Tämä tarinas siis perustuu simini päiväkirjaan. Mutta, kaikkea ei silti voi tapahtua simssissä!
Viimeksi:
Lauantai 27.9.2000 U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a!
En olisi eilen uskonut että nyt olen huoneessani lukittuna. Aloitan alusta: Kuulin siis makuuhuoneesta kiljuntaa ja menin katsomaan. Siellä kauhistuin nähdessäni Henrikin ja Elizan puolialasti suutelemassa. Henrik retuutti minut huoneeseeni ja lukitsi oven. Nyt hän on huoneeni oveen semmoisen jutun että ruokalautanen tulee oven läpi. Eli hän lykkii minulle ruoka-annoksia viidesti päivässä. Onneksi huoneessani on vessa sillä muutenhan joutuisin katsomaan Henrikiä kasvoihin mennessäni vessaan. Olen siis lukkojen takana. Mutta, Henrikpä ei tiedä että huoneeni ikkuna on avattava ja niiden alla on palotikkaat (Huoneeni on talomme yläkerrassa). Soitin heti kännykälläni Whitneylle ja kerroin surkeudestani. Whitney kertoi Amyn lähettäneen kirjeen muutama päivä sitten ja juuri kun hän niin sanoi Henrik lykkäsi kirjeen oven läpi. Lopetin puhelun ja luin kirjeen.
"Hyvä Emilla! Kirjoitettu ja lähetetty: 25.9.2000"
"Tänään minulle sattui outo juttu. Kuuntelin SimLifen uutta sinkkua ja siinä oli sanat: Yksi etsii sikoansa kaksi uutta onnea. Yksi samalla paikalla ensimmäisen kanssa heidän välinsä kovana. Kuulostaako tutulta? Minusta kyllä. Ensimmäinen sopisi sinuun, oletko muuten jo löytänyt sisaresi? Toiset kaksi sopisivat Whitneyhin ja minuun. Kolmas taasen sopisi Sharoniin. Ihmellistä, eikö? Sanat olivat tietty englanniksi ja minulla oli kamala vaiva suomentaa ne. No nyt en ehdi kirjoitella enempää. Amy!"
Uskotteko että SimLife voisi tietämättään tehdä laulun minusta, Amysta, Whitneystä ja Sharonista? No nyt on varmaan mentävä nukkumaan. Emilla.
Jatkuu:
Sunnuntai 28.9.2000 Päiväkirja!
Tänään oli aivan uskomaton päivä. Löysin nimittäin SISKONI tai oikeastaan hän löysi minut. Mutta, nyt ei ole vielä sen aika vaan kerron esimerkiksi missä nyt olen. Olen yhä täällä yläkerrassa tosin en enää lukkojen takana. Henrik päästi minut juuri äsken vapaaksi. Outoa! Hän näytti olevan johonkin tyytyväinen. Mutta, minhin? Nyt siis siskooni. Et ikinä usko kuka se on. Nimittäin Annie. Annie tuli eilen heittelemään kiviä huoneeni ikkunaan ja kun tulin palotikkaita alas hän vain sanoi:" Minä olen siskosi." Kysyin häneltä miten hän ei ollut vampyyri ja hän vastasi automaattisesti että otti antivampirsimiä (tai jotain semmoista) ja se oli selvä. Juttelimme vähän aikaa oikeista vanhemmistani ja kiipesin sitten ylös. Sen jälkeen Henrik päästi minut ulos. Kävin Karmenin kanssa shoppailemassa (tosin vain kuolasimme ihanien hameiden perässä). Illalla kävimme syömässä Henrikin ja Elizan kanssa (Elizan vatsa oli pyöristynyt mukavaksi palluraksi). Tilasimme siellä kaikki kalkkunaa (suosikki ruokaani) ja syötyämme lähdimme vielä elokuviin (Hello Kitty ja salaliitto, kamala lastenohjelma). Eliza ja Henrik kertoivat päivällisellä (yök) asian...he menevät kihloihin (oksennus). Mutta, nyt tähdellisempiin aiheisiin. Esim siihen että tapasin tänään Sharonin. Hän oli Amyn sanojen mukaan värjännyt hiuksensa mustiksi ja pukeutunut gootti tyylillä. Hän oli laiha mutta, luonne ei ollut muuttunut. Hän oli yhä kiivasluonteinen mutta, hauska. Hänen huumorintajunsa oli tosin noussut nollasta sataan ja juttelimme koko iltapäivän. Mukavaa että Sharon ei ole muutuunut kuin hyvään suuntaan. Mutta, nyt pitää lopettaa tai Henrik saa hepulin tajutessaan että valvon: Emilla.
