Mä koen itseni välillä todella yksinäiseksi ja masentuneeksi. Tuntuu kuin ei olis ketään jolle puhua niistä todellisista tunteista, kaikki on vaan niin pinnallista.
kavereitten kanssa mä oon yleensä ihan pirtee, mutta kun pääsen kotiin niin silloin se iskee, tunteet nousee pintaan, mikä tahansa itkettää, tuntuu ettei kukaan välitä, mikään ei onnistu.
olis kiva löytää ihminen joka kokee samoin... voitas vaihtaa ajatuksia yms.
Oon 19v. naisen alku
kavereitten kanssa mä oon yleensä ihan pirtee, mutta kun pääsen kotiin niin silloin se iskee, tunteet nousee pintaan, mikä tahansa itkettää, tuntuu ettei kukaan välitä, mikään ei onnistu.
olis kiva löytää ihminen joka kokee samoin... voitas vaihtaa ajatuksia yms.
Oon 19v. naisen alku
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pakko myöntää, osuit naulankantaa tuolla.
Eipä noita ajatuksien kuuntelijoita juuri ole.
Kavereitten kanssa on kiva hengata - mutta kotiinkun tulee iskee se masennus ja yksinäisyys.
Monta vuotta on mennyt jo siitä kun oli joku joka _todella_ välitti.
Itse olen nyt jo 27 mies... ja koen asiat samalla tavalla kuin sinä...
Sama juttu mullakin. Ja mullahan on vielä poikaystäväki kotona...
Mutta jos tahtoisit vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia mun kanssa, niin tähän odotetaan aina viestejä: [email protected]
olen itse samassa tilanteessa kun sinäkin, koulussa ihan kivaa mutta kotona aivan äly tylsää ja miettii asioita..minä haluaisin olla nämä VIIMISET vuodet isän luona..
kun olen asunut äidin luona jo kohta 10v
olen 15 wee mutta kohta täytän 16 ja enää muutama vuosi aikaa..yritähän pärjäillä ja pidä mieli korkealla...
on myös yks tyttö 85...
Mul on samanlainen ongelma. Koulus tulee juteltua aika vähän kenenkään kans, ku alotin vasta siellä. Vanhojen kavereiden kans on yleensä mukavaa sillon ku niitä näkee. Nykyään aika harvoin. Olen todella huono hankkimaan uusia ystäviä ja yleensä epäsosiaalinen luonne. Yksin kotona palloilu ei kuitenkaan ole sitä mitä elämältä toivoisin. Mitä täs tilantees vois tehdä? En tosissaan jaksa koko loppuelämää pelkkien omien ajatusteni seuraa. Tietoisuus siitä et tilanne on aika pitkälti ittestä kiinni masentaa ja vie viimesenkin uskon itteensä. Miten mä tähän jouduin? Kuinka täältä pääsee pois?
Muakin vaivaa yksinäisyys. Oon kohta 19-vuotias ja tajusin vasta hiljattain että mulla ei todellakaan oo tosiystäviä. Heti kun jotain vakavempaa tapahtui niin kaverit perääntyivät. Ne ei välitä miten muilla menee kunhan itsellä on kaikki hyvin. Mutta jos haluut mailailla niin saat mailiosotteen mun nimimerkistä.
Jo haluat niin kirjoita minulle. Olen 23-vuotias uskovainen mies... sinkku
"Yksin et ole niin yksin, kuin olet ihminen ihmisen kanssa..." Lainaus runosta.
Lapseton näkee vain vauvoja, hyljätty näkee vain onnellisia pareja ja se koskee....
YKSINÄISEN KYMMENEN KÄSKYÄ:
- Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet - olet IHMINEN jolla on sielu.
- Muistuta itsellesi siitä joka aamu peilin edessä.
- Sinulla on täysi oikeus elämään ja rakkauteen .
- Saat rakkautta kun annat rakkautta.
- Pyydä ja anna anteeksi, myös itsellesi.
- Hanki harrastus josta pidät.
- Kehitä parhaita kykyjäsi.
- Ole itse ystävä.
- Valitse seurasi tarkkaan.
- Kun olet yksin kotona, niin tyhjennä mielesi mietiskelemällä ja kuuntele itseäsi.
- Tee sellaista mistä pidät ja unohda itsesi.
Kunhan harjoittelet pykälä kerrallaan. Tärkeimmän olet jo osannut, ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Voit myös ollakin masentunut jostain syystä tänä globaaliaikana. Kannattaa käydä mielenterveystoimistossa juttelemassa ja tarkistamassa tilanne.
Toivon teille kaikille yksinäisille lohtua, rakkautta ja ystävän. Auttakaa vaikka ensin toinen toisianne sillä onhan teillä yhteinen ongelma. Rakkaudella...
on minä olen just samanlainen kun sinä eli koulussa on ihan kivaa mutta kotona...huhhu..=( ajattelee kaikkea ja sitten itkettää
minä háluaisin asua nämä VIIMESET vuoteni isän luona koska siellä on niin rauhallista..ja kun olen asunut jo äidin luona jo 10 ainakin
ja olen itse vasta 15 mutta kohta 16wee
pidähän mieli korkealla... ja suu hymyssä kotona ja koulussa..=)