Tarja Halonen

http://194.100.30.11/tietoyhteiskunta/suomi/st21/sitra1 782.htm#2

3.4 Arvojen top ten tulevaisuudessa?

Tuomo Haavisto on esittänyt kiinnostavan tulkinnallisen yhteenvedon viimeaikaisten arvotutkimusten pohjalta ja liittänyt siihen myös kehitysennakointia. Haavisto näkee meneillään olevassa arvomuutoksessa runsaasti positiivisia piirteitä, vaikka arveleekin muutosten tapahtuvan hitaasti. Hän esittää suomalaisen yhteiskunnan tämänhetkisten kehitystendenssien tulkinnan pohjalta seuraavanlaisen tulevaisuuden Arvojen Top Ten -listan:

1. Sukupuolten välinen tasa-arvo on voimakkaimpia suomalaisten asenteista ja Haavisto arvelee sen merkityksen säilyvän vähintäänkin sama tulevaisuudessa.

2. Itsensä toteuttaminen, luovuus ja mielenkiintoinen työ ovat nousseet suomalaisten arvostuksissa, ja niiden voidaan olettaa olevan keskeisiä arvoja myös ensi vuosituhannen alussa.

3. Yksilöllisyyden arvostus ja halu tulla kohdelluksi yksilönä ovat suomalaisille tärkeitä arvoja ja säilynevät sellaisina, vaikka 1990-luvun alun ultrayksilöllisyys onkin muuttumassa yksilöllisyydeksi samanmielisten seurassa.

4. Taloudellisen kasvun merkitys hyvinvoinnin perustana on laajalti hyväksytty. Yhä useampi suomalainen tosin myös alkaa tiedostaa kasvun rajalliset mahdollisuudet, mikä merkitsee tulevaisuudessa intensiivisen kasvun suosimista ekstensiivisen sijaan.

5. Teknologian hyväksyminen muuttunee vähitellen kritiikittömästä hyväksymisestä vaatimuksiksi teknologian hyväksikäytöstä ihmisten tarpeiden palvelemiseen.

6. Huoli ympäristöstä on keskimäärin suurta (vaikkakin hajonta on varsin laaja).

7. Yrittäjyyden ja yrittävyyden arvostus on vahvistumassa. Etenkin nuorten keskuudessa yrittäjyys nähdään paitsi mahdollisuutena työllistää itsensä myös mahdollisuutena toteuttaa itseään.

8. Kansallisen identiteetin arvostus vahvistuu, vaikka samaan aikaan myös integraatiokehitys syvenee ja kansainvälisyys lisääntyy.

9. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painotus vahvistuu edelleen vaatimuksena turvata yhteiskunnan vähäosaisten elinolot.

10. "moraalin ja etiikan" merkitys on viimeinen Haaviston mainitsemista tärkeistä arvoista. Haavisto ei tässä käytä näitä termejä filosofisessa merkityksessä, vaan näyttää tarkoittavan lähinnä jonkinlaista "konventionaalista moraalia". Hän puhuu toisaalta siitä, miten vaatimus päättäjien korkeammasta yhteiskunnallisesta moraalista vahvistui merkittävästi 1990-luvun alussa. Haavisto toteaa myös, että toisaalta itse kansalaisten keskuudessa vahvistui 1980-luvulla suhtautumistapoja, joissa rehellisyys oli vähenemässä ja itsekkyys lisääntymässä. Itsekkyys näyttää kuitenkin jo vähentyneen 1990-luvun alun huipustaan. Uudenlaiselle moraalia ja etiikkaa painottavalle suhtautumistavalle saattaa Haaviston mukaan löytyä tarvetta, esimerkkinä hän mainitsee orastavan keskustelun sairaaloiden niukkenevien resurssien suuntaamisesta ja priorisoinnista.