En tiedä haluanko sittenkään

Itse lähdin puoltoista vuotta sitten ulkomaille työharjoitteluun. Olin halunnut lähteä koko opiskeluajan. Mutta muutamama kuukausi ennen lähtöä iski tunne, että ei mun tarvitse mihkään lähteä, Suomessakin on kiva olla. Lähdin kumminkin ja löydän itseni edelleen ulkomailta. Kannattaa lähteä. Pääseehän sieltä pois jos tosi huonosti alkaa mennä. Jos et mene saatat katua myöhemmin. Tsemppiä ja hyvää matkaa!

tiiätkö..mulle tulee samanlainen olo erit. iltaisin..aina tuntuu et ei sittenkään..MUTTA oon ollu 3krt vaihdossa (italiassa ja saksassa) ja oon vasta 17v..lyhkäsiä vaihtoja siis, mut kuitenkin..ja voin luvata et hauskaa tulee olemaan!! ajattele, pääset kokemaan jotain mistä muut vaan haaveilee!!:)

Tottakai menet kun tuon seulan olet läpäissyt. Jos et lähtisi, katuisit sitä varmaan jossain vaiheessa. Jos siel on ihan kamalaa, takaisin Suomeen pääsee aina.

Toi on päätös joka on tehtävä ihan itse. Kaikki varmasti sanoo sulle että TOTTAKAI lähdet. Itse olin lähdössä, mutta koko ajan oli kuitenkin sellanen olo, että haluanko sittenkään. Lopulta päätin sit olla lähtemättä. Kun kyselin ihmisiltä niiden mielipiteitä kaikki tavallaan painosti lähtemään. En kuitenkaan kadu päätöstäni koska pääsin ensinnäkin kokemaan Suomessa jotain ja olisi kaduttanut jos olisin jättänyt kokeilematta. Toiseksi tiedän että voin lähteä myöhemmin.

Mutta mieti tarkkaan, kun olet noin pitkälle päässyt. Äläkä kuuntele muita liikaa. Ja tosiaan, pääseehän sieltä pois kesken.
Varmasti (jos lähdet) ekat viikot on kova ikävä, mutta sitten se helpottaa kun tottuu kaikkeen 'erilaiseen' siellä.
Kovasti tsemppiä sulle!

Ehdottomasti kannattaa mennä! Palaat sieltä paljon kypsempänä takaisin ja kotimaassakin opiskelu sujuu paremmin, siellä saa uusia taitoja ja kokemuksia. Ainakin Usa:n yliopistoissa opiskelutapa on erilainen kuin meillä Suomessa ja siitä on hyötyä sitten täällä kotimaassa.

ite lahdin elokuussa usa:aan (tosin kylla high schooliin), ja maaliskuusta lahtoon saakka oli olo tosi epavarma, vaikka sita ennen palavasti halusinkin. eli tavallaan oli ohimenevaa, silla tiesin kuitenkin (ja luultavasti sama patee sinuunkin), etta tulevaisuudessa TULISIN KATUMAAN pois heitettya hienoa mahdollisuutta.

kannattaa tosiaan menna. ite siis oon lukiolainen, ja vaikka vuoteni on ollut silmat avaava kokemus ja kivaa, niin silti vahan kadun etten odottanut ja paattanyt tehda vaihtoani collegessa. oikeesti, toivon kovasti etta saat rohkeutesi kasaan ja lahdet, koska TIEDAN, etta se tulee olemaan aivan mahtavaa.

Itse olen kans lähdössä syksyllä vaihtoon, ja mulla on justiin sama tunne että enää ei oikein huvittaiskaan lähteä, mutta mä oon päättäny lähteä vaikka tuntuis miltä.

hullu olet jos et mee..sanon minä...itse olin vaihdossa ja se oli kyl hyvää aikaa itselleni...

Vaihto-opiskelu, kyseessähän ei ole kuin vuoden tai 0.5 v juttu. Hurjan lyhyt siis!
Menetät paljon hos et lähde.

