viimeisen elinvuotesi, jos se alkaisi tänään?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuo oli paha kyssäri...
Varnaabkin sanoisin ja hellisin rakkaani kuoliaksi. Noin niin kuin virtuaalisesti täälä.
Voihhhh,,,,
Ukkoni veisin ja lapseni johonkin kivaan paikkaan missä olisi muistoja.
Hitsi kun oli surullinen asia...
menossa. Taidanpa juoda viskinä liian terveet elimet puhki. Vaan sanokaapa mitä teen liioille säästörahoilleni? Lapsi on loppuikänsä lukittujen ovien takana, siellä ei tarvita rahaa, siellä ollaan tasa-arvoisia. Hyväntekeväisyyteen en anna, koska ne rahat kavalletaan toisiin taskuihin. Sukulaisille en anna, ovat niin v-maisia olleet.
se voisi mennä..ja hmm..kohtalon lahjomis yrityksissä.
lapsesi nimelle mielenterveys kuntoutujien koti...tai lahjoita ne mielenterveystyön hyväksi...
Tai, kustanna virkistysloma sille osastolle missä lapsesi on hoidossa, ja mene itse heidän mukaansa matkalle...
Mielenterveyspotilaat ovat ihan tavallisia ihmisiä, heidän kanssaan voi tehdä ihan tavallisia asioita - heidän kuntonsa ehdoilla tosin.
Monesti omat vain ennakkoluulomme ovat suurin este kanssakäymisellemme heidän kanssaan...
Pullosta ei löydy apua....lapsellesi..ei myöskään sinulle..
Eläisin kuin viimeistä päivää!
mutta vuosi olisi jo liian pitkä, ja toisaalta liian lyhyt...
elää kuin se olisi loppuelämämme ensimmäien päivä.
edelleen täällä silloin tällöin.
Eläisin päivän kerrallaan ja joka hetkestä nauttien.
Luultavasti tulisi arvostettua kaikkia asioita toisella tavalla.
Oppisi kunnioittamaan elämää enemmän.
Kirjoittaisin varmaan jonkinlaisen "minielämäkerran"
viimeisestä vuodestani ottaen siihen mukaan väläyksiä aikaisemmasta myös.
vaikka olisi viimeinen päivä, viimeinen tunti tai vaikka viimeinen minuutti.
Mutta jos tietäisin, että enää ei ole kuin vuosi aikaa, niin luultavasti en kovinkan paljoa vaihtaisi elämäntapojani.
Ehkä matkustelisin enemmän ja yrittäisin olla parempi ystävä ystävilleni.
Perhe on rakas ja tärkeä jo nyt, tuskin sen suhteen muuttuisin.
En yrittäisi olla sen parempi ihminen kuin nytkään, inhimillisyyteen kuuluu myös erilaiset tunteet.
Tuskin minusta autuaan rauhallista hymistelijää tulisi.
En usko että tulisi myöskään katkeraa, mutta sitähän ei voi tietää koska asia ei ainakaan vielä ole tietääkseni ajankohtainen.
kummalliselta, miksi me ihmiset olisimme sitten sitä ja tätä, miksi me ei olla jo nyt - parempia...no kai siksi kun olemme vain ihmisiä..:)
jos elää tulevaisuudessa on kuin söisi jälkiruuan
paistia odotellessa.
lasteni kanssa...ja järjestelisin heidän asiansa siihen malliin,että voisin sitten lähteä vähän rauhallisimmin mielin...vaikeaa se olis...hirvittää koko ajatus...
Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään
Australiassa?
Setä muutti sinne 70-luvulla ja serkutkin nyt jo aikuisia ja perheellisiä
perheen parissa mökkeillen,ulkoillen ja ehkä matkustellen kunnosta riippuen?
ja varsinkin kertoisin lapsilleni isomummoista ja -vaareista joita he eivät ehtineet tavata!