KATSELEN IHMIS VIRTAA KAUPUNGILLA JA AJATTELEN HEIDÄN ELÄMÄÄNSÄ
Ihmisillä on heidän työnsä ja toimeliaisuuden lähde on oma vartalo ja aivot.
Jäljelle viivan alle jää hänestä kasa tomua.
Kaikki on maksettava eikös juu mitä tässä maailmassa velkaantuu.
Näinhän se onkin jos kysymyksessä on yksityinen ihminen.
Todellisuudessa kaiken sopimuksien takana onkin yksityinen ihminen, lakeineen ja yrityksineen.
Vaan pisti silmään Jyväskylän Vaatehuoneen konkurssi.
Entisinä aikoina ovi kävi ja tavara kävi kaupaksi.
Isä ja Äiti vainaa tuppasivat käymään Vaatehuoneella ostoksilla.
No ,siitä on aikaa.
Minä taas olen huomannut jo aikoja sitten Vaatehuoneen alamäen.
Nomistep Oy on vetkutellut neljä vuotta omistajana.
Kaikkihan sen tiesi että näin käy.
Huono isäntä koska olen huomannut että yrittämistä sieltä puuttui , tavara oli kehnoa, hinnat korkeita laatuun nähden, myyjät pysyttelivät sivussa ja paikan ilme oli enemmänkin varasto kuin myymälä.
Tämä kaikki Jyväskylän keskustassa parhaalla paikalla.
Ihmettelen oliko Nomistepin aikomuskaan olla liikeelämässä rehellisin keinoin, vai oliko taustalla jotain viellä roistomaisempaa kuin 600.000 velkojen tekeminen, josta he pystyvät suorittamaan vain 150.000 nipin napin.
Jäljellä nimittäin on enää vanhat myyntikalusteet ja kasa vanhentunutta tavaraa.
Velkaa on tehty sinne sun tänne. Velkaa on saatu sieltä sun täältä ja jätetty verot maksamatta.
Eikö kukaan valvo näitä tuhlareita ja räjäyttäjiä.
Tässä on kysymyksessä varkaus, ainakin mahtava huolimattomuus.
Pesänhoitaja Antti Paasonen joutuu toteamaan vain tilanteen.
Toivon ettei jatkossa sama firma enää täällä näyttäydy, vaikka niin uhkaavat
Tässä tapauksessa osakeyhtiö lakkaa olemasta varattomana ja omistajat pääsevät pälkähästä.
Yksityis henkilöt eivät vastaa virheistä omaisuudellaan.
Kuinka puhallus tehdään laillisesti ja aloitetaan uudelta pöydältä.
Eli entisellä vanhalla varastolla.
Paljon palaa konkurssissa varoja, kuinka tämä on sallittua kun yksityiselle ei ole sallittua edes lainan ottaminen ilman vakuuksia.
Ihmisillä on heidän työnsä ja toimeliaisuuden lähde on oma vartalo ja aivot.
Jäljelle viivan alle jää hänestä kasa tomua.
Kaikki on maksettava eikös juu mitä tässä maailmassa velkaantuu.
Näinhän se onkin jos kysymyksessä on yksityinen ihminen.
Todellisuudessa kaiken sopimuksien takana onkin yksityinen ihminen, lakeineen ja yrityksineen.
Vaan pisti silmään Jyväskylän Vaatehuoneen konkurssi.
Entisinä aikoina ovi kävi ja tavara kävi kaupaksi.
Isä ja Äiti vainaa tuppasivat käymään Vaatehuoneella ostoksilla.
No ,siitä on aikaa.
Minä taas olen huomannut jo aikoja sitten Vaatehuoneen alamäen.
Nomistep Oy on vetkutellut neljä vuotta omistajana.
Kaikkihan sen tiesi että näin käy.
Huono isäntä koska olen huomannut että yrittämistä sieltä puuttui , tavara oli kehnoa, hinnat korkeita laatuun nähden, myyjät pysyttelivät sivussa ja paikan ilme oli enemmänkin varasto kuin myymälä.
Tämä kaikki Jyväskylän keskustassa parhaalla paikalla.
Ihmettelen oliko Nomistepin aikomuskaan olla liikeelämässä rehellisin keinoin, vai oliko taustalla jotain viellä roistomaisempaa kuin 600.000 velkojen tekeminen, josta he pystyvät suorittamaan vain 150.000 nipin napin.
Jäljellä nimittäin on enää vanhat myyntikalusteet ja kasa vanhentunutta tavaraa.
Velkaa on tehty sinne sun tänne. Velkaa on saatu sieltä sun täältä ja jätetty verot maksamatta.
Eikö kukaan valvo näitä tuhlareita ja räjäyttäjiä.
Tässä on kysymyksessä varkaus, ainakin mahtava huolimattomuus.
Pesänhoitaja Antti Paasonen joutuu toteamaan vain tilanteen.
Toivon ettei jatkossa sama firma enää täällä näyttäydy, vaikka niin uhkaavat
Tässä tapauksessa osakeyhtiö lakkaa olemasta varattomana ja omistajat pääsevät pälkähästä.
Yksityis henkilöt eivät vastaa virheistä omaisuudellaan.
Kuinka puhallus tehdään laillisesti ja aloitetaan uudelta pöydältä.
Eli entisellä vanhalla varastolla.
Paljon palaa konkurssissa varoja, kuinka tämä on sallittua kun yksityiselle ei ole sallittua edes lainan ottaminen ilman vakuuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.