Tietäväthän kaikki Amishit? Kristityn lahkon, joka välttää modernien laitteiden käyttöä viimeiseen asti ja elää melkoisen suljetussa yhteisössä USAn maaseudulla. Elanto saadaan maasta ja puutöitä tekemällä, sähkö on kielletty, kuljetaan hevosrattailla ja eletään kuin 1600-luvulla vaatetusta myöten.
No, joka tapauksessa, heillä perheen lapsi pääseen muistaakseni 18-vuotiaana viettämään vuoden yhteisönsä ulkopuolella, eli pääsee tekemään kaikkea sellaista mitä aiemmin ei päässyt, pystynyt tai kyennyt tekemään. Lapsen tekemisiä ei valvota millään tavalla. Vuoden jälkeen nuori voi päättää itse, haluaako palata yhteisöönsä vai jäädä maailmalle. Moni palaa takaisin, moni jää omille teilleen. Tällöin nuori tavallaan karkoitetaan yhteisöstä, mutta hän voi edelleen tavata perhettään (vaikkei esim. samassa pöydässä saa jostain, ties mistä, syystä syödäkään) ja ainakin puhevälit säilyvät.
Olisiko jotain tällaista mahdollista toteuttaa myös vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, joka on kuitenkin monella tavalla modernimpi yhteisö kuin amishit? Nuoret pääsisivät katsomaan, onko ruoho todellakin vihreämpää aidan toisella puolella. Muutenkin eri vaihtoehdot ja mahdollisuudet elämässä tulisivat paremmin esille. Toki on varmasti nuoria jotka eivät tällaista vapaavuosi- mahdollisuutta edes haluaisi käyttää. Mutta varmasti olisi niitäkin, jotka ottaisivat tällaisen vaihtoehdon riemulla vastaan.
Mitäpä olisitte mieltä?
No, joka tapauksessa, heillä perheen lapsi pääseen muistaakseni 18-vuotiaana viettämään vuoden yhteisönsä ulkopuolella, eli pääsee tekemään kaikkea sellaista mitä aiemmin ei päässyt, pystynyt tai kyennyt tekemään. Lapsen tekemisiä ei valvota millään tavalla. Vuoden jälkeen nuori voi päättää itse, haluaako palata yhteisöönsä vai jäädä maailmalle. Moni palaa takaisin, moni jää omille teilleen. Tällöin nuori tavallaan karkoitetaan yhteisöstä, mutta hän voi edelleen tavata perhettään (vaikkei esim. samassa pöydässä saa jostain, ties mistä, syystä syödäkään) ja ainakin puhevälit säilyvät.
Olisiko jotain tällaista mahdollista toteuttaa myös vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, joka on kuitenkin monella tavalla modernimpi yhteisö kuin amishit? Nuoret pääsisivät katsomaan, onko ruoho todellakin vihreämpää aidan toisella puolella. Muutenkin eri vaihtoehdot ja mahdollisuudet elämässä tulisivat paremmin esille. Toki on varmasti nuoria jotka eivät tällaista vapaavuosi- mahdollisuutta edes haluaisi käyttää. Mutta varmasti olisi niitäkin, jotka ottaisivat tällaisen vaihtoehdon riemulla vastaan.
Mitäpä olisitte mieltä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei moni uskalla tehdä sitä, koska pelkää kuolemaa ja helvetin tulia. Siellä ollaan niin sokaistuneita omiin oppirakennelmiin, että tuo nähtäisiin sielunvihollisen saarnana. Heidän mielestään tässä olisi leikki kaukana.
