tossa syksyllä alotin amiksen ja ensimmäiset 2kk meni loistavasti kunnes yhtäkkiä aloin koulussa saamaan paniikki kohtauksia... tuntui että pyörryn, lopuksi tauti pääsi valloilleen niin pahasti että en pystynyt lähtemään kotoa mihinkää joten 6kk myöhemmin piti keskeyttää koulu (olin joka päivä koittanut lähteä kouluun mutta en pystynyt)... olen käynyt psykologilla ja lääkäreissä missä minulle määrättiin sentralin nimistä lääkettä... joka päivä otin sitä 50mg kunnes annos nostettiin 75mg päivässä... sain myös obamox nimistä rauhottavaa jos jossai iskee paniikki... kun saan kohtauksen tuntuu että pyörryn, tunnen poltetta rinnassa, sydän tykyttää voimakkaasti, vapisen, tuntuu että tukehdun mikä eniten minua PELOTTAA... nyt pelkään etten ikinä parane tästä enkä voi suorittaa koulua ja alottaa normaalia elämää, itse asiassa tunnen pientä paniikkia tätä kirjoittaessa... kun minulle jossain paniikki iskee nii helpottaa joskus kun sanon siitä jollekkin... toivon että vastaisitte minulle ja antaisitte vinkkejä miten pystyn hallitsemaan paniikki kohtauksia!!! harmittaa koska en voi kavereiden kanssa olla ulkona koska heti iskee paniikki... mummo kuoli tossa koulun alussa ja heti sen jälkeen 2 parasta kaveriani koitti tappaa itsensä, psykologi kertoi että se voi jotenkin vaivata minua ja laukaista paniikki oireita vaikka sitä en itse tiedosta että noi laukaisisi jotai oireita (mummoa en niin usein nähnyt että en pahemmin surrut kun se kuoli, enkä kavereitakaan niin pahasti koska jäivät kumminkin henkiin joten en pahemmin paniikkia siitä potenut omasta mielestä, mutta voi se niinkin olla että poden) nyt pitäisi mennä hoitoon 6 viikkoo ja se vähän arveluttaa mutta pakko se on varmaan mennä kun niin haluan paranevani tästä!!!!! kiitos vastauksista etu käteen!!!!!!!!!!!!!!!!
Paniikki häiriö vaivaa pahasti
phantom
51556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sen verran vielä että noi ruoka valiot, nukkuminen ja sellaset vaikuttaa aika paljon... mulla on ollut unihäiriö ala-asteelta asti joten se on kans 1 syy miks poden tätä, ainakin luulisin... ps. tota ekaa viestiä korjaan sen verran että se lääke on opamox eikä obamox ja 15mg... ei paha virhe mut korjaan kumminki... tuntuu oudolta ku nyt kirjottelen näitä mun juttuja tänne niin olo on paljon parempi... ei tarvii yksin potea tätä! en sentään tarkota sitä että hyvä että jollain muillakin on tälläne, en tosiaan! paniikki häiriö on hirvee asia kun se pääsee valloilleen ja jotkut ketkä ei sitä pode ei voi ymmärtää miten paha se voi joillekkin olla... jotkut tyypit suurin piirtein nauraa kun niille puhuu paniikki häiriöstä, tekisi mieli vetästä pari kertaa semmosia mutta mitä se auttaa, turhaa sellasista tietämättömistä idiooteista välittää!
Käy verikokeissa ja tutkituta kilpirauhasesi.
Ei ihminen turhasta panikoi, kyllä se syy jostain löytyy:)
Voimia sinulle :)
Kyllä se on niin ettei siihen kilpirauhasten zekkaaminen auta,
itelläni oli puniikkihärö vuosikausia ja en itsekkän voinut mennä mihkään.
