EI.
KOSKA OPIMME SANOMAAN
myrkkynainensuomi24fi
27747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ja nyt!
vaikea sanoa kun joku pyytää jotain apua tai muuta.
että omille lapsille on vaikea sanoa ei. Tiedän, että pitäisi osata kieltäytyä silloin kun haluaa mutta.... jos ei sano ei, saattaa joutua hyväksikäytetyksi omien lasten taholta.
Kuinkas ollakkaan niin taas hammasta purren olen suostunut taas johonkin juttuun.Opettelen sanomaan EI mutta se on niin vaikeeta lapsilleen varsinkin sanoa.Toivottavasti jonakin päivänä viellä opin?Tai ikävä kyllä sitten en opi!(Teen tavallaan karhun palveluksen kun myönnyn vaikka en haluaisi myöntyä.)Kyllä minua on varmaan hyväksi käytettykkin?
sitä mieltä, että voin tarvitä vielä joskus lapsiltanikin jotain apua - ei olisi kivaa sitten (ihan) vanhana jäädä yksin.
mieltä niin ei ne lapset suutu.(En ole kyllä itse kokeillut vaikka tekisi mieli kokeilla.Aina vain myönnyn vaikka ei aina jaksaisi olla kaikessa mukana.)Kyllä opettelen sanomaan viellä EI? Pitää varmaan sanoa ettei jaksa niin olisi ehkä parempi sana?Luulisin?
Ei minulle ole vaikeata pistää hanttiin silloin kun on asiaa.
palveluksia tai kuskaamaan johonkin.Kyse on aikuisista lapsista joilla itselläänkin on lapsia.
Kun lapseni olivat alle kouluikäisiä, he tajusivat, että Ei tarkoittaa oikeasti EI. Ei tullut ikinä kaupan kassajonossa karkkien kinuamista yms.
Kai jo silloin sisäistivät asian ja meillä on mennyt hyvin, vaikka nuorinkin muutti luotani pois jo n. 5 vuotta sitten.
En ole ongelmana kokenut. Hekin myönteisinä kokenuksina kertovat; ei kaikkea voi saada, mitä haluaa.
pyytävät usein.Ei ole kyse rahasta eikä tavaroista vaan palveluista.
sano ei
ei mitään vaikeutta sanoa ei. Minulle on minä tärkeä ja oma jaksaminen.
vaikealta ja tulee syyllinen olo?(Miksi?)
Kun sen oppisi?
Minä sanon ukolle monesti että EI!
mitäs mies..:) ?
asiasta...:) Joskus tykkää oikeen kyttyrää...
ei ole yhtä helppoa sanoa EI?(Kai tämä on joku tunne elämän häiriö?Tuntuu niin kuin ei voisi kieltäytyä vaikka itse olisi aivan loppu.)
Mistä se syyllisyys tulee jos kieltäytyy olemasta aina valmis palvelemaan ja auttamaan jossain pienessä asiassa?Suuria asioita en enään edes jaksakkaan.
syyllisyyttä tarvitse kantaa,jos ei jaksa olla joka asiassa auttamassa...pitää olla lempeä itselleen ja antaa itselleen luvan kieltäytyä hyvällä omallatunnolla...:)
Itse olen huomannut,että kun aikoinani aina passasin,oli ihana helpotus itselle,kun en orjallisesti tehnyt kaikkea toisten eteen....
minullakin on vaikeuksia sanoa lapsille ei,vaikka monesti tiedän että pitäisi...ehkä sitä haluaa olla lasten silmissä niin erinomainen vanhempi...vaikka hallaa sillai vaan tekee...
kuitenkaan.Minulla aivan sama paha vika.
Yritän heittää syyllisyyden roskikseen.Onhan minunkin saatava olla olemassa?Joskus tuntuu että elän vain muille?
alkaa ottaa itseään niskasta kiinni,ja opetella sanomaan se ei...:)
saa ellei ensin arvosta itseään, ts. täytyy tiedostaa oikeutensa kieltäytyäkin, jos siltä tuntuu.
Katkeraa marttyyriakaan kukaan jaksa..
Toivottavasti tulen onnistumaan?
Vähän omatunto kolkuttelee.Toivottavasti ei kauaa?