Täällä tapahtuu kummia. Viesti viestiltä, ketju ketjulta kirjoitukset katoilevat. Jopa tämä vanha, usean viikkojen takainen mielipidekirjoitus on mystisesti hävinnyt senkin jälkeen kun sen oli lukenut jo yli 3600 kiinnostunutta. Vahingossahan se katosi, eikö niin, sheriffi? Annetaan sanan kiertää! Sovitaan, ettei turhaan tarvitse vaivata ylläpitoa.
***************************************************
”Terve” on vahva tervehdys, siinähän toivotetaan toiselle parasta, mitä elämässä voi olla. Terveyttä toivotan teille kaikille tähänkin yöhön täältä mielenterveystoimistosta pilleripurkkieni keskeltä (huomautus: kirjoittajan uskottiin olleen pahasti lääkkeiden orjuuttama ja mielenterveystoimiston pysyväisasiakas).
Tätä kirjoitustani (josta saattaa tulla pitkä, olkaa siis varoitetut) saa kommentoida täysin vapaasti ja minua saa piestä kuin naapurin sikaa (jälkihuomautus: ja kyllä piestiinkin). Nämä ovat täysin subjektiivisia mielipiteitäni, sillä kun ollaan tekemisissä alkoholismin kanssa, ei yksiä totuuksia ole. AA tosin väittää toisin, mutta rohkenen epäillä ”ohjelmaa”. Korostan, että käyköön AA:ssa kukin, joka sen hyödylliseksi kokee, mutta älköön tulko sanomaan, että se on ainoa oikea tapa raitistua tai, mikä vielä pahempaa, että ilman AA:ta ja askelia ei oikeasti voi olla raitis. AA-ohjelmaakin tulee saada tutkia totuudelle avoimin mielin. Se ei tosin ole nöyryyttä vaan tervettä kriittisyyttä. Kirkossa evankeliumikirjaa lähestytään nöyrästi. Ehkäpä on kyse samasta asiasta, kun halutaan lähestyttävän ”ohjelmaa” nöyrästi.
Lueskelin päivän viestejä äsken ja järkytyin siitä, miten jotkut ”toipuvat”, hengellisen heräämisen kokeneet (?) ikialkoholistit kohtelevat tänne hätäänsä purkavia ihmisiä. Ivaten, pilkaten ja suoranaisesti vittuillen. Epäilenpä, että jopa lähimmäistensä täyttä tuhoa toivoen. Yksi asia, johon AA:ssa törmäsin, oli ihmisten lähes täydellinen empatiakyvyttömyys. Johtuuko se siitä, että olemme hukuttaneet tunnearsenaalimme hienoimmat vivahteet etanoliin vai siitä, että ”ohjelma” nostaa itsen etusijalle? Vain itsellä, omalla toipumisella ja omalla sairaudella on merkitystä, ei muilla. Jopa sanomaa kehotetaan saattamaan vain, jotta itse pysyisi raittiina. Onko se itsekkyyttä vai stoalaisuutta? Julmaa ja kylmää se ainakin on.
Takaisin terveyteen. AA:n 2. askel lupaa, että jokin itseä suurempi voima voisi palauttaa terveyden. (Alkukielinen sana ”sanity” viittaa nimenomaan mielenterveyteen.) Seuraavissa askelissa puhutaan jo Jumalasta (sellaisena kuin kukin Hänet käsittää). On yleisesti hyväksytty teoria, että alkoholismi on sairaus. AA on ollut yksi suurimmista tekijöistä tämän dogman läpiviemisessä. Aivopesu alkaa tästä askeleesta. Tosin jo ensimmäisessä askeleessa tulokkaalle iskostetaan päähän, että hän on voimaton alkoholiin ja omaan elämäänsä nähden. Täällä tuntuu kovasti pillastuttavan se, että kutsun 12 askelta tahdontaittamisohjelmaksi ja aivopesuksi. Kuinka monta kertaa AA:ssa kuulinkaan nämä sanat: ”Toki tämä on aivopesua, mutta kyllä näitä aivoja sietikin pestä!” Ja ne sisäänlämpiävät itseriittoiset hekotukset ja palaverihuonetta kiertävät kyllä me tiedämme -katseet päälle! Kas kummaa, aivan sama tokaisu tulee vastaan myös Ruotsissa, Englannissa, Amerikassa... Meillä on gnoosis ja pelastus. Puhumme toki vain itsestämme, mutta olet täysi ääliö, jos et ymmärrä meidän puhuvan myös sinusta.
