuu kivitetyksi. Mutta ei-lestadiolaisetkaan eivät pysty kiinni saarnamiesjoukkoon joka ainakin vielä viime kesän suviseuroissa (radiopuhe) tuomitsi muut toisin Jumalaan ja Jeesukseen uskovat helvettiin.
Monet jutut kertovat että lestadiolaisuudessa malli on muuttumassa. Entistä harvempi yhtyy vanhojen saarnamiesten "tuomionjulistukseen" kaikille muille kuin "meidän kristitllisyyden väelle".
Ei-lestadiolaiset näyttävät olevan lapsuutensa napanuoralla kiinni järjestelmässä ja lestadiolaisessa suvussaan. Moni kurittaa kuin kostona porukkaa joka roikkuu tahtoen tai tahtomattaan lestadiolaisuudessa.
Mustaa ja valkoista sivuilta siis löytyy. Mutta kuka tarjoisi keskitietä - sitäkin kysytään. Esimerkiksi monet kertovat omakohtaisista traumaattisista kotipiiriänsä kohdanneesta hoitokokouskäytännöistä, lestadiolaisten uskoevien hylkäämäksi tulemiseata tai rippikoulujen yöherätyksistä.
Entä jos pannaan "riita kahtia" - ruvetaan toisia kivittämisen sijaaan keskustelemaan mitä oikeasti on tapahtunut sellaista joka on satuttanut. Siis mielivallan kohteeksi joutuneet, kertokaa totuudellisesti kokemuksista rökittämättä nykylestadiolaisia - lestadiolaiset katselkaa kerrnankin maailmaa totuuden silmillä. Liike kantaa mukanaan uskonliikkeen vääristä valinnoista johtuvia traumoja ja ihmiskohtaloita
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onpa hyvä avaus. Mielestäni hyvä lähtökohta, eihän se ole yksin vl:n syy jos ovat mitä ovat, kun on syntyneet liikkeeseen jne.
Ei siinä liikkeessä niin kuin ei missään muussakaan oikeasti kristillisessä liikkeessä kaikki ole hyljättävää, pikemminkin varmaan löytyy enemmän hyvää ja säilyttämisen arvoista.
Asioista kuitenkin pitää voida ja saada keskustella, totuudellinen ja hyvä asia kestää päivän valon.
olenkin aina ajatellut, että mahdotonta hommaa tuo toisten kivittäminen ja epäillyt, että liekö uskosta osattomatkaan kykenevät tuohon, mihin uskovaiset. Minusta tollanen pitkävihasuus ja vanhojen kaivaminen ja muistaminen on suorastaan häpeällistä.
En nakkaa yhtään kiveä, kun ei ole tullut tätä omaa elämääkään niin täydellisesti elettyä, että amosta saa olla vaan kiitollinen....
Jos yritit olla objektiivinen, luepa juttusi uudelleen :)