Myydään äitiys

Nyt soitto lasten kummeille. Kerrot heille, että olet uupunut ja voimat loppuu. Kummit ovat luvanneet tukea ja auttaa lasten kasvatuksessa silloin kun lapsi kastettiin. Rintaruokinnassa oleva ei selviä ilman sinua, mutta varmasti auttaisi jos joku siivoaisi kämppääsi, pyörittäisi pyykkikonetta ja laittaisi ruokaa, saisit nukkua sen aikaa. Kunnolla levänneenä selviydyt taas paremmin äitiydestäsi.

Itse ainakin haluan olla muutakin, kuin vain se joka kantaa lahjat kerran synttäreille ja kerran jouluksi. Jos oman kummilapseni isä / äiti soittaisi ja pyytäisi apua, niin lähtisin tältä istumalta.
Nyt kännykkä käteen ja soitto kummeille! Myös isovanhemmilta voi ja pitää pyytää apua tilapäiseen uupumukseen.


Terveisin eräs kummisetä

Sama fiilis oli aikoinaan mulla. En jaksanut mitään. Joskus esikoinen kysyi: Mikset koskaan naura ja ole iloinen...
Luonteeni on äkkipikainen ja usein huusin rakkaille lapsilleni.
Nyt ovat jo koululaisia eivätkä enää ole minussa kiinni. Tarkoitan,että ovat iltaisin kavereiden kanssa ja saan itse "hetken rauhaa.."
Toivon voimia sinulle! Päivä päivältä menee paremmin kun lapset kasvavat!

Sairastan fibromyalgiaa eli pehmytkudosreumaa ja kroppa kremppaa muutenkin sieltä täältä. Tuohon sairauden kuvaan kuuluu kaikenlaista lisävaivaa, uupumus, väsymys ja masennus on tyypilliset lisäoireet. Joten helppoa ei ole oikein missään vaiheessa ollut. Nuorimman imetyksestä ei tullut enää mitään kahden kuukauden jälkeen. Meillä pienten lasten äideillä ei ole usein varaa väsyä ja jos väsyy, sekin tapahtuu omalla kustannuksella, eli silmät ristissä painetaan, tämä on sitä nykyaikaa.
Lisäksi itse kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka ei apua eikä neuvoja okein muilta kaipaa, halua, eikä myöskään saa, koska ei ole ystäviä sisaria tai sukulaisia auttamassa. Eikä kotiapukaan innostanut kun joskus oli pakko valita sellainenkin. Onneksi isukki jäi työttömäksi pitkäksi aikaa, se pelasti elämäni täydeltä kaaokselta. Nyt ollaan päästy pahimman ylitse ja isukin työt alkavat taas ja viikot ilman toista aikuista alkavat jälleen. Ehkä enää ei tunnu niin pahalta olla kotiäitinä ilman toisen aikuisen tukea, kun nuorin ei ole enää ihan sylivauva.

Voi, ymmärrän sinua niin hyvin!
Minun lapseni ovat syntyneet vajaan vuoden välein.
Alkuvuodet olivat tosi rankkoja, mutta kyllä se siitä helpottuu koko ajan. Ihan oikeasti.
Koita saada järjestettyä niin, että saisit parin päivän (tai edes yhden)loman lapsilta, niin kyllä sitä sitten taas jaksaa uusin voimin.
Me veimme lapset yökylään mummille jo ihan pieninä, muutama kerta vuodessa. Useamminkin olisi tehnyt mieli, ja olisi ollut tosi tarpeellista oman jaksamisen kannalta, mutta mummi ei ollut kovin innokas...
Kysy, jos lasten kummit vaikka voisivat auttaa. Tai joku ystävä, tai naapurin täti. Usein ei kukaan tule itse tarjoamaan apua, pyydä sinä sitä rohkeasti, niin voit sitä saada.
Voimia jaksamiseen!

Kiitos teille vastauksista.

Sain juuri esikoisen kylään ja tulee huomenna kotiin..sekin jo helpottaa kun on yksi jota hoitaa.
Nuorimmaista en saa koska ei suostu pullostakaan juomaan vain rinta kelpaa.

jospa tämä tästä....toivottavasti.