Nyt tarviin tsemppausta! Oon kahden ihanan tyttelin kotiäitee "vieraalla paikkakunnalla". Ammatti on luettu liki 10v sitten, alan töitä oon tehnyt pätkissä jokusen vuoden ennen ja lasten välissä. Nyt tuntuu, että ammattitaito valuu hiekkaan.. Kotona kylläkin viihdyn lasten kanssa vaikkakin toisinaan ahdistaa tämä yksinäisyys. En vaan saa itseäni niskasta etsiäkseni seuraa, en tiedä edes mistä. Taloudellisesti pärjätään ja meillä on jonkinlainen "vakaumus" lasten kotikasvatuksesta. Nuorempi on nyt 2v ja lähes päivittäin mietin, onko minulle enää sijaa työelämässä kun toteutan tätä kotiäidin-missiota. Haluan korostaa, etten ole siis mitenkään uhrautunut kotona oloon vaan tämä on meidän yhteinen valinta. Kuitenkaan en osaa tästä täysin rinnoin nauttia kun koko ajan takaraivossa jyskyttää ajatus suistumisesta työelämästä. Kunpa minäkin osaisin ajatella niin hienosti kun naisten lehdessä haastateltu 5 lapsen äiti: "olemme aina uskoneet, että töitä riittää tekevällä. jos ei omalta alalta, niin sitten toiselta". Työelämässä olen pärjännyt ihan kivasti, esimiehet ovat lähtiessä toivotelleet tervetulleiksi uudelleen.. Paikkakuntia on vaihdeltu tiheään miehen työn vuoksi, joten täälläkään ei minua kuitenkaan tunneta. Mistäs tietävät millainen työntekijä olen..?
Jotkut sukulaiset ja tuttavat ovat ottaneet tavakseen kysyä joka tapaamiselle, että "koskas menet töihin?" Tekisi mieli sanoa, että sitten kun lakkaat kysymästä. Ahdistaa tuollainen "vihjailu"!
Haluaisin olla vielä kotona ainakin ½vuotta, mutta miten osaisin tästä nauttiakin? Ja mistä saada itseluottamus siihen, että työelämässä on vielä minullekin paikka? Kertokaa ihmiset omia kokemuksianne!
Jotkut sukulaiset ja tuttavat ovat ottaneet tavakseen kysyä joka tapaamiselle, että "koskas menet töihin?" Tekisi mieli sanoa, että sitten kun lakkaat kysymästä. Ahdistaa tuollainen "vihjailu"!
Haluaisin olla vielä kotona ainakin ½vuotta, mutta miten osaisin tästä nauttiakin? Ja mistä saada itseluottamus siihen, että työelämässä on vielä minullekin paikka? Kertokaa ihmiset omia kokemuksianne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
vapaaehtoistyö?Joka kolkassa tarvitaan jokaiseen järjestöön ja kerhoihin yms lisää porukkaa.Ja ihan "johtotehtäviinkiin" monesti.Saisit kenties näin tuntea olevasi tärkeä ennenkuin sitten lähdet oikeaan työhön.
Löytyy varmasti sinullekkin paikka työelämästä, kunhan se aika koittaa. Hoida lapsesi kotona ihan sen ikäiseksi kuin itse katsot tarpeelliseksi ja palaat sitten työelämään. Nämä vuodet ovat lapsille ja itsellesi ainutkertaista yhdessäolon aikaa, jota kaiholla sitten 10 vuoden päästä muistelet (tiedän mistä kirjoitan). Lapset kasvavat nopeasti ja lapsuus on vain kerran elämässä. He saavat olla oman äitinsä hyvässä hoidossa elämänsä ensimmäiset vuodet ja se on tärkeää kaikinpuolin.
Sitten kun on työhönpaluun aika, varmasti tulee olemaan perhosia vatsassa ja jännittää kovasti, mutta kyllä sinä selviät siitä. Äidit ovat erinomaisia organisaattoreita, tehokkaita työntekijöitä ja priorisoinnin mestareita, sitähän sinä kotona monta vuotta "elämän koulussa" harjoittelet. Onnea vaan jatkossa, kyllä pärjäät!
aikuisopintoja netin kautta! Siellä on vaikka mitä kivaa,voisit iltaisin,ja miksei päivisinkin,opiskella kaikkea kivaa kiinankielestä posliininmaalaukseen. Etäopiston kautta opiskelin itse työm ohessa mm. psykologiaa,hauskaa oli ja perhe ei kärsinyt yhtään.
Kokeile.
itse olen samassa tilanteessa ja ihmiset muistuttavat siitä, että tässä on suuret ikäluokat jäämässä eläkkeelle paikasta jos toisesta...eiköhän sitä sitten töitäkin ole..riippuu toki alasta ja täytyy sen verran seurailla jos sattuu saumaa omalle kohdalle..
Kiitos kauniista sanoista, ne piristivät paljon! Hyväntekeväisyystyötä olen joskus miettynyt (ja ehtinyt jo unohtaa), siinä voisi olla ideaa. Samoin tuo nettiopiskelu voisi olla hyvinkin hyödyllistä. Molemmista olisi varmasti apua sitten kun töihin taas haen.
Hassua miten keskustelupalstalta voi ihan oikeasti saada näin hyvä mielen.
Hyvää kevään jatkoa kaikille teille ihanille ihmisille! :o)