Elo oli aivan kamalaa ja kokoajan sai pelätä ja vitutti kuin pientä oravaa jolla on käpy jäässä ja hammas poikki. (tais muuten alkaa amiksessa kun pidin esitelmää, en sillloin tiennyt sen olevan sitä mutta nyt ollaan viisaampia, älä siis mene amikseen siellä kasvaa viikset)
Muuutta mutta mutta mutta nyt napsin SertralinHexaalia ja menee tosi hyvin, en ois uskonnu että paniikkihäiriö on vaan kemiallinen ongelma, ei siis psyykkinen.
Kadonneen serotoniinin metsästys loppui viime keväänä kun menin lääkärille, kismittää kun en mennyt aiemmin, män monta vuotta ihan harakoille :/
Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä jo noin 10v ja lääkityksenä ollut monenlaista viimeisin Zoloft ja Xanor...edelleen syön Xanoria,Zoloftista pääsin eroon noin puol vuotta sitten.
Mutta edelleen saan kohtauksia..Tässä muutamia mm. eilen postissa vaikkei edes ollut jonoa, nimen kirjotus oli tosi hankalaa ja hiton vaikee oli olla ja tunne on helvetillinen kun se iskee. Välillä autoa ajaessa sydän hakkaa tuhatta ja sataa, kädet hikoilee. Nykyään en uskalla edes ajatella moottoritiellä ajamista. Kahvilla ja syömässä en voi käydä kuin todella tutun ihmisen kanssa että voin poistua paikalta kun paniikki iskee...
Olen kaikille ystävilleni ja työkavereille kertonut asiasta, joten on hieman helpompi olla kun muut tietävät.Vaikka kyllä ne välillä kyselee että mitä sä oikeen pelkäät...jaa a...vastaa siihen kun en edes itse tiedä mitä pelkään. Sairaslomalla olen joutunut olemaan muutamaan otteeseen kun tuntuu ettei ulkona pysty kulkemaan kun kaikki pelottaa. Välillä nykyäänkin kaupan jonossa tulee ahdistava olo heti kun joku tulee taakse seisomaan niin jo alkaa sydän lyömään ylimääräisiä siinä vaiheessa tekisi mieli jättää ostokset kärryyn ja paeta paikalta mutta olen vain sitkeesti seissyt jonossa
Vihjeeksi sinulle kävin 2v psykoterapiassa ja se auttoi minua ainakin sen verran että uskallan mennä metrolla kauemmas kuin itäkeskukseen ja joskus jopa kiertelen kauppakeskuksissa yksin (jota en aiemmin pystynyt tekemään).
Suosittelen sinulle kunnon lääkärillä käyntiä ja jaksamista onneksi tähän ei kuitenkaan kuole.
Jep, ei siihen paniikkiin kuole vaikka siltä joskus tuntuu, itse syön tällä hetkellä vain propraalia, mutta viimeksi kun olin hesassa ja jouduin menemään yksin bussilla keskustaan otin yhden tabletin, mutta jouduin ottamaan kyllä toisenkin, hetken oli hyvä olo, mutta kun bussi alkoi täyttyä silloin se iski tuli ihan sellanen olo että ulos on päästävä, mutta minkäs teet vieressä istui vieras henkilö ja varmaan ihmetteli mitä kiermurtelen ja vilkuilen, ajattelin miellessäni miten kauheeta on alkaa panikoimaan vieraassa paikassa huh huh. no keksin siinä hötäkässä kertoa sille vieressä olevalle ihmiselle että mua ahdistaa ja se hokasikin heti että on paniikista kyse, eipä siinä mitään kun juttelin niin se vähän meni ohi, mutta en ihan heti mene bussiin kyllä yksin.Kyllä tää joskus alkaa suoranaisesti suututtaa kun olen muuten tosi sosiaallinen ja seurallinen niin tää pirun tauti suututtaa, vähän ahdistaa sekin josko uskallan mennä mihinkään töihinkään kun saa koko ajan pelätä nolaavansa itsensä.Pitäis olla omat työpaikat paniikista kärsiville niin olisi helpompaa, niin...no mutta se on hyvä asia että voi lukea täältä näitä juttuja ja huomata etten tosiaankaan ole yksin.