Itse olen ollut lukiosta vaihtarina Amerikoissa ja sittemmin yliopistolta ERASMUKSENA Espanjassa. Siis kaksi vuotta yhteensä.

Ekalla kertaa ei ollut mitään epäilystä ettenkö olisi lähtenyt. Tokalla kertaa epäilytti, koska olisi ollut opintojen suorittamista SUomessakin ihan riittävästi. Mutta kaiken on ehtint tekemään ja kahden kielen taitaminen on upee juttu.

Itse olen ollut (vain) puoli vuotta Yhdysvalloissa ja kokemuksena se oli hieno. On aivan eri asia asua oikeasti kohdemaassa pitempi pätkä kuin vain tehdä lyhyt lomareissu. Kerkeää näkeä ja kokea kaikkea jännää.

"Nyt kuitenkin alkoi tuntua, etten sittenkään halua."

Omalla kohdalla taisi olla vain jännitystä kaikista käytännön asioista: löytyykö asunto, riittääkö rahat ja osaanko työtehtäväni paikanpäällä jne. Kaikki meni ihan mukavasti kuitenkin.

"Onkohan tämä jotakin ohimenevää?"

On se! Älä nyt vaan mee peruuttaa viime hetkellä, harmittais kuitenkin myöhemmin!

Vaihtoaika on kuitenkin niin lyhyt aika elämässä, että vaikka ei jatkuvasti ja kokoajan olisikaan kivaa, niin sen kestää vaikka päällään seisten! Eihän elämä Suomessakaan ole pelkkää päivänpaistetta ja samaa arkea se on suurimmaksi osaksi ulkomaillakin. On kuitenkin rikkaus tutustua uuteen kulttuurin sisältäpäin, ja muihin vaihtareihin on tosi helppo tutustua. Olette kaikki samassa tilanteessa, yksin vieraassa maassa, ja se jos mikä yhdistää! Yleenä vaihtareille on myös järjestetty jos jonkinmoista ohjelmaa, joten yksin ei tarvitse olla, ellei välttämättä halua.

Luulisin vielä, että jenkeissä kaikki on järjestetty paljon valmiimmaksi, kuin omassa vaihtopaikassani englannissa, eli olettaisin että sinua odottaa valmis asunto ja joissain paikoissa vielä ateriat, siivous jne. kuuluu hintaan... Lähde siis avoimin mielin ja nauti! Voin taata, että aika menee siivillä ja varmaan perheesi/ystäväsi tulevat sinua tapaamaan, joten ikäväkään ei pääse kasvaamaan liian suureksi! Ja kun palaat takaisin huomaat, ettei oikeastaan mikään ole täällä muuttunut sillä aikaa kun olit poissa.

Olen ollut vaihdossa kerran ja lähdössä syksyllä uudelleen toiselle puolelle maapalloa. Ainahan se kauas kotoa lähtö hiukan pelottaa (vaikkei sitä itse tiedostaisikaan), mutta on enemmän kuin vaivan arvoista! Kannattaa lopettaa turha pohtiminen ja antaa palaa :) Tsemppiä ja hauskaa reissua!

Pitäis kuitenkin pääasiassa tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. Se on periaatteena erittäin hyvä.

Tunne saattaa olla joskus järkeä pätevämpi...... kaikesta huolimatta.

Mutta voihan kyseessä olla vain tuntemattoman pelko? Mene kokeeksi ja tule pois, jos vielä siltä tuntuu. Voihan sen aina keskeyttää.