Emilla sulki päiväkirjan ja meni nukkumaan. Hän näki outoa unta ja heräsi siihen kun...
Maanantai 29.9.2000 Ah ja voih päiväkirja!
Silmiä kirvelee unenpuutteesta ja aurinko porottaa. Niin sitten kävi. Eilen yöllä niin käv että heräsin siihen kun joku seisoi sänkyni päädyssä. No...minä tietty nousin ja hahmon silmät kiiluivat punaisena (kuulostaa oudon tutulta). Kun hän astui kuun valokeilaan huomasin hänen olevan...Karmen. Mitä Karmen täällä teki? Karmen tuli lähemmäs ja lähemmsä sitten hän paljasti hampaansa. Ne olivat TERÄVÄT vampyyrin hampaat ja...hän hyppäsi kurkkuuni kiinni ja...tässä sitä ollaan yönlapsena kuten KArmenkin. Jos ihmettelet miten Karmen kesti päivänvaloa on se että hän käyttää AURINKORASVAA. Kun vampyyri käytää aurinkorasvaa hän ei menehdy auringonvalossa. Outoa. Nyt odotan ennustajaeukkoa että hän voisi myydä minulle sitä Antivampirsimiä (vai mitä se oli). Viilto ja Purema yökirja: Emilla
Emilla istui pöytäänsä naputtaen odottamassa eukon saapumista. Mutta, hän kauhistui kun sisään huoneeseen ryntäsi...
Maanantai 30.9.2000 Päiväkirja
Olen taas oma itseni ja...ihmeellistä kyllä myös omassa asunnossani. Henrik kuoli tulipaloon viimeyönä. En olisi huomannutkaan ja olisin palanut itse poroksi jos Annie ei olisi rynnännyt huoneeseeni ja kirkaissut:" Teidän talonne palaa, äkkiä ulos!" Hyppäsimme ikkunasta (paloportaat oli hajonneet) ja tömpsähdimme maahan. Ennustaja eukko saapui ja ostin siltä sitä vampyyri lientä. Join sen ja muutuin takaisin ihmiseksi. Hassua eikö? Se on myös mahtavaa että tämä on päiväkirjani toiseksiviimeinen sivu ja säästän sen tuleville tapahtumille. Ai niin, Antton on nyt MINUN poikaystäväni. Hän sääli Henrikin kuolemaan ja...tiedätte kyllä mitä silloin tehdään. Hellurei: Onnellinen Emilla.
Emilla laittoi päiväkirjan muuttolaatikkoon ja kuuli taksin äänen. Hän otti laatikon ja suunnisti taksiin. Kun taksi käynnistyi Emilla oli matkalla yliopistoon siskonsa ja poikakaverinsa välissä.
Torstai 30.9.2035 Hei taas päiväkirja!
Ihmeellistä miten aika kuluu. Olen jo 50 vuotta vanha ja kun luin seikkailuni kokonaan huomasin miten mahtava elämä minulla on ollut. Poikia tuli ja meni mutta ystävyysä Amyn, Whitneyn, Sharonin ja minun välillä ei koskaan sammunut. Opiskelimme samassa asuntolassa, kävimme samoilla luennoilla ja nykyään asumme samassa talossa kukakin omassa päädyssämme lastemme kanssa. Minusta on ihana tietää että olen kokenut toiminnantäytteisen elämän ja toivon että lapseni ja heidän lapsensa saavat lukea tarinani yhä uudestaan ja uudestaan.
Emilla.
Emilla laski haparoivin käsin päiväkirjan pöydälle ja köpötteli nukkumaan. Sinä yönä Emilla nukkui onnellisena pois.