AA:n ohjelma on siis ”yksinkertainen”. Miksi sitten tarvitaan 90 kokousta 90 päivässä, kummi, selitysteoksia, opetuslapsia ja palavereita palaverien päälle lopun ikää ja, kuten olemme huomanneet, AA:n pyhän kirjan lähes ulkoa opiskelemista, sen siteeraamista, siihen vetoamista? Entäpä jos tulokas sattuu retkahtamaan? Silloin todetaan, että hän ei ollutkaan kykenevä omaksumaan tätä ”yksinkertaista” ohjelmaa. Ehkä hän oli syntynyt sellaiseksi! Hän ei ”antautunut kokonaan”. Oli ”juomatonta viinaa”. Taisivat olla Amerikan savolaisia nuo kaverukset Bill ja Bob! Katsotaanpa, mitä Amerikan skientologien sivulla sanotaan (vapaasti suomennettuna): ”Tosiasia on: skientologia tehoaa 100-prosenttisesti, kun sitä noudattaa henkilö, joka rehellisesti haluaa muutosta elämäänsä.” Eipä mitään uutta auringon alla.
Askelia voisi kritisoida enemmänkin niin psykologian, filosofian kuin kristinuskonkin kannalta. AA:laiset väittävät kiven kovaa, että askeleet ovat vain ehdotuksia, mutta tosiasiassa lepsu linja kumotaan kättelyssä. Kuinka moni AA:lainen tännekin on kirjoittanut moittivaan sävyyn lähimmäisestään, ettei tämä ole ”suorittanut” joitakin tiettyjä askelia tai on peräti suorittanut ne väärin ja on siksi sitä tai tätä ja lähinnä mätä? Tämä onkin AA-ohjelman silmiinpistävin piirre: huonommuuden tunteen tehostaminen. Uskallan lainata tähän eräässä toisessa keskusteluryhmässä kohtaamiani ajatuksia:
”Kävin aikanaan AA:ssa ja olen sille kiitollinen äkkipysäyksestä jonka koen mahdollistaneen elämänmuutoksen herättelemällä minut näkemään ettei elämäänsä ole pakko upottaa viinaan. Jätin kokoukset siinä vaiheessa kun ne alkoivat viedä häiritsevästi ajatuksia alkoholiin silloinkin kun se ei muutoin ajatuksissa ollut. Koin osoittelevuuden ja toiston enemmän haittaavan kuin tukevan minua joten jättäydyin lukemaan satunnaisesti tätä palstaa ja keskittymään muuhun elämään.”
Juuri tämä on AA-ohjelman este todelliselle toipumiselle. Se ei anna rauhaa eikä armoa. AA toteaa olevansa hengellinen (ei uskonnollinen) ohjelma. Tämäkin on silkkaa saivartelua ja tyypillistä AA:laista hiustenhalontaa. Sanojen merkityksen, limikkyyden ja päällekkyyden voi itse kukin tarkistaa sanakirjasta.
AA:n opas 4. askeleen itsetutkiskeluun on melkoisen ahdistava teos. Virheellisyyksiä virheellisyyksien perään sekä seitsemiä kuolemansyntejä. Monissa kirkkokunnissa on itsetutkiskelu ja rippi käytössä. Niiden tehtävänä ei kuitenkaan ole lisätä huonommuudentunnetta vaan vapauttaa siitä ja viedä kohti armoa. Kun kerran AA-ohjelma mainostaa itseään hengellisenä ja puhuu Jumalasta, lienee soveliasta muistuttaa, että jokaisessa ihmisessä tulisi nähdä Jumalan kuva ja kaltaisuus. Ei siis itse itsensä omilla vajavuuksillaan lohduttomaan tilaan ajanut luonteenvirheinen juoppo, jolle vapautus tulee vain ottamalla tietyt askeleet ja antautumalla kokonaan. Alkoholismi on riippuvuus, ei mikään hengellinen sairaus, joka koteloituu rukouksella ja mietiskelyllä ja josta pitää muistuttaa itseään päivä kerrallaan päivittäin. Nikotiiniriippuvuuskin on hengenvaarallinen, hoitamattomana hautaan vievä tila. Lääke siihen on tupakoinnin lopettaminen ja oma tahto, ei suinkaan mietiskely ja puolison kanssa suoritetut polvirukoukset. AA:ssa ei raittiina saa olla omasta tahdosta, koska omaa tahtoa ei saa olla. Se kuuluu jo 3. askeleessa luovuttaa (kuten koko elämä) Jumalan, substituutiona vaikkapa AA-ryhmän, haltuun. Tällainen toimintatapa tekee ihmisestä heikon, vaikka päinvastoin pitäisi tehdä kaikki sen eteen, että alkoholiongelmainen saa tervettä vahvuudentuntoa ja itseluottamusta selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä sen iloineen ja suruineen kaikkinensa ilman viinaa. Ja mikä tärkeintä: roiminnan sijasta pitäisi tarjota hyväksyntää ja rakkautta.