Olin vaihdossa ja tulin itkien kotiin suoraan psykiatriseen sairaalaan kun läksin lukioaikoinani vaihtoon jenkkilään. Olen sosiaalinen ihminen ja hyvin ulospäinsuuntautunut mutta amerikkalaista pikkukaupunkimenoa ei pääni kestänyt. Olin kasvissyöjä -minut pakotettiin syömään lihakeittoa "ilman lihaa", ympärilläni olevat ihmiset olivat vitunmoisia tyhjäpäivä jotka eivät halunneet oppia tuntemaan minua, "liberaaleja" ajatuksiani ja herkkyyttäni. Lähipiirissäni on myös kokemusta yliopistovaihdosta, jossa ulkkarit vain päihteilivät ja rällästivät "ensikertaapoiskotia"-mentaliteetilla. En suosittele vaihtoon lähtöä ilman omaa asuntoa ainakaan. Jos päätät lähteä, suosittelen varautumaan myös totaaliseen katastrofiin. Onneksi tänä päivänä on netit ja kännykät hallelujah.

Ajattele asian valoisaa puolta. Pääset aitiopaikalta seuraamaan, ovat amerikkalaiset todella niin hölmöjä kuin antavat ymmärtää. Voisit laatia aina viikoittaisen raportin meille tänne Suomeen.

Kyllä se siitä!

Jos tuntuu ettei halua vaihtoon lähtee niin ei myöskään kannata muuten tulee hyvin nopeaan maitojunalla takasin kotiin... Näin minä tein.

Tuttu tunne, mutta älä luovuta. Itse en ollut menossa edes noin kaus ja tunne oli sama, kun koko lähtö prosessi oli loppusuoralla. Pidä kiinni unelmastasi, et tule katumaan sitä koskaan!

Kiitos kaikille vastauksista, yleinen mielipide näyttää olevan, että pitäisi lähteä. En ole hirveän sosiaalinen ihminen, mutta nyt uskon että voisin pärjätä. Ehkä tämä tästä helpottaa piakkoin. Nyt tuntuu nimittäin jo paljon paremmalta. Kotiinkin pääsee aina ja vuosi on kuitenkin lyhyt aika, saa täällä Suomessa olla sentään vuosikymmeniä :)

No yliopistovaihtovuosi on ainakin parempi kuin se missä mä olin lukiossa. Siitä ei saanu mitään muuta kuin kuluja tylsän vuoden. Ja opinnoissa jäi jälkeen.
Yliopistossa sentää saa hyvityksiä opinnoista. Täytyy kyllä sanoa että se muuttaminen muualle on aina rankempaa kuin mitä täällä olo. Ja kalliimpaa melkein aina. Eli jos ei rahat täällä riitä, niin ei varmasti siellä.
Plus ulkomaille muuttaminen tekee kenestä tahansa takaisin palatessaan ihan mulkun.

Usko pois, ei siitä mitään hyötyä ole loppujen lopuksi.
Sellainen myytti on olemassa että työnantajat antaisivat arvoa vaihtarivuodelle mutta vitut. Ihan sama se niille on. Firmat palkkaa silloin kun tarvitsee, sitö ei mitkään papukaijamerkit muuta.

tuo on ihan normaalia, etta kun kaikki on varmaa, alkaa epailyttaa. se tapahtuu itsellenikin joka kerta (ollut useamman kerran ulkomailla toissa, opiskelemassa tms).

Ala peraanny nyt. Tulet elamaan ehka elamasi parhaan ajan vaihdossa. Usko minua.

Olen itse nyt vaihdossa Espanjassa. Opiskelua ei ole ollut paljon, ja elama on yhta biletysta ja hauskanpitoa. Paljon uusia tuttuja.

Ja loppujen lopuksi, eihan vaihto ole lopullista. Voin kuitenkin vannoa etta palatessasi takana on mahtava aika, josta et vaihtaisi yhtaan hetkea.

Etkai tosissani mieti jaadako istumaan kotiin kaiken saman vanhan harmaan pariin, vai mennako vaihtoon ja kokea paljon uutta?!

Unohda pahkailyt ja sano itsellesi etta asia on nyt varmaa ja sinne mennaan! Lahtiessa saattaa olla haikeaa mutta odotas kun paaset perille ja tapaat ensimmaista kertaa kaikki vaihtarit. Siina koti-ikava ja kaikki muukin unohtuu..

