Olen käsittänyt että alkoholismia on erityyppistä, kuten fyysinen usein toistuvasta juomisesta tullut riippuvuus, perintötekijöistä johtuva geeni ja mm. psyykkinen riippuvuus = tunne-elämän sairaus.
Olen myös lukenut tältä palstalta hienoja ja kannustavia kirjoituksia, miten alkoholistit ovat raitistuneet ja tsempanneet ja tämä antaa toivoa että jos vielä meidänkin Jeppe...
Kysyisinkin nyt onko vaikeampaa päästä alkoholista eroon mikäli on kyseessä tunne-elämästä johtuva juominen? Esim. heikkoitsentuntoisemmat henkilöt joita on lapsuudessa kohdeltu välinpitämättömästi ja sitten opittu että kun elämän vaikeudet kohtaavat, pullo on joka kerta ensimmäinen apu ja täten vaikeat asiat jäävät käsittelemättä selvinpäin ja sittenhän elämästä tuleekin jo aika vaikeaa, niin on hyvä syy juoda siihenkin...
Jos on juonut paljon ja tullut fyysinen riippuvuus, mutta ei ole näitä ns. tunne-elämän ongelmia taustalla, onko tällaisen henkilön helpompi nähdä ongelma ja tarttua niskasta kiinni?
Olen myös lukenut tältä palstalta hienoja ja kannustavia kirjoituksia, miten alkoholistit ovat raitistuneet ja tsempanneet ja tämä antaa toivoa että jos vielä meidänkin Jeppe...
Kysyisinkin nyt onko vaikeampaa päästä alkoholista eroon mikäli on kyseessä tunne-elämästä johtuva juominen? Esim. heikkoitsentuntoisemmat henkilöt joita on lapsuudessa kohdeltu välinpitämättömästi ja sitten opittu että kun elämän vaikeudet kohtaavat, pullo on joka kerta ensimmäinen apu ja täten vaikeat asiat jäävät käsittelemättä selvinpäin ja sittenhän elämästä tuleekin jo aika vaikeaa, niin on hyvä syy juoda siihenkin...
Jos on juonut paljon ja tullut fyysinen riippuvuus, mutta ei ole näitä ns. tunne-elämän ongelmia taustalla, onko tällaisen henkilön helpompi nähdä ongelma ja tarttua niskasta kiinni?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vaikeita kysymyksiä sinulla. Itse elin koko lapsuuteni alkoholi perheessä jossa äiti jopa rahojen loppuessa huorasi sitä lisää saadakseen. Oma suhtautumiseni alkoholiin oli tuolloin ja varhain nuoruudessa- ja aikuisuudessa todella negatiivinen. Menin kuitenkin alkoholistin kanssa naimisiin ja lopulta aloin juoda itsekkin.
Uskon jos aikoinani olisin hankkiutunnut psykoterapiaan monelta ongelmalta olisi säästytty ja itsetuntoni olisi nytten edes hieman normaalimpi. Voisithan käydä oman alueesi mielenterveyststo:ssa.
Voimia.
t.maikki-7
Alkoholi itsessään aiheuttaa tunne-elämän sairautta. Vaikka alkuperäinen syy alkaa juoda olisi jokin muu on alkoholi pian se asia joka pitää yllä ja estää kehittymisen ja parantumisen.
Eli siis, alkoholinkäyttöön päädytään sekä aitojen ongelmien että itse alkoholin takia. Niin kauan kuin käytetään alkoholia on aivan turha alkaa kartoittamaan ryyppäämisen aikoinaan laukaissutta tekijää - alkoholi itsessään aiheuttaa jo sen syyn.
Ihminen joka on humalassa tai krapulassa - etenkin pitkään käyttänyt - ei pysty ratkaisemaan ongelmia.
Ainoa tapa puuttua asiaan on leikata se pullo pois kädestä. Alkoholistit - hetkellisesti lopettaneetkaan - eivät välttämättä tajua miten alkoholi vaikuttaa heidän sairastumisensa dynamiikkaan vaan luulevat että kuukauden, puolenvuoden tai kahden vuoden raittiin tauon jälkeen he pystyisivät suitsimaan juomisensa. Sitten mennään taas alamäkeen.
