olen kuvitellut ja oikeastaan en tiedä yhtään mitään. Miten minulla muka olisi voinut olla jotain sanottavaa? Olet kiva, älykäs, täydellinen. Miten ihmeessä ikinä olen kuvitellut joku sinunlaisesi minussa näkisi? Ja miten muka olisi mahdollista että joku sinunlaisesi ei olisi varattu? Ei minulla ole mitään oikeutta kuvitella, että olisit minusta kiinnostunut. Ei se vaan ole mahdollista, ei tässä elämässä.
Olenpa ollut
typerä. Kaikkea
263006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tämä oli naiselle?
itsekseni ääneen ajattelen.
aliarvioit itseäsi.. minulle riittäisi lämmin hyväksyvä sylisi.
nääs
oma täydellisyytensä. Se kannattaa pitkälle.
Älä aliarvioi itseäsi. Jos hän nyt sattui olemaan varattu, niin ei se tarkoita ettet merkkaisi hänelle mitään. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes hän.
mitä sinussa näen? Näen hellän ja hyvän ihmisen, hieman varautuneen, mutta pinnan alla kytee tunteen palo. Olet ahkera, tunnollinen, reipas, urheilullinen... utelias elämästä, sarkastisen piikikäs joskus( pidän siitäkin). Tiedän että olet asettanut minut jollekin jalustalle, mutten todellakaan kuulu sinne. On totta että minulle merkitsee yleinen hyväksyntä enemmän kuin on tarpeen ja pyrin siihen(tiedostamattakin), mutta se on se asia mitä sinä voisit minulle opettaa. Sen minä näen.
olisi mulle kirjoitettu.. Mutta oliko tää viesti miehelle?
Oletkohan kuitenkin asettanut itsesi jollekin alustalle? :)
Osaat nimittäin korostaa tuota seikkaa sen verran hyvin - olethan ihmenainen? Minulla on vielä paljon tutkittavaa tässä elämässä, enkä sitten käynyt kommentoimassakaan.
En ole ap enkä usko (enää) sinun olevan varattu. Kuka sinun perässäsi pysyisi tuntematta vajavaisuutensa? Olet sarkastinen ja piikikäs kuin siili. Sinua on mahdoton lähestyä millään tavalla, koska sinusta on vaikea löytää inhimilisyyttä. Onko sinulle mitään heikkouksia? Teetkö koskaan virheitä?
Mitä virheettömälle voi opettaa? Mihin sinä hellyyttä tarvitset?
on vain keino peittää todelliset tunteet. Älä anna sen hämätä. Voihan olla että sen piikikkään kuoren alla on hyvinkin inhimillinen mutta herkkänahkainen siili, joka käy vain piikikkäämmäksi ja sarkastisemmaksi, kun se joutuu peittämään todelliset tunteensa. Kun se ei uskalla niitä näyttää.
koska olen itse samanlainen, aina suojakilvet edessä ettei kukaan pääse läpi. Itse asiassa pidän sinusta juuri siksi, että olet niin sarkastinen ja tyly. Mutta joskus siitäkin on hieman luovuttava, jos haluaa että tästä tulee jotain muuta kuin kahden ylpeän niskojen nakkelua.
Olemme kai riittävän samanlaiset tullaksemme toimeen mutta kuitenkin sen verran erilaiset, ettei asiat olisi itsestäänselviä ja toinen läpinäkyvä. Tiedän, että sinussa olisi haastetta enkä pääsisi helpolla mutta pelkkiä piikkejä en kestä.
ehkä ollaan, mutta myös erilaisia. Sarkastisuuteeni ja piikkisyyteni ei ole pelkästään ylpeyttä, se on myös epävarmuutta. Ja tiedän että siinä suhteessa et ole samanlainen. Ehkä et näytä tunteitasi myöskään, mutta et ole sarkastinenkaan etkä epävarma.
