Nyt se sitten tapahtui, että tunteet hukuttivat järjen äänen.
Olen tuntenut miespuolisen ystäväni jo pari vuotta. Olemme olleet tekemisissä viikoittain, lähinnä kuitenkin yhteisen, tiiviin kaveriporukan kautta. Kahdestaan olemme muutaman kerran käyneet kahvilla, kuten olen tehnyt myös muiden miespuolisten ystävieni kanssa.
Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut tuntea jännitettä tämän, vaikkapa Mikoksi kutsuttavan miehen, ja itseni välillä. Aluksi en suinkaan ollut varma ovatko tunteet molemminpuolisia, mutta pikkuhiljaa aloin miehen lähettämistä sanattomista viesteistä niin päätellä.
Elämäntilanteeni on kuitenkin sellainen, että seurustelu ei tule tällä hetkellä kysymykseenkään. Suurimpana syynä haluttomuuteni sitoutua. Enkä usko, että meillä muutenkaan voisi olla yhteistä tulevaisuutta pariskuntana. Ystäväni on kuitenkin useasti kertonut, että haaveilee parisuhteesta, eikä esim. seksisuhde voisi sopia hänen ajatusmaailmaansa missään tilanteessa. Viime syksynä ystäväni kertoi olevansa minusta kiinnostunut ja kysyi voisinko kuvitella seurustelevani hänen kanssaan joskus tulevaisuudessa. En pystynyt sitä kuvittelemaan ja torjuin Mikon lähestymisyritykset. Sovimme silloin pitävämme sormemme toisistamme erossa.
Viime aikoina jännite välillämme on kuitenkin kasvanut vahvaksi seksuaaliseksi vetovoimaksi. Ja eilen se sitten tapahtui. Menin käymään ystävälläni lainatakseni pari cd:tä (tämä todella oli vain ja ainoastaan aikomukseni) ja jäin juomaan kupin kahvia, kummallakaan kun ei ollut erityisiä suunnitelmia illan varalle. Puhuimme paljon Ystäväni tuli kesken kahvinjuonnin viereeni istumaan ja suuteli minua. Kertoi haluavansa minua ja liittyneensä "hetkessä eläjien joukkoon", eli päättäneensä unohtaa periaatteensa ja nauttia tilanteesta, jossa kaksi ihmistä todella himoitsee toisiaan.
Rakastelimme ja härnäsimme toisiamme tuntikausia, enkä ole ikinä nauttinut seksistä niin paljon, vaikka monia hyviä seksikokemuksia elämän varrelle mahtuukin. Ystäväni oli todella taitava, hellä ja huomaavainen. Lisäksi tunnemme toisemme niin hyvin, että uskalsimme heittäytyä toistemme käsiin huoletta. Rakastelun jälkeen
emme juuri keskustelleet asiasta, vaan sovimme selvittävämme ensin omat ajatuksemme ja puhuvamme asiasta vasta sitten.
Järjen ääni jossakin takaraivossa muistuttaa, että tällaiseen ei olisi kannattanut lähteä mukaan ja että luvassa on jossakin vaiheessa harmia ja mielipahaa, viimeistään sitten kun jompi kumpi löytää elämänkumppanin. Mutta. Pelkään että seuraavan keskustelun jälkeen ajaudumme taas samaan sänkyyn. Osansa on varmasti silläkin, että läheisyydessämme oli jonkinlaista kielletyn hedelmän makua, aiemmat sopimuksemme huomioon ottaen. Mikä sitten on ongelma? Ei kai ainakaan tässä vaiheessa vielä mikään. Koska en ymmärrettävistä syistä voi kaveriporukassani tästä asiasta puhua, halusin kertoa edes jollekin, teille. Kaipaisin kuitenkin neuvoja sellaisilta, jotka tänne asti jaksoivat lukea.
Maija
Olen tuntenut miespuolisen ystäväni jo pari vuotta. Olemme olleet tekemisissä viikoittain, lähinnä kuitenkin yhteisen, tiiviin kaveriporukan kautta. Kahdestaan olemme muutaman kerran käyneet kahvilla, kuten olen tehnyt myös muiden miespuolisten ystävieni kanssa.
Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin alkanut tuntea jännitettä tämän, vaikkapa Mikoksi kutsuttavan miehen, ja itseni välillä. Aluksi en suinkaan ollut varma ovatko tunteet molemminpuolisia, mutta pikkuhiljaa aloin miehen lähettämistä sanattomista viesteistä niin päätellä.