Ainoa tepsivä ratkaisu on ottaa pullo sisältöineen pysyvästi pois. Yhteiskuntamme ei valitettavasti tunne tätä "interventiota" vaan sitä viinaa saa hakea mielin määrin kuka tahansa, niin raskaana oleva äiti, alkoholisairauksia kärsivä tai väkivaltarikollinen ilman että kukaan ihmettelee mitään kuin vasta jälkikäteen FAS-lapsien muodossa, alati kasvavina sairaalajonoina tai järjettömän väkivallan lisääntymisenä.
Pullo pois.
Pullo pois.
Pullo kokonaan pois.
Alkoholismin syntymiseen riittää aivan nuorellakin monimutkainen vieläkin tuntematon fysiologinen alttius, jossa geeniperimälläkin lienee osuutensa. Hän voi olla niin nuori, että persoonallisuus tai tunne-elämä ei ole vielä edes kokonaan muotoutunut, mutta suistuu suoraan alkoholismiin, ja seurauksena taatusti on tunne-elämän häiriöitä.
Jos taas tunne-elämän häiriöitä on ennen alkoholia, ja sitä aletaan käyttämään "lääkkeenä", niin kierre on valmis. Alkoholi ruokkii tunne-elämän häiriöitä, ja tunne-elämän häiriöt ruokkivat alkoholismia edelleen.
Viina on mahdollisimman vahingollinen "lääke" psyyken vaivoihin.
Olen kuullut ja uskon itsekkin että alkoholismi on tunneelämän ja ihmisen kokonaisuudessaan altistava, jatkuvasti paheneva sairaus ( hoitamattomana paheneva). Ja ei alkoholiongelma asu pullossa vaan holistin aivoissa. Hoitoa löytyy jos on tunne että tätä alemmaksi en halua itseäni juoda.
Olen eri mieltä tästä fysiologisesta selityksestä.
Alkoholismiin riittää se että ryyppää tarpeeksi kauan ja alkaa hoitamaan ryyppäämisensä seurauksia alkoholilla. Joko krapulaa, hajoavia ihmissuhteita, masennusta, menetettyjä asioita... kaikkiin noihin "tepsii" se viinaa "lääkkeeksi" jatkaen kierrettä. Noissa asioissa ei ole mitään fysiologista tekijää mukana vaan kyse on kompleksista jossa syyt ja seuraukset ovat monitahoiset mutta yhdistävänä tekijänä on vain se että alkoholi katalysoi sekä alkoholinkäyttöä että ongelmien muodostumista.
Olen tätä biologista/fysiologista selitystä vastaan yksinkertaisesti jo sen takia ettei ongelmaa alettaisi pitää aitona sairautena ja siihen ei siksi puututtaisi koska ajatellaan että "asiat nyt vaan on niin".
Aidossa sairaudessa sairaus syntyy enemmän tai vähemmän latentisti, alkoholistilla kuitenkin on mahdollisuus välttää sairastumisensa täysin - olla juomatta - ja yhteiskunnalla on realistinen mahdollisuus luoda sellaiset puitteet alkoholinkäytölle että sairastuminen on huomattavasti harvinaisempaa. Tällöin fysiologinen selitys ei selitä alkoholismia mutta toimii selkeänä omana riskitekijänään alkoholismissa.
Kaiken tämän tarkoitus on vaalia ajatusta että vaikka ihminen fysiologisesti olisikin riskiryhmässä hän EI SAIRASTU IKINÄ JOS EI TARTU PULLOON.
Siksi pullo pois. Pullo pois.
Mitä väliä sillä on mitä holistin aivoissa pyörii jos ei ole mitä kitata?
Ehkä sitten kun ei ole juotavaa tarjoutuu holistille VIHDOIN tarpeeksi aikaa ja motiivia käsitellä se paska pois pään sisältä.
Jokainen viinaryyppy siirtää parantumisen hetkeä kauemmaksi laikaisemalla ongelmaa maton alle. Kun ryyppy otetaan pois seuraa väistämättä se että ollaan nokikkain ongelman kanssa!
Siksi pullo pois, ei siksi että ongelma olis viinassa vaan siksi että viinan avulla sitä ihmisessä olevaa ongelmaa pakoillaan loputtomiin!
Tuo filosofointi on varmaan hauskaa.