Epävarmuuteni ja itsekriittisyyteni takia saatan joskus menettää uskoni ja itseluottamukseni ihan käsittämättömistä asioista ja tilanteissa. Ehkä juuri se rauhallisuus ja varmuus sinussa (ainakin päällisin puolin) saavat minut tuntemaan oloni niin hyväksi seurassasi. Tällä hetkellä kai tunnen epävarmuutta sinusta ja tunteistasi (ja juuri siksi kun itsellä on niin vahvoja tunteita), ja koska en halua satuttaa itseäni, yritän peittää epävarmuuteni sarkasmilla. Toivottavasti en karkoita sinua pois, sillä sitä viimeiseksi haluaisin.
epävarma, sarkastinen, kyyninen ja itsekriittinen. Rauhallinen ja tyyni ehkä päältä mutta sisällä myrskyää. Et tunne minua tarpeeksi, et juuri ollenkaan. Emmehän ole hädin tuskin edes jutelleet. Et voi karkottaa pois sellaista, joka ei ole oikeasti lähellä ollutkaan...
oikeassa siinä, ettei kovin hyvin tunneta. Ehkä sitten pitäisi puhua vain siitä, mitä saat minut tuntemaan. Toivottavasti ne siilit eivät pistele piikeillä toisiaan kauemmas. Jos ne pistäisivät piikit piiloon, niin ehkä ne pääsisivät lähemmäs toisiaan. Lähellä tai kaukana, ihan se ja sama, tiedän mihin haluan päästä. Ja se ei ole kauemmas...
Vaikea kuvitella, että sinä et pysty nukkumaan öitäsi rauhallisesti. Vaikutat niin tyyneltä kivikasvolta, jonka mielenrauhaa mikään ei häiritse - naiset nyt ainakaan. ;)
Odottavan aika on usein pitkä. Toivottavasti olet rohkeampi ja avoimempi sitten joskus kun taas nähdään... Minulla on paha taipumus vetäytyä kuoreeni.
taas leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa? ;) No etpä ainakaan tee tämän höntin elämää helpommaksi. Rohkea ja avoin olen korkeintaan näin netissä ja muuten kirjallisesti, muuta ei sitten olekaan. Tietysti voin itseäni syyttää taas tästäkin, mutta tietenkään en mitä tahansa voi tehdä tämän takia. Realistina tiedän omat rajoitteeni, ja jos yritän ne ylittää, niin lopputulos voisi olla huono ja pilaisi asioita entisestään. Ja minun tapauksessa hermostuisin niin paljon rajotteiden ylittämisestä, ettei lopputulos olisi varmasti huono. Pessimistillä ja realistilla ei ole uskallusta heittäytyä, muttei varsinkaan sillon jos epäonnistuminen voisi pilata paljon enemmän kuin sen hetkisen tilanteen...
Sama ongelma kai molemmilla, liian paljon menetettävää jos asiat menevätkin päin... En leiki vaikeasti tavoiteltavaa, arvelluttaa vain mihin se kaikki vielä johtaa ja koska. Ei tarvitse leikkiä kun kaikki on jo valmiiksi niin vaikeaa. ;)
Sinusta ei saa mitään irti eikä selvää. En tiedä mitä voisin sinulle sanoa. Mitä meillä olisi toisillemme puhuttavaa ilman taka-ajatuksia? ;) Olen yrittänyt pysyä sinusta etäällä, ettei tilanne räjähdä käsiin. Onhan se ollut pari kertaa jo lähellä...
että yksittäisen asian pilaaminen voisi pilata jotain meidän välillä. Et ehkä ymmärrä ongelmaa minun kannalta: Jos pilaan sen yksittäisen tilanteen, minusta tuntuu että mokaan itseni sinun silmissä ja kaikki on pilalla. Jos taas luistan tilanteesta, pilaan kai sittenkin mahdollisuuteni sinun suhteesi. Tuntuu että olen ihan mahdottomassa tilanteessa. Teinpä kummin tahansa, voin pilata tämän jutun. Puun ja kuoren välissä.
Tietenkään en halua että pysyt etäällä tai itse pysytellä. Enkä haluaisi että tämä menee pilalle.
Ei sillä ole mitään väliä mitä tai miten sanot, kunhan sanot tai teet jotakin ystävällistä. Taidat olla melkoinen suorittajatyyppi...? Tiedän mitä se on, vaikka olenkin itse siitä jo hieman vapautunut. Epäilen, että olen meistä ehkä se kokeneempi pinnallisessa sosialisoinnissa, mutta läheisten ihmissuhteiden kanssa hyvin kokematon. Sinusta en tiedä, aluksi luulin sinua varatuksi.
