Huh sentään... Haluan - tai siis haluaisin - oman vauvan. Näen vain raskaana oleva äitejä, vauvoja, onnellisia perheitä, mainoksia joissa on vauvoja, suloisia lasten vaatteita, leluja ... Olenko siis sairastunut vauvainfluenssaan?
MUTTA : avomieheni kanssa ollaan puhuttu lapsista ja niiden hankkimisesta jo vuoden ajan ja nyt puolivuotta lähes päivittäin. En ole jättänyt pillereitä pois, koska en ole päässyt selville mieheni ajatuksista. Tänään hän haluaa lapsen ja huomenna ei. Mieheni pyytää jättämään pillerit pois ja sanoo, että iso massu pukisi minua, mutta kauppa käynnin jälkeeen toteaa, että lapset ovat punapäisiä huutavia kakaroita joiden äidit ovat levinneitä ja isät käyvät vieraissa. Siis mistä otan selvää mitä mieheni haluaa? Olisi kiva jos edes joku miehisensukupuolen edustaja viitsisi vastata omasta näkökulmastaan ongelmaani. Eivätkö miehet vain osaa päättää mitä haluavat? Eivätkö miehet uskalla päättää? Mutta onkohan mies oikea - ei ole kysymys että hänet olisin nyt jättämässsä, Rakastan häntä -, jos ei halua minua kuin tällaisena suhtkoht kroppavana? Jaa-a... Enkä halua yksinhuoltajaksikaan - ainakaan tarkoituksella - ryhtyä. Siis mikä ihme avuksi?
Taidanpa tästä mennä taas lueskelemaan vauvasivuja ja äitien kertomuksia... Odottavan aika on p iii tkä!
MUTTA : avomieheni kanssa ollaan puhuttu lapsista ja niiden hankkimisesta jo vuoden ajan ja nyt puolivuotta lähes päivittäin. En ole jättänyt pillereitä pois, koska en ole päässyt selville mieheni ajatuksista. Tänään hän haluaa lapsen ja huomenna ei. Mieheni pyytää jättämään pillerit pois ja sanoo, että iso massu pukisi minua, mutta kauppa käynnin jälkeeen toteaa, että lapset ovat punapäisiä huutavia kakaroita joiden äidit ovat levinneitä ja isät käyvät vieraissa. Siis mistä otan selvää mitä mieheni haluaa? Olisi kiva jos edes joku miehisensukupuolen edustaja viitsisi vastata omasta näkökulmastaan ongelmaani. Eivätkö miehet vain osaa päättää mitä haluavat? Eivätkö miehet uskalla päättää? Mutta onkohan mies oikea - ei ole kysymys että hänet olisin nyt jättämässsä, Rakastan häntä -, jos ei halua minua kuin tällaisena suhtkoht kroppavana? Jaa-a... Enkä halua yksinhuoltajaksikaan - ainakaan tarkoituksella - ryhtyä. Siis mikä ihme avuksi?
Taidanpa tästä mennä taas lueskelemaan vauvasivuja ja äitien kertomuksia... Odottavan aika on p iii tkä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
minulla on juuri samallainen tilanne, toisena päivänä mies on toista mieltä ja seuraavana suurinpiirtein naurahtaa edes koko ajatukselle...
tiedän kumminkin miehen olevan se oikea ja aijon odottaa vaikka kymmenenvuotta että saan selvyyden.
miehet on hankalia MURR
Vähän samaa neuvoa tarjoan kuin edellinenkin vastaaja. Eli aikaa miehelle.
Mietipä nyt, jos et itse ole jostain asiasta varma, niin auttaisiko asiaa, että joku "painaa päälle" sen jutun kanssa, kuten itse teet omien sanojesi mukaan "nyt puolivuotta lähes päivittäin". Vähemmästäkin tulee ahdistus ja sekoaa ne vähätkin omat ajatukset, joita miekkosesi kenties on ehtinyt asian tiimoilta kehitellä. Ja mitä enemmän vauvamateriaalia taloonne tuppaa netin tai muiden välineiden kautta, sen luotaantyöntävämmäksi asia voi hänelle muuttua.
Et sanonut mitään siitä, minkä ikäisiä olette, mutta ei viestistäsi ainakaan voinut päätellä, että biologinen kellosi alkaisi käydä viime hetkiään. Eli ehkä sinulla vielä hyvinkin on aikaa odotella miehesi ratkaisua - jos siis annat hänelle vähän tilaa tehdä sen itse.
Toisaalta et sanonut mitään siitäkään, kauanko olette olleet yhdessä. Vuoden olette puhuneet lapsiasiasta, mutta tarkoittaako se, että puhe alkoi heti seurustelun alettua vai ehtikö kahdenkeskistä auvoa olla jo pidempään sitä ennen? Näilläkin asioilla on merkitystä.
Ja sitten vielä: onhan miehesi antanut aika hyviä vinkkejä omasta ajatusmaailmastaan, jos vain haluat niitä kuunnella. Ehkäpä häntä aidosti pelottaa, että lapsi muuttaisi eloanne siten, kuin monissa perheissä valitettavasti käy. Eli että äidin kaiken ajan ja mielenkiinnon vie lapsi niin, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen tai parisuhteen vaaliminen jäävät toiselle sijalle, jos nyt edes sillekään.
Miehesi ei kuulosta kypsältä isäksi! Kuulostaa pahalta tuo yleistys, että miehet käyvät sitten vieraissa, kun on lapsia eikä oma nainen olekaan enää niin viehättävä kuin ennen lastentekoa! Niinkö hän aikoo toimia? Eikö toista pitäisi rakastaa hyvinä ja huonoina hetkinä? Ei ulkonäkö saa ratkaista rakkauden määrää tai sitten miehesi on väärillä urilla!
Etsi sinua kunnoittava ja rakstava mies, jos et halua pelätä petetyksi tulemista!
Täytyy myöntää, että hiukan samalla tavoin ajattelin luettuani miehen kommentteja äideistä, isistä ja lapsista.. Varsinkin tuo lasten nimittely karahti korvaan. Jos jo kauppareissulla manaa toisten (usein väsymystä tai nälkää) kiukkuavat lapset, niin ei voi olla miettimättä miten nopeaan menee hermot sitten oman kanssa kun päivittäin ollaan tekemisissä..? Toisaalta oma on oma ja toisilla se merkitsee sitä, että perheeksi kasvetaan niin, että lapsen kiukutkin osataan niellä. Mutta todistetusti (esim. juuri kaupoissa) toiset aikuiset eivät koskaan opi hallitsemaan hermojaan vaan syytävät hermostumisensa lapsen niskaan.
Mutta tälläisistä asioista on hyvä puhua, enkä heti ensimmäiseksi kyllä neuvoisi miestä moisen takia pihalle heivaamaan. Lapsen syntymään ei voi koskaan täysin valmistautua, mutta väitän, että paljoon voi etukäteen kuitenkin varautuakin!
tuolla isien palstalla niin saat varmasti paremmin vastauksia. :o)