Mihinkään se ei johda, päin vastoin huomenaamullakin tuhansista hyvistä kodeista lähtee kouluun väsyneitä lapsia. Äiti tai isä purki siellä "lapsuutensa traumoja" jo kolmatta viikoa putkeen. Kuten on tehnyt jo vuosikausia.
Pullo yritettiin ottaa pois vuosina 1928 - 1932.
Tuona aikana Suomessa rikottiin kaikki viinan juonnin ennätykset!
Niin kauan kun tuollaisia ratkaisumalleja ja tuollaista potaskaa ihmisille syötetään, niin kauan alkoholisti perheiden lapset voivat huonosti ja sairastavat "omaa alkoholismiaan" koko ikänsä, vaikkeivat koskaan nostaisi pulloa huulilleen.
Lue viestit. Kyse on rajoitteista, rankemmista rajoitteista kuin nyt harrastetaan. Ei täyskiellosta.
Täyskielto on ehdottomasti mahdoton, jo pelkästään sen takia että kohtuukäyttäjien enemmistö kokee sen vääräksi ja heidän kohtuullista oikeuttaan loukkaavaksi.
Olen aistivinani että tässä viestiketjussa nousee pelko että joku olisi ottamassa pulloa pois... ;-)
Kansa vetää hiilihydraattia suupielet makeina, ja kakkosdiabetestilanne räjähtää käsiin. Siinä on todellinen terveydenhuollon ongelma.
Ehdotus: sokerirajoitukset kauppoihin ja Kisa-kyttä ja Pulmu-poliisi Cittariin tarkkailemaan tilannetta.
Kirjoitat, että alkoholismiin riittää, kun ryyppää tarpeeksi kauan...Tietenkin asia on niin, mutta miksi ryyppääminen aloitettiin?
Tarjoat "korkki kiinni"-lääkettä, ja se tietenkin tepsii alkoholismiin, mutta ei fysiologisiin, biologisiin, psyykkisiin ja geneettisiin syihin, jotka alkoholismiin johtivat. Eli ihmisen elämä voi olla varsin onnetonta ja tasapainotonta myös raittiudessa.
Kirjoitat:"Olen tätä biologista/fysiologista selitystä vastaan yksinkertaisesti jo sen takia ettei ongelmaa alettaisi pitää aitona sairautena ja siihen ei siksi puututtaisi koska ajatellaan että "asiat nyt vaan on niin".
Erikoinen näkökulma. Jos ongelmaa alettaisiin aidosti pitämään sairautena, silloin siihen myös puututtaisiin. Nyt asenne monasti on; "juoppo mikä juoppo, juonut aivonsa pihalle:"
"Korkki kiinni"-lääkkesi hoitaa oireen ja seurauksen, eli alkoholismin, mutta menetelmäsi myötä syy ja aiheuttaja jää hoitamatta, kun edes sairautta mielestäsi ei ole olemassa.
"Tietenkin asia on niin, mutta miksi ryyppääminen aloitettiin?"
Kun ollaan siinä vaiheessa ei alkuperäisellä syyllä enää ole väliä. Alkoholismi on tuossa vaiheessa jo itseään ylläpitävä tila. Siksi ongelmanratkaisua ei voida tehdä alkoholinkäytön aikana vaan viina on otettava kuviosta pois jotta päästään juomisen alkamisen syyn kimppuun taas.
Jos alkoholistilta joka juo poistetaan alkuperäinen syy ei mikään muutu sillä juominen itsessään tekee taas ongelmia jotka "ratkaistaan" juomalla.
"Tarjoat "korkki kiinni"-lääkettä, ja se tietenkin tepsii alkoholismiin, mutta ei fysiologisiin, biologisiin, psyykkisiin ja geneettisiin syihin"
Näihin syihin kannattaa pureutua vasta kun korkki on kiinni.
"Nyt asenne monasti on; "juoppo mikä juoppo, juonut aivonsa pihalle:""
Oikea asenne mielestäni! Alkoholin pitkäaikainen käyttö itsessään estää hyvin pitkäksi aikaa ongelmien laajan käsittelemisen. Siksi alkoholisti on saatava viinattomaksi tarpeeksi pitkäksi aikaa niin että myös muut syyt saadaan yksilön intressipiiriin ja ratkaisuhalun kohteeksi.