Hauskaa vaihtoa!!

Kuule lopeta tuollainen turha miettiminen/ järkeily ja anna mennä vaan. Itse vaihdossa olleena tiedän nämä viime hetken epäilyksen tunteet ja pelot. Lopulta kokemus oli ainutkertainen, vaikka itse en rapakon takana ollutkaan. Ei kai sitä muutenkaa turhaan kannata duunia tehdä. En usko, että tulet katumaan kun vaan nyt saat itsestäsi irti lähteä todella matkaan!

En nyt jaksa lukea kaikkia vastauksia mutta onko nyt kyseessä vain pelko uudesta? Kuitenkin alunperin sinulla on varmasti ollut aika hinku lähteä ja nyt sitten alkaakin hieman jänistämään, mikä on aivan normaalia. Ja jos menet yliopistoon niin et sinä ole siellä yksin vaan siellä on muita jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. Yksin uudessa ympäristössä, eiköhän sieltä pian se oma porukka löydy vaikka olisi kuinka tuppisuu ;))) Tiedän kokemuksesta... jenkit ovat aika puheliaita joten heihin on helppo tutustua ja onhan siellä varmasti muita ulkomaalaisia jotka tosiaan ovat samassa tilanteessa.

Joten pelko taka-alalle ja rohkeasti matkaan. Kotiin pääsee aina!

Sinulla on luultavasti elämäsi suurenmoisin tilaisuus kokea jotain ainutkertaista elämässäsi, joka ei tule toistumaan.

Heittäisit sen pois??? Haloo!!!

Luultavasti miettisit ja katuisit koko loppuelämäsi menetettyä mahdollisuutta. Mitään muuta ei ihminen kadu niin paljon kuin elämätöntä elämäänsä jälkeenpäin!

Järjellä pitää aina ajatella ja uskaltaa, niin elämä on rikkaampaa.

Olen talla hetkella hollannissa vaihdossa ja olen kylla muutaman kerran katunut etta tanne lahdin. Odotukset olivat liian korkealla ja siita syysta odotan innolla kotiin paluuta kuukauden paasta, ku nakee kaikki kaveritkin.

Itsella syyna tahan ajoittaiseen tyytymattomyyteen on myos asiat, jotka taakseni jatin..

Ainakaan ei kannata lahtea siina mielentilassa etta elama muuttuu taysin, se johtaa varmaan pettymykseen. Myos opiskelun vaativuudesta kannattaa ottaa selvaa seka myos varata siittavasti rahaa.

hei

lähdin ulkomaille vaikka kaikki näytti jo lähtiessä todella huonolta. Jos joku olisi sanonut, millainen vuodesta todella tulisi, en olisi lähtenyt. Asian hyvänä puolena on se, että jos todella haluan vielä lähteä, niin varmasti opin virheistäni.

Itse vietin vaihto-opiskeluvuoden Euroopassa, mutta vaikka vaihto ei kaikin puolin ollutkaan onnistunut, olen silti iloinen että lähdin. Ulkomailla oppii monia asioita ja se avartaa ajattelua. Voi kuulostaa kliseiltä, mutta tottahan se on. Jos nyt jätät leikin kesken, muutatko mielesi jossain vaiheessa? Ulkomailta pääsee aina takaisin koto-Suomeen jos alkaa ahdistamaan, mutta jos torjut vaihtopaikan, tuskin saat sitä seuraavana päivänä takaisin. Vaihtovuosi on monelle ainut mahdollisuus viettää pidempi aika ulkomailla, joten suosittelen sitä lämpimästi. Nyt kun itse muistelen vaihtoon lähtöäni, en siitä ollut kovin innoissani, mutta opintojani sain mukavasti eteenpäin ja suosittelen vaihtoon lähtöä. Tietenkin kannattaa miettiä, mistä johtuu, että et haluaisin sittenkään vaihtoon lähteä ja punnita omia tuntemuksia.