Päihdeongelmainen on sangen usein moniongelmainen. Taustalla saattaa olla lapsuuden traumoja, seksuaalista hyväksikäyttöä, masennusta ja ahdistusta. Tätä AA ei suostu myöntämään. Sen mukaan alkoholismi johtuu juomarin omista vääristä teoista ja luonteen vajavuuksista. AA korostaa olevansa vain yhden asian liike. Yksisilmäinen liike olisi osuvampi ilmaus. Kuinka usein olenkaan kuullut kommentoidun esimerkiksi masennuspotilaan tai lääkeriippuvaisen puheenvuoroa sanoin: ”Täällä hoidetaan vain alkoholismia.” AA:n olisi korkea aika nähdä metsä puilta. Alkoholismi ei ole hengenelämän sairaus, jos sairaus ollenkaan. Pitäisi puhua alkoholiriippuvuusoireyhtymästä ja oireita pitäisi hoitaa pureutumalla niiden taakse kokonaisvaltaisesti. Jos sekä jalat että kädet ovat kipeät, ihminen jää sairaaksi, kun vain kädet hoidetaan. AA tarjoaa kokonaisvaltaisen hoidon tilalle fundamentalistiskristillisestä herätysliikkeestä kotoisin olevan idean, jossa sokea Sanan noudattaminen sekä rukous ja mietiskely tuovat pelastuksen. Jotka eivät sitä ”yksinkertaista ohjelmaa” tajua, joutuvat ja saavatkin joutua kadotukseen.
Kun ihminen ajautuu alkoholin vangiksi sairastuvat lähes aina hänen läheisensäkin. 12 askeleen ohjelman ratkaisu on saattaa koko perhe ”yksinkertaisen ohjelman” opetuslapsiksi. Karmaisevaa, että lapsetkin pitää saada tutkimaan luonteenvirheellisyyksiään ja luovuttamaan vielä kehittyvän tahtonsa ja nuoren elämänsä vaikkapa jonkin ryhmän huomaan. Tällaista toimintaa kutsutaan yleisesti lahkolaisuudeksi. Avio-ongelmiin yleinen ohje on saattaa puoliso Al-anoniin, ja jos tämä ei auta, erota. Yhteinen usko on yhteisen onnen tae.
Lopuksi paljastus: AA:ssa ei hoidetakaan alkoholismia. AA-ryhmien ainoa päätarkoitus on 5. perinteen mukaan viedä sanomaa vielä kärsiville alkoholisteille. Siis tehdä heistä kultin uskollisia ja tahdottomia jäseniä, jotka korvaavat riippuvuutensa toisella riippuvuudella ja ovat ikuisesti ”ohjelmassa”.
Tässä muuten selvitys stoalaisuudesta (huomautus: liittyy aikanaan käytyyn stoalaisuuskeskusteluun, jossa todettiin AA:laisten ja stoalaisten ihanteiden täydentävän toisiaan):
http://www.hum.utu.fi/klassiset/plut/stoa.htm
”Stoalaisuus perustui logiikan, fysiikan ja etiikan ideoihin. Stoalaisten periaatteiden mukaan ihmisen tuli pyrkiä viisauteen, koska viisaus auttoi ihmistä kestämään elämän vastoinkäymisiä. Koska filosofinen mietiskely vapautti ihmisen kaikista kärsimyksistä, hän pystyi ohjaamaan oman elämänsä kulkua. Kielen ja puheen hallinta kuuluivat olennaisesti logiikan ideaan, koska ihminen pystyi vain oman järkensä ja tahtonsa avulla tulemaan onnelliseksi. Järki (lógos) olikin ihmistä luonnonjärjestyksessä ohjaava ylin totuus.”