Jos prosessia aletaan käydä alkoholinkäytön aikana tuhoaa jokainen ryyppäyskerta jokaisen terapiakerran tulokset. Terapiassa joudutaan kohtaamaan vaikeita asioita, jos samalla juodaan niin pullolla paetaan niitä asioita jotka terapiassa kohdataan. Se on nollapeliä eli turhaa.
""Korkki kiinni"-lääkkesi hoitaa oireen ja seurauksen, eli alkoholismin, mutta menetelmäsi myötä syy ja aiheuttaja jää hoitamatta, kun edes sairautta mielestäsi ei ole olemassa."
Jos ei ole juotavaa ei ole tilaisuutta oirehtia sairaudestaan. Alkoholismi on ainoa sairaus josta ei tarvi kärsiä vaikka olisi sellainen.
....
Jos korkki kiinni ei ole tepsivä keino niin ...
... Korkki auki?
Ei kuulosta loogiselta.
Ongelmia ja niiden syitä pystyy käsittelemään vasta sitten, kun fyysinen riippuvuus on voitettu ja aivot alkavat selvetä kemiallisesta sumusta. Monesti alkoholiongelmaisella on ahdistusta ja paniikkihäiriötä ja paha bentsodiatsepiiniriippuvuus. Myös se täytyy saada purettua, ennen kuin mikään terapia tepsii ja ajatusradat löytävät uudet uomat.
Jaa-a. AInakaan sokeririippuvaiset ei vedä toistensa syliin moraa.
En ota kantaa ruokaongelmiin, tämä on alkoholipalsta ja tarkoitus on ratkaista alkoholiongelma. Mene vaikka tuonne ruokapuolelle ehdottamaan sokerirajoitteita jos se sinusta oikealta tuntuu.
(vaikka olenkin ehdottomasti sitä mieltä että raffinoitujen tuotteiden verotusta voisi korottaa ja kasvisten laskea merkittävästi. Kasvistuotantoa tukea ja pärjätköön herkkutuotanto sokeriaddiktien rahoilla. Kunnon kasvissalaatti on TÖRKEÄN KALLIS, helvetisti kalliimpi kuin 20 kertaa enemmän energiaa sisältävä pullasatsi... eli siis jos välttämättä tahdot tietää niin olen vero-ohjauksen puolella.)
Itse olen ns. hyvän perheen kasvatti, jonka kotona käytettiin säännöllisesti henkistä ja fyysistä väkivaltaa -- mutta ei juurikaan alkoholia. Vammauduin kodin ilmapiiristä pahoin ja lohdun löysin riippuvuutta aiheuttavista aineista ja asioista. Parhain lääke oli alkoholi, mutta kaikki muukin kyllä kelpasi, mikä toi sitä hyvänolon- ja perusturvantunnetta, jota koti ei tarjonnut. Vasta aikuisiällä sain tietää olevani adoptoitu, ja että biologisessa suvussani on sekä vakavia mielenterveysongelmia että alkoholismia. Geeniperimäni siis tarjosi ongelmienratkaisuna pulloa. Vahvemmat, ehjemmin geenikartoin varustetut, pyrkivät selvittämään ongelmansa toisin.
Minä siis join turvattomuuteeni, mitättömyyteeni, itsetuntoni olemattomuuteen ja rakkaudettomuuteen. Joku toinen juo toisiin syihin, mutta esitän vastakysymyksen: onko sellainen ihminen, joka kerta kerran perään juo itsensä humalaan, terve? Eikö taustalla ole jotakin, mikä saa hänet tekemään niin? Onhan kärpässieniä syöty historian aamuhämäristä lähtien, mutta tuskin terveellä ihmisellä on perustarvetta vetää itseään päivästä päivään totaalitokkuraan.
Riippuvuus ei ole sairaus sinänsä vaan seurausta sairastuneesta mielestä, ja se tietysti aiheuttaa lisää sairauksia siinä muodossa, miten esim. liiallinen alkoholi tuhoaa mieltä ja kehoa. Riippuvuudet, myös alkoholismi, johtuvat heikosta -- rikkinäisestä -- luonteesta. On merkillistä, että tämä toteamus pillastuttaa etenkin AA:laisia, jotka omassa dogmassaan kumminkin julistavat, että alkoholismi johtuu luonteenheikkouksista ja -vajavuuksista. Mitä eroa on sillä, sanooko "heikko luonne" vai "luonteenheikkous"?
