Hei kaikki lukijat. Onko kellään kokemusta sellaisesta ihmissuhteesta, jolloin toinen voi omalla sairaudellaan myrkyttää omankin mielen?
Olen ollut nyt reilun 2 vuotta tekemisissä miehen kanssa, jolla vaikea alkoholiongelma ja joka kärsii sen seurauksena masennuksesta. Hoitoa hän ei halua kun väittää että pystyy itse tarvittaessa katkaisemaan putken. Hän käy työssä ja ajaa joka aamu n. tunnin työmatkan enemmän ja vähemmän kännissä, koska lähes joka ilta menee pullo viinaa. Hän kuljettaa lisäksi kyytiläisiä, joten onnea on tarvittu paljon ettei vielä mitään ole tapahtunut.
Mutta asiaan.....Kun olen hänen kanssaan minulla on hyvä olla hänen lähellään, mutta kun hän lähtee pois kärsin ikäänkuin vieroitusoireista, saan kummia ahdistuskohtauksia päivän tai kahden ajan kun hän on lähtenyt pois. Ja kun ajattelen häntä tulee paha olo. Heti kun saan vähän etäisyyttä häneen oloni paranee ja saan kuin itseni ja oman voimani takaisin.
En oikein tiedä mikä tämä systeemi on. Onko kyseessä jokin tunnesiirto tai projektio. Ihan kuin hän ottaisi minusta jonkin osan mukaan joka minun pitää vetää takaisin. Olen hyvin herkkä ollut aina ja tällainen toisen ihmisen tunnetiloihin meno on minulle jokapäiväistä.Mutta se on raskasta ja kuluttavaa ja pelottavaa. Olen toisinaan ihan itsemurhatunnelmissa. Tämä mies puhuu usein että tekee itsarin, joten tämäkin tarttuu hänestä minulle.
Ennen en uskonut näihin tunnesiirtoihin, koska entinen kumppani uskotteli minulle pitkään että kuvittelen kaiken. Mutta lopulta selvisi että olin ollut hänenkin suhteensa oikeassa.
Olisi mukava kuulla jos on samanlaisia kokemuksia ja miten olette niistä selvinnyt. Ei ole mukavaa sairastaa toisten sairauksia päässänsä ja alkaa kuvitella niitä omikseen.
Olen ollut nyt reilun 2 vuotta tekemisissä miehen kanssa, jolla vaikea alkoholiongelma ja joka kärsii sen seurauksena masennuksesta. Hoitoa hän ei halua kun väittää että pystyy itse tarvittaessa katkaisemaan putken. Hän käy työssä ja ajaa joka aamu n. tunnin työmatkan enemmän ja vähemmän kännissä, koska lähes joka ilta menee pullo viinaa. Hän kuljettaa lisäksi kyytiläisiä, joten onnea on tarvittu paljon ettei vielä mitään ole tapahtunut.
Mutta asiaan.....Kun olen hänen kanssaan minulla on hyvä olla hänen lähellään, mutta kun hän lähtee pois kärsin ikäänkuin vieroitusoireista, saan kummia ahdistuskohtauksia päivän tai kahden ajan kun hän on lähtenyt pois. Ja kun ajattelen häntä tulee paha olo. Heti kun saan vähän etäisyyttä häneen oloni paranee ja saan kuin itseni ja oman voimani takaisin.
En oikein tiedä mikä tämä systeemi on. Onko kyseessä jokin tunnesiirto tai projektio. Ihan kuin hän ottaisi minusta jonkin osan mukaan joka minun pitää vetää takaisin. Olen hyvin herkkä ollut aina ja tällainen toisen ihmisen tunnetiloihin meno on minulle jokapäiväistä.Mutta se on raskasta ja kuluttavaa ja pelottavaa. Olen toisinaan ihan itsemurhatunnelmissa. Tämä mies puhuu usein että tekee itsarin, joten tämäkin tarttuu hänestä minulle.
Ennen en uskonut näihin tunnesiirtoihin, koska entinen kumppani uskotteli minulle pitkään että kuvittelen kaiken. Mutta lopulta selvisi että olin ollut hänenkin suhteensa oikeassa.
Olisi mukava kuulla jos on samanlaisia kokemuksia ja miten olette niistä selvinnyt. Ei ole mukavaa sairastaa toisten sairauksia päässänsä ja alkaa kuvitella niitä omikseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on se helpotus ja silti olet huolissasi, mutta viimein helpotus voittaa ja uskallat jälleen alkaa ajatteleen aivoillasi.
Mutta jos ihmisellä menee noinkin hyvin että pystyy käymään töissä ja on masentunut niin sillon se tarvii siihen sen viina pullon taikka muutoin elämän halut loppuu ja alkaa ala mäki, jossa on vaarassa työ ja eteenkin henkinen kestävyys.