Ei kuulosta kovin AA:laiselta.
***************************************************
”Terve” on vahva tervehdys, siinähän toivotetaan toiselle parasta, mitä elämässä voi olla. Terveyttä toivotan teille kaikille tähänkin yöhön täältä mielenterveystoimistosta pilleripurkkieni keskeltä (huomautus: kirjoittajan uskottiin olleen pahasti lääkkeiden orjuuttama ja mielenterveystoimiston pysyväisasiakas).
Tätä kirjoitustani (josta saattaa tulla pitkä, olkaa siis varoitetut) saa kommentoida täysin vapaasti ja minua saa piestä kuin naapurin sikaa (jälkihuomautus: ja kyllä piestiinkin). Nämä ovat täysin subjektiivisia mielipiteitäni, sillä kun ollaan tekemisissä alkoholismin kanssa, ei yksiä totuuksia ole. AA tosin väittää toisin, mutta rohkenen epäillä ”ohjelmaa”. Korostan, että käyköön AA:ssa kukin, joka sen hyödylliseksi kokee, mutta älköön tulko sanomaan, että se on ainoa oikea tapa raitistua tai, mikä vielä pahempaa, että ilman AA:ta ja askelia ei oikeasti voi olla raitis. AA-ohjelmaakin tulee saada tutkia totuudelle avoimin mielin. Se ei tosin ole nöyryyttä vaan tervettä kriittisyyttä. Kirkossa evankeliumikirjaa lähestytään nöyrästi. Ehkäpä on kyse samasta asiasta, kun halutaan lähestyttävän ”ohjelmaa” nöyrästi.
Lueskelin päivän viestejä äsken ja järkytyin siitä, miten jotkut ”toipuvat”, hengellisen heräämisen kokeneet (?) ikialkoholistit kohtelevat tänne hätäänsä purkavia ihmisiä. Ivaten, pilkaten ja suoranaisesti vittuillen. Epäilenpä, että jopa lähimmäistensä täyttä tuhoa toivoen. Yksi asia, johon AA:ssa törmäsin, oli ihmisten lähes täydellinen empatiakyvyttömyys. Johtuuko se siitä, että olemme hukuttaneet tunnearsenaalimme hienoimmat vivahteet etanoliin vai siitä, että ”ohjelma” nostaa itsen etusijalle? Vain itsellä, omalla toipumisella ja omalla sairaudella on merkitystä, ei muilla. Jopa sanomaa kehotetaan saattamaan vain, jotta itse pysyisi raittiina. Onko se itsekkyyttä vai stoalaisuutta? Julmaa ja kylmää se ainakin on.
Takaisin terveyteen. AA:n 2. askel lupaa, että jokin itseä suurempi voima voisi palauttaa terveyden. (Alkukielinen sana ”sanity” viittaa nimenomaan mielenterveyteen.) Seuraavissa askelissa puhutaan jo Jumalasta (sellaisena kuin kukin Hänet käsittää). On yleisesti hyväksytty teoria, että alkoholismi on sairaus. AA on ollut yksi suurimmista tekijöistä tämän dogman läpiviemisessä. Aivopesu alkaa tästä askeleesta. Tosin jo ensimmäisessä askeleessa tulokkaalle iskostetaan päähän, että hän on voimaton alkoholiin ja omaan elämäänsä nähden. Täällä tuntuu kovasti pillastuttavan se, että kutsun 12 askelta tahdontaittamisohjelmaksi ja aivopesuksi. Kuinka monta kertaa AA:ssa kuulinkaan nämä sanat: ”Toki tämä on aivopesua, mutta kyllä näitä aivoja sietikin pestä!” Ja ne sisäänlämpiävät itseriittoiset hekotukset ja palaverihuonetta kiertävät kyllä me tiedämme -katseet päälle! Kas kummaa, aivan sama tokaisu tulee vastaan myös Ruotsissa, Englannissa, Amerikassa... Meillä on gnoosis ja pelastus. Puhumme toki vain itsestämme, mutta olet täysi ääliö, jos et ymmärrä meidän puhuvan myös sinusta.