Itselleni oli tärkeintä, sen jälkeen kun mopo oli karannut lopullisesti käsistä ja pohja oli rysähtänyt vastaan, hakea apua ammattiauttajilta ja selvittää ne mielen haavat ja lapsuuden traumat, joita jouduin vielä vuosikymmeniä myöhemmin paikkaamaan päihteillä. Puhun nimen omaan *ammattiauttajista*; AA on varmasti hyvä sosiaalinen ryhmä itsensä mielen ulkopuolelle juoneille, mutta kuten tälläkin palstalla pari nimimerkkiä säännöllisesti osoittaa, AA:ssa varsin usein sairaat taluttavat sairaita, ja tuloksena on se, että sairas mieli jatkaa tomintaansa ja parantuminen jää vain toipuilun, lähinnä kipuilun, tasolle. Tyypillistä on myös tietynlainen ehdottomuus ja suvaitsemattomuus -- uskonlahkoissakin ilmenevä fanaattisuus -- jonka vallassa mitään muuta tapaa ei hyväksytä kuin oma. Salaa jopa toivotaan, että omin voimin tai ammattiauttajien tuella raitistunut tai raitistuva sortuu. Sitten päästään ilkkumaan ja pönkittämään omaa sairasta mieltä. Kaikki tämä on tietysti kovin inhimillistä.
kiitos asiallisesta kirjoituksestasi! Viimeinkin löytyi aiheesta jotain joka kolahti kohdalleen. Olen naimisissa miehen kanssa, jolle alkoholi on vähitellen alkanut tulla ongelma-asteelle. olen aivan voimaton ja tuntuukin kuin hänen "mielensä" olisi muuttunut tämän asian rinnalla yhtämatkaa. Onko se syy vai seurausta. Loppuu keinot kesken saada hänet tajuamaan tilanne.AA tuntui tässä ainoalta vaihtoehdolta, mutta tietty epäilys on ollut - vaisto mikä lie. Juuri tuosta syystä mitä kerroit. Lisäksi ongelman tiedostaminen on hänelle itselleen niin vaikean prosessin takana, että olisi sitten hyvä olla keinon toimiva edes, jos hänet jotenkin saisin tuosta liikkeelle edes ajattelemaan omaa tilaansa.
Jokainen ihminen on yksilö. Silti on sellainen lainalaisuus, on sitten kyse mistä ongelmasta tahansa, että apua on haluttava *itse*. Raitistumisen tielle on lähdettävä omasta vapasta tahdosta; siinä matkallelähdössä ei valitettavasti kukaan toinen voi auttaa -- usein kaikkein vähiten oma puoliso.
Itselleni tuli aikoinaan niin paha romahdus vastaan, että taivuin hakeman apua vasta kalkkiviivoilla. Sitä ennen vaimo oli lakannut paapomasta, ja se oli näin jälkikäteen ymmärrettynä parasta, mitä hän ikinä minulle teki.
Tänään tunnen itseni vahvaksi ja terveeksi ja olen päässyt useimmista ongelmistani. En tarvitse alkoholia päihdyttääkseni itseni pakoon ahdistukselta. En tarvitse mitään muitakaan lääkkeitä. Itselläni on oma vakaumus ja elämänfilosofia, joista ammennan viisautta ja voimaa. Lisäksi on opiskelu ja harrastukset, jotka vievät ajatukset pois omista ongelmista. Ongelmia on toki valtavasti edelleen, mutta terapian avulla olen oppinut löytämään sisältäni ne voimat ja ajatusradat, jotka tulee ottaa käyttöön voimattomuuden, itsesäälin ja huonommuuden sijasta. Ennen kuin tähän on päästy, on kuitenkin tarvittu herääminen ja oman tahdon valjastaminen ei vain hakemaan apua vaan myös ottamaan se vastaan. Vanha viisaus on, että ilman omaa tahtoa Jumalakaan ei tee mitään. Jos kerran näin on, mitä voisi toinen ihminen, lähimmäisinkään, tehdä?