Ihmisten suhteen luotan intuitioon ja uskon, että tulisimme hyvin toimeen kunhan tästä kankeudesta ja epävarmuudesta päästäisiin. Se saattaa viedä kauan, sillä minun on vaikea luottaa ihmisiin ja ahdistun helposti. Tässä tilanteessa sosiaaliset paineet ovat (liian) suuret. Tunnen monestakin syystä riittämättömyyttä ja kelpaamattomuutta suhteesi.
tuossa toissapäivänä itse sinusta, että en kelpaa enkä riitä. Että nytkö on sinun vuorosi? Kai se on sekin normaalia, että kun on kovin ihastunut, tuntee itse riittämättömyyttä. Ehkä meillä kummallakaan ei ole loppujen lopuksi syytä siihen.
Sosiaaliset paineet on mitä on tilanteessa, mutta ei se nyt ole niin vakavaa. Toivottavasti sinulla ei ole aikomusta luistaa... ja aiheuttaa minulle lisää niitä. Lupaan olla vain ystävällinen ja pitää kaikki piikit piilossa.
Tapahtuiko silloin jotain erityistä?
Tunnen riittämättömyyttä jatkuvasti, koska on paljon ikäviä asioita, joita et tiedä minusta. Itse kun olet kaikin puolin niin erinomainen. Otan sosiaaliset paineet ja mainetekijät tässä ehkä liian vakavasti, mutta en voi sille mitään. Muuttaisin niin paljon, jos voisin.
En ole luistamassa tai katoamassa lopullisesti mihinkään, mutta kaikkeen on syynsä eikä monikaan niistä johdu sinusta.
uskoa ettei syy lopulta olisi minussa... mahdollisesti ne muutkin syyt. Mitään ei tarvitse muuttaa eikä sinulla ole mitään syytä luistaa. Mikä ei tapa se vahvistaa :)
Mutta jos olet päätöksesi tehnyt niin en kai voi sille mitään. Se on vain niin kurjaa ja ihan turhaa...
Toissapäiväisestä lue ketjun eka viesti.
En ole tehnyt lopullisia päätöksiä minkään suhteen, sillä olen kantapään kautta oppinut että elämä tuo eteen yllätyksiä, joista moni on ikäviä. Valtaosa peloista ja estoista on ihan vain oman pään sisällä. En tiedä kuinka turhia ne lopulta ovat. Toista ihmistä on niin vaikea tulkita kun ei ole ajatuksenlukija.
Sehän pelaa, joka ei pelkää. Itse en halua enkä jaksa pelata, etenkään sellaisen kanssa, jota arvostan ja josta pidän. En halua luovuttaa, mutta ehkä on parempi olla lähtemättä leikkiin, jossa on suuret mahdollisuudet menettää. En osaa oikein haaveilla mistään suuresta ja mahtavasta.
Näen toisessa ehkä enemmän kumppanuutta, vahvuutta ja selkärankaa kuin mihin itsestäni on. En kai anna itselleni lupaa vahvoihin tunteisiin, vaan koitan kieltää ehkä selvätkin tosiasiat. Lukkojen avaaminen on vaikeaa, vaikka olisi menneistä pettymyksistä päässyt yli ja niistä ehkä vahvistunutkin. Valitettavasti ne ovat myös tehneet minusta entistä kyynisemmän pessimistin.
Oikea henkilö ei pyörisi täällä tähän aikaan (eikä kyllä näillä palstoilla muutenkaan), joten se siitä jälleen kerran. No, tilanne ja ajatukset saattavat hyvinkin olla samantyyppisiä, joten ehkä tämäkin valaisi taas jotakin uutta. Sama epävarmuus jatkuu kuitenkin tosielämässä vielä pitkään.
oikea henkilö pyörisi??
Ohhoh.. En tiedä missä pyöri mutta mahdollista se olisi periaatteessa... Ikävä sattuma (?) tosin muutoin kun historia toistaa itseään.
Hmm... mitähän vaihtoehtoja sinulla on vapuksi tarjolla? ;)