AA:n ohjelma on siis ”yksinkertainen”. Miksi sitten tarvitaan 90 kokousta 90 päivässä, kummi, selitysteoksia, opetuslapsia ja palavereita palaverien päälle lopun ikää ja, kuten olemme huomanneet, AA:n pyhän kirjan lähes ulkoa opiskelemista, sen siteeraamista, siihen vetoamista? Entäpä jos tulokas sattuu retkahtamaan? Silloin todetaan, että hän ei ollutkaan kykenevä omaksumaan tätä ”yksinkertaista” ohjelmaa. Ehkä hän oli syntynyt sellaiseksi! Hän ei ”antautunut kokonaan”. Oli ”juomatonta viinaa”. Taisivat olla Amerikan savolaisia nuo kaverukset Bill ja Bob! Katsotaanpa, mitä Amerikan skientologien sivulla sanotaan (vapaasti suomennettuna): ”Tosiasia on: skientologia tehoaa 100-prosenttisesti, kun sitä noudattaa henkilö, joka rehellisesti haluaa muutosta elämäänsä.” Eipä mitään uutta auringon alla.
Askelia voisi kritisoida enemmänkin niin psykologian, filosofian kuin kristinuskonkin kannalta. AA:laiset väittävät kiven kovaa, että askeleet ovat vain ehdotuksia, mutta tosiasiassa lepsu linja kumotaan kättelyssä. Kuinka moni AA:lainen tännekin on kirjoittanut moittivaan sävyyn lähimmäisestään, ettei tämä ole ”suorittanut” joitakin tiettyjä askelia tai on peräti suorittanut ne väärin ja on siksi sitä tai tätä ja lähinnä mätä? Tämä onkin AA-ohjelman silmiinpistävin piirre: huonommuuden tunteen tehostaminen. Uskallan lainata tähän eräässä toisessa keskusteluryhmässä kohtaamiani ajatuksia:
”Kävin aikanaan AA:ssa ja olen sille kiitollinen äkkipysäyksestä jonka koen mahdollistaneen elämänmuutoksen herättelemällä minut näkemään ettei elämäänsä ole pakko upottaa viinaan. Jätin kokoukset siinä vaiheessa kun ne alkoivat viedä häiritsevästi ajatuksia alkoholiin silloinkin kun se ei muutoin ajatuksissa ollut. Koin osoittelevuuden ja toiston enemmän haittaavan kuin tukevan minua joten jättäydyin lukemaan satunnaisesti tätä palstaa ja keskittymään muuhun elämään.”
Juuri tämä on AA-ohjelman este todelliselle toipumiselle. Se ei anna rauhaa eikä armoa. AA toteaa olevansa hengellinen (ei uskonnollinen) ohjelma. Tämäkin on silkkaa saivartelua ja tyypillistä AA:laista hiustenhalontaa. Sanojen merkityksen, limikkyyden ja päällekkyyden voi itse kukin tarkistaa sanakirjasta.
AA:n opas 4. askeleen itsetutkiskeluun on melkoisen ahdistava teos. Virheellisyyksiä virheellisyyksien perään sekä seitsemiä kuolemansyntejä. Monissa kirkkokunnissa on itsetutkiskelu ja rippi käytössä. Niiden tehtävänä ei kuitenkaan ole lisätä huonommuudentunnetta vaan vapauttaa siitä ja viedä kohti armoa. Kun kerran AA-ohjelma mainostaa itseään hengellisenä ja puhuu Jumalasta, lienee soveliasta muistuttaa, että jokaisessa ihmisessä tulisi nähdä Jumalan kuva ja kaltaisuus. Ei siis itse itsensä omilla vajavuuksillaan lohduttomaan tilaan ajanut luonteenvirheinen juoppo, jolle vapautus tulee vain ottamalla tietyt askeleet ja antautumalla kokonaan. Alkoholismi on riippuvuus, ei mikään hengellinen sairaus, joka koteloituu rukouksella ja mietiskelyllä ja josta pitää muistuttaa itseään päivä kerrallaan päivittäin. Nikotiiniriippuvuuskin on hengenvaarallinen, hoitamattomana hautaan vievä tila. Lääke siihen on tupakoinnin lopettaminen ja oma tahto, ei suinkaan mietiskely ja puolison kanssa suoritetut polvirukoukset. AA:ssa ei raittiina saa olla omasta tahdosta, koska omaa tahtoa ei saa olla. Se kuuluu jo 3. askeleessa luovuttaa (kuten koko elämä) Jumalan, substituutiona vaikkapa AA-ryhmän, haltuun. Tällainen toimintatapa tekee ihmisestä heikon, vaikka päinvastoin pitäisi tehdä kaikki sen eteen, että alkoholiongelmainen saa tervettä vahvuudentuntoa ja itseluottamusta selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä sen iloineen ja suruineen kaikkinensa ilman viinaa. Ja mikä tärkeintä: roiminnan sijasta pitäisi tarjota hyväksyntää ja rakkautta.
