Voiko armeijasta saada vapautusta paniikkihäiriön takia? Itselläni on paniikkihäiriötä ja armeija pelottaa hieman.
Vapautus armeijasta?
_P_
916418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sinne nykyään ole pakko mennä. Häiriö käy varmaan syyksi ja jos ei niin keksit paremman. Hae lykkäystä, tai mene kokeilemaan. Jos et pysty olemaan tulet milktrainilla pois. Helppoa.
Suosittelen yrittämään ainakin, keskeytät jos ei toimi nimittäin se olisi tähän meidän parantumattomaan sairauteemme se paras lääke oppia elämään sen kanssa, ja jos et tuonne niin sitten varmaan töihinkään tai muuta? kauppaan edes saati käytävään kun saattaa olla naapureita ?.
On se kuitenkin vähän eri asia olla kuusi kuukautta (vähintään) miljoonan vieraan ihmisen kanssa hyvin läheisesti koko ajan, kuin kaupassa käynti yms.
Joo on se tosiaan vähän eri olla siellä intissä ihmisten keskellä kuin täällä sivarissa vapaana. Ei siellä niin vaan juosta karkuun kun paniikki iskee. Siellä ollaan niin tiiviisti yhdessä.
Sanoisin neuvoksi armeijaa pelkäävälle, että kerro rehellisesti paniikkihäiriöstäsi jo ennen kuin menet sinne. Käy vaikka lääkärille puhumassa ja pyydä, että kirjoittaa jonkun todistuksen. Ja jos päätät sinne mennä niin olisi myös hyvä kertoa esimiehille ja alkulääkärintarkastuksessa lääkärille häiriöstäsi.
Ite sain kyllä lopulta vapautuksen paniikkihäiriön takia. En pystynyt oireistani kertomaan kenellekään ennen kuin n. 2 kuukautta ennen inttiin lähtöä. Kävin sitten lääkärillä ja se määräs rauhoittavia ja meinas et kyllä mä siellä pystyn olemaan. No sinne sitten mentiin ja kyl se heti alkuun tuntu aika karmealta ja pelkäs koko ajan et kohtaus tulee. Menin sitten lääkärille juttelemaan tunnoistani ja se lääkäri oli sellanen vanha ylimielinen ukko, joka ei paljon selityksiä kuunnellu. Kysy vaan heti et enkö mielestäni pysty suorittamaan asepalvelusta. Sanoin että saattaa olla vähän vaikeaa, mut haluisin kyl kovasti suorittaa sen ja toivoin saavani jotain apua ongelmaani. Kusipää vanha pieru laitti mut heti kotiin ja määräs vuoden lykkäystä.
Sit vajaan vuoden päästä puolustusvoimat pyysi multa selvitystä terveydentilasta ja lähetin sinne psykiatrini kirjoittaman lausunnon ja hain samalla kolme vuotta lykkäystä opiskelujeni takia.(Sain mieluisan opiskelupaikan enkä halunnut kesken opiskeluja lähteä inttiin). No päätös oli sitten se, että sain vapautuksen rauhanajan palveluksesta. EI HYVÄ!
Asia on todella jälkeenpäin harmittanut ja hävettänyt, koska olisin halunnut sen armeijan käydä. Olen tuntenut itseni jopa huonoksi ihmiseksi ja vieläkin tulee tunne, että haluaisi vajota maan alle, kun jotkut kaverit alkaa puhua armeijakokemuksistaan. Ei millään saa kerrotuksi et en voinu paniikkihäiriön takia suorittaa asepalvelusta. Kukaan ei ole mua koskaan pilkannut siitä etten ole armeijaa käynyt, mut se on vaan sellanen tunne pään sisällä. On se paniikkihäiriö vaan sellanen vaiva, et vaikuttaa suuresti koko elämään.
Ei silti etteikö armeija sinänsä olisi melko rankka kokemus henkisesti muutenkin. Ei tietenkään kaikille, mut onhan niitä paljon sellasia mieleltään "terveitä" ihmisiä, joiden pää ei sitä kestä. Ja tuskin kukaan voi sanoa et nauttisi joka hetkestä mitä armeijassa on.
Pointti tässä on kuitenkin se, että hoida asia ennen kuin menet sinne, koska siellä kukaan ei kuuntele mitä sulla on sanottavaa.
Jos haluat jutella lisää mailaa osoitteeseen: [email protected]
Onko sulla piankin se jo edessä?
Itse talsin armeijan läpi peläten enemmän tai vähemmän. Jälkikäteen hyvät muistot kuitenkin. Skippaaja on jäljillä siinä mielessä, et jää pois yhdestä ja jäät kohta pois toisesta.
Kauaa ei mene tilanteeseen, jossa rappukäytäväkin pitää tarkistaa ennen oven avausta.
Armeija voi kohdallasi pahentaa tai sitten parantaa, kun huomaat, että olet sittenkin ihan hyvä jätkä muiden joukossa.
Kysy siis itseltäsi kumpaan olet tyytyväisempi:
Skippaan suoraan.
Menen ja yritän, hyväksyn itseni käy miten käy. Se ei minua huononna, vaikka tulisinkin kesken pois. Koska tiedän, että on helppo olla rohkea ilman pelkoa ja paniikkia.
ite oon tällä hetkellä armeijassa, ja täällä paniikkihäiriö on ensimmäistä kertaa puhjennut. alko parin kk:n jälkeen. kyllä ne kuuntelee. tietenkin riippuu paikasta. ite oon saanu lähetteitä psykiatrille ja tarvittaessa pahojen kohtauksien aikana/jälkeen oon päässy osastolle. ahdistuksen alusta kesti joku 1,5 kk että asialle oikeesti tehtiin jotain. kokoontu komissio, joka ehdotti palvelusluokkaa C. ite halusin vielä yrittää, antoivat b:n paperit ja 9kk palvelus muuttui 6 kk:ksi huoltohommissa. nyt olo parempi, mutta jatkuvasti tän asian kanssa joutuu tietenkin elämään. luulen saavani palveluksen loppuun. tj74:)
päälliköille kannattaa ehdottomasti avautua. mitä isompi sitä parempi ja luultavasti ymmärtäväisempi.
...läpi menee :-))
Voinko saada vapautuksen yhdellä lääkäri käynnillä, tilanteeni on se että olen aina ahdistunut armeija aiheesta mutta kutsunnoissa en uskaltanut suutani avata ja niiden jälkeen on alkanut ahdistaa entistä enemmän ja alkanut tulla masennusta ja unettomia öitä ja painajaisia armeijasta. Voiko lääkäri kirjoittaa vapautuksen kun kertoo näistä ongelmista?