Tosi hyviä ajatuksia mutta, mielestäni on turha syyttää AA:laisia tai uskovia eikä ammattiauttajiakaan. Alkoholismi ei ole kenenkään ulkopuolisen henkilön minuun tartuttama tauti tai riippuvuus. On jokaisen oma asia mistä tai miten apua saa. Tärkeintä on terve ja raitis elämäntapa ja sen myötä terveet ihmissuhteet. Raitista päivää Jokaiselle !
tuntuu että on liian paljon menetettävää: hyvä kaunis pitkä parisuhde,juuri maailmalle lähtevät lapset. Jotain sellaista mitä on yhdessä saatu onnellisesti aikaan. Ihminen itsessään on ollut tämän "vaivan" arvoinen eli yhdessä on kaikenlaista kestetty ja menty eteenpäin. Eikai häntä voi tämän kanssa yksinkään jättää? Paapominen on kaikana tästä kaikesta. Tiukkanakin olen yrittänyt olla ja antanut hänen itse ymmärtää asian oikeaa laitaa. Asuin jopa itsekseni jo jonkin aikaa .Keinot on vähissä...
Usein mielenterveysongelmainen sairastuttaa lähimmäisensäkin. Siksi sinun kannattaa huolehti ensisijaisesti omasta jaksamisestasi ja terveydestäsi. Ymmärrän kyllä epätoivosi täysin -- vaimollani oli varmasti samat tunteet.
Kuten jo kirjoitin, geenikarttani koordinatit veivät minut pullolle. Parasta, mitä tiesin, oli että sateenkaaren päästä löytyy ruukullinen viinaa. Ja sehän löytyi. Niin kauan kuin näin tapahtui, myös pysyin siinä lohduttomassa välitilassa, jossa ei ollut sen enempää sadetta kuin paistettakaan.
Piti vaihtaa karttaa.
Voimia!
... mutta heikkokaan ei viitsi lähteä hakemaan viinaansa päivittäin 200 kilometrin päästä. Etenkään jos kerrallaan ei voi ostaa kuin pullon tai kaksi.
Se auttaisi että miehesi ei saisi alkosta/kaupasta lainkaan sitä viinaa koska on alkoholiongelmainen.
Eli siis, eduskunta voisi auttaa jos ne herrat ottais sormen perseestä ja ajattelisi myös sinun ja miehesi hyvää eikä vain sitä saako altian kustantaman illallisen huomennakin.
Epäilen vahvasti, että kielto johtaisi raittiina pysymiseen. Ei riitä, että pullo otetaan väkisin pois; siitä on tuloksena vain yksi hylkääminen lisää, mikä jää kaivertamaan sielua ja huutaamaan vanhaa lääkettä. Pitää selvittää paljon, paljon muuta, jottei tartu pulloon taas, kun sellainen tulee jossain vastaan.
Väkipakolla ei hyvää tule. MOT.
Kiitos!
Voimia saan toisista ihmisistä - kaltaisistasi.En tiedä mitä sanoa.Ei tämä kuitenkaan tähän jää, tälläkään kertaa. Tuntuu vaan pahalta ajatus kulkea kaikki pohjan kautta.Kaunista kevätpäivän jatkoa!
Jaa-a. Mutta nyt on mielestäni todistettu että vapaalla saatavuudella tulee vielä huonompi. Pakolla ja rajoitteilla kenties kohtuullisempi maailma. Ainakin kieltolain jälkeiset rajoitteet tuntuivat purevan oikein hyvin kansan viinapiruun.
Niistä ajoista lähtien on sitten rajoitteet purettu "kansan tahdosta", alkoholinkäyttö 4-6 kertaistunut ja ongelmat 10 kertaistuneet.
Mun mielestä vanha keino takaisin. Ei se kielto vaan se toinen...
Mitä tarjoat tilalle? Kieltolakia -- jolloin *kukaan* ei saisi nauttia alkoholia ja rikollisuus rehottaa -- vai jonkin sortin alkoholipoliisijärjestelmää totalitariaatin malliin? Eikös saman tien voi kastroida ne, jotka kuljettavat geeniperimässään mielenvikaisuuksia ja riippuvuuteen taipuvaisuutta?
Tarjoan ratkaisuksi alkoholikorttia joka voidaan laittaa hyllylle kokonaan tai määräajaksi henkilökohtaisen ongelman/törttöilyn perusteella.
Kaikkialla mistä viinaa saa tarkastetaan kortti ja sen ostorajoitteet. Ongelmainen ei saa enää ostaa holiannoksiaan.