Kannatan! Tekisi nykynuorille hyvää olla vuosi ilman sähköä, kantaa vesi kaivosta ja tehdä töikseen pärekattoja tai polkea rukkia. Ei kun heti kokeilemaan ja kertomaan sitten tänne, että miten homma lähtee sujumaan.
et hyvä idea ois laittaa kaiken maailman vapaa-ajattelijoiden ja ateisiten lapset uskovaisten seuraan, et sais kuulla miten ihminen tulee autuaaksi, saattas ollakin tosi vihreetä ruohoa.
luuleeko joku todella, että vl nuorilla ei ole silmiä ja korvia, millä ne näkisi ja kuulisi millaissta maailman meno on. Vaan ei tuo kovin vihreeltä tunnu näyttävän siitä valtavasta nuorten joukosta päätellen, mikä kerta toisensa jälkeen kokoontuu seuroihin kuuntelemaan Hyvän Paimenen ääntä. Eikä ole meillä halua lähteä vapaavuosia pitämään tän maailman iloihin, kun se voipi olla vaikka huomenna lähtö tästä ajasta sillä mitä se ihmistä hyödyttää vaikka voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon.
Piti sanomani tai oikeastaan kirjoittamani ensimmäisessä lauseessa että nuoret - lapset ovat uskovaisia ihan vl uskovaisia jo syntyessään koko maailmassa ja sitä tosiasiaa ei voi kukaan muuttaa vaikka kuinka vastaan vänkäisi
Televisiosta tuli muutama vuosi sitten aivan loistava dokumentti amish-yhteisöstä. Siinä seurattiin kahden amish-nuoren juuri tällaista "vapaa-vuotta".
Itse olen nuorena irrottautunut vl-liikkestä, ja tiedättekö mitä, samastuin näihin kahteen amish-nuoreen aivan valtavasti.
Tällainen vapaa-vuosi ei ole aivan ongelmaton. Nämä nuorethan ovat eläneet omassa yhteisössään vailla sen suurempaa kosketusta ulkomaailmaan. Ei heillä ole keinoja selviytyä sellaisessa maailmassa johon heillä ei aikaisemmin ole ollut kosketsta. Tässä dokumentissa kuvattiin aivan loistavasti sitä hämmennystä, jossa nämä nuoret olivat, kun joutuivat ns."epäuskoisten maailmaan".Kuin suoraan minun elämästäni! Minulla oli aivan samanlaisia tuntemuksia, kuin lähdin vl-liikkestä. Ulkomaailma tuntui jotenkin mahdottomalta ja tunsin itseni avaruusolioksi.
Näiden amish-nuorten elämään tulivat mukaan sitten aivan toiset ääripäät niinkuin monille ex-vl nuorillekin. Sitä kultaista keskitietä oli näiden nuorten vaikea kulkea, kun oli kasvatettu ihan toisenlaiseen maailmaan ja ei oltu opetettu miten amish-yhtisön ulkopuolella maailma toimii.
Pojat sortuivat huumeisiinkin. En sitten muista, miten loppujen lopuksi kävi, valitsivatko amish-yhteisön vai jäivätkö "maailmaan". Se jäi dokumentissakin vähän avoimeksi. Amishit aivät saa käyttää esim.autoa vaan ajavat hevosilla. Tässä dokumentissa toinen pojista hankki heti alkajaisiksi auton, ja oli aika vaikea siitä luopua.
Mutta tuli jotenkin sellainen hyvä olo siitä, että tosiaan kaikkien on mietittävä omassa elämässään sitä, haluanko minä tätä. Kaikkien on mietittävä haluanko kuulua tähän yhteisöön.
Vanhoillislestadiolaiset olettavat, että jos lähtee vl-yhteisöstä, se merkitsee, että luopuu uskostaan ja menee helvettiin, mitään valinnanmahdollisuutta ei sillä tavalla ole. Mutta eihän kaikki luovu uskostaan, vaikka lähteekin vl-liikkeestä.Automaattisesti oletetaan että ihminen ei voi olla uskovainen jos ei kuulu vl-liikkeeseen.
Kannatamme lämpimästi että auto liitetään kiellettyjen asioiden syntilistalle heti seuraavassa puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Itsenäisty hyvä "hevosmiesten uutistoimisto"! Ei sinun tarvitse tulla odottamaan että "isoveli" tulee valvomaan, sinä voit kieltää auton itseltäsi aivan itse. Ei siihen mitään SRK:ta tarvita.
ei autonkäyttöä voi kieltää muu kuin SRK?