Päihdeongelmainen on sangen usein moniongelmainen. Taustalla saattaa olla lapsuuden traumoja, seksuaalista hyväksikäyttöä, masennusta ja ahdistusta. Tätä AA ei suostu myöntämään. Sen mukaan alkoholismi johtuu juomarin omista vääristä teoista ja luonteen vajavuuksista. AA korostaa olevansa vain yhden asian liike. Yksisilmäinen liike olisi osuvampi ilmaus. Kuinka usein olenkaan kuullut kommentoidun esimerkiksi masennuspotilaan tai lääkeriippuvaisen puheenvuoroa sanoin: ”Täällä hoidetaan vain alkoholismia.” AA:n olisi korkea aika nähdä metsä puilta. Alkoholismi ei ole hengenelämän sairaus, jos sairaus ollenkaan. Pitäisi puhua alkoholiriippuvuusoireyhtymästä ja oireita pitäisi hoitaa pureutumalla niiden taakse kokonaisvaltaisesti. Jos sekä jalat että kädet ovat kipeät, ihminen jää sairaaksi, kun vain kädet hoidetaan. AA tarjoaa kokonaisvaltaisen hoidon tilalle fundamentalistiskristillisestä herätysliikkeestä kotoisin olevan idean, jossa sokea Sanan noudattaminen sekä rukous ja mietiskely tuovat pelastuksen. Jotka eivät sitä ”yksinkertaista ohjelmaa” tajua, joutuvat ja saavatkin joutua kadotukseen.
Kun ihminen ajautuu alkoholin vangiksi sairastuvat lähes aina hänen läheisensäkin. 12 askeleen ohjelman ratkaisu on saattaa koko perhe ”yksinkertaisen ohjelman” opetuslapsiksi. Karmaisevaa, että lapsetkin pitää saada tutkimaan luonteenvirheellisyyksiään ja luovuttamaan vielä kehittyvän tahtonsa ja nuoren elämänsä vaikkapa jonkin ryhmän huomaan. Tällaista toimintaa kutsutaan yleisesti lahkolaisuudeksi. Avio-ongelmiin yleinen ohje on saattaa puoliso Al-anoniin, ja jos tämä ei auta, erota. Yhteinen usko on yhteisen onnen tae.
Lopuksi paljastus: AA:ssa ei hoidetakaan alkoholismia. AA-ryhmien ainoa päätarkoitus on 5. perinteen mukaan viedä sanomaa vielä kärsiville alkoholisteille. Siis tehdä heistä kultin uskollisia ja tahdottomia jäseniä, jotka korvaavat riippuvuutensa toisella riippuvuudella ja ovat ikuisesti ”ohjelmassa”.
Tässä muuten selvitys stoalaisuudesta (huomautus: liittyy aikanaan käytyyn stoalaisuuskeskusteluun, jossa todettiin AA:laisten ja stoalaisten ihanteiden täydentävän toisiaan):
http://www.hum.utu.fi/klassiset/plut/stoa.htm
”Stoalaisuus perustui logiikan, fysiikan ja etiikan ideoihin. Stoalaisten periaatteiden mukaan ihmisen tuli pyrkiä viisauteen, koska viisaus auttoi ihmistä kestämään elämän vastoinkäymisiä. Koska filosofinen mietiskely vapautti ihmisen kaikista kärsimyksistä, hän pystyi ohjaamaan oman elämänsä kulkua. Kielen ja puheen hallinta kuuluivat olennaisesti logiikan ideaan, koska ihminen pystyi vain oman järkensä ja tahtonsa avulla tulemaan onnelliseksi. Järki (lógos) olikin ihmistä luonnonjärjestyksessä ohjaava ylin totuus.”
