Haluaisin kuulla kokemuksianne suunnitelluista sektioista. Miksi siihen päädytty ja miten kaikki meni? Viekö toipuminen leikkaushaavan kanssa paljon kauemmin? Kyselen ja ihmettelen siksi, että minulla on perussairautena eräs neurologinen sairaus ja sektio voi olla varteenotettava vaihtoehto lääkäreidenkin mukaan. Tosin alatiesynnytystäkään ei kielletä, mutta punnitsen tässä vaihoehtoja. Kertokaa siis kokemuksianne suunnitelluista sektioista (miksei tietenkin hätäsektioistakin) ja yleensäkin toipumisesta siitä. Mitä hyviä puolia sektiossa mahtaa olla? Ilmeisesti sektion jälkeen vauvaa ei saa nostella muutamaan viikkoon leikkaushaavan takia, olenko väärässä? Kiitokset kaikille!
sektio vai norm.synnytys
pian äiti
103720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensimmäinen lapseni syntyi hätäsektiolla hapenpuutteen vuoksi.Muuta hyvää en sektiosynnytyksestä keksi,kuin että se pelasti lapseni hengen ja että se lopetti perkeleelliset supistuksista johtuvat kivut.Olin todella kipeä 5 ensimmäistä päivää.Tikit kiristivät vietävästi ja olo oli hutera(menetin litran verta)Luulen että kokonaisuudessaan mulla meni noin kuukauden verran ennen kuin olo normalisoitui.Leikkaushaava pitää varoa kuukauden verran vaikkei se olisikaan kipeä,ettei kohtu arpeutuisi.Lastasi toki saat nostella,mutta muuta nostelua ja pyllistelyä tulee välttää.Älä kuitenkaan säikähdä,olen kuullut todella nopeita toipumisia sektiosta.Se on todella henkilökohtainen juttu.Toinen lapseni syntyi kaamean kivuliaan synnytyksen jälkeen alateitse ja voin sanoa,että toivuin todella nopeasti.Kipuhan tavallaan loppuu lapsen syntymään,eikä sitä enää hetken kuluttua muistakkaan.Lähdin sairaalasta kotiin synnytyksestä toisena päivänä:Olo oli mitä mainioin.Olo oli kepeä ja kipuja ei ollut.Mulle itselleni alatiesynnytys oli helpompi kuin sektio.Mutta luulen että lääkärit tietävät kohdallasi,kumpi on oikea vaihtoehto synnyttää.Mutta jos sulla mahdollisuus synnyttää alateitse kokeile ihmeessä. Tässä oli sellainen pikainen analyysi kokemuksistani.Onnea synnytykseesi,sitä joskus tarvitaan!!!!
Aivan varmasti voit pitää vauvaasi sylissä, kantaakkin sitä sektion jälkeen. Harkitse kuitenkin jos lapsen kunto on hyvä, eikä alatiesynnytyksestä ole vaaraa. Leikkaushaava vaikeuttaa olemista selkeästi n. kahden vkon ajan, kokonaisuudessaan toipuminen vie yhden kk. Kipuja ei tarvitse sietää alatiesynnytyksessä, siihen auttaa turvallinen lääkitys, ja siitä toipuu nopeasti. Jos ratkaisu on sektio, järjestä itsellesi apua kotiin, silloin on paljon helpompi olla, ja toivut itsekkin nopeammin. Onnea matkaan - koko perheelle!
vauvaa saa nostaa heti kun pääset sängystä ylös, muuta nostelemista pitää välttää. Itselleni sektiot oli suunniteltuja ahtaan lantion vuoksi, silloin kaikki asiatkin oli selvitetty minulle. Tottakai haavan kipeys yllätti. Toipuminen vie aika kauan, tosin sekin on yksilöllistä, toiset toipuvat nopeastikin. Nauraminen tai yskiminen on kyllä tuskallista alkuun. Toipuminen alatiesynnytykseen verrattuna on hitaampaa. Tikkien ompelijasta on paljon kiinni miltä ne tuntuvat. Itselläni niistä ei ollut juurikaan huonoja kokemuksia, tietenkin haavan paranemisen edetessä ne alkavat kutittaa tai pistellä. Loppujen lopuksi se on aika pientä ja lyhyt aika.Sektion hyvistä puolista alatiesynnytykseen verrattuna en osaa sanoa mitään kun omani on kaikki leikattu. Yleisesti ottaen sektio kuitenkin tehdään vain jos se on vauvan kannalta, tai äidin, turvallisin ratkaisu.