Vaihtoaika voi olla ihanaa tai ei niin ihanaa. Itse olen talla hetkella ulkomailla ja viela olisi muutama viikko edessa. Valista on ollut niin raskasta, etta ei ikina ole ollut. Eli ei se aina niin auvoista ole, vaikka alkushokista selviaakin. Jokainen tapaus on tietenkin erilainen. Varsinkin, jos kotiin jaa joku, jota odottaa, niin ulkomailla olo voi olla todella vaikeaa.
Mutta paivaakaan en vaihtaisi. Olen saanut uusia kavereita ja yhteksia toisiin maihin, joista on paljon iloa viela vuosienkin paasta!

Tämmönen tilaisuus on harvoilla, älä heitä sitä hukkaan. Munki systeri haluais Amerikkaan vaihto-oppilaaksi, mut minkäs teet, kun ei niitä euroja puussa kasva.

Eiks sen vaihto-oppilas homman pysty keskeyttämään ja palata takaisin, jos ei tunnukkaan hyvältä.

Oon itekki ollu vaihdossa. En aluksi edes halunnu Brasiliaan, eika se tietenkaan ollut taydellinen vuosi, mutta minulla oli aarettoman hauskaa ja sain uusia ystavia, varsinkin yksi on vielakin tosi laheinen ja siita olen kiitollinen. Tallaiset tilaisuudet ovat harvoille ja valituille, eivatka toistu enaa aikuisialla. Jos et kayttaisi sita hyodyksesi, sama kun nakkaisit rapaa vahaosaisempien naamoille.

Olen varma että vaikka vaihto menisi aivan poskelleen, niin jälkeenpäin enemmän sua kaduttaa se että et mennyt kuin se että menit ja epäonnistuit.

ToDellakin lähdet! Itse ollut 3 vaihdossa; 3kk, 9kk, 6kk. Jokainen on ollut ihan oma matkansa, jokaiselta ihanat muistot!

Mutta: ennen jokaista lähtöä fiilikset aina samat. sille on joku nimikin tyyliin "morkkis ennen matkaa" josta äitini ensimmäisen matkan lähestyessä kyseli, että onko sellaista. helpotuin ja tajusin että kai se kuuluu vaan siihen. Äitini on myös ollut vaihdossa aikoinaan.

Kun täältä nyt taas palaan kuukauden päästä, ensikesäksi uusi matka; työharjoittelu... Jännää jo nyt:) Tsemppiä kyllä se siitä, ite päätöksen teet

Ja ps. kun tuosta sosiaalisuudesta keskusteltiin, jokaiselta matkalta on lähteneet juuri ne epäsosiaaliset kotiin. Se ei ole häpeä, vaan jos ei tunnu mukavalta, niin ei kai sitä itseään turhaankaan kiduttamaan.

Ja voin sanoa että kun sanotaan "keep an open mind" ei tod ole paskaa. vaan niin totta kun kirkon rotta! kulttuurieroista selviää juuri pitämällä tuon mielessä.

Mita tuossa nyt oikeasti on edes niin paljon miettimista?? Se on yksi ainoa vuosi sun elamasta jos sitakaan, sen nyt selviaa vaikka paallaan seisten:D Suomalaisella sisulla jollei muuten;)
Itse olen suorittamassa koko tutkintoa ulkomailla ja voin sanoo ettei aina ja koko ajan ole ollut helppoa, mutta ei tama nyt niin ihmeellista ole, elama ja arki se kulkee eteenpain taallakin niin kuin Suomessa. Tulet saamaan uusia kavereita, uusia kokemuksia joita et osaa viela kuvitellakaan, tutustut uuteen kulttuuriin tavalla jolla et lukemalla tms koskaan pysty siihen tutustumaan, ja se kasvattaa varmasti henkisesti(ainakin johonkin suuntaan;) )
Lisaksi tama on sinulle aivan ainutlaatuisen "helppo" tapa asua vahan aikaa ulkomailla, vaihto-oppilaalle on asioita jarjestelty jo valmiiksi jonkun verran ja muutenkin paljon pienempi kynnys lahtea kuin olisi sitten joskus vaikka toihin tms...
Mieti jollet lahde, tulet ehka miettimaan viela vuosienkin paasta, etta mitahan olisi tapahtunut jos olisin lahtenyt.... Matkaan siis vaan, ala mieti liikaa vaan ota rennosti ja nauti kokemuksesta, seka muista etta jos oikein paha paikka tulee niin kylla sielta aina kotiin paasee!