Ei kuulosta kovin AA:laiselta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja luin sen vain pikaisesti läpi mutta: 4 askeleessa suositellaan tekemään rehellinen moraalinen itsetutkistelu, ja melko usein alkoholistin menneisyydestä löytyy jotakin noista. Ei AA kiellä, mutta juuri 4 askel saattaa tuoda tuollaiset asiat "pintaan"..sen vuoksi on olemassa 5 askel, hyvin tärkeä askel. 6 askel on sellainen että siihen tuskin pystyy kukaan, se on ihannekuva ja päämäärä kuten myös ( minun mielestäni ) kolmaskin askel. Ei AA:n toipumisohjelma ole vaikea eikä syyttävä, mutta se vie aikaa ( vuosia ) ennenkuin sen oppii tajuamaan. Olen ehkä jo kirjoittanutkin että olen lukenut kahtatoista askelta n.10 vuotta, mutta en vieläkään ole täysin päässyt ohjelman "sisään" tunne-elämääni AA:n ohjelma on vaikuttanut vain positiivisesti, siinä mielessä olen mennyt oikeaan suuntaan. AA ohjelma ei "opeta" ajattelemaan negatiivisesti, syyttävästi, vihaamaan ketään tai yliarvioimaan itseään. Mutta luen kirjoituksesi oikein ajan kanssa sitten kun jaksan. ps. kirjoituksesi on poistunut poistetun ketjun myötä.
Kirjoitus oli ketjun aloitus. Miksi se on sensuroitu viikkojen jälkeen? Siksikö että luettu-luku kasvoi yhä päivittäin eikä teksti miellytä?
Joo..sinä saat epäillä ohjelmaa ja sinulla on siihen oikeus, saanhan minäkin epäillä mitä minä haluan. Kuka sanoo että AA on ainoa oikea tapa raitistua? Tulokas on Ryhmän tärkein henkilö koska hän on juuri tullut ”kentältä” hakemaan apua itselleen, me jaamme kokemuksemme hänen kanssaan 1 askeleessa. Sanomansaatto on tärkeätä koska emmehän me voi olla niin itsekeskeisiä että katsoisimme vaan ikkunasta ja naurahtaisimme että tuolla se pultsari taas konttaa, miksi emme voisi kertoa hänelle että hänelläkin voisi olla mahdollisuus raitistua? 2 askeleessa todetaan että meitä itseämpi suurempi voima voi palauttaa terveytemme ( mielenterveyden ) ja näin tulee tapahtumaan, ei kuitenkaan aina. Jokainen AA:n jäsen saa itse päättää ryhmässä käyntien määrän. Jos tulokas tai AA-lainen tipahtaa kentälle niin minä ainakin toivon että hän pääsisi sieltä pois ( tällä viikolla olen jutellut monta tuntia kahden kaverin kanssa koska heille kävi näin ) Askeleet ovat ehdotuksia koska alkoholistin luonne yleensä on sellainen että hän ei siedä määräyksiä, AA-n alkuaikoina oli määräyksiä mutta näistä on luovuttu vuosikymmeniä sitten, mutta jos alkoholisti haluaa elää raitista elämää niin nämät ehdotukset kannattaa ottaa tosissaan mutta ei ”pakkopullana”
AA-ssa hoidetaan alkoholismi nimistä sairautta erittäin hyvin tuloksin, tätä asiaa sinä et voi kiistää, voit vain väittää.
No silloin on tapahtunut inhimillinen erehdys ;)
ps. AA-ta saa asiallisesti arvostella jos joku henkilö on kokenut sen negatiivisena, mustamaalaaminen kielettyä. Ylläpidolta lainattua tekstiä.
Pyrin olla ottamatta kantaa sinun mielipiteesesi, koska se on sinun. Mutta niin tai näin, luet kuin "piru Raamattua" ;)
siitä saa väittää kuka tahansa mitä tahansa. Se kestää kyllä panettelun.
Me AA:laiset välillä provosoidumme, ja sen varaanhan sinä jälleen lasketkin. Minua et tällä kertaa saa mukaan. Hyvää viikonloppua.
Jos sinulla on kokemukseesi perustuva mielipide vaikkapa jostain huuhaa-luontaishoidosta ja tuot sen julki, panetteletko?
Taidat olla yliherkkä (ihan ystävällisesti sanottuna). Ei ole syytäkään provosoitua.
Tässä on kyse mielipiteen ilmaisuvapaudesta ja kokemuksen jakamisesta. Eikös kokemuksen jakaminen ollut se, mitä sinäkin peräät? Vai tarkoittaako se ainoastaan AA-halleluujaata?
Hyvää viikonloppua sinullekin. Poistun taas; ole rauhassa.
uudella nikillä aloitat?