Hei. Kiinostais tietää, että mihin kohtaan se arpi tulee suunnitellussa sektiossa ja minkä kokoinen ja näköinen se suunnilleen on? Entä miten kun on useampi leikkaus niin tehdäänkö viilto samaan kohtaan vai muualle? Miten sektio vaikuttaa naiseen jälkeenpäin? Tarkoitan fyysisesti. En ymmärrä sitä, että miksi jotkut naiset tuntevat itsensä huonoksi jos ovat synnyttäneet keisarileikkauksella ja siksi en kysykään tuota henkistä puolta. Osaatko kertoa myös mitkä ovat mielestäsi sektion edut ja mahdolliset haitat? Kiitos.
Minun esikoiseni leikattiin myös hapenpuutteen vuoksi kun alatie synnytys ei onnistunutkaan.
En muista että olisin ollut erikoisen kipeä haavasta. haava parani nopeasti ja hyvin.
Enemän muistan ne kivut jotka synnytyksestä tai sen yrittämisestä aiheutui. Toista lasta odottaessani vaadin lääkäriltä että sektio tehdään
heti jos synnytys pitkittyy. Imukuppi synnytykseen se meni kuitenkin ja repesin pahasti.
kolmas taas oli helppo alatiesynnytys ja toipuminenkin oli tosi nopeaa.
Voisinpa antaa saman neuvon kuin tuolla aikasemassa vastauksessa... Luota lääkäriin. eiköhän hän tiedä mikä on sinulle paras.
Onnea tulevalle perheenlisäykselle.
Tyttäreni (4kk) syntyi hätäsektiolla 14 tunnin yrittämisen jälkeen. Toimenpide oli nopea ja kivuton ja olin jalkeilla seuraavana päivänä ilman kipulääkkeitä. Kolmantena päivänä olin jo ihan hyvässä kunnossa vaikka fyysinen rasitus olikin ollut kova. Minulle laitettiin ns. jatkuvat tikit eli sellaiset joita ei tarvitse poistaa ja jotka olivat "lankaa" (sulavat pois), eivät kiristäneet.
Lähdin sairaalasta 3 päivänä ja seksiä harrastimme noin 4 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Haava oli aluksi vähän kipeä (ei tarvinnut särkylääkettä), enemmän oli ongelmia siksi että suolia oli liikuteltu eikä ne osanneet vielä toimia (tähän auttoivat rakeet).Lastani kannoin alusta asti, en tarvinnut apua kotona ja kaikki on sujunut hyvin. Gynekologi sanoi että 8 viikkoa leikkauksen jälkeen on "sairaslomaa" eli ei jumppaa tms. sen jälkeen järjen rajoissa. 6 kuukautta pitäisi olla tulematta raskaaksi, jotta kohtu sitten kestäisi taas venymisen.Nyt en tunne haavaani ollenkaan, en edes huomaa sen olemassaoloa, ei haittaa yhdynnässä eikä jumpatessa, joskus jos lapsi potkaisee vahingossa mahaani se voi olla arka, ei muuta.
Mutta kuten muut jo totesivat on tämä kaikki hyvin yksilöllistä! Minulla ainakin auttoi asenne ja ehkä se että lapseni sai minut sekaisin onnesta =). Mieti tarkkaan mikä sinulle on parasta ja lapsellesi. Selviätte molemmat varmasti hyvin ja onnea teille!!!!
Kun en voinut tehdä sitä luonnollisesti. Mutta kukaan ei ole täydellinen.
Synnytit lapsen, siinä ei ole mitään hävettävää! Onnea sinulle.
Häpeätkö itseäsi naisten vai miesten silmissä? Omasta mielestäni lapsen synnyttäminen turvallisesti on tärkeintä. Ei synnytys ole mitään extreme-urheilua vaikka alatiesynnytyssessio onkin varmasti naisen elämän kivuliaimpia hetkiä. Hyvää jatkoa toivottavasti terveen lapsen parissa.
Itselleni tehtiin sektio.Menetin liian paljon verta leikkauksen aikana ja voin todella pahoin.Lapseni oli yli 4 kiloinen joten nostelu ja kantelu tuntuivat pitkään kivuliailta.Leikkauksesta on kulunut 3 vuotta.Nyt minulla on paljon kiinnikkeitä sisälläni.Lääkärin mielestä niitä ei kannata poistaa koska jokaiseen leikkauskohtaan tulee niitä lisää.Elikkä joudun elämään kipujeni kanssa lopun elämääni.Onneksi repivät kivut eivät ole jokapäiväisiä.Jos olisi ollut mahdollista valita niin ns.normaali synnytys olisi se ollut paras vaihtoehto,ainakin minulle.Mutta jos oma terveytesi on vaarassa alatiesynnytyksen vuoksi,niin unohda nuo juttuni..