Vuosia sitten oli tv:ssä dokumentti jossa kerrottiin näistä ryhmittymistä Yhdysvalloissa ja Kanadassa: amsheista ja mennoniiteista. He ovat samalla tavoin agraaritaustaisia kuin vanhoillislestadiolaisuuden perinne alkuaan on.
He ovat lähteneet Euroopasta vainoja pakoon joskus 1600-luvulla, ja ovat jämähdyttäneet yhteisönsä sen aikaisiin kuvioihin. Tiivis yhteisö ja normit tuovat vahvaa turvallisuutta. Sitä ei riskeerata esim. liiallisella kokuluttautumisella eikä maailmantapahtumien seuraamisella.
Yhteiset talkoot ovat tehokas tapa tehdä työtä. Rukoushuone tai varastohalli naapurille nousee pystyyn nopeasti. Elämäntapa perustuu yhä ruumiilliseen työhön. Samalla tavoin mediaa ja naisten oikeuksien lisäämistä nämä vierastavat kuin vl:tkin.
Myös elokuva vuosien takaa, Peter Weirin Todistaja, kuvasi vaikuttavalla tavalla menneen maailman normijärjestelmän ja nykyajan törmäystä.
Myös varsinkin käsityötaidoistaan ryhmittymät ovat saaneet maailmanlaajuista mainetta:
http://www.800padutch.com/amish.shtml
Jos edes yhden illan saisi olla vapaa, siinä mielessä, että olla vapaa ennakkoluuloista. Näitä kirjoituksia lukiessa tulee mieleen, että melkein kaikki meistä kokevat olevansa juuri siellä, missä on maailmankaikkeuden napa ja muut ovat vähintäänkin täysin pumpulin sisässä. Kertokaa hyvät ihmiset, kun olette noin viisaita, että missä on se ulkopuolinen maailma, jota minun olisi hyvä päästä katsomaan.
Onko se sitä vihertävämpää ruohoa, jos esimerkiksi konttaan katuojassa kovassa kännissä? Vai se, että asustelee coolisti jossakin kerrostalossa esimerkiksi Suomen suurimmissa kaupungeista ja en perisuomalaiseen tapaan uskalla jutella naapureiden kanssa muulloin kuin vappuna? Vai löytyykö kaiken maailmankaikkeuden alkujuuret esimerkiksi työpaikkojen kahvihuoneista, joissa vahvojen ennakkoluulojen perusteella lyödään leimoja ihmisten otsiin, nimenomaan sellaisten ihmisten ja ihmisryhmien, jotka eivät juuri satu olemaan paikalla?
Kun jaksat uskoa kristuksen armosta syntisi anteeksi, olet vapaa koko loppuelämäsi. Sinun ei tarvitse pitää uskomisen kohteena mitään erityistä porukkaa eikä omatuntosi ole minkään porukan taskussa. Olet vapaa ja armahdettu, omana itsenäsi, aintulaatuisena ihmisenä, ole siis siunattu rauhaan, vapauteen ja iloon asti.
Vanhoillislestadiolaisuus ei ole yhtään sama asia kuin amishit. Ei sinun mitään tarvitse päästä katsomaan. Vanhoillislestadiolaiset elävät mukana yhteiskunnassa siinä missä muutkin, koulussa, työpaikalla, asuinalueilla, päiväkodeissa jne. toisin kuin amishit.
Kuin itse näin dokumentin amisheista, samaistuin dokumentissa esiintyneisiin nuoriin sen takia, että vl-liikkeessä on kuitenkin jotain samanlaisia piirteitä. Kun luopuu vanhoillislestadiolaisuudesta luopuu samalla yhteisöllisyydestä, ja minun kohdallani iso osa ihmissuhteista lakkasi. Menetin paljon ystäviä, varmaan syy ei ole erityisesti kenenkään, niin vain tapahtui. Olin yksin. Olin vähän kuin pakolainen uudessa maassa. Hämmennys oli ihan samanlainen minulla kuin amish-nuorellakin, tarkoitan nimenomaan tunne-elämän tasolla, vaikka lähtökohdat käytännön elämässä ovat hiukan erilaisia.