The End
Nyyh! Mua rupes itkettään kun luin itse Emillan kohtalon. Kuten huomaatte tässä on ollut aikamoisia ylläreitä. *pirullinen hymy* Mutta, ette te musta niin vähällä pääse. Rupeen kohta kirjottaan uutta tarina kun saan uutta ideaa. Mutta, kirjotusvirheitä tässä saattaa olla tavallista enemmän koska kirjotin tän klo: 7.47 ja siis oon aamulla ihan sekaisin.
Ps. En aijo jatkaa tätä joten...
The End (toisen kerran) *Nostaa lippistään ja kumartaa syvään*
Viimeksi:
Lauantai 27.9.2000 U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a!
En olisi eilen uskonut että nyt olen huoneessani lukittuna. Aloitan alusta: Kuulin siis makuuhuoneesta kiljuntaa ja menin katsomaan. Siellä kauhistuin nähdessäni Henrikin ja Elizan puolialasti suutelemassa. Henrik retuutti minut huoneeseeni ja lukitsi oven. Nyt hän on huoneeni oveen semmoisen jutun että ruokalautanen tulee oven läpi. Eli hän lykkii minulle ruoka-annoksia viidesti päivässä. Onneksi huoneessani on vessa sillä muutenhan joutuisin katsomaan Henrikiä kasvoihin mennessäni vessaan. Olen siis lukkojen takana. Mutta, Henrikpä ei tiedä että huoneeni ikkuna on avattava ja niiden alla on palotikkaat (Huoneeni on talomme yläkerrassa). Soitin heti kännykälläni Whitneylle ja kerroin surkeudestani. Whitney kertoi Amyn lähettäneen kirjeen muutama päivä sitten ja juuri kun hän niin sanoi Henrik lykkäsi kirjeen oven läpi. Lopetin puhelun ja luin kirjeen.
"Hyvä Emilla! Kirjoitettu ja lähetetty: 25.9.2000"
"Tänään minulle sattui outo juttu. Kuuntelin SimLifen uutta sinkkua ja siinä oli sanat: Yksi etsii sikoansa kaksi uutta onnea. Yksi samalla paikalla ensimmäisen kanssa heidän välinsä kovana. Kuulostaako tutulta? Minusta kyllä. Ensimmäinen sopisi sinuun, oletko muuten jo löytänyt sisaresi? Toiset kaksi sopisivat Whitneyhin ja minuun. Kolmas taasen sopisi Sharoniin. Ihmellistä, eikö? Sanat olivat tietty englanniksi ja minulla oli kamala vaiva suomentaa ne. No nyt en ehdi kirjoitella enempää. Amy!"
Uskotteko että SimLife voisi tietämättään tehdä laulun minusta, Amysta, Whitneystä ja Sharonista? No nyt on varmaan mentävä nukkumaan. Emilla.
Jatkuu:
Sunnuntai 28.9.2000 Päiväkirja!
Tänään oli aivan uskomaton päivä. Löysin nimittäin SISKONI tai oikeastaan hän löysi minut. Mutta, nyt ei ole vielä sen aika vaan kerron esimerkiksi missä nyt olen. Olen yhä täällä yläkerrassa tosin en enää lukkojen takana. Henrik päästi minut juuri äsken vapaaksi. Outoa! Hän näytti olevan johonkin tyytyväinen. Mutta, minhin? Nyt siis siskooni. Et ikinä usko kuka se on. Nimittäin Annie. Annie tuli eilen heittelemään kiviä huoneeni ikkunaan ja kun tulin palotikkaita alas hän vain sanoi:" Minä olen siskosi." Kysyin häneltä miten hän ei ollut vampyyri ja hän vastasi automaattisesti että otti antivampirsimiä (tai jotain semmoista) ja se oli selvä. Juttelimme vähän aikaa oikeista vanhemmistani ja kiipesin sitten ylös. Sen jälkeen Henrik päästi minut ulos. Kävin Karmenin kanssa shoppailemassa (tosin vain kuolasimme ihanien hameiden perässä). Illalla kävimme syömässä Henrikin ja Elizan kanssa (Elizan vatsa oli pyöristynyt mukavaksi palluraksi). Tilasimme siellä kaikki kalkkunaa (suosikki ruokaani) ja syötyämme lähdimme vielä elokuviin (Hello Kitty ja salaliitto, kamala lastenohjelma). Eliza ja Henrik kertoivat päivällisellä (yök) asian...he menevät kihloihin (oksennus). Mutta, nyt tähdellisempiin aiheisiin. Esim siihen että tapasin tänään Sharonin. Hän oli Amyn sanojen mukaan värjännyt hiuksensa mustiksi ja pukeutunut gootti tyylillä. Hän oli laiha mutta, luonne ei ollut muuttunut. Hän oli yhä kiivasluonteinen mutta, hauska. Hänen huumorintajunsa oli tosin noussut nollasta sataan ja juttelimme koko iltapäivän. Mukavaa että Sharon ei ole muutuunut kuin hyvään suuntaan. Mutta, nyt pitää lopettaa tai Henrik saa hepulin tajutessaan että valvon: Emilla.