Jokainen vakikirjoittaja kuitenkin tunnistaa sinut.
kohtia kirjoituksestasi, koska AA on minulle rakas ja tärkeä liike.
1.askeleessa mainitaan, että elämämme on muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään. Siis omia voimia on, niiden suuntaaminen on tuonut minulle vaikeuksia.
2.askel toteaa vain että suurempi voima voisi palauttaa, siis ei lupaa että palauttaa automaattisesti.
Kokouksissa käyntitahtina olen havainnut hyväksi saman kuin juopottelutahtini, siis en joka päivä.
3.ja 4. askel ovat vapauttaneet minut huonommuudentunteesta tajuamalla sen, mistä kirjoitit sinäkin: minut on luotu Jumalan kuvaksi. Pitkään jatkunut raittius antoi minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni myös työelämässä ja päästä täysinpalvelleena kunniallisesti eläkkeelle.
Juovana alkoholistina en pystynyt eikä ollut haluakaan pureutua kokonaisvaltaisesti tutkimaan riippuvuuttani ja oireitani. Oli parempi järjestys raitistua ensin. Kiinnostaa tietää, millä sinä olet koteloinut alkoholiriippuvuutesi.
Mielestäni onkin ehdottomasti parempi, että ryhmissä ei puoskaroida toisten mielenterveysongelmia tai lääkityksiä.
Kaikki filosofiat ja uskonnot tietääkseni kehottavat jäseniään tutkimaan luonteenvirheellisyyksiään, myös ateistit ja materialistit tietääkseni tekevät niin.
Lyhyt määritelmäsi stoalaisuudesta kuulostaa minun korviini hyvin aa-laiselta tyyneysrukoukselta, jossa pyydetään tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. 10.askelemme ehdottaa kielen ja kynän käytössä harkintaa.
Tällaisia ajatuksia heräsi, kun luin kirjoituksesi. Hyvää raittiutta päivä kerrallaan!
Kiitos asiallisista kommenteistasi (en tosin tiedä, halusitko kynän kurissapitämisellä kehottaa turvan kiinnipitämiseen).
Esitit kysymyksen johon täytynee vastata, semminkin kun se tuo esiin perustavaa laatua olevan eron suhtautumisessamme alkoholismiriippuvuuteen. En halua *koteloida* sitä vaan *parantua* siitä.
Olen aiemmin kertonut, miten parantuminen mielestäni parhaiten tapahtuu mutta viestini ovat yksi toisen jälkeen kadonneet. Olennaisinta on toiminta -- aivan kuten AA:kin sanoo -- mutta sillä erotuksella, että toiminnan pitä johtaa *pois* alkoholin ajattelemisesta eikä pitää siinä ja "sairaudessa" kiinni. Harrastuksia, vapaaehtoistyötä, liikuntaa, yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa, omalle vakaumukselle uskollista elämää (oli se sitten kirkossakäyntiä tai puiden halaamista), uuden opiskelua... kaikkea tällaista normaalielämään littyvää toimintaa ohjelmoitumisen ja leimautumisen sijasta.
Hyvää jatkoa sinullekin!
T. MC FREE
turvan olevan saman asian. Tarkoitan AA-ohjelmasta saamaani vinkkiä, että harkitsematon mielipiteen ilmaisu voi tuottaa ikäviä tuloksia. Sellaisista minulla on kokemuksia.
Raittius aa-laisittain on antanut minulle mahdollisuuden, voimia ja taitoa osallistua juuri noihin mainitsemiisi normaalielämän touhuihin. Minuun luotetaan joskus ihmeteltävän paljon. En millään usko, että alkoholismin fyysinen osa häviäisi ihmisen kropasta koskaan minnekään.
"fyysinen osa" ?????
en oikein ymmärrä: onko kyseessä jokin virus vaiko bakteeri?
henkisen riippuvaisuuden nyt jotenkin vielä käsittäisi mutta nyt kyllä meni senverran lööperiksi että tuollehan nauraa naurismaan aidatkin.
tuotantoon liittyvä poikkeama. Ei alkoholismi ole pelkkää henkistä riippuvuuta. Jos et ole koskaan nähnyt alkoholistin juovan, et tietenkään voi olla nauramatta. Minua alkoholismi ei naurata, monet humalaisten temput kylläkin, jopa omat munaukseni.
eli se siitä