Tuollaisen vuoden tarkoituksena ei niinkään ole päästä katsomaan, miten muut elävät, vaan miettiä oman elämänsä ratkaisuja. Monet ovat vl liikkeessä mukana siksi, että siihen on vaan kasvettu, ja kaikki sukulaiset ja perhekin ovat. Olisi varmaan ihan terveellistä miettiä joillakin onko vl-liikkeessä mukana oleminen omakohtainen tahtoni, vai vain perinne tai pakko? Onko minulla todella omakohtainen usko?
Asu H:gin keskustassa ja puhun naapureideni kanssa. Useinkin. En ole enää vl, enkä ole koskaan kontannut katuojassa kovassa kännissä, koska en yksinkertaisesti ole koskaan kännissä.
Puhut ennakkoluuloista. Itsekin haluaisin olla vapaa ennakkoluuloista sinun puoleltasi. En ole vl, mutta ei se tarkoita että eläisin kuin pellossa. Eivätkö vl-ihmiset sitten voi osallistua työpaikan kahvipöytäkeskusteluihin?
Olen ollut vl-liikkeessä mukana 18 vuotta, ja kokemukseni mukaan vl-ihmiset lyövät leimoja otsaan aika ahkerasti, jopa ehkä ahkerammin kuin muut. Niin teit sinäkin äsken.
Ehkä kannattaisi tutustua paremmin "tavallisten" ihmisten elämään, niin hoksaisit, että emme me kaikki ryömi katuojissa kännissä. Juu, käytän alkoholia kohtuudella, mutta en ikinä ole humalassa tai rieku jossain taju pihalla.
Minäkin täällä koitan saada langan päästä kiinni, mikä teidän uskonne on, etten olisi epäluulojen varassa! Samaa suosittelen toisinkin päin.
noista edellä mainitsemistani asioista. Katuojissa en ole pahemmin ryöminyt, enkä koskaan ole ollut kännissä, mutta sen verran olen kuullut ja nähnyt, että ihan riittävästi noista jutuista on tietoa. Naapureiden kanssa olen sekä jutellut kasvotusten, että viestittänyt viidakkorumpujen (kerrostalon patterit, seinät yms.) välityksellä. Työpaikan kahvihetkillä on monesti todella hyviäkin keskusteluja. On kuitenkin olemassa ihmisrotu, joka saa tyydytystä valittamisesta ja toisten ihmisten haukkumisesta. Tämän rodun geenejä on valitettavasti meissä suomalaisissa aika runsaasti uskonvakaumuksesta riippumatta.
Ei ollut ollenkaan tarkoitus leimata ei-vl:iä juopottelijoiksi ja katuojissa konttaajiksi. Leimaamista on sekin, jos minut leimataan herkästi leiman heittelijäksi ;). Se leima, jonka yritin heittää muutaman kirjoittajan päälle liittyi siihen, että me helposti kuvittelemme, että minä poika se vasta olen maailmaa nähnyt ja muiden kokemukset ovat vähän niin ja näin. Ehkä sekin oli turhaa, koska kertomuksesi yhteisöstä luopumisesta selvensi minulle ajatuksen juoksuasi. Tuollaista kokemusta minulla ei ole. Se voi toisaalta olla avartava kokemus, jos joutuu luomaan lähes kaikki ihmissuhteensa ikään kuin tyhjästä. Niin kuin sanoit, ketään syyllistä yhteisön katoamiseen ympäriltä ei välttämättä ole, mutta se hämmentää, että miksi juuri niin on tapahtunut. Tarviiko ylipäänsä niin tapahtua uskosta luopumisen seurauksena?
Oman elämän ratkaisuja ja uskon henkilökohtaisuutta mietimme itse kukin varmasti enemmän tai vähemmän. Kun käy pohjalla, koko elämän tarkoitus tulee helpommin pohdintaan. Tulee luvattua kaikkia mahdollisia parannuksia omaan elämäntyyliin, jos vain joskus selviäisi kuopasta pois. Kun menee vähän lujemmin, ei sekään välttämättä sitä estä, etteivätkö nämä asiat tule mieleen. Pahinta on välinpitämättömyys, penseys.