Elämäntilanteeni on kuitenkin sellainen, että seurustelu ei tule tällä hetkellä kysymykseenkään. Suurimpana syynä haluttomuuteni sitoutua. Enkä usko, että meillä muutenkaan voisi olla yhteistä tulevaisuutta pariskuntana. Ystäväni on kuitenkin useasti kertonut, että haaveilee parisuhteesta, eikä esim. seksisuhde voisi sopia hänen ajatusmaailmaansa missään tilanteessa. Viime syksynä ystäväni kertoi olevansa minusta kiinnostunut ja kysyi voisinko kuvitella seurustelevani hänen kanssaan joskus tulevaisuudessa. En pystynyt sitä kuvittelemaan ja torjuin Mikon lähestymisyritykset. Sovimme silloin pitävämme sormemme toisistamme erossa.
Viime aikoina jännite välillämme on kuitenkin kasvanut vahvaksi seksuaaliseksi vetovoimaksi. Ja eilen se sitten tapahtui. Menin käymään ystävälläni lainatakseni pari cd:tä (tämä todella oli vain ja ainoastaan aikomukseni) ja jäin juomaan kupin kahvia, kummallakaan kun ei ollut erityisiä suunnitelmia illan varalle. Puhuimme paljon Ystäväni tuli kesken kahvinjuonnin viereeni istumaan ja suuteli minua. Kertoi haluavansa minua ja liittyneensä "hetkessä eläjien joukkoon", eli päättäneensä unohtaa periaatteensa ja nauttia tilanteesta, jossa kaksi ihmistä todella himoitsee toisiaan.
Rakastelimme ja härnäsimme toisiamme tuntikausia, enkä ole ikinä nauttinut seksistä niin paljon, vaikka monia hyviä seksikokemuksia elämän varrelle mahtuukin. Ystäväni oli todella taitava, hellä ja huomaavainen. Lisäksi tunnemme toisemme niin hyvin, että uskalsimme heittäytyä toistemme käsiin huoletta. Rakastelun jälkeen
emme juuri keskustelleet asiasta, vaan sovimme selvittävämme ensin omat ajatuksemme ja puhuvamme asiasta vasta sitten.
Järjen ääni jossakin takaraivossa muistuttaa, että tällaiseen ei olisi kannattanut lähteä mukaan ja että luvassa on jossakin vaiheessa harmia ja mielipahaa, viimeistään sitten kun jompi kumpi löytää elämänkumppanin. Mutta. Pelkään että seuraavan keskustelun jälkeen ajaudumme taas samaan sänkyyn. Osansa on varmasti silläkin, että läheisyydessämme oli jonkinlaista kielletyn hedelmän makua, aiemmat sopimuksemme huomioon ottaen. Mikä sitten on ongelma? Ei kai ainakaan tässä vaiheessa vielä mikään. Koska en ymmärrettävistä syistä voi kaveriporukassani tästä asiasta puhua, halusin kertoa edes jollekin, teille. Kaipaisin kuitenkin neuvoja sellaisilta, jotka tänne asti jaksoivat lukea.
Maija
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä tuossa perimmiltään on se "ongelma"? Se, että sinä et voi jostain syystä sitoutua tähän mieheen vai? Viime syksynä torjuit hänet, mutta eikä tilanteesi muutu muka koskaan tuosta? Onko ylipäätään pakko sitoutua perinteiseen parisuhteeseen, jos se ei itselle syystä tai toisesta sovi? Ilmiselvästi tunteesi tätä ystävääsi kohtaan ovat voimakkaat joiden seurauksena seksi astui mukaan kuvioihin. Siitä voi lähteä etenemään suuntaan jos toiseenkin, jos vain halua molemmilta löytyy.
ongelmaa. Seksi oli hyvää ja nautitte hetkestä molemmat. Mitään väärää ei tapahtunut.
malliin, niin kauan kun se on kivaa.
Voi Maija hyvä! Sinun täytyy nyt olla rohkeampi ja ryhdistäytyä. Tuosta teidän "jutusta" voi hyvinkin kehkeytyä oikein hyvä seurustelusuhde - kokeilkaa! Jos se ei onnistu niin kyllä aikuiset ihmiset osaavat olla ystäviä senkin jälkeen! tai sitten te ette ole vielä kasvaneet aikuisiksi?