Välitys laittomaksi, samoin kortitta juovalle juoman tarjoaminen. Näihin päästään pureutumaan esim siten että hoito kortittomalta evätään tai tulee paljon ankarammat rangaistuksen kunnes välittäjä löytyy.
Ankarat rangaistukset mustan pörssin myyjille, alkoholin lisenssitön myynti rinnastetaan huumekauppaan.
Valvontaa tarvitaan hiukan lisää, kuitenkaan ei tarvi olla nollatoleranssi vaan tapauksia tutkitaan ennenkaikkea ilmiantojen ja ongelmatapausten perusteella, jos joku juo ongelmattomasti ja laittomasti viinaa ei se ole ongelma, siihen ei tarvi puuttua.
Jos tämä vähentää alkoholiongelmaa suomessa vaikka vain 20% on se jo maksanut itsensä takaisin. Täydellinen ratkaisu se ei ole, mutta riittävä.
Jos olet sitä mieltä että päihderajoitteiden valvominen on natsismia niin sitten vissiin huumepoliisit ovat mielestäsi SS-joukkojen johtajia?
Mitä tässä ei olla tekemässä?
- Kohtuukäyttäjien juomiseen ei puututa
- Kännin voi vetää kuten ennenkin (mutta jos alkaa ördäämään ja riehumaan niin eipä saa vetää toista känniä...)
- Juoda voi kohtuullisen paljon. Alkoholinkäyttöä ei tarvi lopettaa. Mutta alkoholia ei saa pitkäjaksoisesti niin paljoa että kohtuullinen riskiraja ei ylity.
- Yksikään alkoholiongelmaton tai humalassa fiksusti käyttäytyvä ei tule kärsimään rajoitteista.
Holhousta? On se, mutta helvetti soikoon - jos suomalaisesta väkivallasta 70% tapahtuu humalassa NIIN ME TARVIMME KIPEÄSTI SITÄ HOLHOUSTA!
Hyvä ManaManaNamana: eduskuntavaalit ovat Suomessa suht pian. Käyttänet tätä palstaa omiin pyrkyihisi. Ollos huoleti: voi tulla nostettakin, kunhan vaan asut ns. oikeassa vaalipiirissä.
Lienee hyvä - jopa kohtuullista - että laisesi voivat purkaa aggressioitaan tällaisellakin palstalla. Taitaa vaan olla aika, ManaManaNanama, siirtyä toisenlaiseen mediamailmaan. Voisit näyttää naamasi, jotta kansalaiset tietäisivät, mistä koko keskustelun sekoittamisessa - jossa olet käsittämättömän aktiivisena osapuolena - on kysymys.
Aiempaa asiallisempaa keskustelua. Kiitos!
että ei ole toivoa täydellisestä parantumisesta. Onnekseni sain AA:n sanoman, että alkoholistikin voi olla juomatta päivän kerrallaan. Sairaus pysyy kehossani, mutta raittius antaa tunne-elämään sellaista tasapainoa, että ei tarvitse juoda.
...koko alkoholismini ymmärtämisessä yksi avainoivallus oli siinä, että tajusin miten juominen on aina ja ennen kaikkea TUNNE-ELÄMÄN juttu, olipa oma tausta millainen tahansa. Järjen kanssa päihtymisellä ei ole mitään tekemistä, eikä alkoholistin ongelmajuominen ole käännettävissä kohtuudeksi tai lopettamiseksi järjen avulla. Yritin sitä kohtuutta kyllä vuosien ajan, kunnes ymmärsin etten voi hallita juomistani järjen ja itsekurin avulla, esim. ehdollistamalla sitä jotenkin ("voin juoda edelleen, kunhan en...").
Järkeilyä harrastin minäkin siinä, kun piti keksiä selityksiä itselleen ja muille siitä miksi juo niin paljon ja usein, ja hankin jatkuvasti vaikeuksia. Pohjimmiltani en edes tiennyt, miksi tai mihin juon. TUNTUI vaan siltä, että piti. Kun join itseni siihen pisteeseen että se oma pohjani löytyi, TUNSIN että en selviä enää, jos en lopeta. Järki astui kuvaan pari päivää myöhemmin, kun ymmärsin hakeutua A-klinikalle. Parin viikon kuluessa tajusin lopultakin olevani alkoholisti; silloin TUNNE ei enää sotinut järkeä vastaan kuten aina aiemmin.
Entä jos ei ole tunnelämää?