Emilla sulki päiväkirjan ja meni nukkumaan. Hän näki outoa unta ja heräsi siihen kun...
Maanantai 29.9.2000 Ah ja voih päiväkirja!
Silmiä kirvelee unenpuutteesta ja aurinko porottaa. Niin sitten kävi. Eilen yöllä niin käv että heräsin siihen kun joku seisoi sänkyni päädyssä. No...minä tietty nousin ja hahmon silmät kiiluivat punaisena (kuulostaa oudon tutulta). Kun hän astui kuun valokeilaan huomasin hänen olevan...Karmen. Mitä Karmen täällä teki? Karmen tuli lähemmäs ja lähemmsä sitten hän paljasti hampaansa. Ne olivat TERÄVÄT vampyyrin hampaat ja...hän hyppäsi kurkkuuni kiinni ja...tässä sitä ollaan yönlapsena kuten KArmenkin. Jos ihmettelet miten Karmen kesti päivänvaloa on se että hän käyttää AURINKORASVAA. Kun vampyyri käytää aurinkorasvaa hän ei menehdy auringonvalossa. Outoa. Nyt odotan ennustajaeukkoa että hän voisi myydä minulle sitä Antivampirsimiä (vai mitä se oli). Viilto ja Purema yökirja: Emilla
Emilla istui pöytäänsä naputtaen odottamassa eukon saapumista. Mutta, hän kauhistui kun sisään huoneeseen ryntäsi...
Maanantai 30.9.2000 Päiväkirja
Olen taas oma itseni ja...ihmeellistä kyllä myös omassa asunnossani. Henrik kuoli tulipaloon viimeyönä. En olisi huomannutkaan ja olisin palanut itse poroksi jos Annie ei olisi rynnännyt huoneeseeni ja kirkaissut:" Teidän talonne palaa, äkkiä ulos!" Hyppäsimme ikkunasta (paloportaat oli hajonneet) ja tömpsähdimme maahan. Ennustaja eukko saapui ja ostin siltä sitä vampyyri lientä. Join sen ja muutuin takaisin ihmiseksi. Hassua eikö? Se on myös mahtavaa että tämä on päiväkirjani toiseksiviimeinen sivu ja säästän sen tuleville tapahtumille. Ai niin, Antton on nyt MINUN poikaystäväni. Hän sääli Henrikin kuolemaan ja...tiedätte kyllä mitä silloin tehdään. Hellurei: Onnellinen Emilla.
Emilla laittoi päiväkirjan muuttolaatikkoon ja kuuli taksin äänen. Hän otti laatikon ja suunnisti taksiin. Kun taksi käynnistyi Emilla oli matkalla yliopistoon siskonsa ja poikakaverinsa välissä.
Torstai 30.9.2035 Hei taas päiväkirja!
Ihmeellistä miten aika kuluu. Olen jo 50 vuotta vanha ja kun luin seikkailuni kokonaan huomasin miten mahtava elämä minulla on ollut. Poikia tuli ja meni mutta ystävyysä Amyn, Whitneyn, Sharonin ja minun välillä ei koskaan sammunut. Opiskelimme samassa asuntolassa, kävimme samoilla luennoilla ja nykyään asumme samassa talossa kukakin omassa päädyssämme lastemme kanssa. Minusta on ihana tietää että olen kokenut toiminnantäytteisen elämän ja toivon että lapseni ja heidän lapsensa saavat lukea tarinani yhä uudestaan ja uudestaan.