olin lähdössä vaihtoon jenkkeihin, muistan aina miltä tuntui lentokentällä, sitä mietti mihin ja mitä oli tekemässä. Minulla kaikki semmoinen meni ohitse kohtuu nopeasti ja viihdyin uudessa maassa ja sen tavoilla. Kokemuksia kertyi paljon. Välillä iski koti-ikävä meikäläisittäin juhlapäivinä ja ja muulloinkin.
Minulle kyseinen kokemus oli paljonkin maailmaa avartava, niin ja mikään ei estä lähtemästä kesken pois. tämä vain että mistään vankilasta ole kyse.
tsemppiä sulle mihin tulokseen sitten päädytkin.

Tietääkö kukaan?

lähin viime kesänä vaihtoon vuodeksi ja kotona jo alotin parkumisen. sanoin toiselle hyvälle kaverille heipat kotona, paruttii siinä molemmat. kentälle lähti äiti,isi,sillonen poikaystävä ja toinen hyvä kaveri. parin tunnin ajomatkan aikana teki aika montaa kertaa mieli sanoa et auto seis ja ympäri, mä en lähe mihinkään.
samoin kentällä, toivon vaan ettei se vapaaehtonen tuu tuomaan mun passia et koko juttu onki nyt vaa unta ja oon pia hereillä. sinne sitte parkuen lentokoneesee ja uuteen maailmaan.
kaks kertaa meinasin lähteä kesken pois vaan enpäs tullu takasi. hirvee koti ikävä ja kulttuurishokki et huh huh. nyt siitä on selvitty ja olo on mitä hienoin. siellä kun loppuorientaatiolla saatiin lappu käteen "onnea, olet suorittanut vuoden vaihto-oppilas ohjelman" tuli aikamoiset tunteenkuohut. nyt se oli ohi, selvisin tästä ja pääsen kotiin. olin mielettömän ylpee itestäni!
nyt kotona ja olihan tuo aika kokemus. kyllä sinne vaa kannattaa lähtee vaikka vähä epäröis aina välillä. niitä tunteita on melkeenpä kaikilla, juttelin viime kesänä muitten tulevien vaihtareitten kanssa ja kaikki, kaikki sanoivat et välillä oikeesti epäröi et onko musta kuitenkaa siihen että jos en nyt lähtiskää.
lähe vaa!!

Mä oon vaan lukiovaihdossa, eli tilanne on hiukan eri, mut mullakin oli ihan sama tunne ennen lähtöä. Ahdisti ja itketti, et mitä tuli tehtyä. Mitäs vikaa siinä Suomessa oikeen on. Pelkäsin, et mitä jos kaikki meneekin iha pieleen, ja jos en enää sopeudukaan Suomeen tai menetän ystäväni vuoden aikana.

Uskon että sama fiilis on melkein kaikilla vaihtareilla jossain vaiheessa. Itselläni se jatkui vielä lennolla kohti Usaa, mutta kun saavuin, se meni ohi. Nyt puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että oon ilonen valinnasta jonka tein. Ei se aina oo helppoa, mut todellakin sen kaiken arvosta.

Mua itteeni päätöksen tekemistä autto se, et tiesin, et jos en lähtis katuisin sitä aina. Kyselisin itteltäni et "entä jos". Joskus kannattaa ottaa riskejä.