Emilla.
Emilla laski haparoivin käsin päiväkirjan pöydälle ja köpötteli nukkumaan. Sinä yönä Emilla nukkui onnellisena pois.
The End
Nyyh! Mua rupes itkettään kun luin itse Emillan kohtalon. Kuten huomaatte tässä on ollut aikamoisia ylläreitä. *pirullinen hymy* Mutta, ette te musta niin vähällä pääse. Rupeen kohta kirjottaan uutta tarina kun saan uutta ideaa. Mutta, kirjotusvirheitä tässä saattaa olla tavallista enemmän koska kirjotin tän klo: 7.47 ja siis oon aamulla ihan sekaisin.
Ps. En aijo jatkaa tätä joten...
The End (toisen kerran) *Nostaa lippistään ja kumartaa syvään*
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mahtava tarina! Odotan jo innolla uutta tarinaasi! :DD
...otetaan vastaan. Tässä uusimman keksintöni traileri:
Mitä tekisit jos joudut kestämään pilkkaa aina?
-Ne kiusaavat mua.
Miksi lähtisit yliopistoon kokemaan kaiken uudelleen?
-Äiti, onko pakko?
Mutta, kun saavut paikalle...
-Oho, mikä paikka!
...huomaat sen olevan...
-Miksi tämä paikka on kuin kummitustalo?
...AUTIO.
-Mikä rasahti?
Aution yliopiston salaisuus.
22.4.2006 The sims-palsta Suomi24. Tarina.
-IIIK!
Niin että aika lyhyt elämä, kun 50 vuotiaana nukkuu pois. :) Mutta hyvä, aloita vain uusi tarina.
Simeillä ei oo kovin pitkää ikää joten se kuoli sillon kun se oli (sim iässä) 50 PÄIVÄÄ vanha. Panin sen vaan vuodeks koska se seikkailu ei voinu tapahtuu 50 päivän aikana. Siinä selitys. Huomenna ilmestyy mun trailerin tarina. Se on kolmiosainen jyttu tytöstä joka pakotetaan yliopistoon (omaperäistä :) ) ja sitten se osoittautuu...Autioksi.
voit kirjoittaa tarinan emillan lapsesta.
Hyviä noi sun tarinas ;)
Ihan hyvä, mutta simit (ainakin minulla) elävät keskimääräisesti pitempään, kuin tuo Emilian 50 päivää... Eli toisin sanoen, Emilia ei varmaan elänyt kovin onnellista elämää... Siis toiveita toteuttamallahan pidensi simin vanhuuden päiviä. :P Nojoo, turhan pikkutarkkaa, ;)
Edeleen, hyvä juoni jne, niin kuin edellisissä osissa olen sanonut. :D Henkilöt varsinkin...
Ekaksikin: ONNEKSI TUO TARINA LOPPU!
Toiseksi: Kylläpä Emilla otti kevyesti sen, että Annie on sen sisko.. Tyyppi joka on tehny koulusta helvetin.. Ja sitten antaa kaiken silleen anteeksi.. Oli kyllä sekava tarina ei voi muuta sanoa.. Älä tee enää tarinoita..
*Nappaa tarinat palstalta ja lähtee nokka pystyssä pois* Mulla on parempiakin paikkoja kirjottaa esimeksiks mun sivut jos ne joskus ilmestyy.
Ei kannata suuttua yhdestä negatiivisesta kommentista, kaikki kun eivät voi pitää kaikesta. Sitä paitsi, sehän oli vain yhden ihmisen mielipide tarinoistasi ja täällä on käsittääkseni monta muuta, jotka tarinoistasi pitävät. Nyt herääkin kysymys, oliko tuo vain eräänlainen tekosyy lopettaa tarinoittesi kirjoitus ollessasi huipulla? Ei siinä mitään, dramaattinen häipyminenhän palstalta jää lukioiden mieleen (kai?) :D